Kainuun Rastiviikko 2019

Yleistä

Tipasojan kankaat houkuttelivat. En ole tänäkään vuonna ostanut lisenssiä ja henkilökohtaisten aikataulujen kanssa on ollut hienosäätöä pitkin vuotta. Niinpä päätin, että jos lähden, valintani on avoimet sarjat. Kun majoituskuvio selvisi, ilmoittauduin ennen kuin viimeisin eli kallein ennakkoilmoittautumishintaporras astui voimaan.

Kainuun Rastiviikon sivuilla oli kysely nimeltä Kuntosuunnistuskampanja, jossa oli arvontapalkintona ilmainen osallistuminen rastiviikon avoimiin sarjoihin. Otin riskin ja osallistuin kyselyyn. Riskin siksi, että arvonnan säännöissä todettiin näin:"... arvontapalkinto on henkilökohtainen eikä osallistumista voi siirtää toiselle henkilölle. Emme myöskään hyvitä osallistumismaksua, mikäli henkilö on jo ilmoittautunut tapahtumaan". Eipä tarvitse ihmetellä, miksi vastauksia tuli niin vähän. Tosin paikan päällä oli melkoinen kuhina avoimien sarjojen ilmoittautumisessa. Kuinka paljon avoimiin sarjoihin ilmoittauduttiin ennakolta Irman/Rastilipun kautta ja paljonko paikan päällä? Olisi kiva tietää pääsikö arvonnan voittaja ilmaiseksi suunnistamaan vai jäikö voitto käyttämättä."

Vuokatti/Sotkamo on hieno paikka. Siellä pitäisi viettää koko kesä, tai ainakin kuukausi putkeen. Mielenkiintoista tekemistä ja näkemistä on yllin kylin. Viikon suunnistusmatkan aikana ei muuhun oheistarjontaan paljonkaan ehdi paneutua. Jos olisin paikalla pidempään, kiertäisin ensitöikseni kaikki ulkoilu- ja retkeilyreitit päästä päähän.

Kohta alkaa

Kun lähtöaika on vapaa, eikä ole reissussa omalla autolla, ei tarvitse kytätä kelloa. Silloin kun muut tekevät lähtöä, kamat reppuun ja kyytiin, eli paljon rennompaa kuin minuuttiaikataululla kilpaileminen.

Numerolappu paitaan kiinni ja pientä ihmettelyä, että mitäs sitten pitää tehdä. Ilma oli aurinkoinen ja lämpötila pari astetta alle 20 ast. eli mainio suunnistussää. Avoimien sarjojen lähtö avautui klo 13:00. Yritin odottaa varttitunnin, että pahin ruuhka menee ohi, mutta en malttanut. Viisi yli lähdin lähtöön. Jonoa oli noin 200 m ja kesti noin 40 min, että sain kartan. Naureskelin jonossa samaan kohtaan osuneen vanhemman miehen kanssa sitä, että jossainhan sen jonon on oltava, kun se ei ollut parkkipaikalla, vessoilla, eikä ilmoittautumisessa. 

Ensimmäinen päivä 

Tunnelmia KS: seurateltalta. Kuva: Jarno Kiintola.

Kartta käteen, nollaus ja suunta kohti ensimmäistä rastia. Ja sitten sitä tuli, herkkua koko rahan edestä. Juuri sitä mitä tulin Kainuusta hakemaan. Avaraa kovapohjaista mäntykangasta, jossa näkyvyys oli parhaimmillaan useita satoja metrejä ( =henkilökohtainen silmämääräinen arvio). Vaikka juokseminen on helppoa, pitää tähänkin maastotyyppiin totutella. Suoritus keulii helposti ja näennäinen helppous hämää. 

On todella helppo edetä kun on kartalla, mutta jos hukkaa itsensä, kiinni saaminen ei olekaan niin helppoa kuin luulisi. Loivat notkot ja nenät vuorottelevat eikä kohdalle osu välttämättä mitään muuta. Maastossa ei ole lainkaan jyrkänteitä eikä avokallioita ja kivetkin mahtuvat kahden käden sormiin. Avoimia alueita, on vaikea hahmottaa, sillä maasto on muutenkin avonaista. 

Suunta pitää ottaa Tipasoajalla huolellisesti ja vähäinenkin virhe lähtösuunnassa kostautuu helposti, sillä yhtä ja samaa suuntaan edetään pitkään. Jos lähtösuunta on hieman väärä ja luottaa pelkkään kompasiin eikä lue maastoa, on melko varmasti hukassa. Kymenlaaksolaisissa maastoissa selvästi lyhyemmät suunnanottovälit eivät tee niin suurta virhettä ja todennäköisesti saa itsensä kiinni jonkun "väärän" maastokohteen avulla. Tipasojalla on vain "käyrää, notkoja ja neniä".

Kuivaa jäkälää ja matalaa puolukan varpua eikä paljon muuta aluskasvillisuutta sekä olemattomia pusikoita. Kotikonnuilla Kaakkois-Suomessa vihreä tarkoittaa rytinää ja ryskettä, Kainuussa vaalean vihreää ei välttämättä huomaa maastossa lainkaan. Toki oikeaa pusikkoakin löytyi sopivilla/sopimattomilla reitinvalinnoilla. Pystyvihreällä on merkitty paikoin hakkuutähteiden lisäksi matalaa kitukasvuista katajapensasta.

1. päivä pitkä A-rata ja punaisella minun reittiäni. Ote kartasta Huhtikangas Tipasoja (c) Sotkamon Jymy. Klikkaa karttaa.

Olen ahne, joten valitsin tietysti pitkän A-radan: "Koko rahalla" pitää saada kun tänne asti on tultu. Juoksu kulki hyvin. Se kulki yllättävän hyvin ottaen huomioon valmistautumiset: tukkoinen nuhaa enteilevä olo, surkeat yöunet ja olematon verryttely. Todellinen juostun matkan mukaan laskettu kilometrivauhtini oli 7:17 min/km. Saman ikäiset oikeat urheilijat juoksevat noin 5 min/km vauhdilla tässä maastossa sen reilun tunnin ajan.

Palkitsin itseni ensin letulla ja sitten lohikeitolla - siis juuri tässä järjestyksessä.

Loppuverkkana kierros frisbeegolfia Katinkullassa. Väylien infotauluissa on kaikissa virhe. Niissä lukee PAR 3, vaikka niissä pitäisi olla PAR 5.

Tulospalvelusta

Avoimissa sarjojen tulospalvelu hoidettiin Navisport -ohjelmalla. Olen sen toimintaa seurannut sivusilmällä mm. silloin kun olen vieraillut naapuriseurojen iltarasteilla, jossa se on käytössä. Navisport vaikuttaa näppärältä systeemiltä. Sisäänluku sujui nyt sutjakasti neljällä tabletti/kännykkä-lukijayksiköllä. Fyysisesti tabletti+lukija on pykälää yksinkertaisempi ja kätevämpi kuin läppärillä, hiirellä, mokkulalla, verkkolaitteella ja kirjoituspöydällä toimittaessa. Toki nimet olivat jo syötettyiä valmiiksi järjestelmään kun sisäänluku tapahtui.

Navisportin väliaikatuloksista löytyy mielenkiintoinen graafinen ilmentymä omasta suorituksesta:

1. Päivän väliaika-analyysi. Onnistuin 83,33 %:sesti.

Pummit ovat notkoja ja tasainen viiva tarkoittaa tasaista suoritusta. Kukkula tarkoittaa ilmeisesti ylisuorittamista, sillä suoritustaso on silloin yli hetkellisesti 100%. Ohjelma laskee myös mikä olisi ollut optimiaika ilman virheitä. Esim. ensimmäisen päivän suorituksessa on Navisportin mukaan virhettä 10:20. Oma arvioni oli puolet tästä ja virheiden suhde oli sama myös muina päivinä.

Asiakkaan puolelta nähtynä Navisport toimii sutjakasti. Välipäivän sprintissä (josta lisää jäljempänä), maalihenkilö oli tullut tablettinsa kanssa aivan maalileimasimen viereen ja tarkisti suoritukseni sekunti siitä kun olin leimannut maalissa. Kätevää. Sitä en tiedä miltä Navisport näyttää käyttäjän ja ylläpidon puolelta katsottuna. 

1. Välipäivä

Välipäivän sprintti Vuokatin urheiluopistolla. Minun reittini punaisella.

Vuokatinhovi (c) Sotkamon Jymy. Klikkaa karttaa.

Kaiken aikaa tihutti tai satoi vettä ja jonkin aikaa satoi rankasti. Olin matkalla tavallisilla silmälaseilla. Tunnustan, että yhden kielletyn pihan läpi taisin mennä menin. Lasit olivat aivan huurussa ja katsoin, että "tuosta rinne ylös talon oikealta puolelta ja pyyhin lasit sitten mäen päällä". Väärä talo, mutta huomasin sen vasta sen jälkeen kun olin jo pihan toisella puolella. En tallonut kukkapenkkiä vaan maitohorsmaa.

Sprintin järjestelyt pyörivät sujuvasti. Ei odottelua, vaan raha tiskiin ja kartta käteen. Tiedä sitten, kuinka paljon kostea keli pienensi osanottajamäärää?

Matkaseurueemme nuorimmat jäsenet menivät päiväksi Mahti Puistoon, jossa on mm. Miljoona Alue, Ilma Rata, Vaahtokuoppa, Töyssyrata, Resimaa ja Rientää puisto. Kokeilkaapas joskus huviksenne sitä, että käännätte katukuvassa ja mediassa näkyvät coolit englanninkieliset iskulauseet ja ilmaisut sanasta sanaan suomeksi. Paikkojen, palveluiden ja tapahtumien nimet kuulostavat silloin todella hoopoilta.

2. Kisapäivä

Kilpasarjoilla oli toisena päivänä teemana pitkä matka ja avoimienkin sarjojen matkat pitenivät edellisestä hieman. Reisissä ja pohkeissa eivät tuntuneet edelliset päivät, joten valintani on taas: "Koko rahalla" eli pitkä A, jolla oli pituutta 9,5 km.

2. päivä pitkä A-rata rastiväli  4-5. Ote kartasta Hiidenlampi Tipasoja (c) Sotkamon Jymy. Klikkaa karttaa.

Miten menisit välin 4-5? Käytännön ratkaisuja köytyy täältä: Linkki härveliin. T. Rannilan ratkaisu on erittäin mielenkiintoinen.

Juoksu kulki melko hyvin, mutta tein puolivälin jälkeen virheen, jota en hevillä unohda. Eipä ole tällä planeetalla moista kiemuraan nähty ja sillä olisi melko varmasti voitettu Kouvolan iltarastien Härvelikilpailun kuukauden kiemuran palkinto. Tämä vuoden toiseksi naurettavin suoritus löytyy KRV:n avointen sarjojen tuloksista. Etsikää, mutta älkää tukehtuko nauruun. Toiseksi, siksi, että Pekka teki H50A-sarjassa vieläkin taidokkaamman kiemuran. Ja kisakonkari Hannulle tuli hylsy H70-sarjassa ottamalla väärän kartan. Eli sattuu sitä minua viisammillekin vahinkoja. 

2. päivä.

Kolme selvää virhettä eli rastit 7, 8 ja 11. Rastin 5 vertailuarvo on noinkin huono, koska tuloksiin on päässyt mukaan hylsyn tehnyt suunnistaja, joka on vitosrastille saanut haamuajan 1:15. Nopein hyväksytyn suorituksen tehnyt on juossut välin aikaan 9:57. Minulla meni tähän väliin aikaa 14:43 enkä tehnyt virhettä vaan osuin ns. kuin telkkä pönttöön.

Lohdutin itseäni vohvelilla (+ lakkahillo + synteettinen kermavaahto). Melko lötö vohveli, mutta hillo on erittäin hyvää.

Toinen välipäivä...

... aloitettiin patikoimalla Vuokatinvaaran ympäri. Käytiin myös vaaran huipulla katsomassa maisemia. Sitten välipäivän sprinttiä. Nyt oli aurinkoinen ilma ja nyt näkimet eivät menneet huuruun. En temponut väkisin vaan hölköttelin sopivalta tuntuvaa vauhtia leppoisassa kesäillassa. Varsin hyvä suoritus: tulokset. 2. välipäivän sprintin rata löytyy täältä.

3. Kisapäivä

Avointen sarjojen pitkä A 6,2 km 20 rastia. Varsin normi suoritus ja vain kaksi rastiväliä hieman kiemurtaen. Näistä oman arvion mukaan noin 3 min ylimääräistä. Muuten ei ongelmia eli kaiken muun hävisin juosten. Suurimmat ylämäet oli pakko kävellä. Viimeisellä kilometrillä alkoi jalka painaa. Viimeiseltä rastilta maaliin kaikki peliin ja aikaa meni 15 s. Se riitti voittamaan loppusuoravedon jonka panoksena tänään oli pyykkikoneen tyhjennys ja kuivauskaapin täyttö.

3. päivä ja alun varmistelun jälkeen tasainen suoritus.

Palkitsin itseni 3,5 € hintaisella pehmiksellä. En ole ikinä nähnyt niin vanhaa jäätelönmyyjää, mutta otteista näki, että pehmistuutin teko sujui rutiinilla.

Loppuverryttelynä kävin ajelemassa pyörällä Sotkamon keskustassa päin ja katselin maisemia. Näin myös Sotkamon "pimeän puolen". Eli huippusiistien ja upeiden loma-asuntojen ja viimeisen päälle bungalowien lisäksi paikkakunnalta löytyy rähjäisiä peltihalleja, käyttämättömien  teollisuuskiinteistöjen sekavia takapihoja ja romulaaneja.

4. Kisapäivä

4. Päivä pitkä A-rata rastiväli  6-7.Tässä oli hieman muutakin kuin kuivaa kangasta. Ote kartasta Hiidenrasi Tipasoja (c) Sotkamon Jymy. Klikkaa karttaa

Miten menisit välin 6-7? Vastauksia löytyy täältä.

Viikon paras suoritus. Olin koko ajan kartalla ja juoksukin kulki kohtalaisesti. Parissa kohtaa otin varman päälle. Näissä kohdissa mutkat oikomalla olisi ehkä ollut mahdollista saada pari minuuttia pois ajasta, mutta hyvä näin.

4. päivä. Paras ja tasaisin suoritus. Ykkösen varmistelu näkyy ja loppukiri ei ollut yhtä ponnekas kuin edellisinä päivinä. Onnistuminen yli 90%.

Palkitsin itseni herkkupullalla (munkit oli loppu) ja minttutoffeetangolla, joka ei maistunut mintulta eikä toffeelta.

Muita huomioita 

Rastiviikon avaus

Taisi olla ensimmäinen kerta kun seurasin KRV:n avaijaismuodollisuuksia. Puheen piti Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja Timo Ritakallio. Puhe sujui ilman lunttia ja siitä huokui, että puhuja tiesi mistä puhui. Olen monet kerrat nänyt miten joku paikallispoliitikko on kutsuttu avaamaan läänin suurimmat urheilukisat. Puhuja lukee nenä kiinni paperissa ja tuskin tietää itsekään onko hän nyt uimahyppy-, eukonkanto- vai suunnistuskilpailussa.

Maalileimaus

Seurasin viimeisenä päivänä pidemmän aikaa suunnistajien toimintaa viimeiseltä rastilta maaliin. Viimeisellä rastilla oli kolme pukkia, joissa yhteensä viisi leimasinta. Yhdessä leimasimessa oli koodi RR ja muissa taisi kaikissa olla 100. Suurin osa kilpasarjalaisista oli yleisöstä katsoen oikealta ja heille lähin leimasin oli 100. Suurin osa avointen sarjojen suunnistajista tuli vasemmalta ja heille lähin leimasin oli RR.

Noin joka 20. kuntosuunnistaja leimasi RR-leimasimella ja jatkoi siitä suoraan oikeaan maaliin.

Suurin osa kuntosuunnistajista pysähtyi RR-leimasimen viereen katsoi sitä ja siirtyi sitten seuraavalle rastipukille. Vilkaisu vielä karttaan ja leimasimeen ennen leimausta ja sitten maaliin.

Näin myös useampia tapauksia, jossa ensin kuntosuunnistaja leimasi RR-leimasimella. Siis sillä joka oli tulosuunnassa lähinnä. Sitten kolme juoksuaskelta kohti maalia. Jarrut kiinni, ympäri ja uusi leimaus leimasimella 100 ja sitten uusi kiihdytys maaliin.

Yllättävän moni ei siis tiedä sitä, että viimeisellä rastilla kaikki leimasimet ovat saman arvoisia leimasimen tunnuksesta huolimatta ja millä tahansa leimaaminen kelpaa. Valitsemalla sen pukin ja leimasimen, joka on lähimpänä tulosuunnasta säästää helposti sekunnin tai pari.Vaikuttaa pieneltä asialta, mutta jos pelissä on loppusuoraveto, niin se on sekuntipeliä.

Roskaa?

Järjestäjät ilmoittivat kisaohjelmassa, että maalissa ei jaeta juomaa kertakäyttömukeista, näin roskaa syntyy 16000 mukia vähemmän. Ihan hyvä periaate, että vältetään turhan roskan tekemistä.

Kaikille jaettiin ensimmäisen päivän maalissa muistoesineenä kaulanauha. Eli sellainen violetti lenkki, joka ripustetaan kaulaan. Nauhassa on klipsi, johon saa jotain roikkumaan. Muistoesineenä nauha on kovin kovin vaatimaton ja käyttöarvo on suurimmalle osalle suunnistajista olematon. Näitä nauhoja saa Kiinasta ja hinta on noin 3 snt kpl kun tilausmäärä on sopiva. Mitenkäs sitä mukittomuutta perusteltiinkaan?

Idea seuraaville järjestäjille. Hommatkaa nauhojen sijaan oikeita mukeja KRV:n logolla ja pienellä palalla karttakuvaa varustettuna. Eli maaliin tulon jälkeen muki käteen ja sitten sen kanssa vesipisteelle. Kiinasta niitä saa hintaan kymmenen senttiä kappale. Oikealla mukilla on käyttöarvoa kaikille ja jos niitä jää yli, ne säilyttävät arvonsa seuraavaan vuoteen. Muki pyörii suunnistajan aamukahvi- ja iltateepöydässä ja muistuttaa useamman kerran viikossa KRV:n olemassaolosta.

Tietysti suunnistajalle tärkein muistoesine reissusta on kartta ja muu sälä tulee sen jälkeen.

Matkamuistot

KRV kaupassa ei ollut pinssejä eikä edes kangasmerkkejä. Marmatin täällä siitä, että krääsämyynti on nykyään mennyt överiksi. KRV-kaupassa näin ei ollut. Tarjolla oli vain muutama erilainen T-paita ja putkihuivi. Kumpiakin on kotona aivan riittävästi, joten kauppoja ei tullut. Lunastin itsestäni ensimmäisenä päivänä maalisuoralla otetun valokuvan. Kuten aina, olen todella pellen näköinen oikeissa valokuvissa. Siinä on 5 eurolla hupia kotijoukoille.

Käsiohjelma

Käsiohjelma oli kunnon vihko, josta löytyi paljon tarpeellista tietoa. Tästä pointsit järjestäjille. Otin mukaani kaksi kappaletta. Toisen arkistoin ja se toinen oli käyttökappale, jota selattiin ahkerasti kämpillä. Paperinen käsiohjelma kelpaa aamutuimaan myös älykännykän (akku tyhjä) käyttäjille. Paperiversiosta on helppo aamiaispöydässä tarkistaa, missä päin lähtö on, paljonko oli matka ja kuka sen elittisarjan voittikaan viime vuonna.

Lisää  herkkuja

Metrilakuun en sortunut tälläkään kertaa. Onko joku käynyt jossain tapahtumassa Suomessa, jossa EI OLE metrilakun myyntiä? Ilmoittakoon heti. Tästä kun mennään muutama vuosikymmen eteenpäin, niin Suomen kansallisherkuksi karjalanpiirakan, ruisleivän ja hernekeiton tilalle vaihdetaan metrilaku. Eikä se ole lähellekään metrin mittainen! Olen mitannut.

Lopuksi

Mikäs se on reissatessa kun oli valmis majoitus, kyyti, ruokapöytä ja seurateltatkin oli valmiiksi pystytetty. Kiitos näistä kaikille matkakumppaneille ja seurakavereille.

Upeat maastot, mainiot radat ja järjestelyissä ei mitään moitittavaa. Pesupaikalla oli sopivan lämmintä vettä. Kiitos järjestäjille hienosti järjestetystä Rastiviikosta.

Ai niin. Vuokatin S-marketista löytyi Classic Minttu -jäätelöpuikkoja. Niitä en ole löytänyt Kouvolan Prismasta enkä Mylsän ja Korian S-marketeista vaikka kaivoin kylmäaltaat pohjia myöten. Suosittelen siis lämpimästi Vuokattia.