Action!

päivitetty 28.6.2016

Osallistuin ensimmäistä kertaa Vartti Action Run -tapahtumaan. Tämä taisi olla kuudes kerta kun ao. tapahtuma järjestettiin ja nyt oli eka kerta kun ei osunut samalle päivälle muuta muka tärkeämpää menoa. Tietenkin minua kiinnosti arvontapalkintona ollut televisio.

Action Run on maastojuoksu, jossa matkalla on erilaisia esteitä. Kiipeämistä, loikkimista, hyppimistä, ryömimistä ja muuta lihasvoimia ja tasapainoelimiä rassaavia suoritteita. Kuulostaa hölmöltä ja siksi se niin hauskaa onkin.

Reitti on tämän näköinen. Suunnistajille tuttua maastoa:

Kuva Kouvolan Varuskunnan Urheilijoiden sivulta. Klikkaa kuvaa niin se suurenee.

Kartta on vuoden 2015 reitti. Esteet eivät olleet aivan samat kuin kartassa.

Motivaatiomonttu, joka on reitin ensimmäinen este, on 25 m kokea hiekkakuoppan penkka joka kiivetään kolme kertaa ylös ja kahdesti alas. Rinteen yläosassa on köysi apuna eikä turhaan. Juoksin alun rauhallisesti ja montun kiipesin liikoja tempomatta. Montun jälkeen huilasin sen aikaa mitä meni tossujen tyhjentämiseen hiekasta.

Vesieste Haukkajarven rannassa oli puomien ylitystä ja narujen alitusta rantavedessä. Vettä oli noin polvenkorkeudelle, mutta jouduin kuitenkin kastautumaan kaulaa myöden, että pääsin narujen ali. Vesi oli yllättävän lämpimän tuntuista. Juoksu kulki ja en löysännyt yhtään, vaan napsin yksitellen kiinni edellä juosseita kilpailjoita.

Lopussa oli intin esterata (kartassa aivan oikeassa reunassa). Tähän sai käydä etukäteen tutustumassa. En kokeillut esteitä, katselin vain. Pari niistä vaikutti aika pahoilta. 3 m korkea vino seinä. Ylös pääsi köyden avustamana, mutta alastulo piti ottaa harkiten, ettei käy haaveria. Toinen oli ns. espanjalainen pöytä. Se on kuin korkea penkki. Maassa oli pienet puualusta, joiden päältä esteen päälle on noin 2 m. Mistään ei saa kiinni eikä mitään ole apuna. Huilasin 15 sek ja toisella yrityksellä pääsin yli. Jos este olisi ollut sentinkin korkeampi en olisi onnistunut. Suoritin kaikki esteet kunnialla vaikka kuntosarjassa, johon osallistuin, oli lupa kiertää esteitä jos siltä tuntuu. Todisteena ryömimisestä ovat housujen polvet, jotka kuluivat puhki.

Kun kaarroin loppukiriin kohti maalia joku punapaitainen huusi: "Hyvä Jukka". En huomannut katsoa kuka se oli ja oliko kannustus ylipäätään tarkoitettu minulle. Kiitos kumminkin.

Telkkari ei tälläkään kertaa osunut minulle. Leivän sain kotiinviemisiksi. Juostavaa matkaa tuli 9,9 km aikaa meni noin tunti ja 6 min, ja sijoitus oli kuntosarjassa 10/79 . Tarkemmat tiedot tapahtumasta löytyvät täältä.

Erityiskunniamaininta pitää antaa tapahtuman järjestäjälle Jorma Laukkaselle. Jos Jorma olisi sudenpentu hän olisi taatusti 12 tähden kenraali ja titteliltään S.U.U.R.J.A.L.K.A eli Sisukas Uurastava Urheilun ja Reippailun Johtava Aikaansaja Laajalla Kouvolan Alueella.

Ensi vuonna jos osallistun, niin niitä kahta velttoa pötkyää, jotka roikkuvat olkapäistä alaspäin pitää vähän treenata. Siitä saisi pienellä vaivalla tuon kuusi minuuttia pois.

Pistesuunnistus

Tiistaina 16.8. oli tarkoitus ottaa hieman löysemmin. Selkä oli kipeä viikonlopun jäljiltä ja keskiviikkona on KS-liigan osakilpailu. B-rata kajasti mielessä, mutta ratamestari sai minut ylipuhuttua lähtöpaikalla. Otin pistesuunnistuskartan.

Aikaa on enintään tunti ja siinä ajassa on käytävä niin monella rastilla kuin mahdollista. Rasteista saa pisteitä rastitunnuksen eli leimasimeen merkityn koodin verran. Yliajasta sakotetaan, eli tunnin häämöttäessä pitää olla lähellä maalia. Ratamestari selitti kuinka tunnissa olisi mahdollista kerätä kaikki pisteet. "No joo", totesin ja tiedostin myös sen, että hän on selvästi minua kovakuntoisempi. Yllytyshullu kun olen niin kokeillaanpas nyt tätäkin.

Kartta oli tämän näköinen:

 Klikkaa kuvaa niin se suurenee.

Lähtöön oli matkaa sata metriä ja sinne mennessä hahmottelin miten kierrän rastit: ensin lähdöstä luoteeseen, pohjoinen, keskellä tien itäpuolella, eteläisimmät.  Jos tässä kohtaa on aika tiukilla niin tietä pitkin suoraan maaliin, jos ei ole niin sitten loput keskeltä.

En tiedä olisiko tämä ollut mahdollista edes ilman kelloa. Alku meni hyvin, vaikka kakkosta etsinkin liian alhaalta. Mielestäni paikalla oli kaksi jyrkännettä, joista alempi oli isompi. Kartassa oli kuitenkin vain yksi. Metkaa oli se, että koodia ei tarvinnut tarkistaa. Kaikki rastit jotka kohdalle osuvat ovat oikeita.

37:n kohdalla aikaa oli vartti jäljellä ja näytti siltä, että saan kaikki kerättyä. Siitä 36:lle ja sitten suon ja viivoitetun kierto ja 34:lle. Siitä suoraan 35:lle. Vajaa 10 min aikaa ja tarkoitus oli mennä 46:lle. Mutta! Huomasin rastit 33 ja 32, jotka näyttivät vierailta. Oliko käynyt niillä vai en? 33 on iso kivi polun vieressä eikä minulla ollut mitään muistikuvaa, että olisi leimannut sellaisella kivellä. 32+33=65. 65 > 46. => Päätös: menen 33 ja 32 kautta. Näin tein eikä minulla ollut vieläkään rasteilla käyntien jälkeen mitään muistikuvaa siitä olinko käynyt niillä aiemmin. K:n kohdalla aikaa oli jäljellä 3 min. Teoriassa siinä ajassa olisi ehtinyt käydä 46:lla. Jos kaikki ei kuitenkaan mene nappiin tulee sakkoja. Eli jätin 46:n pois ja menin maaliin.

Olin kuin olinkin käynyt 33:lla ja 32:lla jo "menomatkalla". Jos olisin kääntänyt kartan toisin päin olisin hahmottanut mitä kautta sinne menin (tein näin autossa kotimatkalla). Metsässä ei sitä saanut pääteltyä. Olisin siis vallan hyvin ehtinyt kerätä kaikki rastit ja aikaa olisi jäänyt noin 3 min jäljelle. 

On yllättävän vaikeaa hahmottaa missä on käynyt ja minne pitää mennä kun karttaa pyörittelee kaiken aikaa eikä ole rastiväliviivoja. Reitti olisi pitänyt piirtää etukäteen tai käydyt rastit olisi pitänyt vetää mustalla tussilla yli.

Kiitos Petterille tästä mukavasta suunnistustehtävästä.

Uus postmark

Virossa oli suunnistuksen veteraanien maailmanmestaruuskilpailut. En ollut mukana eikä tullut paljon seurattua kisoja. Ei sen puoleen en ole ikinä katsonut olympialaisiakaan näin vähän kuin tällä kertaa.

Netistä bongasin Viron kisoja varten julkaistun postimerkin. Tein tilauksen sähköpostilla ja leimattu merkki tuli viime perjantaina postilaatikkoon ja tänään tuli postituore (=käyttämätön) merkki kisojen käsiohjelman ja ylläolevan tarran kera.

Täällä kerroin aiemmin postimerkeistä suunnitukseen liittyen. Koska tämä Viron toimitus oli minun tilaamani ja tuli kotiin toimitettuna, olen kahdet munkkikahvit velkaa. Kiitos kuriiri Heikille.

En keksi otsikkoa

Tein vuoden 2016 toistaiseksi huonoimman suunnistuksen 10.8. Onnenmäellä. Piste.