Havaintoja hiihtoladuilta tammi-helmikuussa 2021 Kouvolassa.
(päivitetty 10.2. klo 19:20)
Yleistä säästä.
Iltalehtien lööpit kirkuivat: "Vuosikymmenen myräkkä! Valmistaudu kaaokseen! Suomi hukkuu lumeen! Liikenne menee täysin jumiin! Jää etätöihin lumimyrskyn aikana!" Anjalan Takamaalle eli minun pihalleni satoi tässä myräkässä 7 cm lunta. Helsingissä oli hieman enemmän lunta ja auraamisen kanssa siis vähän kiireempää, mutta muuten kyseessä oli aivan normaali lumisade.
Toki iltalehtien journalistinen taso on mitä on, mutta olen huomannut, että sama sääilmiöistä vouhottaminen on levinnyt muuallekin. En tarkoita ilmastonmuutoksesta tai jäätiköiden sulamisesta kertovaa uutisointia, vaan ihan jokapäiväisen sään uutisointia. Välillä vähän sataa, välillä vähän tuulee ja välillä vähän pakastaa. Normaalia suomalaista talvisäätä. Siinä se. Pääosin ei mitään erikoista, eikä varsinkaan jättiotsikoiden arvoista.
Lumitilanne.
Henkilöt, jotka eivät hiihdä hehkuttavat, että kyllä nyt on lunta. Vaikka maisema hohtaa valkoisena, lunta ei ole paljoakaan. Anjalassa 9.2.2021 lumen syvyys on 23 cm. Samaan aikaan Utin lentokentällä lumensyvyys on 42 cm. Lumen määrässä on siis melkoisia paikallisia vaihteluita. Lumi on myös kuivaa kevyttä pakkaslunta, eli olemme vain yhden reippaan vesisateen päässä siitä, että maa muuttuu paikoin mustaksi. Hiihtäjät ja latujentekijät tämän tietävät.
Latutilanne
Olen hiihtänyt niin, että käyn joka kerta hieman erilaisella hiihtolenkillä. "Virallisen" latuverkon ulkopuolelle paikalliset puuhamiesoletetut ovat vedellet kelkoilla pistolatuja sinne ja tänne. Näissä on melkoinen tutkiminen ajatuksella "minnehän tuokin menee".
Tänä talvena sain elämäni ensimmäistä kertaa hiihdettyä Inkeroisten ampumamajalta lähtevän ns. Terhon vitosen kierrettyä läpi. Monena talvena sitä ei ole ollut ajettu. Tai olen ollut liikkellä niin myöhään, että pimeällä sinne ei ole arvannut mennä. Tai kunto on ollut niin näpärällä, että en ole uskaltanut enää haukata tätä palaa. Jos kaasulinja tuntuu puuduttavan yksitoikkoiselta pitkältä suoralta, Terhon vitonen on sen täydellinen vastakohta. Pelkkää mutkaa ja kiemuraa. Paljon reittejä ympäri Kouvolaan on vielä tutkimatta. Toivottavasti lumi ei sula pois ennen aikojaan.
Tämä on todella herkullinen tilanne kuntohiihtäjälle - varsinkin kun verrataan viime talveen.
Epäkohtia
Vaikka joka paikassa hehkutetaan sitä, miten nyt on todella hyvät olosuhteet hiihtoon, on monessa asiassa parantamisen varaa.
1. Kaupunki kikkailee
Kaupungilla on käytössään yksi latukone ja kaksi kuskia, mutta ei lavettia. Kun latukone pitää siirtää, pitää kaupungin vuokrata lavetti koneen siirtoon. Ja tämä vaatii tietysti logistiikkaa, sopimuksia ja muuta henkilöstöä. Osta kaupunki oma lavetti, jos sinulla ei ole kanttia tehdä sopimuksia urakoitsijoiden kanssa latujen hoidosta. Koneita ja rahaa on olemassa. Tahto puutuu. Edellisestä lumisateesta on viikko ja latu on vielä ajamatta. Aika noloa.
Latuseurantapalvelu menikin heti telakalle kun ryhdyin kirjoittamaan tätä. Toivottavasti se palaa päivitettynä nykyaikaan. Eli 100% reaaliaikaan. Edellinen versio ei pitänyt paikkaansa. Kävin useasti Kouvola - Valkeala välillä ja seurantapalvelun mukaan latu oli hoidettu aamulla, mutta eipä ollut.
Jos joku laki kieltää laittamasta latukoneen liikkuvaa gps-täppää kartalle, tiedon päivitys pitää tapahtua jälkikäteen. Eli ensin ladunhoito ja sitten siitä välittömästi tieto nettiin. Ei toisin päin. Jos tulee pidemmästä matkasta ladulle hiihtämään, on tosi vaikea voidella suksia, kun ei ole mitään tajua siitä missä kunnossa latu on.
Alikulkutunneleihin pitää tehdä pienet suojakatokset. Nyt aura heittää tieltä suolamoskan ja hiekat ladulle. Pahimmat ongelmakohdat ovat Käyrälammen, Keltakankaan ja Hevosmäen alikulkutunnelit. Niistä ei koskaan pääse läpi ilman suksien nostelua tai suksien irrotusta. Käyrälammen tunneli on lisäksi alamäen alla, joten siihen joutuu laskemaan vauhdilla ja ladun heikon kunnon näkee vasta paria metriä ennen eli liian myöhään.
Ongelma on helppo ja halpa ratkaista. Kaksi tolpaa, muutama kulmarauta, yksi I-palkki ja 6 m² 22mm vedenkestävää filmivaneria. Ei tarvita lujuuslaskelmia eikä piirustuksia. Kuka tahansa Remonttireiska proppaa kiinnikkeet paikalleen ja sitten vaan nostetaan levyt paikalleen. Näin tehden sohjomoska jää levyjen päälle. Kustannuksia tulee muutama satanen. Vai onko tässä joku syy miksi näitä ei tehdä? Onko tosiaan niin, että henkilö(t) jotka näistä asioista päättävät, eivät koskaan käy paikan päällä toteamassa tilannetta? Tuntuu turhalta valittaa näin mitättömästä asiasta.
Kaasulinja eli Hevosmäki - Inkeroinen väli kasvaa risuja. Väylä pitää ajaa kesällä niittokoneella tai -murskaimella. Myös reunat pitää käsitellä, sillä pusikko on niin sakeaa, että se kaatuu jo ladun päälle.
Myllykoski - Hevosmäki on liian kapea. Siinä on kaksi pertsan latua ja niiden välillä kapea luistelualue. Väylä on liian kapea. Olen itse kokeillut ja siinä luisteluhiihto on hankalaa. Luisteluhiihtäjät rikkovat mennessään kummankin pertsan ladun ja tämä on ikävää. Puolikin metriä lisää leveyttä auttaisi. Tai sitten ajetaan pelkät perinteisen urat. Vähän tulee mieleen leveäkaistatie. Kun ei ole varaa tehdä oikeaa moottoritietä tehdään purkkaratkaisu.
Kaupungin laduilla ja ulkoilureiteillä opasteet ovat mitä sattuu. Osassa ne ovat jotakuinkin kunnossa, mutta toisaalta on reittejä, joissa ei ole mitään opasteita. Paikallinen väki tietysti tietää ilman opasteitakin minne mennä. Ja älykännykästä näkee aina livenä missä mennään. Ehkä on siis parempi poistaa rämät kyltit, vaikka asiallisia ei saataisikaan tilalle. Nämä havainnot Mylsä-Inksa väliltä.
Tolpissa roikkuu rikkinäisiä viittoja.
Muutamia uusia "Varo tie" -kylttejä löytyy. Mutta löytyy myös nitojalla kiinnitetty repalainen lappu, jossa kaukaan katsoen näyttää ensimmäinen sana alkavan V-kirjaimella. Niinpä. Mitähän siinä manataan?
Kilometri-merkkejä on mukavasti matkan varrella. Tästä plussaa, vaikka minulle paikkakuntalaisena näistä ei ole hyötyä, sillä osaan reitin ulkoa.
Inkeroisten päässä viimeisen vajaan kilometrin matkalla on vasenkätinen liikenne. Paikalliset tämän tietävät, mutta eivät kaikki hiihtäjät. Vasenkätisyys johtuu siitä, että pitkässä alamäessä ei tulisi risteävää liikennettä, koska Myllykoskelle päin menevä reitti kääntyy kulkusuuntaan vasemalle kesken jyrkän mäen. Ampumamajalla löytyy kyltti jossa asiasta kerrotaan. Kyltin tausta on tumman ruskea ja teksti siinä on tummanruskea. Teksti näkyy vain sopivassa valaistuksessa ja sopivasta kulmasta katsoen. Kiipesin mäkeä tuimassa vastatuulessa pää alhaalla. Onneksi satuin vilkaisemaan eteen. Ehdin väistää hiihtäjää, joka laski mäkeä väärää kaistaa - todennäköisesti siis tietämättään.
Huom 10.2. klo 19:20. Nyt paikalle oli mäen päälle tullut kyltti 'alas vasenta latua'. Hyvä näin.
Entäpä kyltit jossa mainostetaan: "Asuinkunnaksi Anjalankoski". Eikö olisi jo aika vaihtaa nämä?
Opasteet voidaan niin halutessa tehdä edullisesti. Ei niiden tarvitse olla samaa tasoa kuin esim. Saariselällä. Puuhun jyrsityt opasteet toimivat, kestävät ja näyttävät hyviltä, kuten Kouvola-Valkeala välillä on.
Sen lisäksi, että latupohjilta pitää niittää risut, pohjat pitää myös lanata. Siellä täällä on latupohjilla traktorin uria ja mönkijöillä ruovitettuja monttuja. Näitä on turha yrittää tasoittaa latukoneella kuten nyt tehdään. Homma tehdään niin, että syksyllä reitti ajetaan läpi keskikokoisella traktorilla, jossa on takalana. Ei ole iso homma ja jokainen jolla on T-kortti osaa tehdä tämän.
8. Konekuskeille lisät
Ladunhoitobudjetteihin pitää varata muutama tonni, joka käytetään konekuskien ilta- ja yölisiin. Jos olosuhteet sitä vaativat, latu kannattaa ajaa illalla tai yöllä. Näin se kovettuu aamuksi, ennen kuin hiihtäjät tulevat paikalle.
Tänä talvena on käynyt monesti niin, että kone ajaa ladun aamulla kun normi työaika alkaa. Kun kymmenen hiihtäjään on mennyt, pehmeä lumi on ihan soosia ja näyttää ja tuntuu kuin latua ei olisi ajettu lainkaan.
Reitit
Entäpä se latureitistö? Ennen oli kaikki paremmin. Muistan ajan miten pääsi mm. seuraaville reiteille Utiin, Puhjonrantaan, Lappalan ympäri, Inkeroinen - Lankkuaho - Järventausta, Ummeljoki - Rajakallio - Haukun maja. Nyt nämä välit ajetaan vain laturetkipäivinä - jos silloinkaan.
Leveille luistelubaanoilla on hyvä sujutella kun on luistava keli, mutta kiemuraiset perinteiset retkiladut on myös mukavia. Tuntuu, että vuosi vuodelta virallinen reitistö kutistuu ja keskittyy muutamaan pääväylään.
MOKA
Kuka oli se neropatti, joka suunnitteli Keltakankaan uuden alikulkutunnelin paikan? Olipa kuka tahansa, hän ei ainkaan ole hiihtäjä! Tunneli on hieno, mutta se on väärässä paikassa. Pisteet 1/10. Tässä kuva paikasta. Turkoosilla viivalla on merkitty latu.
Kun Myllykosken suunnasta (kuvassa ylhäätä alas) tultiin ennen vanhaan Keltakankaalle, alamäki päättyi pieneen ylämäkeen. Vauhti pysähtyi siihen. Sitten sukset irti ja kävellen tien yli.
Nyt alamäen alla, ennen tunnelia, on tie, joka menee lähellä oleville taloille. Näin ei koskaan pitäisi olla. Alamäen alla (=punainen ympyrä) ei koskaan saa olla tienylitystä!
Koska risteävää liikennettä ei ole mahdollista nähdä mäkeä alas laskiessa, on pakko jarruttaa alamäessä ja pysähtyä. Pysähtyminen on pakko myös siksi, että tiellä on todennäköisesti suolaa, sepeliä ja hiekkaa. Sukset irti, tien yli kävellen, sukset jalkaan ja sitten uuteen tunneliin. Eihän tämän näin pitänyt mennä.
Alikulkutunnelin ja pihoille menevän tien pitäisi olla toisin päin. Eli näin:
Punaisella viivalla tien ja ladun paikat. Rastilla merkityt pois.
Paikalla kulkee kaasulinja, joka varmasti on vaikuttanut rakentamiseen. Jos se on ollut este tehdä tunnelia oikeaan kohtaan, olisi latuun voinut tehdä reilun mutkan. Tunnelin olisi voinut tehdä reilusti Sippolaan päin (kuvassa oikealle). Autoilijat haluavat suorat baanat, mutta ylimääräinen mutka ei haittaa hiihtäjiä - päin vastoin.
Tunnelia ei voi enää siirtää, mutta latu-ura voidaan muuttaa alla olevan violetin viivan mukaiseksi niin, että se tekee mutkan ennen tien ylitystä:
Näin alamäki ei pääty suoraan tielle. Toivotaan, että paikalla ei sitä ennen käy kolaria kovaa vauhtia alamäkeen viilettävän hiihtäjän ja taloille ajavan auton kanssa.
Monesta varmaan tuntuu, että valitan turhasta. Havaintojeni mukaan todella moni hiihtäjä näyttää olevan rahamiehiä ja -naisia. Vaikka ladusta puuttuu metrin pätkältä lumi kokonaan, siitä vaan vedetään suorin suksin yli. Jotkut ylittävät kaasulinjalla jopa Huovilantien suoraan sukset jalassa. Ilmeisesti samat henkilöt ajavat polkupyörälläkin tyhjillä renkailla?
Minä joudun ostamaan, hiomaan ja voitelemaan sukseni omalla rahalla, joten en halua pilata suksien pohjia. Eli aina kun ladulla on muuta kuin lunta, joudun ottamaan sukset pois jalasta.
Lopuksi
Pikkupuutteiden korjaaminen ei paljon maksa. Tekeekö kaupunki ne omana työnään, vai maksaako kaupunki jollekin aluetoimikunnalle tai kyläyhdistykselle hommasta? Ihan sama. Nämä pikku fiksaukset, joita edellä ehdotin, ovat ihan lillukanvarsia kaupungin pohjattomassa kirstussa, mutta niistä on paljon käytännön iloa ja hyötyä kaupunkilaisille.
Joku oli luisteluhiihdellyt kaasulinjalla Inksan päässä olevan ns. ylälenkin ja sen toisen lenkin pertsan ladut pilalle. Nämä osuudet ovat yksisuuntaiset ja pertsan latu on vain oikeassa reunassa. Luistelubanalla on riittävästi leveyttä luistelemiseen. Olen itse mennyt lukemattomia kertoja sieltä luistellen. Sen ymmärrän, että kerran tai kaksi suksi lipsahtaa ladun päälle. Näin saattaa käydä kun väistää jotain tai horjahtaa. Se, että koko matkan hiihtää pertsan ladun rikki ei enää ole vahinko. Onko mukavaa sitten lanata paakkuja tasaiseksi? Ja kun patti osuu suksen alle niin, pito katoaa ja joka toinen potku lipsahtaa. Ehkä tällä luisteluhiihtäjällä oli kakat pöksyssä ja hän joutui siksi käyttämään erikoisleveää asentoa? Näiden latuosuuksien alussa ei tekisi haittaa, vaikka asiasta muistutettaisiin kyltillä.
Kaikesta marmatuksesta huolimatta, olen tyytyväinen siitä, että nyt pääsee hiihtämään. Kiitos kaikille, jotka latuja tekevät.
P.S. Jos siltä tuntuu, tätä juttua saa jakaa ja linkittää kaikille niille henkilöille ja tahoille, joita asia mahdollisesti kiinnostaa ja koskettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti