Kuntopolut loppuraportti

Olen nyt juossut kertaalleen läpi kaikki Kouvolan kaupungin karttapalveluun merkityt kaupungin alueella olevaa 35 kuntopolkua. Matkaa kertyi 150,09 km ja aikaa kului 14 tuntia 51 minuuttia ja kaksi sekuntia.

Juostu matka ei ole sama kuin kuntopolkuverkoston pituus. Osa reitistä on pitänyt juosta edestakaisin enkä ole pysäyttänyt matkan mittausta jokaista erillistä haaraa ja risteystä varten. Umpinaisen silmukan muotoiset reitit ovat selviä tapauksia, mutta paljon on reittejä, joiden muoto on nauhamainen tai ne koostuvat erillisistä haaroista. Juostu matka on siis hieman pidempi kuin kuntopolkujen pituus. Kuvistahan nämä voi päätellä. Juoksuun käytetystä ajasta ei voi oikeastaan päätellä mitään. Isoimmissa stopeissa laitoin kellon pauselle, mutta paljon tuli pieniä pysähdyksiä, joissa kello kävi kaiken aikaa: söin puolukoita, moikkasin tuttua parin sanan verran, ihmettelin tikkaa puussa, näin hassun käpälän jäljen maassa, kävin pienemmällä asialla, väistin risteävää liikennettä, luin kalastusohjesääntöä joka oli polun varrella tai ihan vaan vaan katselin maisemaa.

Entä mikä on yhteenvedon tulos? Surkeaa on. Muutamaan poikkeusta lukuunottamatta reittien kunto on huono tai naurettavan ja säälittävän huono. Muutamassa kohdassa reitti on jopa vaarallinen. Suunnistajalle kapeat muhkuraiset kinttupolut, jotka ovat täynnä kasvustoa ja yli hypittäviä esteitä eivät ole ongelma. Kapeakin polku aina polku ja eteneminen tuntuu vauhdikkaammalta kuin umpimetsässä. Tavalliselle tasamaan lenkkeilijälle sen sijaan osa reiteistä tuskin kelpaa lainkaan.

Yksi yhteinen piirre huonokuntoisille kuntopoluille on helppo nähdä. Reitin vieressä on aikaa sitten lakkautettu kyläkoulu ja urheilukenttä, jonka koivuntaimia puskeva juoksurata on hiilimurskaa. Oliko se 70- ja 80-luvuilla kun pururatabuumi iski Suomeen? Reittien profiileista näkyy, että ne on tehty ajatuksella maaston muotoja hyödyntäen eikä niitä ole vain vedetty summamutikassa sinne tänne. Sääli, että aika on ajanut niistä ohi eikä käyttöä ole. Juoksu on tällä hetkellä trendilaji, mutta juokseminen pitää tehdä muualla kuin kuntopolulla.

Merkitsin kuntopolkujen tietoihin onko reitillä valot. Siellä on siis tolpat, valaisimet ja kaapelointi, mutta palavatko valot pimeällä? Todennäköisesti eivät pala likikään joka paikassa. Usko kuntopolkujen kansanterveyttä pönkittävään voimaan on ollut rakentamisajankohtana luja, kun on ollut rahaa pystyttää valot melkeinpä jokaiselle pikkuisellekin kuntopolulle.

Opastekylttejä ei ole kuin muutamilla isoimmilla ja suosituimmilla reiteillä. Liekö niitä enää kukaan kaipaa, sillä kaikilla (paitsi minulla) on älykännykät? Netistä löytyvät kartat, reitit ja outdoorsport-apsit, joiden avulla reitit saa zoomattua juuri itselle sopiviksi. Kylttien, jos niitä on, on tietysti pakko olla järeää tekoa, sillä muuten saivareet vääntävät ne mutkalle. Sääli tämäkin, sillä asialliset opastekyltit ovat mielestäni hyödyllisiä ja kiinnostavia.

Kaupungin karttapalvelu tiedot kuntopolkujen osalta ovat kaikkea muuta kuin ajan tasalla. Ne on selvästi kopioitu ajalta ennen kuntaliitosta ja ympätty yhteen sen paremmin tutkimatta tietojen paikkaansapitävyyttä. Eipä silti - katsokaa saman palvelun muita tietoja. Kaikki Kouvolan nähtävyydet (löytyy matkailu-painikkeen alta), joka olisi mielenkiintoinen projekti, on melko toivoton urakka. Mukana on kohteita, jotka on lopetettu jo vuosikausia sitten eikä niitä ole olemassa lainkaan. Luontopolut olisi myös mukava kiertää läpi, mutta olen aivan varma, että niiden etsimiseen heinän ja pajukoiden seasta menee enemmän aikaa kuin itse luontopolkujen kävelemiseen. Eikä tämä ole pelkästään kaupungin it-/karttaosaston vika. Miksi tehdä mitään kun pallipäät pistävät kaiken kuitenkin päreiksi? Hyvä esimerkki on Anjalan Kirkkovuorella oleva luontopolku. Sen varrella on ollut tauluja, jossa on kerrottu alueen ja paikkojen luonto- ja historiatietoja. Koko Kymijoen varsi on Suomen historian kannalta erittäin merkittävää ja tapahtumarikasta seutua, ja Kirkkovuorellakin ovat kuninkaat ja kumppanit tehneet vaikka mitä. Vaan kuinka niistä tauluista mitään pystyy lukemeaan, kun ne on suurella vaivalla ja voimien ponnistuksilla saatu murjottua ja sotkettua ihan tuusan nuuskaksi!

Juttelin Eskon kanssa Kouvolan puolimaratonin talkoissa ja hän heitti idean: "Hiihtäen läpi kaikki kaupungin alueella olevat ajatut ladut." Innostuin heti niin, että olin jo melkein voitelemassa suksia, mutta sitten tulin järkiini. Kaupungin kartan mukaan sitä ei ainakaan voi toteuttaa. En viitsi ajaa 70 km:ä nähdäkseni kilometrin ladun, joka on kaiken lisäksi hiihtokelvoton ja huonolla tuurilla yritän viikon päästä samaa uudestaan samoin tuloksin.

Kaikesta valituksesta huolimatta tämä oli ihan mukava rupeama. Kotiseututietämykseni lisääntyi sillä kävin monessa paikassa, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt ja joita en aiemmin tienyt edes olevan olemassa.

Vuoden vaihtumiseen on vielä reilusti aikaa. Tässä on hyvää aikaa keksiä sopiva liikunnallinen urakka vuodelle 2017. Ideoita ja ehdotuksia otetaan vastaan.