Yleistä:
Ennätyspitkä kausi alkoi 1.1.2014 kello 11.00 uudenvuoden rasteilla Vehkalahdella Lakaliininvuorella lumettomassa kesäkelissä ja päättyi Kinkkurasteille 20.12.2014 Vahteron koululla.
Iltarastit:
Suurin osa suorituksista tuli luonnollisesti iltarasteilla, joita tuli käytyä 64 kpl. Melkein kaikki A-rataa ja muutama B-rata. Keskilaakso Rasteilla 26 kpl, Kouvolan Sanomien iltarasteilla 37 kpl ja yksi Rannikkorasteilla, jossa oli vallan upeat maisemat Suomenlahden rantakallioilta.
Kisat:
Kilpailut joihin osallistuin: Veven kevätkansalliset, Luumäkirastit, Anjalan liiton mestaruuskisat, Jukola, Halikko ja Raato. Rankisijoitus on 382 ja viimeistä kertaa H45:ssa. Eipä ole kehumista. Halikko ja Raato normaalit suoritukset, muissa selvät alisuoritukset. Kisarutiini puuttuu ja numerolappu aiheuttaa ylimääräistä jännitystä. Siinä ei auta keskittyminen, ei verryttely, ei venyttely, ei sijaistoiminnot, eikä mikään muu. Ilmeisesti vain rutiini helpottaisi ja siihen ei ole kuin yksi keino, on kilpailtava lisää.
Muut suunnistukset:
Näiden lisäksi kävin noin puolessa tusinassa harjoituksessa, jossa käytettiin karttaa. Järjestin yhdet Keskilaakso Rastit, joka on laskettu osallistumiskerraksi iltarasteille kuten ao. rasteilla ratamestareille merkitään. Järjestin myös yhden yösuunnistustapahtuman eli KS Yökupin Mustahaikulan maastossa ja kolusin läpi kaikki muut KS Yökupit.
Kehitys:
Suunnistustaidossa ei tapahtunut kehitystä. Tapahtuiko taantumista? Siltä se paikoin tuntui, mutta maalaisjärjellä pohtien luulisi harjoittelusta olevan positiivista vaikutusta tai edes tilanteen pysyvän ennallaan. Voiko harjoitella tai suunnistaa niin väärin, että taitotaso laskee? Yritän aina tehdä hyvän suorituksen sekä fyysisesti, että taidollisesti, eli en harrasta maisemasuunnistusta tai -reippailua. Megapummeja ei tullut, enkä juossut ulos kartalta, mutta yhtään ns. nappisuoritusta en saanut tällä kaudella tehtyä. Täydellistä suunnistussuoritusta ei ole edes teoriassa mahdollista tehdä, mutta olen joskus aiempina kesinä pystynyt muutamaan likimain 98%:sti virheettömään suunnistukseen. Vaan en tänä kesänä.
Ongelmat:
Yleisimmät ongelmat ovat hermostuneisuus, väärä reitinvalinta, joka johtaa tiheikköön tai muuhun huonokulkuiseen maastoon ja ihmeelliset virheet. Rastinotto sujuu omasta mielestäni kohtalaisesti, mutta akilleen kantapää ovat nuo ihmeelliset virheet eli lipsahdukset eli lapsukset. Monta kertaa kävi niin, että vaikeat välit menivät hyvin ja sitten helppo rasti menee pieleen jokun simppelin syyn takia: Katson väärän rastin koodin tai määritteen, otan suunnan vahingossa 180 astetta väärään suuntaan, katson kiven jyrkänteeksi tai juoksen parin metrin (tai jopa alle 2 m) etäisyydeltä rastin ohi enkä saa sitä silmiini vaikka olen aivan rastin vieressä. Ehkä se rastinottokaan ei todellisuudessa suju niin mallikkaasti kuin luulen. Tähän pitää keksiä joku ratkaisu, sillä tämän kaltaiset helpot virheet harmittavat vietävästi. Niissä annan aivan liikaa tasoitusta. Vähemmän kiusaa se, jos todella vaikeassa maastossa tai vaikealle rastille tekee virheen. Siinähän ei ole silloin mitään ihmeellistä. Kun taito ei riitä, niin ei riitä, mutta nämä helpot mokat kaivertavat kahta enemmän. Onko antaa vinkkejä mitä asialle voisi tehdä?
Plussaa:
Yksi positiivisimpia muistoja kesältä tuli Selänpäässä, jossa vedin suppamaastossa käyrää pitkin rastilta rastille. Näin kun se sujuisi aina:
Ote kartasta Selänpään romput.
Fysiikka:
Fyysisesti kausi oli kaksijakoinen. Peruskuntokausi eli hiihto jäi noin 500 km:iin eli vajaaseen puoleen normaalista, talven 13-14 onnettoman lumitilanteen johdosta. Kahta kilometriä lukuunottamatta kaikki hiihtokilometrit tulivat Anjalan liiton tykkilumiladulla. Talvijuoksua en harrasta, joten ensimmäiset kevätsuunnistukset ovat jaloille aina tuskaa, mutta siitä se sitten alkoi muutaman viikon jälkeen taas kulkemaan.
STOPPI:
Syyskuussa sairastuin ja hetken aikaa näytti siltä, että suunnistus loppuu siihen paikkaan.Kuukauden sairasloman saumaan osui siis muutamat B-radat ja pari kertaa kun en ottanut lainkaan aikaa. Fiilikset olivat kohtuu sekaisin ja keskittymiskyky lähellä absoluuttista nollaa. Muutama viikko suunnistuksissa meni ihan vain osallistumismerkintöjen keräämiseen ja kaiken muun aikaa löhösin sohvalla, haisin, ja katselin telkkaria ympäri vuorokauden.
2014:
Vuotta on vielä hieman jäljellä, mutta tuskin suunnistan vuoden 2014 puolella muualla kuin suunnistussimulaattorin virtuaalimaailmassa.
Hieno analyysi. Jospa hieman tohtoroin:
VastaaPoistaMuista liikennevaloajattelu: vihreä= takuuvarma tieto omasta sijainnista, keltainen= vähän epävarmaa tai kun lähestyt rastia, punainen= kun tulet ympyrään tai olet ihan hukassa (vanha viisaus on, ettei istuessa väsy. Siis punaisella jarru päälle).
Tee reitinvalinta rastille saakka ja rastilta lähtiessä varmista lähtösuunta. Reitinvalintaan vaikuttaa ns. attackpoint eli hyökkäyskohta. Siis ns. varma kiintopiste niin lähellä rastia kuin mahdollista. Taitotason mukaisesti se voi olla jopa yksittäinen kivi tai sitten helpoimmillaan pellon kulma.
Rasti ei ole koskaan piste. Sen voi aina suurentaa. Esimerkkinä pistemäinen kohde suon reunassa, mäen rinteessä tai tien vieressä ym. Jos rasti on köyhällä alueella (en tarkoita slummia), pyri selvästi jommalle kummalle puolelle rastia. Eipä tarvitse arpoa suuntaa, mistä lähtee lippua hakemaan.
Suunnista oman pään mukaan muista välittämättä.
Jos lippu ei löydy tai jokin rastivälillä ei täsmää, niin ensimmäisenä ei pidä epäillä karttaa tai kompassia, saati väärään paikkaan piilotettua lippua.
Ja silloinkin kun suunnistus sujuu, pitää olla kuin jänis makuulla: olla varuillaan ja epäillä pahinta koko ajan:-)
Ja vielä analyysin merkityksestä: joskus juniorivuosina kirjoittelin kartan liitteeksi lapun, mikä meni pieleen (jos meni). Syitä oli monia, kuten muut kilpailijat, hälläväliä keskittyminen, samaistusvirhe ja ties mitä. Nythän löytyy ihan valmiina ohjelmia, joihin vaihtoehdot on kirjattu ja niistä tuskin mitään puuttuu. Siispä määrittelepä jälkeenpäin aina syy virheisiin ja ilman tunteilua. Vain faktoilla.
Toivotaan ensi kaudelle näillä ohjeilla ketsuppipullo-ilmiötä. Ei kuitenkaan munkin mausteeksi!
Jos lippu ei löydy tai jokin rastivälillä ei täsmää, niin ensimmäisenä epäilen tietysti karttaa ja sitten sitä, että lippu on väärässä paikassa.
VastaaPoistaIhmisen anatomiaan on ohjelmoitu muutamia asioita:
1. Älä riko päätä - laita käsi väliin. (Tämän takia liukastuessa menee ranteita.)
2. Olenko eksynyt - älä mieti, vaan juokse henkesi edestä. (Vieraassa metsässä sapelihammastiikeri saattaa vaania minkä takansa kiven takana).
Gps on erinomainen vekotin analysointiin. Talletan tätä nykyä kaikki suoritukset jos vaan akut on latingissa ja tekniikka pelaa. Monta ihmeelliseltä tuntunutta pummia on saanut luonnollisen selityksen, kun on on oikeaa faktaa siitä mistä on tullut mentyä.