lauantai 30. tammikuuta 2016

EI TOIMI!

Vietin aluesairaalamme päivystyksessä kaikkiaan melkein viisi tuntia. Tunnin kesti se, että päästiin ensin ilmoittautumaan ja sen jälkeen ensin yli kaksi tuntia että päästiin asiaan. Tästä tulee kolme tuntia näin alkuun.

Meitä ennen pääsivät kaikki muut: pikkulapset, juopot, vammaiset, lihavat, läskit, pitkät, laihat, papat, mammat, mies jonka päästä valui verta, neekerit, romaanit, eläkeläiset, heviletit, hinkuyskäiset, helvetin ylilihavat, anorektikot, normaalin näköiset, rollaattorin työntäjät, sokeat, teinit ja ontuvat. Siis ihan kaikki.

Odotustilan lehtilaatikossa oli kaksi ikivanhaa kannetonta Apua, joista toisessa oli yksi ristikko täyttämättä. Laarissa oli myös ruotsinkielinen muotilehti ja 13 kappaletta Superin jäsenlehteän numero 4/2012. Selasin ne kaikki yksitellen kannesta kanteen läpi. Kaikissa oli samat jutut eikä mitään minulle.

Kolmen tunnin ja 10 minuutin odotuksen jälkeen päästiin lääkärin puheille. Hän puristi xxxx:stä ja sanoi: -Otetaan röntgen. Se ei ole enää paikalla, eli tulkaa huomenna uudestaan.

Tähän meni aikaa noin 40 sekuntia. VITTU PERKELE! Ei kai siellä ketään ole paikalla kun koko ilta ollaan istuttu tyhjän panttina. Ihmisellä olisi muutakin tekemistä kuin istua jossain helvetin odotushuoneessa koko ilta. Kotiin nukkumaan. Kello soi kuudelta ja sitten takki niskaan ja päivystykseen. Oltiin paikalla reilusti ennen kahdeksaa ja kolme oli ennen meitä jonossa. Nyt keksin miten odotussalin telkkariin saatiin ääni päälle. Reilu tunti vielä käpistelyä ja noin reilun kahden minuutin sessio lekurin kanssa: "Te hjyvä luksaatio, koti mennä vaa." Kiitti ja näkemiin.

Reilu 120 km autoilu, perse ihan jumissa ja kaikki aikataulut perseelleen! Tässä moni tietysti ajattelee, että mitä melskaan ja vaahtoan, eikö terveys ole tärkeintä. Kyllä vaan, ja onneksi ei sitten käynyt pahemmin, mutta systeemi ei toimi. Olkaa onnellisia te, joilla on työterveyshoito ettekä ole koskaan tutustuneet miten päivystystoiminta toimii. Se ei toimi!

Tämä tietysti aiheutti töistä myöhästymisen ja kun avaduin siellä, työkaverit ehdottivat, että minunkin pitäisi hankkia älykännykkä. Voisin surffata siellä kun odotan. Valitettavasti se ei toimi. Yhdessäkään älykännykässä ei ole sellaista akkua, että se riittäisi niin pitkäksi aikaa.

Selvyyden vuoksi kerron, että en ollut itse potilas, eli jos joku terveydenhuollon ammattilainen nyt tekee vastoin sääntöjä olevia hakuja, ne eivät löydy minun nimelläni. Edellisellä kerralla kun olin henkilökohtaisesti päivystyspotilaana olin niin kipeä, että en jakasanut valittaa mihinkään. Sillä kerrallakaan  ilmoittautuminen ei onnistunut sitten millään ilveellä. Menin takaisin ulos ja nukuin aamuyön sairaalan parkkipaikalla autossa ja odotin parempaa oloa (mot).

Kritiikkini ei kohdistu hoitajiin tai lääkäreihin. Hehän tekevät vain töitään niillä työkaluilla, jotka työnantaja on heille antanut. Sitä ihmettele, että miksi:

Miksi päivystyksessä on aina mielettömät jonot kun minä olen siellä?
Miksi kaikki lääkärit ovat ei-suomalaisia?
Miksi mediassa väännetään kättä Carean Kouvolan ja Kotkan maksuepäselvyyksistä aina ja aina vaan eikä valmista tule?
Miten huonokuntoiset vanhukset selviävät touhusta, jos he eivät tiedä mitä nappia pitää painaa eivätkä he ymmärrä heikosi suomea murtavan lääkärin puhetta?
Kenen etu on, että päivystys toimii tällä tavalla kuin se toimii?
Mitä se maksaisi, että pikkuvaivan hoitamiseen ei menisi kokonaista päivää?
Eikö ole varaa hankkia edes uusia lehtiä puhkikuluneiden tilalle sinne odotustilaan?
Onko yksikään asioista päättävä poliitikko henkilökohtaisesti koskaan käynyt katsomassa millaista päivystystoiminta on?

Rakentakaa se uusi Ratamo. Rakentakaa se suolle. Rakentakaa se vaikka kelluvaksi keskelle Käyrälampea, mutta katsokaa sitten, että siellä on sellainen määrä henkilökuntaa ja välineitä, että homma toimii. Jos nykyinen toiminta siirretään uusien seinien sisälle ei siitä hyödy muut kuin alueen tavalla jos toisella kokoomukseen linkittyneet rakennusliikkeet.

1 kommentti:

  1. Hienosti kuvailtu. Kerronpa, miksi ei toimi: Yli puolet kunnan verorahoista menee tälle sektorille. Asioista eivät päätä johtajat vaan poliitikot ja ties mitkä korporaatiot. Verorahan valuttamissa sinne tänne ei tarvitse hikoilla. Veroparatiiseihin on kiva oman yhtiön kautta tallettaa pahan päivän varalle.Laatujärjestelmistä ei kukaan innostu, koska johto itse pääsee yksityiseen työterveyshoitoon.

    Nämä pohjoiset hyvinvointivaltiot näyttävät olevan samanlaisia. Viime kesänä Paulan kanssa Ruotsissa veteraaniMM:ssä saimme kumpikin korvatulehduksen. Aamulla hotellista klo 9 lähimpään vårdcenteriin ja sieltä monen mutkan kautta lääkärille klo 17 Göteborgin keskustaan ja jo klo 20.30 saimme miljoonakaupungin ilmeisesti ainoasta päivystävästä apteekista lääkkeet.

    Kirjoitan tätä Bangkokin lentoasemalla. Vuosein mittaan puolenkymmentä kertaa on ollut pientä kremppaa. Kävelen viisi minuuttia lähimpään lääkäriin. Vain kymmenen minuuttia ja poistun lääkkeet mukanani. Ja ne ovat ihan myrkyn eli tehokkaan värisiä ja tehoavat. Koko lysti maksaa noin 10€.

    Tosin lääkärissä käyneillä on kuolleisuus 100%. Mutta niinhän se on Suomessakin:-)

    Ensi kerralla hyppää Jukka Bangkokin koneeseen klo 17. Aamulla olet täällä lentoasemaan lääkärissä ja kolmen tunnin kuluttua lähtee paluulento. Hinta Finnairilla vain 650 € edestakaisin. Ainakin homma hoituu nopeammin, joskin maksaa hiukan enemmän. Tallinnassa käy kyllä päiväseltään, mutta se on liian arkista. Tämä on siis mainio esimerkki paradoksista.

    Sote ei paranna asiaa. Suomeen riittää yksi sairaalapiiri ja koko homma valtiojohtoiseksi. Nyt tulee oikea sotepiirien ja aluehallintobyroiden sekasotku. Homma korjautuu vasta, kun rahat veronmaksajilta loppuvat. Silloin luultavasti koko hallinnonalan johtokin uusiutuu.

    Diabetespotilaiden seuranta on kyllä Kouvolan eteläisessä territoriossa priimatasolla. Sen voin diabeetikkona todistaa. Samoin hoitotarvikejakelu, jonka keskittämistä kunnallispoliitikkomme vastustivat viimeiseen asti.

    Ihan rempallaan ei siis sentään Kouvolassa kaikki sote-asdiat ole, mutta Jukan värikäs kuvaus inspiroi minuakin kertomaan kokemuksistani samassa tyylilajissa:-) Eläköön Jukan verbaalitaide!

    VastaaPoista