Kouvolan Suunnistajat järjesti 4.7.2020 Arboretum-rastit. Kisan nimi tuli paikalliselta sponsorilta eli Mustilan arboretumilta.
Olin kisoissa talkoissa ja jossain kohtaa iltapäivää olin valunut maalin lähistölle. Huomasin, että maaliin saapuneille lapsisuunnistajille annettiin osallistumispalkinnoksi jotain. Hivuttauduin lähemmäs ja huomasin, että osallistumispalkinto oli siemenpussi. Kysyin onko minun mahdollista saada myös tuollaista. "Jos heti otat niin saat tuon viimeisen", kuului vastaus.
Pussissa oli 16 kpl Pseudotsuga menziesii'n eli Douglaskuusen siemeniä. Kylvin ne ohjeen mukaisesti. Kylvöajankohta 10/20 ja siemenen päälle 1 cm hiekkaa. Keväällä purkit on pidetty kosteina. Ja tässä on tulos syyskuussa noin vuosi kylvöstä:
Surkeaa. Vain yksi siemen iti, eli itämisprosentti on niinkin surkea kuin 6,3%. Rikkaa, heinää ja samalta purkkeihin kyllä tulee enemmän kuin tarpeeksi (kuvausta ennen ne on nypitty pääosin pois). Paljonko siemenpusseja kisoissa jaettiin ja kuinka moni niiden saajista kylvi siemenet? Onko kylvämisprosentti parempi kuin itämisprosentti? Arvaukseni on, että minä olen ainoa, joka nämä maahan pani. Jos joku on kylvänyt nämä, niin olisi kiva jos kertoisit miten kävi. Näissä minun kylvämissä siemenissä oli selvästi jotain vikaa.
Joensuun Jukolassa oli maalissa tarjolla jotain. Nappasin mukaani sellaisen. Pesulla käynnin jälkeen tutkin saalista tarkemmin ja huomasin, että se oli kuusen siemeniä sisältävä pussi. Kipaisin maaliin ja kahmin laatikoista kaikki taskut niin täyteen pusseja kuin mahtui.
Näistä pusseista kyvin muovisiin taimiruukkuihin noin 250 siementä (=250 ruukkua). Näistä iti noin 200. Ensimmäisen talven yli selvisi noin 150 tainta. Kesällä kuoli noin 20 tainta, eli seuraavaan talveen selvisi noin 130 tainta. Niistä kuoli talvella noin 50 kpl, eli toisen talven jälkeen oli jäljellä noin 80. Tästä tuhoutui vielä parisen kymmentä tainta, eli maahan istutin noin 60 taimea. Loppujen 30 siemenpussin siemenet heittelin maastoon sellaisenaan. En tiedä miten niille kävi, mutta oletan, että näistä ei taimeksi saakka omin voimin selvinnyt yksikään.
Taimenkasvatuksessa on uskomattoman monta vaaran paikkaa. Pari esimerkkiä: Purkit olivat lavan päällä maassa. Tuli kova tuuli ja kaatoi lapion. Lapio lensi taimipurkkien päälle ja pari taimea meni poikki. Talvella kävi niin, että purkit olivat seinän vierustalla ja niiden päällä oli juuri sen verran lunta että purkit peittyivät. Satunnainen kävelijä käveli juuri siitä kohtaa purkkien yli ja katkoi taimia sen mitä jalkojen alle jäi. Näistä viisastuneena en jättänyt mitään viittä metriä taimia lähemmäs ja aitasin ne niin, että saivat olla lumen alla purkeissaan rauhassa. Ja sitten kun taimet pääsevät purkista mahan, ne vaikeudet vasta alkavat.
Nyt nämä Joensuusta tuodut kuuset kasvavat jo maassa, mutta miten käy tälle ainokaiselle Arboretum-taimelle ensimmäisenä talvena? Jos mahdollisuudet selvitä istutukseen asti ovat samat kuin Joensuun Jukolan siemenillä, se on nyt noin 30%.
Fiksua puuhastelua vai mitä? Ihan siis tämmöistä harrastelua ja puuhastelua vain.
Olin itse palaverissa, jossa päädyttiin douglaskuusen siemeniin ihan vaan PR-mielessä. Itsekin kesällä tuumailin, miten selvittäisi, onko näitä douglaskuusia nousemassa. Kiitos Jukka selvityksestä. Tarjoudun tuolle Douglaskuusipienokaiselle kummisedäksi.
VastaaPoistaTämä puulaji on tolkuttoman pitkä. Arboretumin kuuset ovat jo 40-metrisiä ja kasvavat ehkä vielä 5 m. Kotimaisemissaan Pohjois-Amerikassa douglaskuuset ovat satametrisiä. Noista saa kelpo lankkuja. Voisipa niistä jyystää vaikka tuulimyllyjen lapoja.