Joulukalenterin oikeat vastaukset

 

 

 

 

 

Oikeat vastaukset vuoden 2022 joulukalenteriin:

1 Utti (leirikenttä) B-rata 28.4.
2 Hevosmäki C-rata 13.7.
3 Valkeala (Miry cup) PS C-rata 6.7.
4 Koria (Pioneeripuisto) B-rata 17.9.
5 Kipparila A-rata 14.6.
6 Puhjonranta D-rata 1.9.
7 Vuohijärvi B-rata 23.8.
8 Haanoja C-rata 12.4.
9 Kääpälä A-rata 28.7.
10 Korpelan tila (Kivirappu) B-rata 9.6.
11 Lautaro C-rata 9.8.
12 Hangasmäki A-rata 19.5.
13 Pukkikangas A-rata 31.5.
14 Paaskoski A-rata 2.8.
15 Kotkanlaita A-rata 18.8.
16 Korvenkangas A-rata 25.5.
17 Värälä A-rata 24.5.
18 Niinimäki A-rata 25.8.
19 Utti (Uttihalli) F-rata 11.8.
20 Lautaro A-rata 9.8.
21 Paaskoski  F-rata 2.8.
22 Mankki F-rata 30.8.
23 Pillinkangas A-rata 13.9.
24 Pyöräskukkula Maali Kaikki radat 20.7.

Vastauksia tuli kaikkiaan 365 kpl 18 eri vastaajalta. Erikoista oli se, että melkein kaikki olivat vastanneet melkein kaikkiin oikein. Aivan viimeisen päälle täydellisiäkin vastauksia oli useampia. Joulukalenteriin vastailleet olivat siis todellisia suunnistusaiheisten joulukalenterien ystäviä. Suuri joukko seuran jäseniä ja iltarastikävijöitä kuitenkin tyytyi ilmeisesti tavallisiin (suklaa-, paperi-,)joulukalentereihin.

Yleisin väärä vastaus oli "Valkeala". Sehän ei kerro mitään, sillä Valkealassa on lukuisia karttoja.
7. luukun oikea vastaus oli Vuohijärvi. Selänpäätä ei kelpuutettu. Tapahtuman oli nimenomaan Vuohijärvellä (ei Selänpäässä, ei Hevosojankankaalla eikä muualla Valkealassa).

Oikein vastanneiden kesken arvotun palkinnon voitti Katri Lehtikangas.
Kaikkien vastanneiden kesken arvotun palkinnon voitti Tuomas Talka.

Onnittelut voittajille ja Mielenkiintoista Suunnistusvuotta 2023 Kaikille!

Joulukalenteri 2022

Tällä kertaa luukuista paljastuu karttapaloja. Tehtävä on tunnistaa kartta. Jokaisessa kuvassa on rasti, jonka numero vastaa luukun numeroa. Mukana on helppoja ja vaikeita sekä muutama todella vaikea. Karttapaloihin on yritetty rajata jotain vihjettä paikasta. Eli kannattaa tukia kuva reunoja myöden ja muistella onko kartassa oleva erikoiskohde tms. tullut kesällä vastaan. Kaikki karttapalat ovat vuoden 2022 Kouvolan Sanomien iltarastien ja Keskilaakso-Rastien tapahtumista ja ne löytyvät reittihärvelistä. Eli vaikka et olisi suunnistanut joka ikistä tapahtumaa, härvelistä ne löytyvät.

Esimerkkinä ei ole rasti vaan K-piste.

Mallivastaus: Törösti

Tässä linkki härveliin.
Linkki vastauslomakkeeseen.

Voit vastata yhden luukun kerrallaan tai useamman yhdellä kertaa. Sekin onnistuu, että vastaat kaikkiin yhdellä kertaa. Vastauslomake on avoinna 31.12.2022 asti. Jos annat uuden vastauksen luukkuun, johon jo olet vastannut, aina viimeisin vastaus jää voimaan.

Vastaukseksi riittää siis kartan/tapahtuman nimi. Toki kannattaa ilmoittaa myös rata ja päivämäärä, sillä tasatilanteissa tarkempi vastaus voittaa epätarkemman.

Kyllä! Voittaja eli eniten oikein vastannut saa palkinnon. Tasatilanteessa suoritetaan voittajan arvonta. Lisäksi kaikkien vastanneiden kesken arvotaan palkinto.

Raatojuoksu 2022

Paikka & ajankohta

Sipoo Söderkulla 5.11.2022

Tapahtuma

Raatojuoksu ja oma ratavalintani oli H10KM.

Valmistautuminen

Edellisenä päivänä reilu annos Kokkikartanon pekonipastaa ja itse tehtyä kauraomenapaistosta (resepti löytyy täältä) vaniljakastikkeella. Tavaroiden pakkaus reppuun ja menomatkan aikataulun laskeminen, eli se milloin pitää herätyskellon soida.

Lämpötilaksi sääennuste lupasi 3 astetetta (plussaa). Varusteina alhaalta ylös lueteltuna: nastarit, sukat, melkein uuden dryplus-juoksuhousut (ei reikä-, eikä sileä-kangasta vaan sisäpuolella on niin ihanan pehmeä lämmittävä nukka), lyhyet kalsarit, pitkähihainen virttynyt tekninen paita, KS:n t-paita, hikinauha. 

En ottanut pipoa, siinä tulee aivan varamasti kuuma. Eikä sormikkaita. Puen ne vasta kun menee pakkaselle. Sormikkaat, olkoot kuinka ohuet ja näppärät tahansa, ovat silti kömpelöt.

Startti

Kisapaikalla ei ihmeempiä. Kamat puhukuoneeseen (kyllä - sisätila) ja numerolappu kiinni. Vessa,
hörppy vettä ja nauhojen teippaus. Sitten reipasta kävelyä lähtöpaikalle. Pipo, takki ja käsineet varustekuljetukseen ja lähtöviivalle. 

Joku hämminki startissa oli, koska se viipyi joitakin minuutteja. Ei hätää, sillä lämmintä oli se luvattu 3 astetta ja tuuli oli vain hyytävän jäätävä.

Kuva: Jyrki Hyyrynen, keltaisen nuolen kohdalla olen minä. (klikkaa kuvaa isommaksi)

Suoritus

Ohjeista oli etukäteen katsottu millainen lähtöviitoitus on. Eli lähtöpellolla niin lujaa kuin pääsee, sillä heti sen perään on 400m kapea kärrytiepätkä, jossa tulee varmasti ruuhkaa. Näin tein ja K:lta vasempaa polkua kohti pellon ylitystä. 

Alku oli helppo ja suunnitelmaa ehti hyvin katsoa. Joskus pitää K:lta sukeltaa suoraan pusikkoiseen rinteeseen, mutta nyt oli selvästi kuntosuunnistajaystävällinen aloitus.

Olinko ihan kärkiletkassa ykköselle mennessä? Saapuessani pellon reunaan näin miten letkan kärki oli melkein pellon toisella reunalla. Saattoi olla, mutta kärkeen oli eroa jo yli minuutti, kun noin 800m oli juostu.

Mielestäni rata oli helpompi kuin odotin. Kuten härvelistä (tässä linkki animaation) näkee, varsin suoraviivaista etenemistä. Tie ja polkupätkiä oli runsaasti, varsinkin reitin loppuosa oli pelkkää juoksua. Taakseni katsoin vain kerran kun kuulin tutun äänen. Muuten katsoin eteenpäin ja roikuin aina jonkun mielestäni oikeaan suuntaan menneen perässä. 

Jo matkalla tuli mieleen, ja heti kisan jälkeen sitä pohdittiin. Oliko radalla ns. raatohajontaa lainkaan? Mielestäni ei ollut, sillä kaikki oletettavasti samaan suuntaan menneet menivät aina samalle rastille. Näin se tosiaan näyttää olevan pikaisen härvelin tutkimisen jälkeen. 

Raatohajontarastithan eivät näy härvelin radoissa. Tässä linkki vuoden 2021 Raatojuoksun juttuun. Kuten näkyy minä en käynyt usealla rastilla lainkaan, sillä omat hajontani eivät ole härvelin kartassa.

Ratamestarit tämän ihan varmasti tietävät, mutta ainakin tätä kirjoittaessani kaikki näyttävät menevän tasan samoille rasteille H10KM radalla.

Rastivälillä 11-12 on puolivälissä kielletty alue.

ote kartasta Söderkulla-Rännarberget (c) IF Sibbo-Vargarna

Suunnitelma oli viistosti sähkölinjalle, josta pikkupellolle, siitä suoraan yli ja siitä pellon yli vastakkaiselle puolelle, josta suoraan rastille. Nyt mentiin lujaa. Katsoin kartasta ja kompasista, että suunta on suurinpiirein oikea ja sitten niin paljon kuin lähti. Polku/ura sähkölinjan alla oli kapea, muhkurainen ja heinäinen. Pakko katsoa alas eteen, ettei mene nurin. Alareunalukulaseja käyttävät tietävät miten ne vääristävät jalkojen edessä olevaa 0...5 m näkymää, eli juoksuvauhti oli vain 99% maksimista, koska 1% piti käyttää pystyssä pysymiseen. 

Ennen tietä oleva pelto oli oikealla. Tästä yli ja sitten oltiin isomalla pellolla. TommiM joka tuli perässäni totesi, että mentiin kielletyn alueen yli. Katsoin karttaani ja omasta mielestäni mentiin siitä sivusta. Saattoi kyllä olla, että oltiin 20 m kielletyn alueen puolella. Jokainen voi tulkita ylläolevasta kuvasta mikä on totuus (huomaa, että kuva ei ole mittakaavassa, näytölle rajatun kuva-alan leveys paperilla on noin 14 cm). Katsoin pellon reunassa, että sähkölinja on oikealla ja tästä suoraan pellon yli. Jos karttaa katsoo tarkasti, siinä näkyy yksi violetti viivanosa reittiviivan väärällä puolella. Pikkupellon eteläpuolella olevaa heikkoa polkua pitkin ei menty, koska muistan vesikuopan, jonka sivusta mentiin. Tosin reittiviivakin heittää useamman millin ihan mihin suuntaan tahansa.

12:sta ennen oli matkan raskain mäki ja siinä piti ottaa hieman lisähappea. Loppumatka olikin sitten juoksua.

Tulokset

Sijoitukseni oli 62/215 eli selvästi puolenvälin paremmalla puolella. Ratapituus oli 11,8 km ja juostua matkaa tuli 13,1 km. Aikaa meni 1:35:15 ja todellinen juoksuvauhti oli 7:20 min/km. Melkoista vauhtia siis. Enpä ole montaa kertaa iltarasteillakaan päässyt tähän vauhtiin. Eli se jos mikä kertoo, että oli pitkiä juoksupätkiä - eikä tullut yhtään pummia eikä edes hakua. Voisi melkein sanoa, että tämän paremmin ei olisi voinut mennä. Pari ylämäkeen kävelyä ja 7:lle ja 11:lle vähän himmailua. Näistä olisi maksimissaan saanut nipistettyä pari minuutia korkeintaan. 

Kuva: Jyrki Hyyrynen

Yllä kuvassa kilpailija nro 128 (=poikani). Rata H15KM, sijoitus 32/128, aika:1:59:56, näpit jäässä ja havainto puolimatkasta, että kahden kympin voittajat Heiska&kumppanit menivät heittämällä ohi.

Itse olen erittäin tyytyväinen omaan tulokseeni.

Mukana oli Kouvolan Suunnistajia 22 kpl. Parhaiten KS:läisistä sijoittuivat Eero Talka ja Eelis Rissanen ollen jaetulla 3. sijalla H10KMH radalla. Kaikki tulokset löytyvät täältä.


Tapahtumasta muuta

● Kartta oli selkeä ja omien havaintojeni (niitä jota vauhdissa ehti tehdä) pusikot & kuviorajat pitivät kutinsa.
● Juomapaikoilla oli naposteltavaa. Onnistuin kaappaamaan suuhuni vohvelin, joka takertui kitalakeen. Sen huuhtomiseksi oli pakko ottaa toinen muki juotavaa, eli siinä meni 5 sek hukkaan.
● Maalissa naposteltavaa. Tästä taas isot kiitokset järjestäjille.
● Kilpailuohjeissa oli virhe. Numerolapun kiinnitystarvikkeita ei tarvinut omasta takaa kuin 75% ilmoitetusta määrästä, sillä lapun mukana tuli yksi hakaneula.
● Pukeutuminen, pesu ja wc sisätiloissa. Vaikka Sipoon sanomissa kirjoitettiin sään olleen kaunis ja lämmin, vaihdan silti mielummin kamppeet sisällä kuin parin asteen hyytävässä tuulessa.

Lopuksi

Raatojuoksu on erinomainen tapahtuma näin (melkein) kauden päätteeksi. KS-Yökuppi tietysti jatkuu vielä hetken ja oletan että kinkkurastit ovat joulun tienoilla.

Maalialueelle kukaan ei lievästä auringonpaisteesta huolimatta jäänyt turhan pitkätksi aikaa värjöttelemään - ainakaan jos päällä oli hikinen paita.

Puffetissa oli tarjolla keittoa, jota HeikkiK muisteli syöneensä menneinä vuosina. Lihakeittoa siis, liekö se sama kuin raatokeitto? En syönyt keittoa, sillä suoritimme kotimatkan ruokailun Mäntsälän Shell Simpukassa. Positiivinen kokemus oli se, että annoksesta sai yhden euron alennuksen esittämässä ST1 kanta-asiakaskortin. Pienestä se tulee minulle hyvä mieli.

Tapahtuman nimi sen kertoo 'raato'. Eli jos tarjolla on esim. pelkkää suota, kivikkoa, jäätä ja tuiskua, jääkylmää vettä napaan asti tai maileittain kivikovaa tiepohjaa, ne kaikki menevät tuon 'raato' määritelmän sisään. Kun totesin MarjaanaJ:lle nenänpäätä pyyhien ennen starttia, että minulla jäi kotiin pehmeän lämmin sohva ja telkkari. Hän totesi, että ei tänne ole pakko tulla. No ei tosiaan! Mutta silti tulin ja tulen vastakin jos kroppa ja pää pysyvät kasassa.

Sen verran oli rankka reissu, että kotiin päästyäni nukahdin sohvalle ennen iltauutisia.

Havaintoja KS-Yökupista 2022

Havaintoja nimenomaan ratamestarin puolelta katsottuna.

Järjestin 27.9.2022 KS-Yökupin tapahtuman Musta-Haikulassa. Kun lähtöpaikka on omassa pihapiirissä on logistikkan kanssa puljaaminen huomattavasti helpompaa verrattuna siihen, että koko kalusto pitää vetää kerralla johonkin kauas. Tavarat voi siis ripotella ja kerätä takaisin huomattavasti rennommalla aikataululla ja järjestyksessä kun välillä voi käydä jääkaapilla ja saunassa.

Maastohan on minulle erittäin tuttu. Olen liikkunut siellä paljon ja olen lisäksi päivittänyt karttaa pari viimeistä vuotta. Tein tällä kertaa niin, että suunnittelin radat ja tulostutin kartat ilman, että kävin etukäteen maastossa katsomassa rastipisteitä. Tikkurasteja laitoin oletettavasti maaston pehmeisiin kohtiin ja kapuloita muualla. Avokalliolle tietysti leimasin, joka on kapulassa. Tutussa maastossa näin uskaltaa tehdä.

Muutaman rastipisteen tiesin varmasti ja muut sijoitin Purplella siihen mihin ne mukavasti sattuivat. Sitten lähdin viemään rasteja paikoilleen. Lyhyelle C-radalle heijatimet, muille rasteille ei. Paria ennestään vierasta pistettä piti maastossa hieman hakea ja varmistella. Kaksi rastia osui mielestäni huonoihin maastokohteisiin (135 kuoppa oli melko matala ja 141 polkujen risteys oli täysin heinittinyt ja umpeenkasvanut). Kartat oli tehty ja suunnistajat tulevat seuraavana iltana, joten näillä mennään.

Kuten olen monesti todennut, Musta-Haikulan maastoon on vaikea saada aikaiseksi pitkiä reitinvalintavälejä. Yritetty on! Metsäauto- ja traktoritiet menevät niin, että pitkästä väleistä tahtoo tulla aina suoraa tiejuoksua tai kaikki vaihtoehdot ovat pelkkää vihreää. Eli suosiolla enemmän lyhyitä välejä. Tällä kertaa ei sentään rastikarusellia kuten vuonna 2019 kesällä.

Suunnistaja, jonka selässä luki Nastolan Terä, tuli maaliin ja sanoi: "Milloin tämä kartta on päivitetty?" Ajattelin, että mitäs nyt? Vastasin, että tässä parina viime vuonna. Hän totesi, että pitää vaan niin hyvin paikkaansa. Kiitos.

AskoM joka minulle opetti kartantekoa sanoi, että kartantekijän on siedettävä epätarkkuutta. En ymmärtänyt sillä hetkellä mitä hän tarkoitti, mutta nyt ymmärrän. Juuri kun on saanut jokun läntin valmiiksi ja kaikki tiedostot nippuun pakettin ja talletettua, niin eikös vaan tule eteen joku kohta joka pitäisi päivittää. Ei voi mitään. Yhden polun tai kumpareen takia ei kannata aloittaa koko tiedostojumppaa alusta uudestaan. Eli on vain siedettävä sitä, että kaikki ei pidä paikkaansa.

Olin keräämässä rasteja pois ja mitäs kuulinkaan. Värälän suunnasta (joka on siis Musta-Haikulan naapurikartta) kuuluin moottorisahan ääntä. Värälän eli Kahrinmäen-Vastakankaan kartta on juuri saatu käytyä läpi. Eli se on äänestä päätellen heti paikkaansa pitämätön. En lähde sitä enää tänä syksynä uudestaan katsomaan. En ehdi ja odotan nyt suosiolla pari vuotta, että tulee sitten enemmän päivitettävää yhdellä kertaa.

Kun vein rasteja, paistoi aurinko iltapäivällä. Laitoin tossut jalkaan ja ensimmäisen kahdensadan metrin jälkeen jalat olivat läpimärät polviin saakka. Kun hain rasteja, oli pilvisen utuinen keli ja aamupäivä, eli oletettavasti kastetta. Laitoin kumisaappaat jalkaan. Maasto oli täysin kuiva. Rastiliput olivat kuivia ja edes saappaan kärjet eivät kastuneet. Mistä johtuu, että aina on väärä varustus?

Reittihäveli löytyy täältä. Ratamestaria kiinnostaa suunnattomasti mistä suunnistajat ovat kulkeneet. Sitä jaksan aina ihmetellä, että miksi niin harva laittaa reittinsä härveliin? Melkein kaikilla näkyy ranteessa älykello, eli dataa kyllä on. Jos luet tätä, sano kaikille tutuille suunnistajille, että käyttäkää reittihärveliä. Vaikka kiemura olisi kuinka naurettava, sitä ei kannata nolostella. Aikaa menee minuutti tai pari ja tämän ajan säästää seuraavalla kerralla metsässä. Sillä härvelin tutkiminen parantaa suunnistustaitoa. Tosi on!

Kymijoen ulkoilureitti

Olen odottanut melkein kieli pitkällä milloin Kymijoen ulkoilureitti on kokonaan valmis. Nyt se on. Kävin ajamassa sen pyörällä 22.9.2022 läpi mahdollisimman tarkkaan.

Sää oli puolipilvinen/aurinkoinen, tuuli oli heikko ja lämpötila oli noin +10 asteen paikkeilla. 

Reitin esittely yms. tietoa on Kouvolan kaupungin sivuilla.
Reitti löytyy kaupungin karttapalvelusta. (tiedot-reitit-ulkoilureitit)

(c) Kouvolan kaupunki

Tarkoitukseni oli ajaa koko reitti läpi kaikkine lenkkeineen ja osuuksineen. Se tarkoittaa sitä, että hieman piti ajella edes takaisin, koska reitti ei ole pelkkä rengas, vaan sisältää erilaisia pistoja ja rinnakkaisia väyliä.

Lähdin matkaan Korian siltojen kohdata kohti Kuusankoskea. Ensimmäinen kohde jossa pysähdyin oli Ruotsulan redutti. Eipä siinä muuta näkemistä ollut kuin maavalli ja paljon pusikkoa. On se outoa, että siinä paikalla on käyty Venäjän ja Ruotsin välillä sotaa (ja paikalliset suomalaiset jäivät jalkoihin ja maksumiehiksi).  Outoa kun vertaa sitä nykysodankäynnin mittakaavaan.

 

Keltin voimalaitokselle asvalttia pitkin ja sieltä Kymijoen rantaa alavirtaan päin. Pitkät portaat (alla olevassa kuvassa vain osa metalliportaista) on talutettava, mutta maisema on hieno.

Sitten asvalttia pitkin taas eteenpäin ja seuraava lenkki Aholanmäen kautta voimalaitoksen tielle ja siitä taas kohti Kuusaata. Aholanmäellä oli sellaiset mäet, että reisistä loppuivat välitykset. Oli pakko taluttaa ylös. Onneksi mukana oli kuusiokoloavain, niin kiristin vähän jarruja ja pääsin mäet alas satulassa istuen.

Alla kuvassa jutun tässä vaiheessa ajetut osuudet. "Haalea" taustakuva on Sportstrackerin ominaisuus, jolle ei voi mitään.

Sitten Niskalan osuuden eteläisin lenkkin. Kapeaa kaiteellista siltarakennelmaa ja kapeat portaat. Tämä oli huono pätkä ajaa pyörällä - ja eihän tätä oltu edes merkitty pyöräreitiksi. Nyt vasta huomasin, että minulta jäi tässä kohtaa pätkä asvalttireittiä (eli se rinnakkainen pyöräreitti) ajamatta. 

 

Sitten Rauhanharjun lenkki. Hienoa maisemaa ja ruskan värittämää. Kiersin takaisin asvalttia pitkin ja ajoin pienet pistot, jotka olivat tässä osuudessa vielä ajamatta. Tässä kohtaa eli Rantakulmalla törmäsin ensimmäiseen epäloogisuuten opasteilla. On toki todettava, että kaupugin karttapalvelussa oleva reittikartta on varsin epätarkka - ainakin näin suunnistajan silmin.

Tätäkin on pyöräilijälle tarjolla:

Rauhanvirrantien ja Peltotien risteyksessä opaste näyttää Peltotiensuuntaan. Kun Peltotie loppuu, ei ole mitään opastetta ja hätäinen saattaa kuvitella reitin jatkuvan suoraan Pilkantielle. Reittikartassa reitti ei mene Peltotietä pitkin vaan Rusinlautantietä, joka on kevyenliikenteen väylä, ja kun se loppuu sen päässä on opasteet oikealle ja vasemmalla. Olisiko opastetolpat (kuvassa punaiset nuolet) asennettu vahingossa eri risteyksiin teiden eri päissä?

Tässä edellä olevat reitit kartalla (pätkä asvalttia eteläreunassa jäi vahingossa ajamatta, mutta ajoin ylimääräistä Rauhanvirrantietä, Lumikonpolkua yms, joka on tuo keskimmäinen pohjois-eteläsuuntainen viiva):

Sitten Kuusankoskelle sillan yli ja siitä vasemman kautta joenrantaa pitkin Ruukinporttiin. Tässä reitti haarautuu opasteiden mukaan Ekholmintielle ja Patosillantielle. Kartan mukaan ei haaraudu. Minulle, joka olen tästä ajanut pyörällä ei ollut ongelmaa. Ajoin molemmat reitit. Joku joka on ensimmäistä kertaa, saattaa hieman ihmetellä. Kaikilla on älykännykät, josta voi tietysti paikantaa itsensä, eli ei tämä ole mikään oikea ongelma.

Sitten Sääksniemen lenkki. Ilmeisesti tänne on raivattu kokonaan uutta reitin pohjaa? Olen suunnistanut täällä, mutta en muista millä tavalla polut maastossa menivät. Huomattavan kokoinen ylä- ja alamäki. Sileää kivituhkaa ja mutkittelua puiden välissä, todella mukavaa pyöräillä.

 

Sitten kohti Kouvolan keskustaa ja kävelykatu Manskia. Kävelyreitti menee suoraan rautatieasemalle ja asematunnelia pitkin ratapihan ali. Onhan varsin metka osuus ulkoilureitillä. Koska olin pyörällä, käännyin vasemmalle ja kiersin Tunnelikadun kautta. Tunnelikadun kummassakaan risteyksessä en nänyt mitään opasteita. Tässä ensi kertaa paikalla oleva on taatusti hämmästynyt. Opasteet jatkuivat asematunnelin eteläpäässä.

Sitten ajoin harhaan, koska Tervalepäntiellä eli Sarkolan urheilukeskuksen vieressä olevalla kadulla ei ole opastetta mistä kohtaa pitää kääntyä. Oli pakko luntata kartasta ja pakittaa vähän.

Kankaronmäellä sen sijaan oli jokaisessa käänöksessä opasteet ja pääsin nopeasti Alakyläntien eteläpuolelle. Reitti kulki mutkitellen peltoaukean läpi. Hassua, että jokaisessa 90 asteen mutkassa oli opasteet, vaikka reitiltä ei voi poiketa muualla kuin pellolle. Ilmeisesti tässä on ennakoitu talvea ja sitä kun kaikki peittyy hangen alle.

Sitten Joenrannantietä pitkin ja lähestulkoon pihojen läpi kohti Kallioniemeä. Alakylän varsinaisen kylän jälkeen tuleva tieosuus on tylsä, mutta lähempänä jokea kulkeva reitti on hieno. Alakylän metsäosuudella on neljät portaat, joissa kahdessa on luiska pyörän taluttamista varten. Muissa portaissa pyörä on kannettava tai yritettävä taluttaa niin, että renkaat menevät reunan lankkua pitkin. Eipä olisi iso homma ruuvata kaikkien portaiden reunaan 100mm leveä lautaa lappeelleen. Se ei haittaa kävelijöitä lainkaan, koska kukaan ei kävele niin, että kaide hinkkaa reittä. Pyörää voi kuitenkin taluttaa kallistettuna niin, että renkaat ovat reunassa olevan laudan päällä.

Alla kuva Alakylän reitin poikittaisen pätkän länsipäästä. Ilmeisesti oikea opastekyltti on vielä asentamatta.

Ja tälle ei voi mitään. Paria opastetta oli yritetty käyttää Kuusaalla leuanvetotankona, mutta viitat olivat juuri ja juuri kestäneet. Olivat taipuneet vain vähän. Mutta näille töhrijöille ei voi mitään. Jos edes maalaisivat jotain josta saa selvää. Eihän tuossa lue mitään, siis ei mitään. Saattaa toki olla niin, että talipää ei osaa kirjoittaa, joten nimmarin sijaan tägi on kuin läjä. Säälittävää.

Läntisellä ratatiellä oli uutta irtonaista mursketta, joka pitkin oli epämukavaa ajaa. Siksi ajoinkin tietä pitkin vain kerran ja rantaa pitkin kulkevan reitin edes takaisin huolimatta portaista. Alla kuvia Kallioniemestä. Sillat, joista keskimmäinen on vanhin keittoraudasta valmistettu silta. Infotaulun mukaan keittorauta tarkoittaa sitä, että rauta on keitetty. Aivan! Olenko jotenkin utelias, kun olisin kaivannut vähän enemmän selitystä siitä keittämisestä? Alemmassa kuvassa merkkejä sivilisaatioista. Lenkki on jäänne joen ylittäneen lossin rakenteista ja roska on paperi, jolla joku hyväkäs on pyyhkinyt kehonsa uloketta tai aukkoa.

Reitillä on mittaa 25 km. Itselleni tuli ajomatkaa 46 km. Reitin kiertämiseen kului aikaa noin neljä ja puoli tuntia, tässä ajassa on mukana kaikki pysähdykset eli maisemien katselut, info-taulujen lukeminen, veden lisäykset ja poistot, kartan tutkimiset yms.

Täytyy sanoa, että kyllä Kaupunki on panostanut tähän. Portaita, pitkospuita kaiteilla ja ilman, siltoja, penkkejä, levähdyspaikkoja, kivituhkaa ja opasteita on paljon. Itse katson tätä tietysti pelkästään lopputuloksen kautta, mutta voi vain arvailla sitä byrokratiaa jota tässä on tarvittu.Hienoa, että tämä ulkoilureitti on tehty. Näin ulkoliikkujan silmin tässä on saatu vastinetta verorahoille.

Kannattaa mennä kiertämään ja katselemaan upeita maisemia. 

 

 

Luontohavaintoja 4

 

Taas tuli vastaan mielenkiintoisia kohteita maastossa tarpoessa. Tästä linkistä edellisiin luontohavaintoihin.

Kohde A

Vähän ovat jo ruosteessa. Milloin nämä kiintorastit, jotka on tehty peltisistä maalipytyistä, ovat olleet aktiivikäytössä?

Kohde B

 

 

 

 

 

Jotain punaista vilahti silmissä maassa. Siinähän on rajapyykki. Punainen maali ei liene kovin vanhaa, koska oli näin kirkasta eikä sammalta ollut numeroiden päällä yhtään. Ensimmäinen lajiaan, vaikka luulisi näitä olevan metsät täynnä.

 

Kohde C

 

Vappupallo! Maatuminen kestää varmaan useita vuosia - vai vuosikymmeniä. Lähimpään asumukseen kilometri, mutta voihan tämä olla peräisin vaikka kuinka kaukaa.

Luontohavaintoja osa 3

Taas tuli vastaan mielenkiintoisia kohteita maastossa tarpoessa. Tästä linkistä edellisiin luontohavaintoihin.

Kohde A

Onko nämä syötäviä? Herkullisen punaisia ja paljon jäi kuvan ulkopuolelle.

Kohde B

Valitettavan surkea kuva. Saattaa olla, että kivien lohkareet ovat ihmisten louhimisten jäljiltä. Jos pitää vetoa lyödä, niin laitan panokseni sille, että kolmion muotoinen luolan suu on luonnon muovaama. Alueella on todella paljon kaikenlaisia lohkareita ja nämä muodostivat luolan. Joku eläin siinä on pureskellut ja ruopinut. Ei ollut taskulamppua ja tabletin kamera ei kyennyt näkemään syvemmälle pimeyteen. Olisin mahtunut ryömimään koloon, mutta en arvannut.

 

Kohde C

Keskellä kuvaa! Se katsoo suoraan minua kohti, mutta ei ole vielä huomannut. Matkaa noin 15 m.

Tämä kuva on otettu puoli sekuntia sen jälkeen kun peura/metsäkauris huomasi minut. Kääntyi sivulle ja kiihdytti todella nopeasti pois. Yllättävä kohtaaminen. En ehtinyt seisoa paikallani kuin kymmenisen sekuntia sen jälkeen kun olin tallustellut kuvanottopaikalle. Enkä tullut paikalle siis mitenkään hiipien vaan ihan normaalisti "risuja talloen".  Peura käveli suoraan minua kohti vaikka päässäni oli punainen lippis enkä muutenkaan ollut maastonvärinen.