Dunning-Kruger

Se tuntui taas siltä kuin kohdassa a. Siksi se hetken päästä oli olikin täydellisesti b:ssä. Tässä asiassa pystyn kuitenkin arvioimaan sen asiallisesti, puolueettomasti ja ulkokohtaisesti (jos joku ei ymmärrä näitä suomenkielisiä määritteitä, niin saman voi sanoa myös tutummalla sivistyssanalla objektiivinen). Arvioni, siis ulkokohtainen on, että se on todellisuudessa noin c:n kohdalla.

Ylläoleva käyrä on ns. Dunning-Kruger-efektin kuvaaja. Se kuvaa henkilön todellisen tietämyksen ja hänen luulemansa tietämyksen suhdetta. X-akselilla on todellinen tietämys ja y-akselilla se mitä henkilö luulee tietävänsä asiasta. Säästän tulkintavaivan ja tiivistän kuvaajan tärkeimmän informaation näin: Henkilö joka on asiasta melkein pihalla, mutta tietää hippusen verran, luulee olevansa kovan luokan asiantuntija.

Tämä on tieteellisesti tutkittu ja todennettu ja se on ihmisiin sisäänrakennettu ominaisuus. Miksi se on ihmismielen ominaisuus? Siihen en pikaisella lukemisella löytänyt vastausta. Omakohtaisesti olen tämän asian tiedostanut jo ennen kuin törmäsin tähän aihetta käsitelleeseen tutkimukseen sattumalta netissä surffatessa. Henkilökohtaisesti tiedän olevani melkein joka asiassa, b:n ja c: välimaastossa ja se johtuu useista asioista:

Ikä. Tarpeeksi monta kertaa kun pisteestä a liukunut pisteeseen b, tietää sen, että niin se vaan on.

Koulutus. Humanisteille näitä asioita varmaan opetetaan heti aluksi? Tosin tämä tutkimus on vasta vuodelta 1999, eli en tietä miten asiaa on tulkittu sitä ennen. Vai onko mitenkään? Oma koulutukseni on tekninen, mutta luulen silti tietäväni miksi osaan ajatella asioista siten kuin ajattelen.

Skeptisyys. Olen skeptikko. Miksi joku on niin kuin on? Se vain on niin, ei riitä selitykseksi.

Yleissivistys. Luen melkein kaikkea muuta paitsi uskontoon liittyvää. Eli tiedän asioiden olevan olemassa.

Perimä/kasvuympäristo. Tämä on taatusti muokannut tapaa ajatella. Luulen niin - en tiedä. Koska en tiedä, en voi sitä varmasti sanoa, mutta tähän varsinaiseen asiaan verrattuna tämä siirtää minua silti määrätietoisesti kohti b-pistettä.

Ja nyt päästään vasta asiaan.

Tämä kuvaaja eli hienommin ilmaistuna funktio pätee myös suunnistuksessa. Se pätee koko suoritukseen, mutta sen voi kohdistaa myös yhteen rastiväliin. Kiipesin tätä Dunning-Kruger -mäkeä useamman kerran Halikossa. Luulin osaavani/tietäväni mutta en osannut/tiennyt. Useampi rastiväli piti alun hienojen suunnitelmien sijaan perata neulanen ja hiekanjyvä kerrallaan. Eli siellä b- ja c-pisteiden välimaastossa se oma osaamiseni liikkuu.

Hyvä lukija. Tätä tekstiä ei voida käyttää viitteenä tai lähteenä mihinkään. Koska törmäsin asiaan vasta pari päivää sitten ja olen vielä lapsellisen innoissani asiasta, olen itse tätä kirjoittaessani kuvaajan pisteessä a. Koska minä olen minä, tiedostan sen. Joku toinen ei sitä tiedosta ja saattaa pitää minua asiantuntijana - varsinkin kun se netistä lukee. Mitään edellä kirjoittamaani ei siis voida pitää todisteena minua vastaan.

Tässä sama kaavio uudestaan:

Lisää aiheesta löytyy täältä.

SM-erikoispitkät 18.10.2015

Eipä olisi uskonut, että minä lähden joskus Suomen Mestaruuskisoihin. Niin vain tapahtui. Osallistumista edesauttoi se, että kisapaikalle oli kotoa matkaa vain noin 40 min. Tavoitteet kilpailuun asetin niin, että loppuaika alle 129 min (matka oli 12,9 km ja vauhtini vähintään 10 min/km) ja sijoitus vähintään toiseksi viimeinen tai parempi. Tavoitejaksi järjestäjät olivat asettaneet 81-108 min, joka vastaa 6,3 - 8,4 min/km. Tavoitteet ovat teoriaa ja käytäntö meni näin:

Suorituksen keston pituus oli etukäteen tiedossa, joten söin edellisen viikon aikana puolitoista kiloa lasagnea, puolitoista kiloa makaroonilaatikkoa, kolme kiloa banaaneja ja aamulla useampaan otteeseen puuroa. Ruisleipä ei oikein nykyään maistu, sillä tänä vuonna on tullut Ruispala-kiintiö täyteen.

Edellinen suunnistus kisaviikon maanantaina ja sen jälkeen täydellistä huilia aina kisaa edeltävään päivään, jolloin rauhallinen ja todella kevyt reilun tunnin pyörälenkki. Tämä epätieteellinen valmistautuminen oli omalta osaltani aivan huippua. Ikinä en ole näin hyvin pedannut kroppaani mihinkään koitokseen. Edellisen kerran kun olin kipeänä ja juoksuun tuli parin viikon totaalinen tauko, tuntui se jaloissa hienolta. Koivet olivat höyhenen kevyet. Tämä sama olotila on nyt tavoitteena erikoispitkille.

Lintukodon leirikus toimi kisakeskukseksena.

Rata 12,9 km, juostu matka 15,5 km, aikaa meni 2:09:42 kärkeen eroa 39:06 ja sijoitus  32/57. Sijoitustavoite täyttyi, mutta aika meni täpärästi yli.

Suunnistus sujui melko hyvin. Pari turhaa kiertoa, jotka näin jälkiviisaasti olisi pitänyt mennä suoraan. Yhden pystyvihreän läpi menin väkisin kun en muuta keksinyt (tässä olisi pitänyt tehdä se kierto). Suurin ongelma matkalla olivat jalat. Ne eivät olleet höyhenenkevyet. Ne eivät olleet onneksi lyijyn raskaat, mutta betonin painoiset ne olivat. Puolimatkan jälkeen monessa ylämäessä oli pakko laittaa ykköselle ja kävellä.

Nämä olivat siis ensimmäiset SM-kisani. Muiden juttuja kuunnellessa vilisee puheiden seassa ryhmää sitä ja ryhmää tätä: "Se oli silloin kun olin Rymättylässä ryhmä ykkösessä..." "Juu niin oli Askolan ryhmä kakkosessa silloin ja silloin..." Ryhmä? Minähän olen aina kuulunut siihen ryhmä kuutoseen eli viimeiseen ryhmään - aina peruskoulun liikuntatunneilta saakka. Niiltä tunneilta, joissa jako joukkueisiin tapahtui niin, että luokan kaksi parasta potkijaa tai heittäjää sai järjestyksessä valita joukkueet itselleen. Minä olin aina toiseksi viimeinen joka valittiin (tai viimeinen jos Juppe oli poissa koulusta). Kammoni joukkuelajeja kohtaan kumpuaa niiltä ajoilta. Onkohan Amnesty jo kieltänyt tämän epäinhimillisen tavan muodostaa liikuntatuntien joukkueet?

SM-kisat! No ei se niin kamalaa ollut. Suunnistusta siinä missä muutkin suunnistukset. Lujempaa vaan pitäisi mennä - paljon paljon lujempaa. Olin kaiken lisäksi ensimmäistä vuotta tässä sarjassa, eli sain maksimin ikähyvityksiä.

Kisapuffetista ostin makkaran ja sämpylän. Munkkeja en nähänyt, mutta älyttömän isoja viinereitä näin. Harmi vaan, että minulla ei vielä ole lupaa ostopullaan.

Erittäin manio ilma. Tässä kisakeskuksen viereinen lampi hetki ennen lähtöä lähtöpaikalle. Sää kirkastui puolen päivän jälkeen ja jopa aurinko paistoi.

Yö tummeni

Olen aina hehkuttanut miten tykkään supista. Yökuppi näytti taas jälleen kerran kuka vie ja kuka vikisee.

Tässä rastiväli B-radan 3-4 väli niin, että täpät starttaavat samanaikaisesti kolmoselta.

Jos tiedätte miten saa ylä- ja alareunan varjostukset pois ja miten saa  kuvantarkkuuden kunnolliseksi heti toiston alusta alkaen niin kertokaa. En ole löytänyt sopivia asetuksia.

Minun suunnitelmani oli selvästi paras, ja toteutus selvästi huonoin. Eli ei se suunnitelmakaan kai sitten ollut paras mahdollinen. Vedin kolmoselta ensin urakalla suunnalla paksulle polulle. Koska gps ei ollut mukana tämä on vain käsin piirretty viiva. Todellisuudessa menin epäsuorempaa ja matkalle osui myös sinisen viivan vasemmalla puolella olevat vihreät, mutta ei nyt takerruta niihin, yöllä ne jarruttivat menoa ihan tarpeeksi.

Ensin ajattelin mennä polkua länsikautta kiertäen kiltisti aivan kuopan viereen. Polkujen risteyksessä huomasin miten alkoi jyrkkä ylämäki. HAHAA!!! Nyt näytetään miten yöllä suunnistetaan ja vältän turhat kipuamiset! Ja paskat!

Tasaisella suunta kohti rastia ja ajatus oli kiertää terävä notko oikean kautta ja sen pohjoispuolella oleva suppa vasemman kautta kaartaen. Montun pohjalta sitten kipusin ylös ja harjanteen päällä piti olla rasti. Eipä ollut. Tässä sahasin edes takasin kolme minuuttia. Luulin mäkeä supaksi ja luulin kiivenneeni sieltä (siis supasta) jo pois vaikka oikeasti olin mäen päällä. Arvatkaapa kauanko tämän keksimiseen meni kotona. Siihen meni koko yö! Aamulla vasta sain ahaa-elämyksen ja hokasin miten se ihan oikeasti meni.

Mäeltä alas satunnaiseen suuntaan. Polulle sitä eestaas samalla karttaa ja kompassia pyöritellen ja sain viimein itseni kartalle polkujen risteyksessä. Peli oli pelattu.

Koko reissulla tuli pummia noin 10 min. Lisäksi kolme ekaa väliä askelpituus oli noin 30 cm - kiitos edellisen päivän "polku"juoksun Repovedellä.

Huippumaasto. Kiitos ratamestarille. Muut sankarit saavat selittää omat näkemyksensä samasta välistä. Omalta osaltani tämä oli vuoden toiseksi huonoin suoritus - toistaiseksi. Huonoin on tämä.

100/100

Otsikko sen kertoo.

Sata suunnistussuoritusta on takana tänä vuonna.

Juhannuksen paikkeilla näytti siltä, että en onnistu. Olin jäljessä tavoitteesta sillä noin kymmenkunta "varmaa" tapausta oli jäänyt väliin eri syden takia. Loppukesällä kävin useamman kerran Haminan suunnnalla Kymen Kuntorasteilla ja sain kurottua aikataulun kiinni.

100. suunnistus tänä vuonna oli 10.10.2015 Valkealan Konttivuorella. Osallistuin väyläharjoitukseen Mielakassa saman päivän aamuna. Lauantain aamulle olisi ollut kyllä muutakin tärkeää tekemistä, mutta menin silti aamun treeniin. Näin tehden sadas suunnistus osui hienosti seuramme Kouvolan Suunnistajien mestaruuskilpailuihin.

Tiedän ainakin kaksi Jormaa, joilla on tältä vuodelta enemmän suunnistuksia kuin minulla. Onko muita yli sadan ylittäneitä? Tai entä aiemmat kaudet? Kuinka paljon yleensä tulee suorituskertoja per vuosi? (vuosi alkaa siis 1.1. ja loppuu 31.12., ja 1 suunnistus = 1 suunnistettu rata, olipa se millainen tahansa). Itselläni "normaaleina" vuosina määrä on ollut jossain 60-70 välillä.

Tässä kisarata (A1-hajonta) ja oma reittini:

Kiitos Vesalle, joka kiellostani huolimatta vinkkasi missä kakkosen lippu oli. Olin yhtä käyrää liian ylhäällä ja menin ohi aivan jyrkänteen päältä. Toinen kömmi tuli rastilta 6 lähtiessä. Menin kasille, leimasin, ja ihmettelin hetken missä ysi on? Juu seiskallehan minä olinkin menossa. Eli sinne ja takaisin kasille. Väliaikojen mukaan tässä ei mennyt hukkaan kuin muutama sekunti. Tuuria, että mäen itäpuolella oli hyvä juosta. 17-18 kierto tarkoituksella polun kautta. En lähtenyt tallomaan heinää aukossa. Juostu matka 7629 m, joka vaikuttaa yllättävän pitkältä ratapituuteen 5,9 km verrattuna.

Lauantaina oli erinomainen suunnistusilma, vaikka parkkipaikalla tuntui niin kolealta kuin ei olisi ollut mitään päällä.

Mitäs sitten? Kausi jatkuu vielä...

98/100

Keltakankaan Yökuppi oli kuin Vesivehmaan jenkka: Siellä meni vanhat ja siellä meni nuoret - ohi meinaan.

Kun se alkaa mättämään, niin se mättää. Jos valitsen etenemistavaksi polun, polku menee oikeaan suuntaan. Kun sen pitäisi kääntyä oikealle se kääntyykin vasemmalle. Jos valitsen etenemistavaksi suunnan, eteen tulee ihan helvetin tiukkaa pajupusikkoa ja kuusikkoa. Reisiä ja sääriä kirvelee vielä saunomisenkin jälkeen melkoisesti, eli ilmeisesti menin myös jossain vaiheessa nokkosten läpi. Yhden kerran vedin suorin vartaloin nurin ja kaikki apuvälineet mitä mukana oli jäivät rytäkässä alimmaiseksi. Onneksi ei mennyt mitään rikki.

Tämä  on ihmeellinen alue. Tästä ei selviä kunnialla pimellä eikä valoisalla. Heti ykköselle liikaa vasemmalle vaikka ymmärsin avokallion. Kakkosvälillä noin puolimatkassa käyrä tekee piikin alaspäin. Tämä johtuu erittäin huonosta gps-datasta. Outoa, sillä taivas oli täysin kirkas. Jos katsotte härveliä, niin esim. rastin 21 kohdalla käppyrä on ihan sekoa. Vetelin sen käsin paikalleen sillä tuskin juoksin kolmesti rakennuksen läpi. Tiesittekö, että uudet gps-tallentimet osaavat älykkäästi suodattaa tallenteesta häiriöpisteet pois? Mylogger ei sitä tee.

Ylläolevasta kuvasta on melko mahdoton hahmottaa mite pääsin rastille 5. Samoin rasti 13 meni niin perseelleen kuin se vaan voi mennä. Ainoa mitä tästä sekoilusta jäi puuttumaan oli se, että olisin juossut ulos kartalta. Rastilta 15 juoksin pohjoisen kautta koukaten, koska en hoksannut polkua joka meni vihreän läpi. Ei sen puoleen en huomannut montaa muutakaan polkua tai aukkoa aidassa vaan tein kunnon kiertoja.

Pummia tai sen kaltaista epäsuunnistuksellista kiemurtelua tuli kaikkiaan noin 8 minuuttia. Vielä kun juosten häviää sen minuutin per rastiväli niin siinä se alkaa kakku olla valmis. Eipä paljon lohduta ikähyvitykset.

Tuntuu sille, että en ymmärrä suunnistuksesta mitään. Eipä silti on monia asioita, joista en ymmärrä senkään vertaa. Kuten se, että FM A. Piccolo väitteli 13.12.2014 Turun yliopistossa aiheesta "Christlich-religiöse Textwelt als translatorischhermeneutischer Gegenstand - Gegenstandsbeschreibung und Herangehensweisen"?

HÄ?