Viikko 34 alkoi hyvin. Kauden päätavoite ja neljäs sija napsahti. Palkinnonjaossa kävi vielä hyvä tuuri, kun toiseksi tullut Tero valitsi puutarhasakset minulle jäi taitettava oksasaha. Sivusilmällä olin palkintoja ihastellut jo etukäteen ja saha kiinnosti selvästi enemmän kuin sakset. Minulla on jo pienet puutarhasakset ja isot oksasakset, joten sahalle on enemmän käyttöä. Palkintojenjakoa odotellessa söin puolisen litraa mustikoita. Nyt ne alkavat olla sopivan kokoisia. Anjalan Liiton mestaruuskisat siis kyseessä. Linkki tulee tähän sitten kun sellainen löytyy.
Tiistaina Haukkavuorella varsin hallittu suoritus. Ykköselle vähän turhan pitkä kierto, tosin selkeä reitti. Alla olevassa kuvassa vihreä täppä (=minä) johdossa. Punainen ja sininen tekivää pientä kiemuraa ja pääsin edelle. Punainen ja sinenen lopulta voittivat minut. Hävisin pitkällä 11-12 välillä. Väärä reitinvalinta. Puskin suoraan ja kiipesin ison mäen yli. Oikea valinta olisi ollut reilusti eteläinen kierto tien kautta, ohittaen koko mäki ja hakkuuaukko. Taas aukko, joka on aurattu. Se maasto on pilattu ikuisiksi ajoiksi. Montut eivät ikinä tasoitu omin voimin. K-1 välillä lähempänä 1:stä oli nähtävissä millaista puupelto on 15 vuotta aurauksen tai laikutuksen jälkeen. Todella epätasaista, polven syvyisiä monttuja jotka on naamioitu heinällä. Lukulasit nenällä todella viheliäistä juosta kun pitäisi katsoa varpaita, mutta ei voi. Laikuttaminen ehkäisee kuulemma tuholaisten toimintaa. Ehkä näin on, mutta eikö ole muuta vaihtoehtoa?
 |
| Ote kartasta Haukkavuori. |
 |
| Red Velvet (klikkaa kuvaa suuremmaksi) |
Kyllä se laikuttaminen ja mätästäminen vaan niin paljon siihen puun kasvuun vaikuttaa, että vaikka suunnistus kuinka hieno laji onkin niin en kyllä sen takia omia metsiäni jätä muokkaamatta. Myös oikeaan aikaan tehdyt hakkuut ja taimikonhoidot vaikuttavat merkittävästi metsästä saatavaan tuloon. Aina ei pysty vaan ajattelemaan mitä joku suunnistaja tästä on mieltä.
VastaaPoistaTerveisin
Harri Peltola