Jukka Saariselällä

Saariselkä on tasan tuhannen kilometrin päässä kotoani. Tomtom ja Google eivät olleet aivan samaan mieltä mitä kautta sinne pitää ajaa, mutta 12 tunnin takapuoliurakassa seitsemän minuutin ero ei merkitse mitään.

Rumakuru Rumakurun uuden päivätuvan pihasta kuvattuna.

Majoitus

Metsänpirtti 3 Raitopolulla. Valintakriteereinä olivat edullinen hinta, suksienhuoltotila ja lyhyt matka ladulle. Tämä on  rivitalo jossa on neljä pientä ja yksi isompi huoneisto. Osasto kolmeen mahtuu hyvin yksi ihminen. Kaksi menee myös. Teoriassa kolme, mutta silloin yksikään heistä ei saa haista yhtä pahalle kuin minä.

Suksien voitelutila on paras mökkisellainen, jossa olen ollut. Talon puolesta työkaluja ja jopa voiteita.

Netti oli talon puolesta ja download-nopeus on noin 15-35Mbps. Tuplasti nopeampi kuin kotonani. Upload-nopeus ooli saman verran, mutta sillähän ei surffailukäytössä ole merkitystä.

Sauna oli pienin, missä olen ikinä ollut. Yksi mahtui ok, kaksi menee jotenkin, jos kolmas tulee mukaan kyljet pitää rasvata.

Miinuksina maisema joka ikkunasta avautuu, ei ollut kuru tai tunturi vaan naapuritalon parkkipaikka. Miinusta myös lämpöpatterien termostaatin säätönuppi, joka oli kovin epämääräinen.

Kokonaisuutena ihan ok, kun ottaa huomioon, että tämä maksoi alle 700 € kovimman sesongin aikana. Naapuritalojen kelohirrestä rakennetuista suunnilleen samoilla varusteluilla olevien huoneistojen hinnat ovat noin 250-300 € enemmän kuin tässä. Tämähän ei ollut keloa vaan 200 mm höylähirttä ja hirsipanelia.

Pihalta latuverkostoon kulkevan yhdysladun varrella oli oudon näköinen rakennus. Alaosa tosi paksua keloa ja yläkerros pulpettikatolla, jossa kuparilla pellitetyt seinät. Ovessa oli teksti 'Jävri'. Netti kertoi kysessä olevan luksushotelin, jossa yksi yö maksoi hieman yli tuhannen euroa!

Metsänpirtin hinta-laatusuhde oli erinomainen. Nimi tulee siitä, että se on ollut aikoinaan Osuuskunta Metsäliitto omistuksessa.

Ladut

Muotkalta Niilapäälle noin puolivälissä.

Näitähän tänne lähdin tutkimaan.  En keksi mitään valittamista. Reittejä löytyy. Maisemat on taattua kuru-tunturi -tyyppiä. Tunnelmallisia majoja ja päivätupia. Ladut on ajettu joka yö ja netistä näkee ajantasaisen tilanteen. Tämä siis näin maaliskuun lopulla. Olen netistä lukenut kritiikkiä siitä, että kaikki ladut eivät ole olleet sitä mitä niiden on luvattu olla. Ainakin tällä kertaa kaikki ladut olivat priimaa. Sää oli pääosin aurinkoinen tai puolipilvinen. Lunta satoin parina päivänä kevyesti. Se ei haitannut alhaalla hiihtäessä, mutta ylhäällä tunturissa lumisateella ja tuulella hiihtäminen on erittäin mielenkiintoinen kokemus.

Huiput

Ensimmäinen huippu tällä reissulla oli Kaunispää. Aurinkoinen sää, mutta erittäin kova tuuli. Näkötornissa pystyin olemaan hikisessä hiihtoasussa vain 3 sekuntia. Koillispuolen latu, jota tulin alaspäin oli tukkeessa tuulen tuivertamasta lumesta.

Toinen huippu oli Kiilopää idästä lähteen päin.

Kiilopään ylitys. Y-akseli korkeus ja X-akseli aika. Alaosassa korostetun alueen tiedot - esim. matka joka on 5,84 km.

Suunnitelma oli mennä kauemmas Rautulammelle.  Aamulla katsoin ennen lähtöä, että reittiä ei vielä oltu ajettu. Luulammen majalla kysyin, onko tietoa reitin ajosta. Epäilivät, että sitä ei näin kovalla sateella edes ajeta. Majalle sattui samaan aikaan tuttu myllykoskelainen Timo ja hän kertoi tulleensa lännestä, eli Kiilopään yli. Päätin jättää Rautulammin tältä päivältä väliin, vaikka näyttikin siltä, että sinne oli kelkalla latu vedetty. Oikaisin siis suoraan Kiilopään yli. Ylämäen pituus 3 km ja siitä 2,9 km oli tuuli pöllyttänyt ladun umpeen. Puolitoista viimeistä kilometriä ennen ladun korkeinta kohtaa oli pelkkää valkoista. Valokuvan ottamista ei voinut edes ajatella, sillä jos joku irtoaa käsistä, se on kadonnut iäksi. Seurasin lumen seasta törröttäviä tikkuja, joita näkyi kerrallaan kolme..neljä. Parinkymmenen metrin välien piti vilkaista eteenpäin, että ehti väistää toisia hulluja, jotka laskivat samaa mäkeä alaspäin. Alamäki meni hukkaan, sillä vauhti oli pidettävä aivan minimissä. Kinosten ja kovan pohjan vuorotellessa ei voinut edes aurata. Tämä on hitain ja raskain 6 km jonka olen ikinä hiihtänyt - toistaiseksi.

Kolmas huippu seuraavana päivänä oli Niilapää Rautulammilta itään ja Kiilopään länsipuolelta.

Rautulammille meni mukavasti myötätuuleen. Jos ketään ei näkyisi missään kääntyisin ympäri ja tulisin samaa latua takaisin. Rautulammin majalla oli kamina kuumana. Väkeä oli menossa molempiin suuntiin ja niinpä päätin lähteä punaista latua kohti Niilapään poroerotuspaikkaan (ja siitä edelleen Tunturikeskus Kiilopäätä). Viiteen kilometriin meni aikaa melko tarkkaan yksi tunti ja siitä ensimmäiseen 1,9 km meni 22 minuuttia. Nousua tällä noin 2 km pätkällä oli yhtäjaksoisesti noin 130m (nämä korkeustiedot ovat siis Suunnon kellon antamia laskennallisia likiarvoja). Noususumma ei ole tiedossani. Onneksi suksissa oli kunnon pito, hartiapankissa oli vielä talletuksia jäljellä ja reitti oli merkitty. Sain edellä menneen ryhmän kiinni, peesasin kilometrin ja jatkoin matkaa heidän edellä kun seurue päätti lähteä umpihangessa tunturin huipulle. Taivaanranta näytti tummalta. Meni kymmenen minuuttia ja tuuli niin kovaa, että tuulenpuoleista sauvaa oli vaikea saada pysymään sillä puolella. Näkyvyys oli heikko ja eteneminen tapahtui viitoitusta seuraten askel kerrallaan. Tämä on hitain ja raskain 7 km, jonka olen ikinä hiihtänyt!

Edellä kerrotusta Rautulampi-Niilapää-Kiilopää taipaleesta ei ole kunnon kuvaa.
Tässä Niilapää kuvattuna seuraavana päivänä eri suunnasta ja kauniilla ilmalla.

Neljäs huippu oli Kiilopää lännestä itään.

Kuvattu Kiilopäältä pohjoiseen. Nousu alkaa olla tässä kohtaa voitettu.

Täysin kirkas keli. Horisonttiin näkyy niin kauas kuin maapallon kaarevuus sallii. Tuuli oli minimaalinen. Näin päin hiihtäen nousua oli vähemmän kuin toisesta suunnasta. Entäs se alamäki? Ensimmäinen kilometri pitää aurata. Siis kilometri auraamista. Ei hermo kestänyt laskea suorilla suksilla. Vaikka yritin jarrutella mahdollisimman vähän, jaloissa tuntui. Sen jälkeen alkoi latu ja pystyi kyykistymään muna-asentoon. Miten tämän mäen lasku onnistuu jos on jää- tai ns. lentokeli? Hengissä selvinneet voivat kommentoida.

Kiilopään ladun kokein kohta, 3 km alamäkeä edessä.

Kelit

Pakkasta aamulla  -20...-10 ast. C, joka päivän mittaan kohosi lukemiin -10...-3.  Luistovoitelu tavallisella sinisellä parafiinilla ja pito Startin terva 5:lla. Aamulla kylmän ja karhean ladun luisto ei ollut paras mahdollinen, mutta heti kun muutama hiihtäjä oli mennyt ladulla luisto parani. Keli oli voitelun kannalta helppoin mahdollinen. Suosituimmilla pätkillä alkoi iltapäivällä olla liippautumisen merkkejä, mutta em. purkkivoide toimi hyvin.

Moitakurun kahvila

Opasteet löytyvät jokaisesta risteyksestä.

Pienen pieni päivätupa, jossa sesongin aikana kahvila. Erinomaiset tarjonnat: porokeittoa, mokkapaloja, munkkeja, lohileipiä, pullia, leivoksia ja kakkuja. Juomia useita sortteja. Kaakao tehtiin maitoon eikä ollut jauhepussi. Kahvi keitettiin pannussa, eikä majassa ei ollut sähköjä. Kahvilaa pyörittänyt ystävällinen nainen kertoi, että hän pitää paikkaa auki tänä talvena 7 viikkoa. Tätä varten hän oli aurauttanut puoli kilometriä ylimääräistä tietä, jotta hän pääsee autollaan paikalle. Kuinka aikaisin hänen pitää nousta tekemään taikinoita? Kaikki tarjottava oli itse leivottua eikä tukun raakapakasteita.

Tupa oli täynnä hiihtäjiä ja kelkkailijoita. Hieno paikka Valitettavasti kamera ei ollut mukana. Niin se taitaa olla, että mitä kauempana munkin syö, sitä paremmalta se maistuu. Hyvällä kelillä myyntiä näyttää olevan, mutta vaatii erityslaatuista luonteenlaatua järjestää tarjoiluja kirjaimellisesti hevonkuuseen ja tarjoilla sitä pipo päässä ja kynsikkäät kädessä. Jos olet menossa Saariselälle tarkista ensin onko paikka avoinna. Jos on, niin sitten rahaa taskuun ja sukset kohti Moitakurua.

Kulmakuru

Mahtavin pätkä pertsan hiihtäjälle Saariselällä on Kulmakurun reitti. Saariselältä kun pääsee taajamasta ulos, noin 10 km loivaa alamäkeä tai korkeintaan tasamaata. Silloin tällöin kun vähän tasatyöntöä tuuppaa niin matka joutuu.

Tolosjoen laavulla pikku tankkaus ja henkinen tsemppi tulevaan.

Parin kilometrin pätkällä nousua parisataa metriä aikaa nousuun meni noin tunti. Haarakäyntiä ja suksikävelyä. Päältä aukeaa huimat maisemat. Kulmakuru on julman näköinen paikka. Tunturissa on L-kirjaimen muotoinen kaivanto, joka on tosi iso!

Kuva valehtelee. Rotkon pohja ei ole näkyvissä, eikä lähemmäs uskalla mennä.

Kulmakurulta Pikku-harrinojalle ja siitä edelleen Talasjoen ylitykseen pelkkää alamäkeä eli noin 7 km. Siis yhtämittaista loivaa alamäkeä noin 7 km. Aivan mahtavaa! Välillä vähän tuuppaa vauhtia ja katselee vaan maisemia. Vaikka lumi oli kylmää ja kuivaa pakkaslunta sukset luistivat erinomaisesti - tai oikeastaan sopivasti. Jos luisto olisi ollut sitä parempi, olisi pitänyt olla varuillaan. Nyt riitti kun seisoi suksien päällä ja antoi mennä. Tämän jos siirtää samassa mittakaavassa Kouvolaan, niin se tarkoittaisi sitä, että Paaskoskelta olisi yhtämittaista alamäkeä suunnilleen Urheilupuiston uimahallille. Noh- saattoi siinä olla joku parin metrin nyppylä nousua, mutta niitä ei lasketa.

Yhteenveto

Kilometrejä tuli 281, josta 216 pertsalla ja loput luistellen. Kilometrivauhdeilla ei ole merkitystä. Tavoite oli hiihtää kaikki ladut läpi. Noin 3,5 km latuverkosta jäi hiihtämättä. Yhden puolen kilometrin pätkän, joka meni ilmeisesti mökkialueelle, huomasin vasta jälkikäteen ja 3 km pertsan latu, joka meni Laanilan kievariin jäi epähuomiossa hiihtämättä.

Vanhoissa latukartoissa näkyvä Joikun kodan reittiä ei enää ole ja Tolosjoen reittiä, joka menee Kakslautaseen ei ollut avattu. Ilmeisesti syynä oli jään päällä oleva vesi. Lisäksi vanhoissa latukartoissa Kaunispään huipulle lännestä nouseva reitti on erilainen ja kiertää nyt rinteessä olevia mökkejä.

Saariselän alueen latukartta löytyy täältä.

Ajattelin ensin laittaa tähän pisteet siitä miten Saariselän ladut voittavat Kouvolan ladut. En laita, sillä ne painivat eri sarjassa - ei niitä voi verrata.

Aivan mahtavaa!