Reitit GoogleMapsiin

Yritin joskus vuosi pari sitten selvittää miten nyt jo edes mennessä Suunnon Movescountissa olisi saanut näkymään samalla useampia reittejä. Olisin tarvinnut tätä ominaisuutta kun kirjoitin Suunnistaja-lehteen juttua. Se ei ollut mitenkään mahdollista. Eipä tullut mieleen silloin tutkia GoogleMapsia. En tiedä oliko tätä silloin olemassa.

Sattumalta asia tuli esille uudestaan ja annoin itseni tietää, että omat gpx-tiedot voi ladata GoogleMapsin omiin karttoihin. Eli kirjaudutaan Google-tilille. Sitten Driveen ja sieltä New ja sieltä Google My Maps.

Sitten vaan Lisää taso ja Tuo. Tuodaan gpx-tiedosto. Tämän voi toistaa usemman kerran, maksimi on 10 tasoa eli reittiä samalla pohjalla. 

Tässä tulos:

Kolme eri hiihtolenkkiä: violetti, sininen ja alla keltainen. Keltaisessa on joku isompi häiriö, sillä mutkat on melkolailla vedetty suoriksi. Hiihtomoodissa kellon tarkkuus on huonompi kuin suunnistaessa, mutta ei se noin huono pitäisi olla. En muista mikä oli sää tapahtumahetkellä. No se on sivusseikka tässä.

Oleellista on se, että samaan kuvaan saa yhtä aikaa useampia reittejä. Viivanleveyksiä ja värejä voi muuttaa ja eri tasot voi asettaa piiloon. Näin samassa paikassa tapahtuneita suorituksia voi verrata keskenään - jos tarvetta siis ilmenee.

Klikkaamalla reittiä saa siitä tarkempia tietoja:

Varsin kätevää - siis jos tälle on tarvetta. Ja tämähän on siis Google-imperiumissa, eli tämän voi jakaa haluamallaan tavalla halutuille henkilöille.

En nyt pilaa hyvää fiilistä, kertomalla mikä tässä oli ongelmana. Siitä tulee kohta oma juttunsa kohta...

SUUNTO PERKELE

Suunto on muuttanut systeemiään niin, että tällainen juntti kuntoliikkuja ei tule toimeen sen kanssa. Minulla on käytössä Suunto Ambit 2S -kello. Siinä on kaikki mitä tarvitsen ja enemmänkin. Olen ensisijaisesti suunnistaja, eli minua kiinnostaa gpx-tiedosto. Toiseksi olen hiihtäjä ja pyöräilijä ja silloin minua kiinnostaa nähdä liikkumani reitti - varsinkin silloin kun olen "seikkaillut" jossain valtaväylien ulkopuolella. Nämä riittää kiitos.

Suunnon kellosta tiedot siirrettiin Moveslink2 -ohjelmalla PC:n kautta pilveen, jossa niitä pystyi tutkimaan Movescount-palvelussa selaimella. Tämä toimii, vaikka onkin mielestäni takaperoinen järjestys tietojen hallintaan.

Nyt Movescount-palvelu ajetaan alas ja esim. minun kelloni ei ole enää sen kanssa yhteensopiva (eikä ole mikään muukaan malli). Tilalle on tullut Suuntoapp, joka toimii vain Androidilla ja Applen kännyköillä. Koska kellossani ei ole bluetooth'ia tiedot siirretään kaapelilla ja Suuntolink-ohjelmalla.

Asensin Suuntolink-ohjelman ja se tunnistaa kelloni. Tähän saakka asia ok. En kuitenkaan voi siirtää kellosta tietoja koneelle, koska tiedonsiirto käynnistetään Suuntoapp-sovelluksen luotujen tunnuksien avulla. Minulla ei ole sellaista kännykkää, jossa Suuntoapp toimisi.

Tämä kuva kertoo paljon Suunnon ohjelmakehityksen tasosta. Käyttäjälle ei koskaan pitäisi tulla silmille tällaista koodisotkua. Jos ohjelma havaitsee virheen, ohjelman pitää osata käsitellä se. Tämä opetettiin joskus datanomeille heti kättelyssä. Itse olen ohjelmoinut assemblerilla ja siinä piti kaiken aikaa pitää mielessä se, että nollalla ei saa jakaa. Ei missään tilanteessa vaikka mitä tapahtuisi, muuten ohjelma menee omille teilleen. Se oli erittäin hiostavaa ja työlästä hommaa. Toisin on nyt. Korkeamman tason kielissä on käteviä työkaluja ja komentoja virhetilanteiden hallintaan. Mutta ei näköjään Suunnolla. Ylläoleva virhe tulee jos kirjoittaa väärän salasanan tai yrittää kirjautua tilille jota ei ole olemassa. Todella noloa.

Eli näin homma toimi ennen:

● Kello piuhalla kiinni tietokoneeseen.
● Tiedot siirtyivät omalle koneelleni (ja jäivät sinne talteen - tästä myöhemmin). Ja siitä edelleen pilveen.
● Kirjaudun Movescount-sivulle.
● Näen mitä olen tehnyt ja voi halutessa siirtää suorituksen gpx-tiedostoksi.

Kun Movescount-sivu oli jumissa, homman sai hoidettua näin:

● Kello piuhalla kiinni tietokoneeseen.
● Tiedot siirtyivät omalle koneelleni.
● En pääse kirjautumaan Movescount-sivulle eli pilvipalvelu on jumissa.

● Netistä löytyi AmbitBackup-ohjelma. Ajamalla tämän ohjelman se muuntaa koneelle lataamani kellon sisältämät tiedot, jotka ovat vielä Suunnon omassa sml-formaatissa, gpx-formaattiin.
● Ajan siis AmbitBackup-ohjelman.
● Minulla on nyt hakemistossa gpx-tiedot, jotka sitten siirrän Reittihärveliin.

Entä missä nämä tiedot omalla koneellani piilottelevat. Windows-järjestelmässä useimmat ohjelmat (siis myös Suunnon Moveslink2) tallettavat apu- yms. väliaikaistiedostonsa hakemistoon /appdata. Sen alla on alihakemisto /roaming/Suunto/Moveslink2. Oletusarvoisesti nämä hakemistot ovat ehkä piilotetut, mutta asettamalla ne näkyviksi, saa eri ohjelmien tiedot näkyviin. Tämä ei siis ole ohjelmien asennushakemisto vaan data-hakemisto. Edesmennyt Suunnistussimulaattori tallensi omia tietojaan vastaavaan paikkaan ja jos ratamestari halusi tehdä tiettyjä toimenpiteitä, hänen piti nimenomaan touhuta näissä hakemistoissa.

Tähän asti kaikki siis sujui joten kuten suunnilleen hallitusti.

MUTTA EI ENÄÄ!

Moveslink2 sovellus on nyt omineen päivittynyt sellaiseksi, että tiedonsiirto ei onnistu. Se kyllä havaitsee kellon. Joitakin asetuksia voi muuttaa, mutta suoritusten tiedot eivät siirry PC:lle. Tai ohjelma ei ole muuttunut, mutta se ottaa ensin yhteyden netin kautta johonkin ja pyytää lupaa aloittaa tietojen lataus kellosta. Lupaa ei tule ja tiedonsiirto ei ala. Eli en saa edes Suunnon omaa sml-tiedostoa koneelleni data-hakemistoon. Tämä esto on tehty aivan tarkoituksella, sillä en edes yritä mennä mihinkään pilvipalveluun. Yritän vain siirtää tietoja omalle koneelleni.

Mikäli vain saisin sml -tiedoston koneelleni, sen muuttamiseen gpx-muotoon löytyy useita ohjelmia. Ja muutamat sportti-sovellukset/palvelut kelpuuttavat suoraan sml-formaatin.

Mutta ei. Kellohan on kiinni tietokoneessa usb-kaapelilla. Eli periaatteessa se voisi näkyä ulkoisena muistina ja sillä hyvä. Aivan kuten digikamerat toimivat. Kun piuhan lykkää kiinni, kuuluu plimplom ja kamera näkyy ulkoisena levyasemana. Mutta ei. Väliin on rakennettu tuo Moveslink2 -palikka, joka on ainoa älyllinen otus, joka pääsee kurkkimaan kellon sisimpään. Kiusa se on tämäkin.

Mielestäni systeemi pitäisi toimia näin:

● Siirrän tiedot kellosta PC:lle. (Tai jos minulla on älykännykkä, voin siirtää tiedot myös sinne.)
● Tiedot ovat nyt PC:llä käytettävissäni. Eli hienosti sanottuna tämä toiminta tapahtuu offline -tilassa.
● Minulle tulee valikko, josta voin valita mitä haluan tehdä:
o Muodostan edellisestä suorituksesta gpx-tiedoston.
o Siirrän edellisen suorituksen pilveen.
o Siirrän kaikki suoritukset pilveen.
o Muutan kellon asetuksia
o Teen jotain muuta
o jne.

Oli siis pakko hommata käsille Anrdoid-laite, asentaa sinne Suuntoapp ja luoda tili.

No niin - nyt homma toimii seuraavasti:

● Kello piuhalla kiinni tietokoneeseen.
● Käynnistetään Suuntolink-ohjelma.
● Suuntolink huomaa, että kello on liitetty.
● Suuntolink pyytää kirjautumaan.
● Kirjaudun Suuntoapp'ssa luomillani tunnuksilla.
● Tiedonsiirto käynnistyy ja kestää tolkuttoman kauan. Hitauteen on toki syynä usb-liitynnän joku vanha versio, mutta toinen syy on siirrettävän tiedon määrä. Kellosta ei siirry suoritus, vaan kaikki suoritukset, kaikki asetukset, kaikki reitit, kaikki POIt, kaikki data. Lisäksi data ei ole binääristä (=pienessä tilassa) vaan tekstiä, joka vie tilaa ja aikaa paljon. Huvittavan naurettava yksityiskohta tässä on se, että Suuntolink huomaa kyllä kellossa olevan 1 uuden suorituksen (tai kuinka monta niitä nyt onkaan sitten edellisen räpellyksen), mutta kaikki mitä kellosta löytyy pitää siirtää kaikkineen. Miksi?

● Tiedonsiirto päättyy, eli nyt tiedot ovat siirtyneen omalle koneelleni datahakemistoon ja pilveen.
● Nyt voin katsella suoritustani Suuntoapp'ssa Android-laitteessa, mutta EN TIETOKONEELLA!

Suuntolink tarjoaa kyllä kytkeytymistä Movescounttiin, mutta turhaan, sillä siellä eivät näy suoritukset.

Kokeilin ensin Suuntoappia ja se on onneton. En tässä nyt tarkemmin perkaa sen ominaisuuksia, mutta tutkittaan paremmin suunnistajaa kiinnostavaa gpx-tiedostoa. Suuntoapp'sta ei voi viedä suoritusta gpx-muotoon. Ainoa muoto johon suorituksen voi viedä on FIT-formaatti.

Tutkin netin keskustelupalstoja ja sieltä selvisi, että Suuntoapp'ssa suorituksesta pitää ensin tehdä reitti ja tallettaa se. Tämän jälkeen onnistuu gpx-tiedostoon vienti. Mutta tämä gpx ei ole saamieni tietojen mukaan yhteensopiva Reittihärvelin kanssa. Tämä tieto riitti minulle, en edes kokeillut sitä. Siirryin fiksuna käyttämään edellä kertomaani AmbitBackup-ohjelmaa. Tai yritin!

Moveslink2 talletti tiedot tietokoneelle siis hakemistoon /appdata/roaming/Suunto/Moveslink2. Tästä voimme päätellä että Suuntolink tallettaa tiedot hakemistoon /appdata/roaming/Suunto/Suuntolink. Näin on. Koska AmbitBackup on käyttöliittymältään alkeellinen, eikä siinä voi valita työhakemistoa ajattelin, että hoidan homman niin, että yksinkertaisesti kopioin koko Suuntolink -hakemiston sellaisenaan Moveslink2- hakemistoon.

Enpäs kopioi. Alihakemistossa on cache-alihakemisto lisää (kuva yllä) ja tiedostojen muoto on muuttunut. Ennen jokainen suoritus oli oma tiedostonsa. Nyt koko paska on yhdessä ja samassa jättimäisessä tiedostossa, jonka nimi on data_x ja jolla ei ole edes tiedostotarkennetta. Eli AmbitBackup ei ymmärrä siitä mitään. Kun tiedoston avaa editorilla se näyttää tältä (siis erittäin pieni osa sitä):

 

Sisältö näyttää kiinalta mutta se ei ole. Tämä on Suunnon sml-muotoinen data. Eli tässä on kellosta purettua dataa tekstimuodossa ja yhtenä könttinä. Tummennettu alue sisältää Kuusaa-Anhava hiihtolenkiltä yhden tallennuspisteen tietojen osan ja ne jatkuvat vielä pari riviä tummennuksen alle. Siinä näkyy nopeus-, korkeus-, koordinaatti- ja aikatietoja. Eli samoja tietoja, joita paljon hehkuttamani gpx-tiedosto pitää sisällään. Tässä Suunnon tiedostossa on todella paljon kaikkea muuta sälää. Tiedoissa näkyi jopa Hevosmäellä olleen geokätkön (jonka talletin kelloon vuosi sitten) tekijöiden nimet! Tekijöiden nimiä ei näy kellossa missään vaihessa, mutta näköjään ne siellä ovat. Omasta mielestäni olen poistanut kaiken ylimääräisen ja varsinkin geo-jutut, mutta sieltä ne vaan pulpahtivat esiin. Ei ihme, että tiedonsiirto kestää tolkuttoman kauan kun koko muistin sisältö pitää pullauttaa ulos pitkiksi tekstipökäleiksi.

Onnistuuko tämän sml-tiedoston purku/muuntaminen? Netistä löytyy kyllä ohjelmia, jolla näitä muunnoksia tehdään. Tässä kohtaa minua väsytti, nälätti ja kaikkea muuta, joten annoin homman jäähtyä. Leikkasin paksun siivun Juhlapitkoa ja ryhdyin katselamaan snookeria telkkarista.

Sitten tapahtui läpimurto. Juoksufoorumilta, jota silloin tällöin seurailen ja josta löytyy myös hieman suunnistusaiheista keskustelua, käytiin läpi tätä Suunnon tekemää emämunausta. Sieltä löysin tiedon, että Sports-tracker-sivulle kun kirjautuu Suunnon tilin tunnuksilla, näkee omat tietonsa. Ja näin tosiaan on.

Siinähän se Anhavan lenkki. Sports-trackeristä saa suorituksen tiedot vietyä suoraan gpx-muotoon :

Hieno homma! Minun ei siis tarvitse enää koskea koko Suuntoappiin. Tietysti jos osaisin koodata Pythonilla ja jaksaisin selvittää eri tiedostoformaattien erot, voisin koodata palikan joka perkaisi em. tiedoston haluttuun muotoon. En jaksa, odotan että joku muu tekee sen. Tai todennäköisesti se löytyy jostain netistä jo.

Ehkä olen kaikesta huolimatta se joka on väärässä. 99,9% Suuntoa käyttävistä siirtää tietonsa tyytyväisinä Suuntoappiin ja sillä hyvä. Mutta se on totinen tosi, että Suunto ei ole ottanut suunnistajia huomioon lainkaan. Kirjoitan tätä helmikuussa 2021 ja tässä kohtaa vuotta suurin osa suunnistajista nukkuu vielä talviunta. Kun kevät koittaa ja harjoitusten tietoja pitäisi saada tarkemmin tutkittua härvelissä, 3D Rerunissa tai vastaavassa, tapahtuu todennäköisesti niin, että moni suunnistaja heittää Suunnon vermeet menemään ja vaihtaa johonkin toiseen merkkiin. Normaali ihminen ei jaksa kikkailla tiedostojen ja apuohjelmien kanssa - toisin kuin minun kaltainen nörtti.

Mikäli tässä jutussa on teknisiä epätarkkuuksia tai virheitä, niitä ei voi käyttää minua vastaan missään tapauksissa. Tämä teksti on survottu kasaan yön pikkutunteina otsasuonet pullottaen, joten faktoissa saattaa olla pientä klappia.

Tämä juttu loppuu tähän, mutta keksin tässä puolivahingossa asiaan liittyvän mielenkiintoisen jutun. Siitä tulee uusi postaus vähän ajan kuluttua...

LATUA ¤%#&!

Havaintoja hiihtoladuilta tammi-helmikuussa 2021 Kouvolassa.
(päivitetty 10.2. klo 19:20)

Yleistä säästä.

Iltalehtien lööpit kirkuivat: "Vuosikymmenen myräkkä! Valmistaudu kaaokseen! Suomi hukkuu lumeen! Liikenne menee täysin jumiin! Jää etätöihin lumimyrskyn aikana!" Anjalan Takamaalle eli minun pihalleni satoi tässä myräkässä 7 cm lunta. Helsingissä oli hieman enemmän lunta ja auraamisen kanssa siis vähän kiireempää, mutta muuten kyseessä oli aivan normaali lumisade.

Toki iltalehtien journalistinen taso on mitä on, mutta olen huomannut, että sama sääilmiöistä vouhottaminen on levinnyt muuallekin. En tarkoita ilmastonmuutoksesta tai jäätiköiden sulamisesta kertovaa uutisointia, vaan ihan jokapäiväisen sään uutisointia. Välillä vähän sataa, välillä vähän tuulee ja välillä vähän pakastaa. Normaalia suomalaista talvisäätä. Siinä se. Pääosin ei mitään erikoista, eikä varsinkaan jättiotsikoiden arvoista.

Lumitilanne.

Henkilöt, jotka eivät hiihdä hehkuttavat, että kyllä nyt on lunta. Vaikka maisema hohtaa valkoisena, lunta ei ole paljoakaan. Anjalassa 9.2.2021 lumen syvyys on 23 cm. Samaan aikaan Utin lentokentällä lumensyvyys on 42 cm. Lumen määrässä on siis melkoisia paikallisia vaihteluita. Lumi on myös kuivaa kevyttä pakkaslunta, eli olemme vain yhden reippaan vesisateen päässä siitä, että maa muuttuu paikoin mustaksi. Hiihtäjät ja latujentekijät tämän tietävät.

Latutilanne

Olen hiihtänyt niin, että käyn joka kerta hieman erilaisella hiihtolenkillä. "Virallisen" latuverkon ulkopuolelle paikalliset puuhamiesoletetut ovat vedellet kelkoilla pistolatuja sinne ja tänne. Näissä on melkoinen tutkiminen ajatuksella "minnehän tuokin menee". 

Tänä talvena sain elämäni ensimmäistä kertaa hiihdettyä Inkeroisten ampumamajalta lähtevän ns. Terhon vitosen kierrettyä läpi. Monena talvena sitä ei ole ollut ajettu. Tai olen ollut liikkellä niin myöhään, että pimeällä sinne ei ole arvannut mennä. Tai kunto on ollut niin näpärällä, että en ole uskaltanut enää haukata tätä palaa. Jos kaasulinja tuntuu puuduttavan yksitoikkoiselta pitkältä suoralta, Terhon vitonen on sen täydellinen vastakohta. Pelkkää mutkaa ja kiemuraa. Paljon reittejä ympäri Kouvolaan on vielä tutkimatta. Toivottavasti lumi ei sula pois ennen aikojaan.

Tämä on todella herkullinen tilanne kuntohiihtäjälle - varsinkin kun verrataan viime talveen.

 

Epäkohtia

Vaikka joka paikassa hehkutetaan sitä, miten nyt on todella hyvät olosuhteet hiihtoon, on monessa asiassa parantamisen varaa.

1. Kaupunki kikkailee

Kaupungilla on käytössään yksi latukone ja kaksi kuskia, mutta ei lavettia. Kun latukone pitää siirtää, pitää kaupungin vuokrata lavetti koneen siirtoon. Ja tämä vaatii tietysti logistiikkaa, sopimuksia ja muuta henkilöstöä. Osta kaupunki oma lavetti, jos sinulla ei ole kanttia tehdä sopimuksia urakoitsijoiden kanssa latujen hoidosta. Koneita ja rahaa on olemassa. Tahto puutuu. Edellisestä lumisateesta on viikko ja latu on vielä ajamatta. Aika noloa.

2. Latuseurantapalvelu ajan tasalle

Latuseurantapalvelu menikin heti telakalle kun ryhdyin kirjoittamaan tätä. Toivottavasti se palaa päivitettynä nykyaikaan. Eli 100% reaaliaikaan. Edellinen versio ei pitänyt paikkaansa. Kävin useasti Kouvola - Valkeala välillä ja seurantapalvelun mukaan latu oli hoidettu aamulla, mutta eipä ollut. 

Jos joku laki kieltää laittamasta latukoneen liikkuvaa gps-täppää kartalle, tiedon päivitys pitää tapahtua jälkikäteen. Eli ensin ladunhoito ja sitten siitä välittömästi tieto nettiin. Ei toisin päin. Jos tulee pidemmästä matkasta ladulle hiihtämään, on tosi vaikea voidella suksia, kun ei ole mitään tajua siitä missä kunnossa latu on.

3. Alikulut kuntoon

Alikulkutunneleihin pitää tehdä pienet suojakatokset. Nyt aura heittää tieltä suolamoskan ja hiekat ladulle. Pahimmat ongelmakohdat ovat Käyrälammen, Keltakankaan ja Hevosmäen alikulkutunnelit. Niistä ei koskaan pääse läpi ilman suksien nostelua tai suksien irrotusta. Käyrälammen tunneli on lisäksi alamäen alla, joten siihen joutuu laskemaan vauhdilla ja ladun heikon kunnon näkee vasta paria metriä ennen eli liian myöhään.

Ongelma on helppo ja halpa ratkaista. Kaksi tolpaa, muutama kulmarauta, yksi I-palkki ja 6 m² 22mm vedenkestävää filmivaneria. Ei tarvita lujuuslaskelmia eikä piirustuksia. Kuka tahansa Remonttireiska proppaa kiinnikkeet paikalleen ja sitten vaan nostetaan levyt paikalleen. Näin tehden sohjomoska jää levyjen päälle. Kustannuksia tulee muutama satanen. Vai onko tässä joku syy miksi näitä ei tehdä? Onko tosiaan niin, että henkilö(t) jotka näistä asioista päättävät, eivät koskaan käy paikan päällä toteamassa tilannetta? Tuntuu turhalta valittaa näin mitättömästä asiasta.

4. Risuja liikaa

Kaasulinja eli Hevosmäki - Inkeroinen väli kasvaa risuja. Väylä pitää ajaa kesällä niittokoneella tai -murskaimella. Myös reunat pitää käsitellä, sillä pusikko on niin sakeaa, että se kaatuu jo ladun päälle.

5. Liian kapeaa

Myllykoski - Hevosmäki on liian kapea. Siinä on kaksi pertsan latua ja niiden välillä kapea luistelualue. Väylä on liian kapea. Olen itse kokeillut ja siinä luisteluhiihto on hankalaa. Luisteluhiihtäjät rikkovat mennessään kummankin pertsan ladun ja tämä on ikävää. Puolikin metriä lisää leveyttä auttaisi. Tai sitten ajetaan pelkät perinteisen urat. Vähän tulee mieleen leveäkaistatie. Kun ei ole varaa tehdä oikeaa moottoritietä tehdään purkkaratkaisu.

6. Opasteen kuntoon

Kaupungin laduilla ja ulkoilureiteillä opasteet ovat mitä sattuu. Osassa ne ovat jotakuinkin kunnossa, mutta toisaalta on reittejä, joissa ei ole mitään opasteita. Paikallinen väki tietysti tietää ilman opasteitakin minne mennä. Ja älykännykästä näkee aina livenä missä mennään. Ehkä on siis parempi poistaa rämät kyltit, vaikka asiallisia ei saataisikaan tilalle. Nämä havainnot Mylsä-Inksa väliltä.

Tolpissa roikkuu rikkinäisiä viittoja.

Muutamia uusia "Varo tie" -kylttejä löytyy. Mutta löytyy myös nitojalla kiinnitetty repalainen lappu, jossa kaukaan katsoen näyttää ensimmäinen sana alkavan V-kirjaimella. Niinpä. Mitähän siinä manataan?

Kilometri-merkkejä on mukavasti matkan varrella. Tästä plussaa, vaikka minulle paikkakuntalaisena näistä ei ole hyötyä, sillä osaan reitin ulkoa.

Inkeroisten päässä viimeisen vajaan kilometrin matkalla on vasenkätinen liikenne. Paikalliset tämän tietävät, mutta eivät kaikki hiihtäjät. Vasenkätisyys johtuu siitä, että pitkässä alamäessä ei tulisi risteävää liikennettä, koska Myllykoskelle päin menevä reitti kääntyy kulkusuuntaan vasemalle kesken jyrkän mäen. Ampumamajalla löytyy kyltti jossa asiasta kerrotaan. Kyltin tausta on tumman ruskea ja teksti siinä on tummanruskea. Teksti näkyy vain sopivassa valaistuksessa ja sopivasta kulmasta katsoen. Kiipesin mäkeä tuimassa vastatuulessa pää alhaalla. Onneksi satuin vilkaisemaan eteen. Ehdin väistää hiihtäjää, joka laski mäkeä väärää kaistaa - todennäköisesti siis tietämättään.

Huom 10.2. klo 19:20. Nyt paikalle oli mäen päälle tullut kyltti 'alas vasenta latua'. Hyvä näin.

Entäpä kyltit jossa mainostetaan: "Asuinkunnaksi Anjalankoski". Eikö olisi jo aika vaihtaa nämä? 

Opasteet voidaan niin halutessa tehdä edullisesti. Ei niiden tarvitse olla samaa tasoa kuin esim. Saariselällä. Puuhun jyrsityt opasteet toimivat, kestävät ja näyttävät hyviltä, kuten Kouvola-Valkeala välillä on.

7. Pohjat tasaisiksi

Sen lisäksi, että latupohjilta pitää niittää risut, pohjat pitää myös lanata. Siellä täällä on latupohjilla traktorin uria ja mönkijöillä ruovitettuja monttuja. Näitä on turha yrittää tasoittaa latukoneella kuten nyt tehdään. Homma tehdään niin, että syksyllä reitti ajetaan läpi keskikokoisella traktorilla, jossa on takalana. Ei ole iso homma ja jokainen jolla on T-kortti osaa tehdä tämän.

8. Konekuskeille lisät

Ladunhoitobudjetteihin pitää varata muutama tonni, joka käytetään konekuskien ilta- ja yölisiin. Jos olosuhteet sitä vaativat, latu kannattaa ajaa illalla tai yöllä. Näin se kovettuu aamuksi, ennen kuin hiihtäjät tulevat paikalle. 

Tänä talvena on käynyt monesti niin, että kone ajaa ladun aamulla kun normi työaika alkaa. Kun kymmenen hiihtäjään on mennyt, pehmeä lumi on ihan soosia ja näyttää ja tuntuu kuin latua ei olisi ajettu lainkaan.

Reitit

Entäpä se latureitistö? Ennen oli kaikki paremmin. Muistan ajan miten pääsi mm. seuraaville reiteille Utiin, Puhjonrantaan, Lappalan ympäri, Inkeroinen - Lankkuaho - Järventausta, Ummeljoki - Rajakallio - Haukun maja. Nyt nämä välit ajetaan vain laturetkipäivinä - jos silloinkaan.

Leveille luistelubaanoilla on hyvä sujutella kun on luistava keli, mutta kiemuraiset perinteiset retkiladut on myös mukavia. Tuntuu, että vuosi vuodelta virallinen reitistö kutistuu ja keskittyy muutamaan pääväylään.

MOKA

Kuka oli se neropatti, joka suunnitteli Keltakankaan uuden alikulkutunnelin paikan? Olipa kuka tahansa, hän ei ainkaan ole hiihtäjä! Tunneli on hieno, mutta se on väärässä paikassa. Pisteet 1/10. Tässä kuva paikasta. Turkoosilla viivalla on merkitty latu.

Kun Myllykosken suunnasta (kuvassa ylhäätä alas) tultiin ennen vanhaan Keltakankaalle, alamäki päättyi pieneen ylämäkeen. Vauhti pysähtyi siihen. Sitten sukset irti ja kävellen tien yli.

Nyt alamäen alla, ennen tunnelia, on tie, joka menee lähellä oleville taloille. Näin ei koskaan pitäisi olla. Alamäen alla (=punainen ympyrä) ei koskaan saa olla tienylitystä!

Koska risteävää liikennettä ei ole mahdollista nähdä mäkeä alas laskiessa, on pakko jarruttaa alamäessä ja pysähtyä. Pysähtyminen on pakko myös siksi, että tiellä on todennäköisesti suolaa, sepeliä ja hiekkaa. Sukset irti, tien yli kävellen, sukset jalkaan ja sitten uuteen tunneliin. Eihän tämän näin pitänyt mennä.

Alikulkutunnelin ja pihoille menevän tien pitäisi olla toisin päin. Eli näin:

Punaisella viivalla tien ja ladun paikat. Rastilla merkityt pois.

Paikalla kulkee kaasulinja, joka varmasti on vaikuttanut rakentamiseen. Jos se on ollut este tehdä tunnelia oikeaan kohtaan, olisi latuun voinut tehdä reilun mutkan. Tunnelin olisi voinut tehdä reilusti Sippolaan päin (kuvassa oikealle).  Autoilijat haluavat suorat baanat, mutta ylimääräinen mutka ei haittaa hiihtäjiä - päin vastoin.

Tunnelia ei voi enää siirtää, mutta latu-ura voidaan muuttaa alla olevan violetin viivan mukaiseksi niin, että se tekee mutkan ennen tien ylitystä:

Näin alamäki ei pääty suoraan tielle. Toivotaan, että paikalla ei sitä ennen käy kolaria kovaa vauhtia alamäkeen viilettävän hiihtäjän ja taloille ajavan auton kanssa.

Monesta varmaan tuntuu, että valitan turhasta. Havaintojeni mukaan todella moni hiihtäjä näyttää olevan rahamiehiä ja -naisia. Vaikka ladusta puuttuu metrin pätkältä lumi kokonaan, siitä vaan vedetään suorin suksin yli. Jotkut ylittävät kaasulinjalla jopa Huovilantien suoraan sukset jalassa. Ilmeisesti samat henkilöt ajavat polkupyörälläkin tyhjillä renkailla?

Minä joudun ostamaan, hiomaan ja voitelemaan sukseni omalla rahalla, joten en halua pilata suksien pohjia. Eli aina kun ladulla on muuta kuin lunta, joudun ottamaan sukset pois jalasta.

 

Lopuksi

Pikkupuutteiden korjaaminen ei paljon maksa. Tekeekö kaupunki ne omana työnään, vai maksaako kaupunki jollekin aluetoimikunnalle tai kyläyhdistykselle hommasta? Ihan sama. Nämä pikku fiksaukset, joita edellä ehdotin, ovat ihan lillukanvarsia kaupungin pohjattomassa kirstussa, mutta niistä on paljon käytännön iloa ja hyötyä kaupunkilaisille.

Joku oli luisteluhiihdellyt kaasulinjalla Inksan päässä olevan ns. ylälenkin ja sen toisen lenkin pertsan ladut pilalle. Nämä osuudet ovat yksisuuntaiset ja pertsan latu on vain oikeassa reunassa. Luistelubanalla on riittävästi leveyttä luistelemiseen. Olen itse mennyt lukemattomia kertoja sieltä luistellen. Sen ymmärrän, että kerran tai kaksi suksi lipsahtaa ladun päälle. Näin saattaa käydä kun väistää jotain tai horjahtaa. Se, että koko matkan hiihtää pertsan ladun rikki ei enää ole vahinko. Onko mukavaa sitten lanata paakkuja tasaiseksi? Ja kun patti osuu suksen alle niin, pito katoaa ja joka toinen potku lipsahtaa. Ehkä tällä luisteluhiihtäjällä oli kakat pöksyssä ja hän joutui siksi käyttämään erikoisleveää asentoa? Näiden latuosuuksien alussa ei tekisi haittaa, vaikka asiasta muistutettaisiin kyltillä.

Kaikesta marmatuksesta huolimatta, olen tyytyväinen siitä, että nyt pääsee hiihtämään. Kiitos kaikille, jotka latuja tekevät. 

P.S. Jos siltä tuntuu, tätä juttua saa jakaa ja linkittää kaikille niille henkilöille ja tahoille, joita asia mahdollisesti kiinnostaa ja koskettaa.