Em. rastiväli on: tässä. Suunta. Kapean suon yli. Pienen kumpareen vierestä. Toisen kapean suon yli laakean matalan kukkulan oikealle sivustalle, jossa rasti oli. Siinä se.
10-11 väli meni nappiin:
Hieman avokalliota ja avoimia alueita mukaillen. Suo, jonka keskellä on lammikko ei näkynyt, mutta vasemmalle jäi selvästi alempana oleva alue. Siitä hahmottelin missä olen menossa. Mäki alas. Vihreä näkyi etuoikealla. Vähän kaartoa vasemmalle ja solasta, joka muodostuu ison nenän ja kukkulan väliin. Pieni tiheikkö jää oikealle ja etuvasemmalla on isompi tiheikkö. Ojan yli ja ylös rinteeseen. Kohti mäen korkeinta kohtaa, jossa on pari kumparetta. Vasemmalle jäi pari kiveä ja rasti on siinä kun mäki alkaa laskea. Ja niinhän se oli.
Pilkkakorvenmäki ei anna mitään ilmaiseksi. Jokainen väli pitää suunnistaa alusta loppuun. Vähäinenkin herpaantuminen kostautuu heti tai hetken päästä, ja sitten onkin ihmettelemistä. Tällä kertaa muutama väli meni aivan tuurilla ja kuten härvelistä voitte havaita, tein pari outoa suoritusta täysin selvillä väleillä.
Auton lämpömittari näytti +27 astetta. Siinäkö syy, että koko matka tuntui olevan ylämäkeä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti