Suunnistuspropagandaa

Suunnistamisen alkeet

Yhden henkilön lukupiirini sai käsiinsä vuosikymmeniä vanhoja suunnistuskirjoja. Ensimmäinen niistä on Kaikusaari-Seppä-Veijola työryhmän teos Suunnistamisen alkeet vuodelta 1941.

Lainaan tähän pätkän Luvusta I Tärkeimmät suunnistamisvälineet ja niiden käyttö kohdan 3. kompassin käyttö. Tehtävään liittyy yksinkertainen piirroskuva kompassista ja kartasta, jota tässä ei ole.

a) Kulkusuunnan pohjoisneulaluvun määrääminen kartalla. 
Meidän on määrättävä harjoiskartallamme n:o 1 kulkusuunnan pohjoisneulaluku pisteestä A pisteeseen C. Tehtävän ratkaisemiseksi asetamme karttamme pöydälle ja sen päälle kompassimme siten, että suuntasyrjä (se suuntasivu, joka on leikattu viistoksi ja jossa on pituusmittakaava 1:20000) tulee kulkemaan pisteestä A pisteeseen C. Asettamisen suoritamme aina näissä tehtävissä siten, että nollapiste (nollavaste) on lähtöpisteen (tässä A:n) puolella. Kompassi asetetaan siten, että suuntasyrjä ja sen jatke kulkee ko. pisteitä osoittavien ympyröiden keskipisteiden kautta. Suuntanuolet osoittavat tässä, kuten aina, kulkusuuntaan, pisteestä A pisteeseen C. Liikuttamatta kompassia asetamme suuntaloviin esim. lyjyikynän (kärki lukemaviivan puolelle) ja kierrämme kiertorengasta siten, että kynän kärki tulee osoittamaan karttapohjoiseen (siis kynä on yhdensuuntainen pituuspiirien kanssa ja niin, että lukemaviiva pohjoislovessa on karttapohjoisen puolella). Nyt poistamme kynän ja katsomme jakorenkaalta lukemaviivan kohdalta etsityn pnl:n, joka tehtävässämme on 12-00. Tämä on kulkusuunnan pnl A:sta C:hen. Pohjoisneulan asentoa ei tässä lainkaan huomioida.

Ymmärsin kyllä mikä on toimenpiteen lopputulos ja ymmärsin toimenpiteen periaatteen, mutta kovin monimutkaiselta akti sanalliseen muotoon laitettuna kuulosti. Edellä selostettiin vain pnl:n eli pohjoisneulaluvun määrittäminen. Varsinainen kulkusuunnan määritys on eri asia. Tuohon aikaan piti suunnistajien huomioida eranto. Saamissani kirjoissa kerrotaan kisoista, jotka jouduttiin mitätöimään sen takia, että kilpailuohjeissa ei muistettu ilmoittaa erantoa ja kaikilla kilpailijoilla oli suunnattomia hankaluuksia suunnanotossa. Nykyään eranto on eli magneettisen ja karttapohjoisen välinen ero huomioitu valmiiksi karttoihin.

Toisaalla kirjassa opetetaan reitinvalinnan tekoa, joka pätee tänä päivänä ihan sellaisenaan:

Kartan avulla suunnistettaessa on kulkureitti valittava sopivien maastokohtien kautta. Vaikeassa ryteikköisessä tai jyrkkien nousujen ja laskujen muodostamassa maastossa kannattaa usein tehdä suorastaan mutkia ja käyttää kiertoteitä.

Suunnistuskilpailuihin osallistumaan aikoville käydään läpi tarpeelliset varusteet: Suuntolaukku, pivo-ripustin, vihellyspilli ja taskulamppu. Kello, kynä, kumi ja paperi kuuluvat ilman muuta suunnistajan varusteisiin. Jos kukkaro antaa myöden, kilpailija voi hankkia myös karttakulmamittarin.


Suunnistajien vuosikirja 1949

Kirjan alussa käsitellään kilpailujen järjestämistä. Kartat ja maasto ovat tietysti päällimmäisinä aiheina, mutta pitkään selitetään saunomisen tärkeyttä ja miten ennen kilpailuja on oltava 2-3 vuorokautta saunomatta. Kilpailujen jälkeen saunominen on sen sijaan melkeinpä välttämätöntä ja sopivasti otettuna löyly suloisesti virkistää ja pehmittää kipeytyneet lihakset ja laukaisee sielullisen jännityksen.
 
Valtaosa kirjan sisällöstä koostuu tulostiedoista. Nykyisen Kouvolan alueen seuroja ovat olleet mm.: Myllykosken Kilpa-Veikot, Anjalan Liitto, Kouvolan Urheilijat, Valkealan Roima, Enäjärven nuorisoseuran urheilijat, Inkeroisten Terho, Utin Haukat. Tuttuja seuroja, joista osa on kovassa iskussa nykyäänkin.

Selailin tuloksia ja yritin löytää tuttuja nimiä, ja löytyihän niitä. Tauno Villikka Hirvelän Hirvistä oli toinen nuoren ikämiesten 10,8 km radalla Kouvolan Urheilijoiden 6.5.1948 Kouvolan kauppalassa järjestetyissä kisoissa. Muitakin tuttuja sukunimiä tuloksissa vilahtelee. Oletan, että he ovat nykyään iltarastituloksissa olevien saman nimisten isiä ja isoisiä.

Sprintistä ei ole tietoakaan. Ratapituudet A-sarjoissa ovat suuruusluokkaa 11-13 km rasteja 5 kpl. Alokkaille radan pituus 9,8 km ja 4 rastia.

Suomen suunnistamisliiton lisäksi tuohon aikaan suunnistusta harrastettiin Työväen urheiluliiton ja Finlands Svenska Orienteeringsförbund'in alaisuudessa.


10-vuotis RASTI

Suomen suunnistamisliiton 10-vuotisjulkaisu vuodelta 1955, toimittanut Allan Kari. Painotekniikka on kehittynyt niin, että kansikuvassa on mukavasti väriä. Sisäsivuille väriä ei vielä ole päässyt, mutta valokuvia on enemmän - tosin yhtä huonolaatuisia kuin aiemmissa vuosikerroissa. Karttojen määrä on lisääntynyt ja niitä on kirjan sivuilla lukuisia.

Klikkaa kuvaa, niin se suurenee.

Yllä Myllykosken Kilpa-Veikkojen ja Anjalan Liiton yhdessä järjestämä liiton mestaruuskilpailujen kartta. Oikealla ylhäällä näkyy yleisten sarjojen ratapituuksia ja kilometrivauhteja. Alle seitsemää minuuttia kilometrillä on loikotettu miesten sarjassa parhaimmillaan. Kovia vauhteja. Katsokaa karttaa ja siitä sitten vaan menoksi.

Tulostiedoista poimittua: Seppo Bütt Kymin suunnistajista on ollut Paremmuustilastoissa vuonna 1954 18-vuotisten sijalla 1. Tämä vastaa ilmeisesti nykyistä rankilistaa.

Kirjoista löytyy myös ohjeita kilpailujen järjestämiseen. Niissä luetellaan kilpailuissa tarvittavia toimihenkilöitä: kilpailujen johtaja, ratamestari, sihteeri, kuljetuspäällikkö, lähetti, kuuluttaja, sanomalehtisihteeri, lähettäjä, karttojen jakaja, ajanottaja, maalituomari, asemapäälliköt, lääkäri, muonituspäällikkö, raha-asianhoitaja, majoituspäällikkö, välineiden hankkija ja jonkun pitää lisäksi muistaa suorittaa propaganda.

Mistä tulee vanhoissa kartoissa yleisesti käytetty 1:42000 mittakaava? Maapallon ympärysmitta, poronkusema vai paperikoneen telan leveys on vaikuttanut merkilliseen lukuarvoon? Venäläisten syytä joka tapauksessa.

Vanha teksti on paikoi raskasta lukea. Kuvitus on tietysti mustavalkoista ja nykymittapuun mukaan todella vaatimatonta. Kartat on piennetty kirjojen sivukokoon sopiviksi, ja siksi niistä on todella vaikea saada selvää. Tästä huolimatta tai juuri siksi sisältö on mielenkiintoista. On hauska verrata 60 vuoden takaisia asioita nykypäivään: pohjoinen on ylhäällä ja pallo on pyöreä, mutta sitten alkaa tulla eroja. Miltä mahtaa tuntua suunnistajista vuonna 2076 kun he lukevat juttuja tämän päivän suunnistuksesta: "Kartat paperia, ajanotto emitillä ja seuranta gps:llä - kuulostaa todella erikoiselta ja vaivalloiselta - kyllä niiden suunnistajien täytyi olla silloin 2010-luvulla täyttä rautaa."

Kiitos Heikille, että sain luettavaksi nämä historiapalat.

Loppuun vielä pieni pähkinä purtavaksi. Alla on SM-kilpailujen kartta vuodelta 1943. Mittakaava oli 1:50000 ja paperiarkin koko 7 x 11 cm (vertaa kokoa siihen kuvaan joka on omassa näytössäsi). Missä tämä kisamaasto sijaitsee? Oikea vastaus tulee tänne blogiin joulun pyhinä.