Multianalyysiä

Iltarasteja ja Kouvolan Suunnistajien taitoharjoituksia on tänä keväänä ollut tarjolla niin paljon, että kaikkia ei ole mahdollista kahlata läpi. Vaikka aikaa saisi järjestettyä, fysiikka ei kestä kymmentä suunnistusta viikossa ilman lepopäivää. Olen siis useampien iltarastien ja taitoharjoitusten tarjonnan paineessa joutunut suosiolla jättämään muutamia mahdollisia suunnistuksia väliin. Harmittaa, mutta ei auta. Tuntuu vähän samalta kuin, että tarjolla olisi enemmän munkkeja kuin jaksaa syödä.


Pilkkakorven Multiharjoitus vaikutti niin mielenkiintoiselta, että se valikoitui lauantain aamupäivän ohjelmaksi. Melkein satoi, mutta ei kuitenkaan satanut. Oli siis erinomainen suunnistussää.


Harjoituksen ensimmäinen osa: Käyrät (Huomaa, että kuvat eivät ole keskenään samoissa mittakaavoissa tässä jutussa.)

Suunnitelma: Tarkasti ja huolellisesti. Katse pitää kohdistaa kauas ja keskittyä oleelliseen. Eihän käyräkartalla muuta tarvita. Matkaa koko radalla on 7,4 km, joten alku pitää ottaa riittävän rauhallisesti. Lisäjännitystä treeniin haettiin sillä, että poikani lähtee 30 min minun jälkeen matkaan. Yritän päästä mahdollisimman pitkälle ennen kuin hän saa minut kiinni.


Toteutus:

Aika hyvä. 1 ja 2 varmasti. 3:lle otin suunnan hieman vasemmalle ja yritin hahmottaa notkot&nenät, jotka ovat johtokäyrällä. Rastiotto kuitenkin vaati hieman hakemista. Jos olisi ollut nauhan sijaan lippu, olisin nähnyt rastin ilman kiemurtelua. 4:lle selvästi liikaa oikealle. Älysin, että rasti on lähellä isoa jyrkännettä (hyvä että ne oli jätetty karttaan), joka on käyrää alempana. Mutta minun alapuolella ei ole näkyvissä mitään jyrkänteeseen viittaavaa. Päätelmä: olen liian ylhäällä. Alas ja takaisin sitten alkoikin näkyä sopiva kumpare. 4-5-6-7 olivat selviä ja voisinko sanoa jopa helppoja välejä? No ehkä se johtui siitä, että oli enimmäkseen loivaa alamäkeä.


OSA-2 : Pistemäiset kohteet

Suunnitelma: Olen usein tuskaillut käyrien kanssa ja nyt pääsin niistä kokonaan eroon. Kovin tuntuu alastomalta ja erikoiselta. Tukeudun kompasiin ja tähystän nimenomaan kiviä. Rasteilla ei ole lippuja vaan nauhoja, joten maastoa pitää katsella oletetun rastipisteen lähellä huolellisesti.

Toteutus:

Sujui varsin hyvin. Etenin selvästi havaittavien kiviryhmittymien kautta. Esim. 10 ennen on kaksi kiveä joiden edessä on louhikkoa. Maasto oli hyväkulkuinen, näkyvyys oli hyvä, eikä korkeuseroja juurikaan ollut. Ilmeisesti tämä osuus oli kymenlaaksolaiselle suunnistajalla helpompi kuin jostain toisesta maakunnasta kotoisin olevalle suunnistajalle?


OSA 3 : Käyrät

Suunnitelma: Sama taktiikka kuin ensimmäisellä käyräosuudella. Nyt ei ole apuja jyrkänteistä, mutta onneksi tie on jätetty karttaan. 14-15 välillä on selvä vasemmalle avautuva notko. Siihen kun osuu, niin siitä pääsee rastille.


Toteutus:

14 oli helppo - vain mäki ylös, mutta sitten tulikin tämän reissun vaikein rastiväli 14-15. En saanut notkoa silmiini. Syy: olin liikaa oikealla ja notko ei erottunut, vaikka sen pitäisi olla iso kuin mikä. Onneksi (jälleen kerran) tien pää tuli eteen. Huh. Tästä suuntaa, mutta missä se notko oikein on? Ja sitten huomasin vielä tämän:

Notkon pitäisi aueta vasemmalle, mutta vesiviiva on piirretty pieneen notkelmaan oikealle eli johtokäyrästä onkin notko oikealle rastiympyrän puolelle. En ymmärrä - eihän se ole mahdollista. Unohdan käyrän eli tien päästä tiukka suunta ja noustaan hieman ylös. Ei saa laskeutua pikku mäen toiselle puolelle ja rasti on vasemmalla notkossa. "Tässä sen pitäisi olla.. Ja kas siinähän se on". Katsoin vielä taakseni ja nyt se iso notko erottui hyvin. Näytti sakealta taimikolta, eli reitti jota pitkin tulin olikin parempi juosta kuin suoraan.

Kotona sitten valoisalla ja kuivalla keittiön pöydällä ilman karttamuovia ja silmille valuvaa hikeä, ymmärsin mitä karttaan oli piirretty. Johtokäyrän "läpi" kulkee apukäyrä. En erottanut sinisen nuolen puolella ollutta apukäyrää, mutta johtokäyrän oikealle puolelle jäänyt pätkä pisti silmään. No justiinsa. Ei se mikään notko olekaan. Samassa johtokäyrän mutkassa näkyy yläreunssa tarkkaan katsoen toinenkin ruskea viivanpätkä. Tätä en erottanut maastossa ollessani lainkaan. Hämmentävä yksityiskohta kaikkineen. Suurennuslasi olisi selventänyt tämän metsässä, mutta joskus käy hyväkin tuuri.

Matka jatkuu: 15-16. Vähän tuurilla osui kohdalleen, sillä menin sekaisin ennen rastia olleissa pitkulaisissa kumpareissa. 16-17 helppo. 17-18 otin selvästi oikealle ettei tarvitse mennä ihan pohjan kautta. Liikaa menin silti oikealle, mutta se oli sen olemattoman metsätraktorin jäljen syytä, jota pitkin harpoin eteenpäin. Tielle ja vasemmalle ja kun katsoin ylös kävi niin, että nauha osui suoraan silmiin. 18-19 oli mukavan helppo väli.


OSA 4: Viiva

Suunnitelma: Eli siimariton siimari. Eihän siinä muuta kuin kohteelta toiselle järjestyksessä ensin suon yli, loivasti oikealle, kivien vierestä avokallio, kiven oikealta puolen, tien yli, kumpare oikealle jne.

Toteutus:

Viivasuunnistus meni jotakuinkin viivaa myöden. Huomaa, että gps heittää myös hieman. Aukon itäpuolella olevalla suolla oli viivasta poiketen pakko kiertää kaksi kiveä pohjoispuolelta. Suolla oli vettä niin paljon, että viivan kohdalla olisin uponnut. Viiva on kuitenkin siinä kohdassa paikallaan, eli kuvassa on ainakin viivanleveyden verran klappia.


OSA 5: Rastinotto

Suunnitelma: Suoraan rastilta rastille ja rastilta lähdettäessä pitää olla jo selvillä suunta seuraavalle.

Toteutus:

Toteutus: Eipä erikoista sanottavaa. 25 oli hämmentävin piste. Siinä on kaksi notkoa peräkkäin ja olin ensin väärällä. Ja oikeaakin piti vähän ihmetellä, sillä nauha oli erittäin hyvin maastoutunut.



OSA 6: Suunta

Suunnitelma: Ensivaikutelma on hämmentävä. Pelkkää tyhjää pitkät pätkät. Eli ensin kompasilla tarkka suunta. Pitää arvioida myös kuljettua matkaa. Mitä rastipisteen edessä ja takana on?

Toteutus:

Ei tämä niin paha ollutkaan. Muistuttaa paljon käyttämääni suunnistusmenetelmää: pitkä päätyyn ja perään. Kuljin mielessäni matkaa 100 m pätkissä. Näin pysyy suurin piirtein hanskassa matka. Eli kun viimeinen satanen on menossa yritetään havaita kohde rastin edessä. 29 oli mentävä varoen, sillä näkyvyys oli huono ja rastipisteen erotin vasta kymmentä metriä ennen. 30 puolestaan oli helppo sillä rastin oletettu paikka näkyi jo 100 m päästä. 31 meni hieman oikealle, ja lisäksi tuli pakollinen kiemura kun etsin sopivaa kohtaa päästä jyrkänteeltä alas.


OSA 7: Väylä

Suunnitelma: Väylällä pitää bongata väylällä olevat kohteet. Päätä ei siis tarvitse pyöritellä. Selkeä ja yksinkertainen suunnitelma.


Toteutus:

No juu - pari kertaa laidat kolisi. Tien ylityksen jälkeen en tiedä miksi lipesin liikaa vasemmalle. Väylällä käy helposti niin, että ottaakin kiintopisteeksi jonkun samanlaisen kohteen väylän ulkopuolelta kuin väylällä on. Väyläsuunnistus olisi toki helpompaa, jos kartalla olisi myös väylän ulkopuolinen kartta.
Kiviesiintymän jälkeen otin sisäkurvin myös aika tiukasti. En saanut silmiini pientä suota ja kaarsin arviomitalla. Kun pusikko näkyin menin sen oikealta puolelta. Muistin tämän maastonkohdan ulkonäöltä. Samassa paikkassa minulla oli vaikeuksia kuntsareilla, vaikka silloin oli koko kartta käytettävissä.


Yhteenveto:

Erittäin mielenkiintoinen rupeama. Aikaa meni 1:36:39 ja juostua matkaa kertyi 8,51 km. Todellinen juoksuvauhti oli 11:24 min/km. Ehdin maaliin 6 min ennen poikaani, eli hävisin hänelle 24 min.

Suoritukseni oli varsin hyvä ja kuten taitoharjoituksissa ohjeena on - pitää mennä suunnistus edellä.