maanantai 26. elokuuta 2024

Himos Trail 2024

Himos Trail Vaellus tuli taputeltua 24.8.2024.

Kiersimme kahdestaan Jaanan kanssa koko reitistön läpi kaikkine lisälenkkeineen. Valintamme oli siis HimosVaellus. Siinä reitin sai valita vapaasti eikä aikaa otettu. Kaikki muut vaihtoehdot Easy, Enjoy, Challenge, Extreme, 36 ja Double Extreme olivat ennalta määrättyjä reittejä 7...52 km ajanotolla. 

Tästä linkistä tapahtuman sivuille.

Aikamme sisältää kaikki tauot ja pysähdykset. Nousumetrejä kelloni ei jostain syystä laske, jos se on kävely-moodissa, mutta järjestäjän ilmoittama noususumma reitillämme oli 875m. Ei mikään ihme, että seuraavana aamuna isoissa pakaralihaksissa oli jännittäviä tuntemuksia.

Marssittiin (ja helpot alamäet hölkättiin) niin reipasta vauhtia koko matka, että aloin nähdä 'harhoja'. Metsässä tuli vastaan joulupukki, pukin taustalla kettu tai joku muu metsäneläin, joka mekkaloi täysillä reittien risteyskohdassa. Poliisi ei antanut meille sakkoja tai varoitusta liian nopeasta vauhdista. Terveystarkastuksessa kaikki oli kuitenkin ok 😜. 

Melkein kaikki kuvat: Jaana Hohti

Tässä kilpailuohjeista kopioitu tekstipätkä miten Vaelluksen reitti etenee: 

"Vaelluksen perusreitit ovat Easy(7km) ja Challenge(18km). Easy -reitille voit ottaa lisukkeeksi Sammalsuon lisälenkin(4km). Sen sijaan Challenge -reitille mahdollisia lisälenkkejä ovat sekä Maisemalisälenkki(5km) että Sammalsuon lisälenkki(4km). Näistä voit toki yhdistää Challenge -lenkkiin vain jomman kummankin. Mikäli kierrät molemmat lisälenkit, tulet kiertäneeksi Himos Extreme(26km) -reitin kokonaisuudessaan.

Selkeää? Ensikertalainen ei yhdellä lukemalla saanut ymmärräystä siitä miten eri lenkit muodostavat kokonaisuuden. Vaan eipä hätää. Mukaan sai reittikartan ja koko reitti oli opastettu. Kaikissa risteyksissä oli opastekyltit, haarautuvat polut/tiet oli suljettu, osassa risteyksiä oli opastajat ja pieniä lippuja oli ripoteltu koko reitistön varrelle.

Helppoa: seurasimme sinisiä extreme26 - viittoja.

Suunnistajan silmin reitin kiertämisessä ei siis ollut mitään tehtävää. Mentiin sinne minne nuolet näyttivät ja siinä se. Juoksijoillehan tämä tapahtuma onkin tarkoitettu. Mukana oli oikeita ultrajuoksijoita ja huippuja, se selviää kun katsoo tuloslistan alkupäätä:

 
Todella kovaa vauhtia näin raskaalla reitillä. Pienet polut paikoin pelkkää kiveä ja kaltevaa pintaa. Vertailuna sanon, että Repovesijuoksun polut ovat vielä kertaluokkaa vaikeampikulkuiset, mutta Repoveden nousut ovat selvästi lyhyempiä.

Tässä koko reitin jyrkin nousu. Kukaan ei juossut! Kuvassa tämä ei valitettavasti näytä miltään.

Huoltopisteitä oli matkamme varrella 6 kpl. Oikein hyvät tarjoilut: vettä, urheilujuomaa, suklaata, sipsejä, suolakurkkuja ja banaania. Söin käytännössä joka huoltopisteellä kaikkea. Suklaata olen viimeksi syönyt jouluna yhtä paljon - koko rahan edestä siis.

Entä ne maisemat? Tässä paras näkymä, joka on kuvattu heti lähdöstä ensimmäisen nousun jälkeen Himoksen rinteen päältä. Muuten maisema oli tyypillistä kymenlaaksolaista talousmetsää - oltiin siis Keski-Suomessa. Mikään maisemareitti ei ollut kysessä. Yksi hieno avokalliomaisema, jonka vieressä isojen kivien rivistöstä muodostunut kivikko (siitä ei tullut kuvaa). Muuten reitti oli vain polku metsässä.

 

Reitin varrelle oli pystytetty erilaisia opaste- ja infopisteitä, jossa myös hauskoja toiminnallisia esityksiä. Näissä on nähty vaivaa ja asialla on selvästi ollut henkilöt, joiden huumorintajuindeksi on vähintään 4,5.

+ Parkki lähellä
+ Reitti- ja matkavaihtoehtoja on paljon
+ Reittikartta
+ Huoltopisteet
+ Opasteet, infot ja esitykset reitin varrella
+ Tekemisen meinkinki ja yleinen fiilis
+ Kenttäkuuluttaja
+ Palkintopulla
+ Hienot t-paidat (ostettava erikseen)
+ Sää oli just sopiva

- Mitali piti ostaa erikseen
- Jauhelihakeiton sivumaku
- Tarpeeton finengelska
- Reitin maisemat suurelta osin 'normaalia metsää'

Maalissa palkinnoksi kaikki saivat Elosen Raparperi-vanilja Herkun, joka on alla olevassa kuvassa. Samoin puinen mitali, jonka ostin itselleni. Ennen kotimatkaa käytiin nauttimassa hintaan sisältynyt keittolounas. Salaattipöytä oli ok, mutta jauhelihakeitossa oli erikoinen varpaanväliaromi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti