Himos Trail 2024

Himos Trail Vaellus tuli taputeltua 24.8.2024.

Kiersimme kahdestaan Jaanan kanssa koko reitistön läpi kaikkine lisälenkkeineen. Valintamme oli siis HimosVaellus. Siinä reitin sai valita vapaasti eikä aikaa otettu. Kaikki muut vaihtoehdot Easy, Enjoy, Challenge, Extreme, 36 ja Double Extreme olivat ennalta määrättyjä reittejä 7...52 km ajanotolla. 

Tästä linkistä tapahtuman sivuille.

Aikamme sisältää kaikki tauot ja pysähdykset. Nousumetrejä kelloni ei jostain syystä laske, jos se on kävely-moodissa, mutta järjestäjän ilmoittama noususumma reitillämme oli 875m. Ei mikään ihme, että seuraavana aamuna isoissa pakaralihaksissa oli jännittäviä tuntemuksia.

Marssittiin (ja helpot alamäet hölkättiin) niin reipasta vauhtia koko matka, että aloin nähdä 'harhoja'. Metsässä tuli vastaan joulupukki, pukin taustalla kettu tai joku muu metsäneläin, joka mekkaloi täysillä reittien risteyskohdassa. Poliisi ei antanut meille sakkoja tai varoitusta liian nopeasta vauhdista. Terveystarkastuksessa kaikki oli kuitenkin ok 😜. 

Melkein kaikki kuvat: Jaana Hohti

Tässä kilpailuohjeista kopioitu tekstipätkä miten Vaelluksen reitti etenee: 

"Vaelluksen perusreitit ovat Easy(7km) ja Challenge(18km). Easy -reitille voit ottaa lisukkeeksi Sammalsuon lisälenkin(4km). Sen sijaan Challenge -reitille mahdollisia lisälenkkejä ovat sekä Maisemalisälenkki(5km) että Sammalsuon lisälenkki(4km). Näistä voit toki yhdistää Challenge -lenkkiin vain jomman kummankin. Mikäli kierrät molemmat lisälenkit, tulet kiertäneeksi Himos Extreme(26km) -reitin kokonaisuudessaan." 

Selkeää? Ensikertalainen ei yhdellä lukemalla saanut ymmärräystä siitä miten eri lenkit muodostavat kokonaisuuden. Vaan eipä hätää. Mukaan sai reittikartan ja koko reitti oli opastettu. Kaikissa risteyksissä oli opastekyltit, haarautuvat polut/tiet oli suljettu, osassa risteyksiä oli opastajat ja pieniä lippuja oli ripoteltu koko reitistön varrelle.

Helppoa: seurasimme sinisiä extreme26 - viittoja.

Suunnistajan silmin reitin kiertämisessä ei siis ollut mitään tehtävää. Mentiin sinne minne nuolet näyttivät ja siinä se. Juoksijoillehan tämä tapahtuma onkin tarkoitettu. Mukana oli oikeita ultrajuoksijoita ja huippuja, se selviää kun katsoo tuloslistan alkupäätä:

 
Todella kovaa vauhtia näin raskaalla reitillä. Pienet polut paikoin pelkkää kiveä ja kaltevaa pintaa. Vertailuna sanon, että Repovesijuoksun polut ovat vielä kertaluokkaa vaikeampikulkuiset, mutta Repoveden nousut ovat selvästi lyhyempiä.

Tässä koko reitin jyrkin nousu. Kukaan ei juossut! Kuvassa tämä ei valitettavasti näytä miltään.

Huoltopisteitä oli matkamme varrella 6 kpl. Oikein hyvät tarjoilut: vettä, urheilujuomaa, suklaata, sipsejä, suolakurkkuja ja banaania. Söin käytännössä joka huoltopisteellä kaikkea. Suklaata olen viimeksi syönyt jouluna yhtä paljon - koko rahan edestä siis.

Entä ne maisemat? Tässä paras näkymä, joka on kuvattu heti lähdöstä ensimmäisen nousun jälkeen Himoksen rinteen päältä. Muuten maisema oli tyypillistä kymenlaaksolaista talousmetsää - oltiin siis Keski-Suomessa. Mikään maisemareitti ei ollut kysessä. Yksi hieno avokalliomaisema, jonka vieressä isojen kivien rivistöstä muodostunut kivikko (siitä ei tullut kuvaa). Muuten reitti oli vain polku metsässä.

 

Reitin varrelle oli pystytetty erilaisia opaste- ja infopisteitä, jossa myös hauskoja toiminnallisia esityksiä. Näissä on nähty vaivaa ja asialla on selvästi ollut henkilöt, joiden huumorintajuindeksi on vähintään 4,5.

+ Parkki lähellä
+ Reitti- ja matkavaihtoehtoja on paljon
+ Reittikartta
+ Huoltopisteet
+ Opasteet, infot ja esitykset reitin varrella
+ Tekemisen meinkinki ja yleinen fiilis
+ Kenttäkuuluttaja
+ Palkintopulla
+ Hienot t-paidat (ostettava erikseen)
+ Sää oli just sopiva

- Mitali piti ostaa erikseen
- Jauhelihakeiton sivumaku
- Tarpeeton finengelska
- Reitin maisemat suurelta osin 'normaalia metsää'

Maalissa palkinnoksi kaikki saivat Elosen Raparperi-vanilja Herkun, joka on alla olevassa kuvassa. Samoin puinen mitali, jonka ostin itselleni. Ennen kotimatkaa käytiin nauttimassa hintaan sisältynyt keittolounas. Salaattipöytä oli ok, mutta jauhelihakeitossa oli erikoinen varpaanväliaromi.

Luontohavaintoja osa 10

Tästä linkistä edellisiin havaihtoihin

Havainto A

Tämä ääni raikui takapihan kuusessa yli kolme viikkoa yötä päivää. Siis taukoamatta. Laita laitteesi äänenvoimakkuus selvästi yli puolenvälin, niin suureksi, että uikutus tuntuu ärsyttävältä. 

(Kuten ehkä huomasit äänitiedoston toisto ei onnistu. Olen nyt kaksi tuntia yrittänyt erilaisilla tavoilla ja kopioinut erilaisia "soittimen" koodipätkiä bloggeriin. Tämä soitin näyttää siltä kuin sen pitäisi, mutta ääntä ei tästäkään saa esille. 

<audio autoplay="" controls="">
<source src="https://drive.google.com/file/d/13TvnLghCAa9PmQKlqj2L8hUOcy7t8Gl9/view?usp=sharing" type="audio/mpeg"></source>
</audio>

Kun näkymää vaihtaa html-näkymästä kirjoitusnäkymään, blogger herjaa, että koodi on virheellinen ja lisää siihen omineen </source> -komennon. Joku tuossa ei siis ole oikein tai sitten on joku yhteensopivuusongelma jonkun kanssa. Enempää ei ole nyt aikaa turata tämän kanssa, eli tässä tämä. Jos osaat sano mikä mättää niin saa kommentoida.)

Äänessä kuuluu noin puolivälissä pieni eri pituinen UIK. Siinä kohtaa emo toi pesälle syötävää ja kun suupala oli nielaistu, sama huuto jatkui. Ääni vaikeni 18.6. ja 19.6. välisenä yönä.

Itse en tunnistanut, mutta kuulemma tämä on käpytikka.

Havainnot B

Ajoin Anjalantietä Ummeljoelta Korialle päin 19.6.2024 noin klo 17:45. Ns. koivukujan, eli sen pitkän suoran puolivälissä, jonka molemmin puolin on koivuja, näin jotain liikkuvan tien reunassa. Vauhtia oli himpun alle 80 km/h. Kevensin kaasujalkaa ja näin, että kettu on tulossa tielle. Hiljensin ja lopulta pysähdyin. Takana ei ollut autoja.

Yleensä kettu juoksee vilahtaa mahdollisimman nopeasti tien yli. Ei nyt. Kettu löntysteli tielle ja katsoi taakseen. Sieltä käveli tielle kaksi ketunpoikasta. Toinen jatkoi matkaa tien yli emonsa perässä, mutta toinen kävi istumaan keskelle tietä. "Mikäs tämä tämmöinen tasainen kova alusta on?" Siinä se istui ja katseli varpaankynsiään.

Perhana missä se kännykkä on pin koodi ääh väärin meni pin uudestaan missä ihmeessä tämä nyt on, alareunan painiketta että pääsee päänvalikkoon kamera missä tuossa voi #¤"# google lähti käyntiin äääh äkkiä takas tuossa kamera no niin....

Hännän pää katosi tien toisella puolella olevan heinän sekaan. Voi #¤#¤ siinä meni vuoden luontokuva tai ainakin vuoden luontovideo.

Teidän on pakko uskoa tämä näin kirjoitettuna, sillä kuvaa en saanut todisteeksi. Viisastuin ja etsin kapulasta sen asetuksen, jolla kameran saa pikakäynnistymään. 

Kojelautakamera olisi myös kätevä peli. Sillä olisin saanut videolle ilveksen joka juoksi kutostien yli Prisman ja Veturin välissä. Tämä ilveksen edestäjuoksu tapahtui kevättalvella 2024. Sekuntia aiemmin niin olisin ajanut päin. Lumihanki ei hidastanut menoa ja loikkien pituus oli luokkaa kolme metriä.