maanantai 14. joulukuuta 2015

Loppuraportti 2015

Yleistä: 
Kausi alkoi Tavikupin hisulla Utissa 1.1 Kauden tavoite oli 100 suunnistussuoritusta, joka onnistui hyvin. Tämän kirjoitushetkellä on takana 113 suoritusta.

Iltarastit:
26 x Keskilaakso Rastit, 33 x Kouvolan Sanomien iltarastit, muutamat Rannikkorastit ja reilu tusina Kymen kuntorastia sekä yhdet kerrat Hyryrasteilla ja Luuran iltarasteilla. Tämä on suunnistusharrastukseni kivijalka.


Kisat:

Vehkalahden Veikkojen kevätkansalliset, RaKaS-rastit, Luumäki-rastit, Kainuun Rastiviikon kaksi ensimmäistä osakilpailua, Puulaakiviesti, Mämmälän pitkä, Hollola-rastit, SM-erikoispitkä, Jukola, Anjalan liiton mestaruuskisat, KS:n mestaruuskisat, Halikko ja Raatojuoksu (lueteteltu satunnaisessa järjestyksessä). Ennätyksellisen paljon osallitumisia. Rankipisteitä 40,72 ja sijoitus 183. Edessä oli 182 ja takana 223 kilpailijaa eli puolivälin paremmalla puolella.

Muut suunnistukset:
Sekalainen määrä erilaisia KS:n taitoharjoituksia. Mieleen jäi Elimäellä Linnakalliolla keväällä ollut harjoitus. Maastossa oli lunta ja ilma oli hyytävn kylmä, mutta oli hankikanto. Lumisen kohdat olivat kuin avokallioita, joita myöden oli todella hyvä juosta.

KS:n aikusten suunnistuskoulun ja Kouvolan Liikkujan viikon ohjaajana olin puolen tusinaa kertaa.

KS:n talvikupin ja yökupin kaikki osakilpailut.


Kehitys:
Taidollisesti menneen kauden arviointi on hankalampaa.Olen yrittänyt panostaa huolellisuuteen, jotta helpot virheet vähenisivät. Ykkönen on aina otettava varman päälle ja rastilta lähtösuunta myös huolellisesti. Yleisin virheen syy on tainnut olla tänä vuonna se, että juoksu on kulkenut liian hyvin ja kartanluku on jäänyt jalkoihin. Toinen on ahnehtiminen. Olen valinnut tietoisesti liian vaikean reitin ja tavoittelen sillä muutaman sekunnin säästöä. Se on huvennut virheeseen, jonka olisi säästänyt varmalla valinnalla. Yksi megaluokan sähläys tuli tehtyä ja se ei ihan helpolla unohdu.

Rastinotto on mielestäni sujunut paremmin kuin aiemmin. Kun on tuntunut kutinaa, että rastin pitäisi olla tässä, olen hiljentänyt ja tähystänyt enkä ole säntäillyt. Monta rastia löytyi aivan muutaman metrin sisältä pienen näkemäesteen toiselta puolelta.

Toinen sija KS yökupin ukko-sarjassa. Se on tilastollinen harha. Osallistuin kaikkiin osakilpailuihin ja saalistin sillä tavoin paljon pisteitä. Yksittäiset osakilpailut olivat vain kohtalaisia suorituksia ja pari kertaa koko suoritus meni täysin läskiksi. Jos verrattaisiin vain niitä tapahtumia, jossa ovat olleet 1:1 samat osallistujat, sijoitukseni tippuisi.


Ongelmat:
Ilmeisesti ongelmia ei ollut, koska en keksi tähän mitään mainittavampaa.

Plussaa:
Kroppa kesti kasassa ja sisuskalut sisällä, vaikka lääkkeiden lisäksi pitää syödä jo lääkkeiden haittavaikutusten estolääkkeitä.

Jukolan loppuviitoitus on aina mahtava. Leimaus viimeisellä rastilla ja sitten kaikki peliin. Vaikka
energiat on käytetty, jaksaa viimeiset sadat metrit juosta ylikieroksilla kun tietää, että maaliin pääsy on varma. Samalla tulee selkiä vastaan niin, ettei laskemaan ehdi.

Omien suunnistusten ohella järjestelytehtävissä saatiin paljon aikaiseksi.

Yhtään kompassia ei hajonnut.


Fysiikka: 
Fyysisesti kausi meni yllättävän hyvin. Ainoastaan pari rakkoa kantapäässä ja yksi mustunut varpaankynsi. Jalat kestivät rääkin, vaikka etureisissä tuntui silloin tällöin epämukavalta.

Cooperin testissä juoksin 2850m. Se on normitaulukon mukaan tämän ikäiselle erinomainen tulos, mutta kokeneen urheiljan taulukon mukaan huono tulos. Olekon normaali vai kokenut? Olen kesän aikana juossut "jonkin verran", mutta mikä on normaalin ja kokeneen raja? Tasoitusta annoin varmasti siinä, että testijuoksu oli ensimmäinen kovan tasamaan juoksu koko kauden aikana. Tämä asia jäi vaivaamaan ja asiaan on pakko tutustua tarkemmin. Toivottavasti vastaus löytyy netistä, ettei tarvitse lähteä juoksemaan asian selvittämiseksi. Kunto tuntuu olevan ihan hyvä, vaikka sitä on vaikea arvioida näin sanallisesti. Yritän aina tehdä loppukirin ja se on onnistunut olipa matka mikä tahansa.


Muuta:
Virtuaali-iltarastikausi on jo hyvässä vauhdissa.

Hauskaa Joulua!

torstai 10. joulukuuta 2015

Telkku vai HD-telkku



Minulle on myyty puhelimessa vuoden sisällä vakuutuksia, sähköä, Aku Ankan Sarjisextraa, Autoliiton jäsenyyttä, Aku Ankan Sarjisextraa, bambukalsareita, veronmaksajien keskusliiton jäsenyyttä, Aku Ankan Sarjisextraa, Aleksandria sijoituspankin jotain palvelua, Roope-Sedän taskulehteä, Elisan nettiliittymää (se minulla on jo - toista en tarvi), Aku Ankan Sarjisextraa, Soneran nettiliittymää ja nyt pari viikkoa sitten taas Canal Digitalin kanavapakettia. Se meni jotenkin näin:

Myyjä: - Saat nyt meidän paketin 30% alennuksella. Se on sinulle vain 68 € kuussa. Ja sillä näkyy sitten Formulat ja kaikki.
Jukka: - Formulat ei kiinnosta minua yhtään.
M: - Ei haittaa, sillä tässä setissä näkyvät myös kaikki tärkeimmät yleisurheilut, jääkiekot, jalkapallot, biljardit ja tietysti kaikki talvilajit mukaanlukien mäkihyppy.
J: - Enpä juuri katsele urheilua telkusta...
M: - No mitäs sitten katsot? Meiltä näkyy myös tiede- ja uutiskanavia. On National Geographyn kaikki versiot ja tietysti elokuvia useilla eri kanavilla. Kai elokuvat kiinnostaa? Ja uutisista löytyy BBS, NBC, CNN, CBS, NCB, RTV, CCR, CSB...
J: - Joojoo, tästä nykyisestä paketista näkyy nyt 15 kanavaa ja enempää en ehdi katsoa.
M: - Sinulla  on siis vain ne ilmaiset. MUTTA! (=volyymi kovenee) Nämä meidän elokuvakanavat on HD:nä. Sitä ei vapailla kanavilla näe.
J: - Just...
M: - Millainen televisio sinulla on?
J: - Pomoni vanha, jonka hän oli heittämässä romulavalle. Pelastin sen romutukselta. (=tosi juttu, kuva vekottimesta on yllä).
M: - No se ei varmaan ole uusinta mallia?
J: - Se on tosi pullea.
(1,2 sekunnin tauko)
M: - Siinä...se...se on niin vanha, että siinä ei HD:t näy. Sun pitää ostaa sitten uusi.
J: - En ole 20 vuoteen ostanut uutta telkkua, kun työkaverit lykkää mulle aina vanhansa kun ostavat uusia.
M: - Ei kai ne vuoden välein uuteen vaihda? Et saa HD-telkkua sillä tavalla.
J: - Vaihtaa ne vuoden välein, eli vuoden päästä saan taas uudemman mallin.
M: - En usko tuota. No sun kannattaa joka tapauksessa ostaa uusi, että näet HD:t. Mikäs antenni sulla on?
J: - 15 vuotta vanha harava.
M: - No se nyt ainakin täytyy vaihtaa. Vuoden päästä et tee sillä yhtään mitään. Eiköhän laiteta tämä meidän paketti tulemaan?
J: - Se on liian kallis.
M: - Kallis? Eihän tämä ole kuin reilu kuusikymppiä kuussa. Onko se muka liian kallis?
J: - On se.
M: - Eiköhän laiteta tulemaan?
J: - Ei kiitos.
M: - No mutta eiköhän silti laiteta tulemaan.
J: - Ei kiitos.
M: - Jos laitetaan nyt tulemaan niin ehdit viikonloppuna jo katsella!
J: - Ei jumalauta laiteta! Etkö ymmärrä! EN OSTA SITÄ!

Löin luurin kiinni (siis painoin punaista näppäintä). Olen tehnyt periaatepäätöksen: En osta litteää televisiota. Jos se ei arvontapalkintona tule, se tulee sitten kun joku tuttu vaihtaa isompaan tai parempaan: "Jukkahan varmaan ottaa tämän vanhan ettei tartte jäteasemalle viedä?"  Se saattaa tapahtua milloin tahansa, sillä putkitoosat alkavat olla esihistoriaa ja littutelkut menevät trenditietoisimmissa huusholleissa jo kolmannelle kierrokselle. Suurin ongelma telkkarissa ei ole tekniikassa vaan sisällössä. Enin osa ohjelmavirrasta on täyttä höttöä tai ihan täyttä paskaa. Pahimmillaan se on sitä kun alastomat homot maajussit menevät ensitreffeillä naimisiin ja samalla kokkaavat illallisen ilman käsiä neljälle.

Televisiosta löytyy satunnaisesti mielenkiintoista katsottavaa. Marraskuussa lauantaina tai perjantaina joskus noin vartti sen jälkeen kun olin herännyt keskellä yötä sohvalla suupieli kuolaa valuen, oli menossa norjalainen ohjelma, jonka nimi oli kesälomajotain. Huomioni kiinnitti yksi pääosan esittäjistä joka oli tuttu Lillehammer-sarjasta. Lillehammerhan oli norjalainen gangsteriparodia, joka oli sekoitus äärimmäistä väkivaltaa, kreisikomediaa ja yhteiskuntasatiiria. Jos tulee uudestaan se kannattaa katsoa. Tässä kesäjutussa oli isä, poika ja appiukko. Appiukko teki kaiken paremmin kuin isä. Yhteentörmäyksiä ja noloja tilanteita. Sääli, että tämän kaltaiset helmet jäävät suurelta osalta katsojia huomaamatta kun ne hukkuvat kaiken muun sotkun alle.

Edellä kertomani suunnitelman kompastuskohta on se, että litteissä telkkareissa ongelmana on laatu. Ne ovat todella lyhytikäisiä ja heppoista tekoa verrattuna vanhoihin putkitoosiin. Kestääkö yksikään niin vanhkasi, että sitä tarjotaan minulle? Eräs kaverini oli aikaa sitten viemässä kuvaputkimallista matkatelkkua mökille järven yli kelkalla. DDR:ssä valmistettu toosa keikahti pois kyydistä ja pyöri sohjossa. Kun kaverini sai läpimärän vehkeen sisälle lämpimään hän valutti veden kotelon sisältä pois ja odotti tovin, että laite kuivui. Sitten virrat päälle, eikä mitään ongelmia. Moniko litteä telkku selviää moisesta?

Epäilin kauden alkaessa, että iltarastivaunuun hankittu litteä näyttö ei kestä koko kesää. Kyllä se kesti ihme kyllä. Tiedän ainakin kaksi läheltä piti tapausta kesältä, mutta niitä ei lasketa. Näytön vga-kaapeli ei kestänyt kuin kesän, se oli yhtä säiettä vailla poikki.

Tankki täyteen on parasta miten Suomen televisiosta on koskaan tullut.