Se tuntui taas siltä kuin kohdassa a. Siksi se hetken päästä oli olikin täydellisesti b:ssä. Tässä asiassa pystyn kuitenkin arvioimaan sen asiallisesti, puolueettomasti ja ulkokohtaisesti (jos joku ei ymmärrä näitä suomenkielisiä määritteitä, niin saman voi sanoa myös tutummalla sivistyssanalla objektiivinen). Arvioni, siis ulkokohtainen on, että se on todellisuudessa noin c:n kohdalla.
Ylläoleva käyrä on ns. Dunning-Kruger-efektin kuvaaja. Se kuvaa henkilön todellisen tietämyksen ja hänen luulemansa tietämyksen suhdetta. X-akselilla on todellinen tietämys ja y-akselilla se mitä henkilö luulee tietävänsä asiasta. Säästän tulkintavaivan ja tiivistän kuvaajan tärkeimmän informaation näin: Henkilö joka on asiasta melkein pihalla, mutta tietää hippusen verran, luulee olevansa kovan luokan asiantuntija.
Tämä on tieteellisesti tutkittu ja todennettu ja se on ihmisiin sisäänrakennettu ominaisuus. Miksi se on ihmismielen ominaisuus? Siihen en pikaisella lukemisella löytänyt vastausta. Omakohtaisesti olen tämän asian tiedostanut jo ennen kuin törmäsin tähän aihetta käsitelleeseen tutkimukseen sattumalta netissä surffatessa. Henkilökohtaisesti tiedän olevani melkein joka asiassa, b:n ja c: välimaastossa ja se johtuu useista asioista:
Ikä. Tarpeeksi monta kertaa kun pisteestä a liukunut pisteeseen b, tietää sen, että niin se vaan on.
Koulutus. Humanisteille näitä asioita varmaan opetetaan heti aluksi? Tosin tämä tutkimus on vasta vuodelta 1999, eli en tietä miten asiaa on tulkittu sitä ennen. Vai onko mitenkään? Oma koulutukseni on tekninen, mutta luulen silti tietäväni miksi osaan ajatella asioista siten kuin ajattelen.
Skeptisyys. Olen skeptikko. Miksi joku on niin kuin on? Se vain on niin, ei riitä selitykseksi.
Yleissivistys. Luen melkein kaikkea muuta paitsi uskontoon liittyvää. Eli tiedän asioiden olevan olemassa.
Perimä/kasvuympäristo. Tämä on taatusti muokannut tapaa ajatella. Luulen niin - en tiedä. Koska en tiedä, en voi sitä varmasti sanoa, mutta tähän varsinaiseen asiaan verrattuna tämä siirtää minua silti määrätietoisesti kohti b-pistettä.
Ja nyt päästään vasta asiaan.
Tämä kuvaaja eli hienommin ilmaistuna funktio pätee myös suunnistuksessa. Se pätee koko suoritukseen, mutta sen voi kohdistaa myös yhteen rastiväliin. Kiipesin tätä Dunning-Kruger -mäkeä useamman kerran Halikossa. Luulin osaavani/tietäväni mutta en osannut/tiennyt. Useampi rastiväli piti alun hienojen suunnitelmien sijaan perata neulanen ja hiekanjyvä kerrallaan. Eli siellä b- ja c-pisteiden välimaastossa se oma osaamiseni liikkuu.
Hyvä lukija. Tätä tekstiä ei voida käyttää viitteenä tai lähteenä mihinkään. Koska törmäsin asiaan vasta pari päivää sitten ja olen vielä lapsellisen innoissani asiasta, olen itse tätä kirjoittaessani kuvaajan pisteessä a. Koska minä olen minä, tiedostan sen. Joku toinen ei sitä tiedosta ja saattaa pitää minua asiantuntijana - varsinkin kun se netistä lukee. Mitään edellä kirjoittamaani ei siis voida pitää todisteena minua vastaan.
Tässä sama kaavio uudestaan:
Varmaan moni muukin kuin minä on ollut yo-lakin saatuaan viisaimmillaan. Kiitos Jukka. Nyt selvisi miksi.
VastaaPoistaTähän käyrään olen myös törmännyt aikanaan kuntatöissä. Äänivyöryn saaneet päättäjät ovat ensimmäisissä kokouksissa pisteessä a. Moni ei tule koskaan pisteeseen b tai c, vaan valitsee populismin polun.