Osaan siis parhaiten näperrellä kivien ja kumpareiden kanssa, mutta suurten kokonaisuuksien hahmottaminen on heikompaa. 4.7. Valkealan perukoilla Rannanniemen & Hevosojankankaan maastosta löytyy herkkua, jota ei ihan joka paikasta Kouvolasta löydy: suppamaastoa. Monimuotoista käyrästöä jossa pystyy liikkumaan ilman pistemäisiä kohteita. Tämä on siis parasta mahdollista treeniä minun kaltaiselleni kuntosuunnistajalle.
Tässä F-radan kohokohdat:
Aukon kulmasta pienen notkelman yli. Edessä selvä mäki, jossa tasanne ja sen vasemmalla puolella pienempi kohouma. Siitä välistä ja kääntö rinteen suuntaan. Kuten kuvasta näkyy, härvelin rastiympyrä ei ole aivan rastikiven kohdalla. Nappiin meni.
Aukon kulmasta pienen nyppylän vasemmalle puolella ja siitä suppa oikealta kiertäen. Kukkulan olisi ehkä voinut mennä oikealta, niin reittiviiva olisi ollut suorempi. Oikealle jää toinen monttu. Rastin on edessa olevan harjanteen toisella puolella. Harjanne laskee vasemmalle, mutta oikean kohdan arviointi osui nappiin.
Kuopan kohdalta ylös mäkeen. Korkein kohta jää selvästi vasemmalle. Pystyvihreällä oleva iso johtokäyrällä merkitty nenä erottuu selvästi. Siitä kääntö rinteen suuntaan. Kohta näkyykin etuoikealla harjanne ja sen päällä kukkula. Taas nappiin.
Polkua pitkin ojan yli. Suunta kukkulan ohi ja uudestaan ojan yli kahdesti. Sähkölinja + polku ja tarkkaa kompassin käyttöä. Kivinotkelma näkyy oikealla ja siitä kohti isointa kivikasaa. Lippu on tulosuunnassa piilossa, mutta osuin silti oikeaan. Aavistus oikeammalta olisi ollut ehkä helpompi, tosin en tiedä millainen oli pohja. Luokittelen tämän siis nappiin menneeksi.
Laakean mäen yli ja kohti peräkkäisiä notkoja. Notkon ala-osassa oli hieman tieämpää, joka meinasi hämätä. Lippu osui silmiin jo kaukaa. Nappiin meni.
Suunnalla tien ja sähkölinjan yli. Siis tien ylitin ja sähkölinjan alitin. Laakea notko, joka nousee vasemmalle, erottuu hyvin. Kohti harjannetta ja sen päältä rastille. Nenän olisi voinut kiertää oikean kautta, mutta nappiin se meni näinkin.
Suon yli ja kukkulan oikealta puolelta. Kuvioraja erottuu selväsi, siitä vihreän läpi ja etuvasemmalla erottuu korkeampi tasanne. Sinne suoraan ja sanoisinpa jopa, että aika nappi suoritus.
Iso rinne laskee vasemmalle. Kuvioraja erottuu kaukaa edessä jätän siis kaikki sekalaiset kuopat ja kohoumat huomioimatta ja tähtään kohti kuviorajaa. Kuviorajaa pitkin ja vihreän takana näkyy korkeita mäntyjä. Sen täytyy olla valkoinen alue, jossa rasti on. Sinne. Rastia ennen on pieni notko. Suoraan suppaan kuin nappi silmään.
Radalla oli kymmenen muutakin pidempää ja lyhyempää väliä, jotka menivät melko nappiin. Niistä ei enempää tällä kertaa. Huippumaastoa ja mainio rata. Ainoa miinus on se, että meiltä on tolkuttoman pitkä matka sinne, mutta sitä vartenhan meillä on Auto.
Jukka osuu myös arviossaan nappiin: käyriin tukeutuva suunnistaminen on osattava, jos aikoo palkintokorokkeilla patsastella. Täällä Virossa, kun maasto on vihreää ja näkyvyys lähes nolla, on käyrämuoto oikeastaan ainoa suunnistusperuste.
VastaaPoistaEilen muuten ryvettiin pitkä matka aikamoisessa sikamaastossa. Se oli myös ehkä suunnistushistorian kummallisin kisa: könytessäni viimeistä 40 metrin penkkaa kohti maalia, kuvittelin sijoitukseni olevan noin 10 tai vähän päälle. Viivalla taisi olla n. 50 ukkoa. Hävisin voittajalle 17 minuuttia ja silti olin toinen! Pummiton suoritus vaikkakin hitaasti edeten kannattaa useimmiten.