Raatojoksu 2015

Ilmoittautuminen kauden suurimpaan päätöstapahtumaa on aina pientä arpomista. Jaksaako, mikä on sää näin myöhään syksyllä, minkä matkan valitsen? Näin jälkeenpäin voin taas todeta, että kannatti lähteä. Järjestelyt rullaavat hienosti, maasto ja radat olivat sopivia, pesupaikka on sisällä, parkkipaikka on kovalla maalla ja oma suorituskin meni hyvin. Tarjoilut juomarastilla ja maalissa ovat plussaa. En tiedä kuinka paljon ne rokottavat järjestäjien tiliä, mutta suunnistajat varmasti arvostavat naposteltavia positiivisena yksityiskohtana.

Halikon hölmöilyjen jälkeen lähdin matkaan ilman sen suurempia odotuksia. Ihan vaan lähdin tekemään omaa suoritusta jalat maassa.

Lähtö-K:

Ote kartasta Söderkulla (c) If Sibbo-Vargarna

Olin kohdassa, jonka edessä oli noin 2/3 lähtijöistä ja minun takana oli noin 1/3. Olin aivan oikeassa laidassa. Ensimmäinen 100m meni jalkoihin katsellessa, että pysyin pystyssä kun hypin karttatelinelautojen yli. Sitten oli kapeampi kohta ja lievää kyynerpäätä tuli, mutta pysyin tien puoella. Nyt sain kartan auki ja ryhdyin etsimään kolmiota. 10-11-16-14-11-16-17...ei...4-3-2-1-K. Sitten katse eteenpäin ja olinkin asvalttikentän päässä ja väki hajaantui pääosin kahtia. Mitä mitä? Lähtevätkö jotkut oikomaan ennen K-pistettä vasemmalle? Meni muutama sekunti ja äkkäsin, että olemme juosseet jo K:n ohi ja tämä on se aukea siinä ruskean tiealueen päässä. En nähnyt K:ta maastossa lainkaan ja pallo oli hukassa. Kompassilla suunta ja siihen letkaan perään joka näytti olevan menossa suunnilleen oikeaan suuntaan. En ehtinyt miettiä mitään reitinvalintaa tai mitään muutakaan hienonpaa. Pari minuuttia juoksua eikä tietoa missä olen.

K-1: Murhaavan näköinen väli. Suunalla vaan ja tavoite oli ottaa kiinni sähkölinjasta. Siihen asti juoksin aina sen letkan perässä jossa oli eniten väkeä.Sähkölinjalta sain kiinni. Sitten mäkien reunoja, ojan viertä ja kapeaan solaan. Siitä suojuotille, josta parin pikkujyrkänteen kautta rastikumpareelle. Loppujen lopuksi meni ihan hyvin, vaikka alussa oli liikaa ihmettelemistä. Jos olisin ollut lähdössä vasemmassa reunassa olisin ollut minuutin pari nopeampi - luulen niin.

Alla on kuva reittihärvelistä. Näyttäisi, että en ole käynyt ykkösellä lainkaan. Kyllä olen. Rastini oli luoteinen kumpare 53. Tässä on ns. raatohajonta, eli osalla kilpailijoista on eri ykkönen. Onko tasapuolista, sitä en osaa sanoa? Omaa ykköstäni ei siis ole härvelin radalla.

 

2-3-4: Varsin selvää. Polkuja tapaillen ja mäkeä kiertäen.

4-5: Pellolle (näkyy ed. kuvassa) ja siitä sähkölinjaa seuraten. Sitten oli pakko puskea vihreän läpi.  Tie oli pysäyttäjänä ja radiomasto näkyi puiden lomasta (kuva alla).

5-10: Varsin selvää. Sunnalla ja muita seuraten ja aina kun radiomasto oli näkyvissä siitä sai tukea. Jostain syystä jos minusta otetaan valokuva näytän aivan hoomoilaselta kuvissa. Täältä löytyy kuvani ja olen juuri väistämässä Antti Parjannetta, joka yritti leimatessaan taklata minut. Muut KS:n suunnistajat, joita kuviin on osunut näyttävät ihan oikeilta suunnistajilta. Miksi minusta tulee aina kuvissa menninkäinen, jota vaivaa skolioosi ja jumalattoman suuri vessahätä? Otin 8:lla mehun ja sitten tykitin täysillä.

10-11: Suoraan pusikon läpi ja osui keskelle jyrkännettä sähkölinjalla (kuva yllä). Mäki alas ja sitten sähkölinjaa seuraten kohti 11:ta (kuva alla). Aika moni näytti menevät suorempaa kuin minä. Lopussa tuli pieni koukkaus, kun pusikosta ulos tulo ei osunut ihan kohdalleen. Onneksi sain heti kiinni. Jälkiviisaana olisin tehyt isomman lenkin ja kiertänyt ei-piste-pellon kautta lähemmäs rastia ja sieltä suoralla suunnalla rastille.

Muutama henkilö oli kiertänyt pellon kautta, mutta he olivat minua hitaampia. Ehkä tämä tekemäni valinta oli silti loppujen lopuksi ihan ok ratkaisu.

11-16: Lyhyet salmiakkivälit. Ei ongelmia, mutta hieman se sydänalasta aina ottaa, kun kaikki 10 muuta rastilta samanaikaisesti lähdössä olevaa ottavat 90 astetta eri suunnan kuin minä. Olen ainoa joka lähtee yksin sinne minne olen menossa. Hajonnat toimivat ihmeellisen hyvin. Pari rastiväliä menin niin, että en nähnyt ketään. Kärjessä en uskonut meneväni, joten mieleen hiipi myös se ajatus, että kaikki muut ovat jo menneet.

16-17: Varman päälle kierto tien kautta ja sieltä suorasuuntauksella rastille.

17-18: Polulle ja siitä pitkin mahdollisimman lähelle. Nyt väkeä menee ja tulee, joten rastin sijainnin pystyy päättelemään melkein ilman karttaakin.

18-19-20-21: Selvät välit. Polkuja ja suuntaa.20:lle tulin liian suoraan ja jouduin kiipeämään jyrkänteen alas. Hieman enemmän oikealta ja olisin säästänyt muutaman sekunnin.

21-M. Loppukiri, joka oli hyödytön. En todennäköisesti ohittanut yhtään saman sarjan suunnistajaa, joten sijoitus ei enää muuttunut miksikään.

  

Mitä mitä? Katsokaa nuolella merkittyä rastiväliä. 

Otsikkotiedoissa on virhe. Ratapituus oli 10.3 km eikä 11.4 km. Tässä on järjestäjien copy-paste-virhe viime vuodelta. 10.3 km tarkoittaa tavoiteaikaa 1:43. Pääsin siis täpärästi sen alle. 8.59 min/km ei sekään pidä paikkansa. Oikea vauhtini oli  9:57 min/km. 

Sijoitus oli 54/254 johon olen oikein tyytyväinen.