Havaintoja nimenomaan ratamestarin puolelta katsottuna.
Järjestin 27.9.2022 KS-Yökupin tapahtuman Musta-Haikulassa. Kun lähtöpaikka on omassa pihapiirissä on logistikkan kanssa puljaaminen huomattavasti helpompaa verrattuna siihen, että koko kalusto pitää vetää kerralla johonkin kauas. Tavarat voi siis ripotella ja kerätä takaisin huomattavasti rennommalla aikataululla ja järjestyksessä kun välillä voi käydä jääkaapilla ja saunassa.
Maastohan on minulle erittäin tuttu. Olen liikkunut siellä paljon ja olen lisäksi päivittänyt karttaa pari viimeistä vuotta. Tein tällä kertaa niin, että suunnittelin radat ja tulostutin kartat ilman, että kävin etukäteen maastossa katsomassa rastipisteitä. Tikkurasteja laitoin oletettavasti maaston pehmeisiin kohtiin ja kapuloita muualla. Avokalliolle tietysti leimasin, joka on kapulassa. Tutussa maastossa näin uskaltaa tehdä.
Muutaman rastipisteen tiesin varmasti ja muut sijoitin Purplella siihen mihin ne mukavasti sattuivat. Sitten lähdin viemään rasteja paikoilleen. Lyhyelle C-radalle heijatimet, muille rasteille ei. Paria ennestään vierasta pistettä piti maastossa hieman hakea ja varmistella. Kaksi rastia osui mielestäni huonoihin maastokohteisiin (135 kuoppa oli melko matala ja 141 polkujen risteys oli täysin heinittinyt ja umpeenkasvanut). Kartat oli tehty ja suunnistajat tulevat seuraavana iltana, joten näillä mennään.
Kuten olen monesti todennut, Musta-Haikulan maastoon on vaikea saada aikaiseksi pitkiä reitinvalintavälejä. Yritetty on! Metsäauto- ja traktoritiet menevät niin, että pitkästä väleistä tahtoo tulla aina suoraa tiejuoksua tai kaikki vaihtoehdot ovat pelkkää vihreää. Eli suosiolla enemmän lyhyitä välejä. Tällä kertaa ei sentään rastikarusellia kuten vuonna 2019 kesällä.
Suunnistaja, jonka selässä luki Nastolan Terä, tuli maaliin ja sanoi: "Milloin tämä kartta on päivitetty?" Ajattelin, että mitäs nyt? Vastasin, että tässä parina viime vuonna. Hän totesi, että pitää vaan niin hyvin paikkaansa. Kiitos.
AskoM joka minulle opetti kartantekoa sanoi, että kartantekijän on siedettävä epätarkkuutta. En ymmärtänyt sillä hetkellä mitä hän tarkoitti, mutta nyt ymmärrän. Juuri kun on saanut jokun läntin valmiiksi ja kaikki tiedostot nippuun pakettin ja talletettua, niin eikös vaan tule eteen joku kohta joka pitäisi päivittää. Ei voi mitään. Yhden polun tai kumpareen takia ei kannata aloittaa koko tiedostojumppaa alusta uudestaan. Eli on vain siedettävä sitä, että kaikki ei pidä paikkaansa.
Olin keräämässä rasteja pois ja mitäs kuulinkaan. Värälän suunnasta (joka on siis Musta-Haikulan naapurikartta) kuuluin moottorisahan ääntä. Värälän eli Kahrinmäen-Vastakankaan kartta on juuri saatu käytyä läpi. Eli se on äänestä päätellen heti paikkaansa pitämätön. En lähde sitä enää tänä syksynä uudestaan katsomaan. En ehdi ja odotan nyt suosiolla pari vuotta, että tulee sitten enemmän päivitettävää yhdellä kertaa.
Kun vein rasteja, paistoi aurinko iltapäivällä. Laitoin tossut jalkaan ja ensimmäisen kahdensadan metrin jälkeen jalat olivat läpimärät polviin saakka. Kun hain rasteja, oli pilvisen utuinen keli ja aamupäivä, eli oletettavasti kastetta. Laitoin kumisaappaat jalkaan. Maasto oli täysin kuiva. Rastiliput olivat kuivia ja edes saappaan kärjet eivät kastuneet. Mistä johtuu, että aina on väärä varustus?
Reittihäveli löytyy täältä. Ratamestaria kiinnostaa suunnattomasti mistä suunnistajat ovat kulkeneet. Sitä jaksan aina ihmetellä, että miksi niin harva laittaa reittinsä härveliin? Melkein kaikilla näkyy ranteessa älykello, eli dataa kyllä on. Jos luet tätä, sano kaikille tutuille suunnistajille, että käyttäkää reittihärveliä. Vaikka kiemura olisi kuinka naurettava, sitä ei kannata nolostella. Aikaa menee minuutti tai pari ja tämän ajan säästää seuraavalla kerralla metsässä. Sillä härvelin tutkiminen parantaa suunnistustaitoa. Tosi on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti