SplitsBrowser

Keskilaakso-Rasteilla on monia hyviä maastoja, ja yksi ehdottomista suosikeistani on Susikallio. Upeaa kangasmaastoa, jossa on avokallioiden laikuttamia mäkiä. Hyvin vähän pusikoita ja niihinkään ei ole tarve mennä jos ratamestari ei pakota. Mustikanvarvutkin ovat matalampia kuin muualla. Kaiken kruunaa huippulaatuinen kartta.

Tein 21.6. Susikalliolla melko täydellisen suorituksen. Suunnistus sujui hyvin. Pari pientä hienosäätöä olisi tuonut korkeintaa minuutin säästön. Juoksu oli sen sijaan raskasta ja jyrkimpiin mäkiin oli pakko vaihtaa ykköselle eli kävellä. Sijoitukseni oli 9/26.

Kuten alla olevasta animaatiosta näette varsin tasaväkistä kamppailua Jarkon Jukan ja Tommin kesken.

 

 

Minua kiinnosti kovasti miten onnistuin tällä kertaa voittamaan Pasin ja Karin. Yleensä häviän heille. Väliajoistahan se selviää, missä välillä kenelläkin on ollut vaikeuksia. Eli tästä:

Huomaa, että Google sumentaa taviskäyttäjän blogiinsa lataamia kuvia. Väliajat löytyvät siis täältä selvempänä. Numerot ovat numeroita, mutta rivit alkavat hyppiä silmille. Tähän on ratkaisu SplitsBrowser. Tässä yksi kuva malliksi Susikallion kuntsareiden tuloksista:

Tässä kaaviossa on valittu 'tilanne rasteilla'. Viivat kertovat pelkän sijoituksen - ei aikoja. Nähdään, että Pasi oli ykkösellä 7. Sitten tuli huonompi väli kolmoselle ja sijoitus on tipahtanut 13:ksi. Sitten tasaista suoritusta lievästi nousujohteisesti aina maaliin asti. Helposti näkee myös sen, että Marko, Heikki ja Tuomas ovat käyneet tiukkaa keskinäistä kisaa kutoselta maaliin asti. Sijoitukset ovat vaihdelleet kaiken aikaa.

Ylärivillä on painikkeita ja alasvetovalikoita, joista voi säädellä näytettävää tietoa ja muokata näkymää mieleisekseen. Tämä ylläkuvattu näkymä on mielestäni havainnollisin.

Jos valiaikojen tutkiminen numeromuodossa tuntuu liian vaivaloiselta tai sekavalta, katso SplitsBrowserista. Kaikki näkyy yhdellä silmäyksellä. Tietenkään tämä ei anna tietoa siitä, millaisia pummeja ja kämmejä muut ovat tehneet - mutta jotain infoa edes.

Entä mistä tämä SplitsBrowser löytyy? Se löytyy samasta paikasta josta Reittihärveli. Eli tuolta:

Tästä linkistä suoraan Susikallion SplitsBrowseriin.

Lukkari-Jukola 2022

Raportti vuoden 2022 maailman suurimmasta suunnistustapahtumasta. Vai pitäisikö sanoa world's greatests orienteering happeningistä?

Valmistautuminen

Lajiharjoitteluna oli normaalia iltarastisuunnistusta. En käynyt henkilökohtaisten syiden takia yhdessäkään seuramme taitoharjoituksessa.

Luin seuramme valmentajamme SamuH:n kirjoittamat tärpit ja tutkin hänen vanhalle kilpailumaaston kartalle suunnittelemansa esimerkkiradat. Yleisenä neuvona voin antaa, että Samun neuvoja ja vinkkejä kannattaa kuunnella. Hän osaa suunnistaa, siitä todisteena osuutensa nopein aika tämän vuoden Jukolassa.

Katselin netistä aiheeseen liittyvää materiaalia. Youtubeen hauksi 'Jukola 2022 ennakko' ja siitä sitten poimin mikä itseä kiinnosti. Jos oli höttöä välissä (kuten tapana on), katsoin tuplanopeudella.

Matka & pysäköinti & majoitus

Omalla autolla kaikkiaan 708 km ajamista. Suoraan parkkiin ilman odotusta la klo 19 paikkeilla. Pois lähtiessä noin su klo 14 odotusta puoli minuuttia. Hyvin sujui pysäköinti.

Paluumatkalla Paimion ABC:n Hesburgerissa mättöateria. Jukolan paluuliikenne tuli Heselle täydellisenä yllätyksenä. Annoksen valmistumiseen meni 35 min ja syömiseen vajaa 4 min. Jälkäriksi kaupan puolelta jätski. Kaupan kassa oli suljettu ja rahastus hoidettiin ravintolan kassalla - jossa oli kunnon jono. Hetken näytti, että jäätelö sulaa ennen kuin se ehditään nuolaista, mutta ehdittiin kuin ehdittiinkin maksaa ne ensin.

Tuhansia telttoja eikä kahta samanlaista - vai onko?

Tästä se lähtee, matka teltta-alueelta kohti kisakeskusta. Oli saappaat mukana.

Ruokailu

Jos satuitte huomaamaan niin pormestari Juhana Vartiainen ehdotti vuonna 2021, että Helsingistä tulisi virallisesti enlanninkielinen kaupunki. Tämä ehdotus on selvää suomettumista. Mielestäni tämä oli täysin päätön idea. Suomalaisten pitää saada asioida ja saada palvelua suomeksi. Eräs ongelma on, että monia tutkintoja ei Suomessa ole mahdollista suorittaa lainkaan suomenkielellä. Tätä on tietääkseni asetettu tutkimaan joku ryhmä tai komitea. Sananlasku sanoo: Maassa maan tavalla. Älkää naurako. Ranskalaiset pitävät kynsin hampain kiinni omasta kielestään ja jos sinne yrittää luikerrella englanninkielinen sana, miliisit ottavat varmistimet pois. En väheksy kielitaitoa - päinvastoin - mutta joku tolkku tässä finengelstamisessa pitäisi olla.

Miten tämä liittyy Jukolaan? Siten, että kohta on mahdotonta ruokailla suomeksi Jukolassa. Tässä poimintoja ruokalistoilta:

Black Angus kebab
Citrus Chicken
Chipotle Beef
Citrus Beanit
Nachos & Salsa
Burrito & Nachos
Meat House
Big Bacon
Butcher
Original Veggie
Spicy Chicken Burger
Original Chicken Burger
Fresh Chicken Salad
Fried Chicken Plate
Double Chicken Box
Panang Curry

Mitä hittoa nämä annokset ovat? Jukolassa oli mukana 36 kpl brittiläisiä suunnistajia (joukkueissa joiden kotimaa oli UK) eli heille ruokalistat avautuvat luonnostaan. Oliko meksikolaisia suunnistajia mukana? Jossain netissä oli lueteltu kaikkien osallistujien kansallisuudet, mutta en enää uudestaan hakiessa sitä löytänyt. Meksikostahan osa noista eineksistä näyttää olevan kotoisin.  Pitääkö suunnistajien olla hansvälimäkiä, että saa asista selvää? Nettisivujen valikosta voi valita kieleksi fi, en tai sv. Suomalaiseen sivuversioon olisi kannattanut laittaa annosten nimet selvällä suomella? Latoosittomat ja gluteenittomat ominaisuudet on kuitenkin mainittu selvällä suomella annosten nimikummajaisten jälkeen. Ilmesesti joku elintarvikemääräys pakottaa näin tekemään?

Joku voisi hieman ohjeistaa sekalaisia food service companyitä, että häppening on suomalainen.

Miksi pitää erikseen sanoa, että salaatti on tuore? Oletusarvo on, että salaatti ON tuoretta. Vai olenko ymmärtänyt väärin ja on mahdollista tilata myös nahistunut salaattiannos?

Kanahampurilaisia (chicken burger) ihmettelen. Ei kananlihasta tehdä hampurilaisia, kyllä se on broileria. Kana ja broileri ovat eri asia. Kanat menevät luineen ja höyhenineen päivineen silppuriin ja niistä tehdään minkeille rehua eikä hampurilaispihvejä. Ennen kanoista tehtiin viilokkia, mutta kananlihaa on vaikea saada, sillä kanat munivat itsensä hengiltä eikä niistä jää syötävää.

Jukolan ruokailu on aina ollut minulle jonkin tasoinen pettymys. Lue esim. tämä juttu. Ei tämä  kuitenkaan ole pelkkää valitusta, ruokalistalta löytyi myös tämä:

Selvää suomea. Näin sen pitää olla. Muikkuateria englanniksi on: Whitefish platter with potatoes and vegetables, jos joku ei ymmärtänyt mikä muikkuateria on. En kuitenkaan käynyt illalla syömässä mitään. Menomatkan ABC:n bonuspannu piti nälän loitolla illalla.

Aamiaspuurolla kävin hyvissä ajoin ennen omaa osuutta. Ostimme siis aamiaisen, emmekä breakfastia. Syy löytyy alla olevasta kuvasta.

Kotikenttäetu? Aamiainen oli euron halvempi kuin breakfast.

Valitsimme pystybaarista puhtaimman pöydän, eli tämän. Natsot mutsos gratsias vain mitkä lie oli levitelty kaikille pöydille. Kuvassa vain tämä pöytä, kun en kehdannut sohia kameralla ruokailevia ihmisiä.

Keittiö kuvattuna takapuolelta.

Kilpailu

Joukkueeni oli 1088 eli KS:n kutosjoukkue. Ratapituus 16,7 km (kolmanneksi pisin rata jonka olen ikinä suunnistanut). Aikaa meni 2:40:38 ja todellinen juostu matka 18,54 km. Vauhti 9:37 min/km ja todellinen juostun matkan mukaan laskettu vauhti 8:40 min/km.

Osuusajoissa sijoitukseni oli 798/1270. Tuloksista löytyvät myös ratakohtaiset ajat. Eli omaa suoritusta voi verrata niiden kanssa, jotka ovat juosseet täsmälleen samat hajonnat. Oma ratani oli J711 ja tässä listassa sijoitukseni on 53/83. Huomatkaa, että näissä tuloksissa ei ole huomioitu ikähyvityksiä, joita minun kuuluisi saada.

Yksi noin 2 min kiemura, joka johtui siitä, että oikeaan suuntaan mennyt ura päättyi kesken kaiken ja edessä oli läpipääsemätön mangrovejuurakko. Oli pakko koukata sivuun ja tehdä reilu kaarros, että sai kovaa maata jalkojen alle.  Tässä meni parikymmentä pykälää osuussijoituksissa.

Muuten varsin selvää toteuttamista. Suorituksena tämä poikkeaa täysin iltarastisuunnistamisesta, joka on leipälajini. Tosin - vaikka urassa edetään, pitää silti olla selvillä missä ollaan. Vastaani tuli  kaikkiaan 4 väärää hajontarastia. Ura meni suoraan, olin hereillä enkä jäänyt leipomaan, vaan jatkoin suoraan eteenpäin.

Join jokaisella juomapisteellä vajaan mukillisen. Toisella juomapisteellä nuolin karttani. Geelipakkaus tuntui olevan jumissa kun puristin sitä suuhuni. Tutkin asiaa ja samassa geeli oli kartalla. Onneksi kartalla eikä maassa. Nuolin kartan puhtaaksi ja tahmea kartta pysyi todella hyvin käsissä loppumatkan.

Siinä kohtaa kun on itse leimannut, juossut sata metriä ja vastaan tulee kovaäänisesti kiroileva suunnistaja, tietää taas kuitanneensa muutaman sijan.

Olen tyytyväinen. Jalkavaivat huomioon ottaen meni todella hyvin meni.

Plussat ja miinukset 

- Ei pinssiä.
- Ei kangasmerkkiä.
- Ei käsiohjelmaa.
- Ei postimerkkiä / postileimaa
- Jukola-apissa ei herätystoimintoa valitulle tapahtumalle. Ohjelmaa hälyttää kaikista valitun joukkueen tapahtumille. Eli siis plimputtaa koko yön jos sen jättää päälle).
- Jukola kaupan ale alkoi sillä välin kun olin maastossa.

+ Telttapaikka ja varsinkin tuuliteltta hyvillä paikoilla. Tästä kiitos sille seuramme henkilölle, joka paikat oli varannut.
+ Parkki toimi hyvin.
+ Suihkussa lämmintä vettä.
+ Ei vessajonoja. Ei siis lainkaan jonoja. Heti pääsi eriöön jonottamatta kun tuli tarve.

+ Vesivessa. Mielenkiintoinen rakenne. Vesi meni vauhdilla. Paljonkohan sitä kului tapahtuman aikana?
+ Radat ja maastot ym. kilpailutoiminnot tietysti taattua Jukola-laatua.
+ Areenatuotanto (se vähän mitä katsoin) ja tv-lähetys aivan parasta laatua, niin teknisesti kuin sisällöllisesti.

KS:n tuuliteltalla näkyi pirteitä ja väsyneitä henkilöitä.

Yhteenveto

Jukola on aina elämys, vaikka jätin tällä kertaa käymättä seuraavissa Jukolan palveluissa: Keltamäen kauppa, puolustusvoimien alue, sauna, sotilaskoti, mallasrasti, SSL:n kioski, lastenmaailma, juhlalava (siis sen edusta) ja metsäkirkko sekä kaikki elintarvike- ja myyntikojut. Edes jäätelöä en ostanut.

Joskus jos olisi aikaa ja intoa voisi tehdä niin, että kävisi kaikki tarjolla olevat palvelut yms. pisteet läpi a:sta ö:hön. Se ei onnistu näin tiukalla aikataululla eikä silloin kun itse urheilee.

Kuvassa yllä mukaan tullut aineisto. Keskellä on Jukola-kiuaskivi. Olen nähnyt samanlaisia möhkäleitä jossain Jukolassa aiemmin. Näissä ei ole tapahtuman nimeä tai päivämäärää, eli jämät ovat siirtyneet aina seuraaville kerroille. Koska minulla on kaikki kaapit täynnä T-paitoja ja varsinaisia keräilytuotteita ei ollut saatavilla, ostin kiuaskiven. En laita sitä kiukaalle vaan hyllylle.Taakse kirjoitin mistä se on hankittu.

Jukola oli elämys myös Team-Sakin nuoremmalle suunnistajalle. Lamppu meni säpäleiksi heti matkalla ykköselle. Vähintään viisi minuuttia meni hukkaan otsapantoja, piuhoja ja muita osia kerätessä ja säätäessä. Sitten kun valo oli saatu osoittamaan suunnilleen menosuuntaan, tuli 15 cm vekki intiimiin kohtaan kehoa. Sitä ihastel....ihmetteli ensiaputeltassa mieslääkärin lisäksi viisi hoitsua. Näistä kommervenkeistä huolimatta taas huippuveto. Sijoitus kolmososuudella 206/1454 ja ilman mainittavia virheitä. Ilman vahinkoja sijoitus olisi ollut noin 30 pykälää parempi.

Lopuksi

Viestinomaisesti viimeiselle osuudelle pääsi noin 250 joukkuetta ja loput joutuivat yhteislähtöön. Miten olisi jos Jukolaa pidennettäisiin yhdellä päivällä? Näin kaikki joukkueet pääsisivät vaihtamaan aina akkureita myöden. Tai jos viestiä pidennetään edes puolella vuorokaudella, kaikki vaihdot ehtisi toteuttaa noin 1200 jussi-joukkuetta. Riittäisi pöhinää pidemmälle ajalle ja kaupoille tulisi aivan toisenlainen asiakasvirta. Miksi siis nauttia vain yksi Jukolan taikayö, kun niitä voisi olla kaksi?

Suurin kysymys on kuitenkin se, että mitä näille sveduille pitäisi tehdä?

 

Selasin aiempia juttujani Jukoloista. Samoja asioita niissä vilahtelee. En voi sille mitään, sillä mitä mitättömämpi yksityiskohta, sitä mielenkiintoisempaa sitä on väännellä ja käännellä. Suunnistusta itseään löytyy tulospalvelusta, Yle Areenasta ja reittihärvelistä.

Skodan takaoven koristelista oli etureunasta hieman irti. Sattui niin, että parkissa takaoven ollessa auki avasin myös etuoven. Tulos oli: takaoven etureunastaan irti ollut lista työntyi etuoven listan takareunan alle. Etuoven lista ei käytännössä taittunut ja sen irti olemista ei huomaa. Ja etulista on myötäsuuntaan ilmavirtaan nähden. Takaoven lista sen sijaan taittui kunnon mutkalle. Sitä ei voinut jättää repsottamaan, sillä se oli epäaerodynaaminen ja olisi kerännyt kaiken moskan ja itikat alleen. Ratkaisu oli Leukoplast.

 

Virheen analyysiä

HEP. Moni varmaan luuli, että tässä on juttua Jukolasta. Se on vielä työstettävänä, eli aiheena on nyt 15.6. Keskilaakso-Rasteilla tekemäni täydellinen virhe. Olen täällä vannonut, että en jauha virheitä. Kerron tämän kuitenkin toisella motiivilla.

Olen vähintään kerran illassa toitotanut: Laittakaa reittinne härveliin. Se on helpoin tapa kehittää omaa suunnistustaitoa. Vähällä vaivalla ilman fyysistä rasitusta oppii lisää suunnistamisesta. Tämä seuraava on hyvä esimerkki asiasta. Jos en olisi laittanut omaa reittiäni härveliin, ihmettelisin päätä raapien, mikä meni vikaan. Nyt sen tiedän ja osaan - tai ainakin yritän - välttää vastaavaa virhettä jatkossa.

Sitä ei kannata pelätä tai arastella, että oman reitin laittamisella härveliin joutuu naurunalaiseksi. Hassut kiemurat herättävät päin vastoin mielenkiinnon, että mitähän tuossakin on ollut mielessä tai tavoitteena.

Melkein kaikilla on ranteessa urheilukello tai vastaava. Miksi te ulkoilutatte sitä, jos ette siirrä reittiänne härveliin? Turhaa sitä on painona kuljettaa mukana. Jättäkää kello kotiin, jos että hyödynnä sitä.

Tässä on 1-2 väli Musta-Haikulasta. Ei ollut kotikenttäetu vaan kotikenttä haitta. Olen päivittänyt tien pohjoispuolen maaston ja eteläpuolen hiekkakuoppa-aluekin on erittäin tuttua.

(1): 1-2 väli näyttää sekavalta, mutta rastihan on tutun kaarevan tien vieressä (8).  Nyt tiedän sen, että kaiken lisäksi sekoitin ajatuksissani tiet (8) ja (4). Eli sinne vaan urakalla. Ykköseltä lähdössä tapahtui ensimmäinen virhe. Lähdin rastilta aavistuksen oikealle ja jumitin ryteikköön. Olisi pitänyt lähteä vasemmalle.

(2): Näin lammikon oikealla, mutta en älynnyt paikoittaa sitä kartalta.

(3): Tulin tielle. Nyt maisema aukeni. Tästä vaan suoraan avoimia alueita pitkin kohti (8):aa. Suunta jäi tarkistamatta. Juoksin kyllä suoraan, mutta koko ajan väärään suuntaan (5).

(6): Penkka ylös ja sitten vähän matkaa rastille. Luulin olevani siis matkalla rastille. Penkan yläreunassa ajattelin tarkemmin kohtaa. Eihän sen jälkeen ole mitään kumpareita vaan tasaista sitten alkaa suo! Hoksasin, että olen juossut ohi, eli olen paikassa (4) - olin oikeasti paikassa (6).

(4): Eipä hätää, tästä vaan suoraan takaisin rastille. Yllättävän avoinaista, vaikka pitäisi olla vihreää. Luulen siis olevani paikassa (8), vaikka todellisuudessa olin paikassa (7).

(7): Mikään ei täsmää, eikä mistään saa kiinni. Lähden kohti pohjoista, koska penkka kaartaa kuten kaartaa ja rastin on oltava siellä suunnassa. Ei mitään tajua missä olen.

(9): Täällä sain kiinni ja aloitin suunnistamisen.

Ei pitkää päätyyn ja perään ei toimi. Aina pitää tietää missä on tai mitä on edessä. Helppohan se on sanoa, mutta käytännössä homma lipeää käsistä. Tämä on kuin Lentoturmatutkinnassa on monesti selvinnyt lento-onnettomuudesta. Ei ole pelkästään yhtä syytä tapahtuneeseen. Monesti onnettomuus on usean pienemmän tekijän summa. Tässä tapauksessa on nähtävissä sama: Väärä lähtösuunta + ei suunnan tarkistusta + ei kartanlukua + ei havainnointia + ei vauhtin pois ottamista + liika luotto ulkomuistiin maastosta = täydellinen sekoilu. Oikeasti saan olla tyytyväinen, että selvisin näinkin vähällä.

Tämä siis selvisi minulle reittihärvelin ansiosta. Jos en olisi reittiäni sinne laittanut, minun pitäisi mennä viikkojen ajan nukkumaan ja tuhertaa itkua kun en saisi mielestäni sitä hiekkakuopassa sattunutta outoa juttua. Sitä, kun jostain syystä en päässyt sinne minne olin menossa. Näkisin painajaisia siitä miten minulla meni välissä tunti ja muut selvisivät siitä parissa minuutissa.

Mitä useampi reittinsä laittaa härveliin sitä parempia vertailukohtia sinne tulee. Minun ei kannata verrata omaa reittiäni esim. Samu H:n tai Jukka T:n reitteihin. Häviän niin paljon, että täpät eivät mahdu edes samalle näytölle. Sen sijaan Pekka N ja Hannu T ovat siinä kinthaalla, että voitanko vai häviänkö vai rastivälin, ja jos mikä on mielenkiintoista.

Käytä härveliä. Jos et itse koe saavasi siitä hyötyä, muut hyötyvät kun voivat verrata mistä olisi ehkä kannattanut mennä. Ja ratamestarille hävelin tutkiminen on kertaluokkaa kiinnostavampaa kuin suunnistajille.

Menikö jankkaamiseksi?

Kenkävaivaa

Ikä ei tule yksin. Kun oikean etureiden alaosan sitkeä kramppaaminen alkoi hellittää, vasemman jalan akillesjänteen kiinnityskohta kantapäähän tuli kipeäksi. Välillä kipeämpi ja välillä ei kipeä, mutta kuumottava. Juuri sellainen, että lääkäriin en lähde, mutta vaivaa kuitenkin selvästi. Ärsyttävää.

Syyllinen vaivaan löytyi, kun tutkin varusteitani hieman tarkemmin. Syyllinen on käyttämäni nastari eli Supran joku malli.

Kengät kuluvat kantapään kohdalta sisäpuolelta kuten kuvassa alla. Kaikissa käyttämissäni nastareissa on suunnilleen samassa kohtaa kulumajälkeä.

Luulisi, että kenkä ei hierrä, jos siitä on pala pois, ei ainakaan siitä kohtaa josta ainetta puuttuu. Siinä kohtaahan kenkä on väljelmpi. Eli sopivuuden pitäisi olla jopa parempi kuin uutena. Eipäs olekaan. Tutkin kenkää tarkemmin. Kantapää on kaikissa nastareissa aivan kivikova, aivan kuin kantaosa olisi tehty pellistä. Ei siis pohja vaan se osa kengästä joka nousee pohjasta kohti kantapäätä ylöspäin.

Kovuus ei tule metallista, vaan kivikovasta muovilevystä. Tuon levyn yläreuna on juuri tuossa kulumakohdassa (katso kuva yllä). Siinä se syy! Joka askeleella muovilevyn veitsenterävä reuna painaa kantapäätä. Jos juoksen 6 km radan tarkoittaa se noin 7000 juostua metriä. Askelpituus on ehkä 0,6 metriä eli otan 11700 askelta. Koska minulla on kaksi jalkaa, vasen jalka ottaa noin 5830 askelta yhden suunnistuksen aikana. Ja joka ikinen kerta muovilevy painaa reunallaan kantapäätä. Ensimmäisen kerran, toisen kerran, kolmannen kerran... viidenentuhannennenkahdeksannensadannennenkahdennennenkymmenennenkahdeksannen kerran, viidenentuhannennenkahdeksannensadannennenkahdennennenkymmenennenyhdeksännen kerran ja viidenentuhannennenkahdeksannensadankolmannenkymmenenen kerran. Ei ihme että jalka kipeytyy.

Erittäin luotettavan lähteen mukaan juoksujalkineet pitäisi vaihtaa 600 km välien. Nastarit kestävät minulla noin puolitoista vuotta ja se tarkoittaa noin 700-800 km. Tuo 600 km tarkoittaa tasaisella juoksemista eikä maastossa rymyämistä. Ehkä se tosiaan on niin, että nastareille tulee tunnit täyteen, vaikka niiden pitäisi olla tukevampaa tekoa kuin tavis lenkkareiden.

Ongelmaa tulee myös siitä, että nastarin kantapään muotoilu on liian pyöreä, kaartuen liian voimakkaasti eteenpäin. Oman jalkani kantapää on enemmän kulmikkaan muotoinen. Selvä yhteensopivuusongelma siis.

Tässä tulenuudet nastarit ensimmäisen suunnistuksen jäljiltä.

Nämä tuntuivat ihanan pehmeiltä jalassa ja kantapäiden kohdalta todella miellyttäviltä. Mutta. Näissäkin on kantapään rakenne sama eli se on kivikova. Miksi? Eihän suunnistaja tee kantapotkuja kuten jalkapalloilija. Kuvassa on keltaisella nuolella merkittu tämän mallin heikko kohta. On aivan varma, että tuosta se ensimmäiseksi korkkaa, koska taivutuskohdassa on ohut suikale pintamateriaalia ja ommel, jotka varmasti kuluvat puhki taittuessaan. Monet nastarit on pitänyt heittää pois juuri tämän kohdan vian takia. Kenkä tavallaan katkeaa sivusta, vaikka muuten olisi ehjä.

Heti ensimmäisellä keikalla toisen jalan jalkaholvin sisäsyrjään pisti kuivunut puutikku. Meni läpi kengästä ilman mitään vastusta.

Jos minä suunnittelisin nastarin siinä olisi seuraavat muutokset nykyisiin verrattuna:
- Kantapää olisi pehmeä. Pehmeitä kantapäitä on olemassa ainakin tavallisissa lenkkitossuissa.
- Päkiän taivutuskohta olisi tehty niin, että siihen ei tulisi heti kohta repeämää.
- Sisäsyrjässä olisi muovilevy tms. vahvike, joka estäisi pistot.
- Pohjassa päkiän ja keskikohdan kohdalla pitäisi myös olla pistosuoja. Olen astunut kaksi kertaa nastareilla naulaan. Tuntuu aika inhalta. Vaikka kehossa olisi kuinka paljon ylimääräistä rasvaa ja olipa painoindeksi mikä tahansa, jalkaterässä ei ole mitään ylimääräistä. Siellä ei ole tilaa naulalle. Vaikka pistokohtaan ei tule kuin pistemäinen haava, kestää sen paraneminen kuukausia. Pistokohta erottuu vielä vuodenkin jälkeen.
- Nauhat pitäisi korvata alla olevan kuvan mukaisella kiristyssysteemillä.

Olen joskus jalkinemyyjältä kysynyt, miksi nastareissa ei ole tällaista nauhaviritystä. Ei kuulemma kestä. Outoa, sillä näillä Speedcross-nappulatossuilla on juostu&suunnistettu kaikkialla kaikissa maastoissa ja keleissä ja nauhat ovat vielä täydessä iskussa, vaikka tossut hajoavat ympäriltä. Kun nauhan on kiristänyt, se työnnetään sille varattuun pikku taskuun ja näin ylimääräinen nauha ei tartu mihinkään kiinni. Tosi kätevä. Näissä kantapää on mukavan pehmeä, vaikka sielläkin on jotain kovaa ainetta sisällä.

Niin se kysymys, että kuka näitä kenkiä suunnittelee? Kiinassahan ne tehdään ja orja joka kengät liimaa kasaan, ei ehdi edes ihmetellä miksi pohjassa on metallinappuloita ja kantapäässä muovilevy. Vika ei siis ole valmistuspäässä vaan jossain muualla.

Tätä postausta saa jakaa ja linkittää eteenpäin sellaisille tahoille, jotka suunnistusjalkineita tekevät. Jättäkää se viimeiset kaksi grammaa keventämättä ja käyttäkää ne oikeiden paikkojen vahvistamiseen.

Oma ratkaisuni pehmeämpiä nastareiden kantapäitä odotellessa on se, että liimaan nastarin sisälle akilleksen kohdalle palan Leukoplastia. Kun Leukoplast on kulunut, vaihdan sen uuteen. Näin nastarin sisällä oleva pehmuste ei pääse kulumaan ja paljasta terävää muovia. Eli näin:

Luontohavaintoja

Tässä on kolme kohdetta Rajakallion maastosta. Nämä kohteet tulivat vastaan kun päivitin karttaa.  Itse tunnistin varmasti kaksi ja yksi jäi hieman epävarmaksi, vaikka noin suurin piirtein tiedän mihin se on tarkoitettu.

Kohde A

 

 

 

 

 

 

Kohde B

"Olion" halkaisija on noin 30 cm. Löytyi synkän kuusikon keskeltä. Kuvaaja (eli minä) oli taitavasti sijoittunut eivätkä puut näy kuvassa. Ei ole sipsipussi kuten ensin luulin. Matkaa lähimmälle tielle on noin 500m, eli auton ikkunasta tämä ei ole lentänyt.

Kohde C

Kulkuaukko rakennukseen on pohjassa ja se on pyöreä noin 10 cm halkaisijaltaan. Reunassa noin keskikohdalla näkyvä tummentuma ei siis ole reikä kuten perinteisissä linnunpöntöissä. Alla kuva miten asumukseen on tarkoitus kulkea.

 

 

 

 

 

Kommenteihin saa heittää arvailuja mitä nämä ovat...