P-Rastit

Yleistä P-rasteista.

Kouvolan suunnistajien iltarasteilla kokeiltiin polkusuunnistusta edellisenä vuonna. Tämä ei siis ollut lyhyt ja tuttu Polku-rata (joka nyt on nimetty D-radaksi), vaan reilusti pitkä suunnistusrata, joka eteni pelkästään polkuja pitkin. Helppoa ja vauhdikasta suunnistusta henkilöille, joilla on juoksukuntoa, mutta suunnistustaito on hieman heikommissa kantimissa. Polkusuunnistuksen "suosio" yllätti. Se ei kelvannut kenellekään. Tavalliset iltarastisuunnistajat haluavat oikeaa suunnistusta ja polkujuoksijat eivät ota karttaa käsiinsä. Polkujuoksijat haluavat edetä valmista viitoitettua reittiä ja maksaa sitä 40 euroa. Polku-suunnistus jätettiinkin ohjelmasta pois melko pian. Turhaa työtä oli turha tehdä.

P-rastit ova kaukaisesti sukua polkusuunnistukselle. Kartassa oli lähtö, reitti ja maali - ei muuta. Maastossa on siellä täällä polkujen varsilla rasteja. Kaikki oikean reitin varrelle olleet rastit piti leimata. Muita rasteja ei saanut leimata, muuten tulee sakkominuutteja. Nämä tiivistetyt ohjeet riittivät suunnistajille. Vanhempi väki muistanee viivasuunnistuksen, joka on P-rastien isosetä.


Suunnittelua ja piirtämistä. 

Ratapituudet 2,4,6 ja 8 km oli haarukoitu siten, että ne ovat hieman pidemmät kuin vastaavat iltarastiradat. Reittihän on pelkkää polkua ja ylimääräisiä mutkia ei tarvise tehdä. Mäkiä on tietysti matkalla, mutta nekin pistellään menemään polkua pitkin eikä kanervikossa tai puskassa. Tarkoitus oli ensi alkuun tehdä ratoja kilometrin välein, mutta totesin sen menevän liian monimutkaiseksi.

Maaston valinta oli helppo. Anjalan urheilukentän maastossa on polkuja riittävästi ja kartta on tiptop. Bonuksena vielä selvät parkkialueet, helppo opastus ja seinästä saatava 230 V.

Piirsin Ocadilla karttaan lähdön ja maalin sekä näiden välille viitoitusviivan. Reitin pituus tuli siitä suoraan. Piirsin kartalle myös maastoon laitettavat rastit, mutta en lisännyt niitä yhdellekään radalle. Näin sain reitin pituuden pysymään siinä mikä sen piti olla. Neljän radan sommittelu samaan pohjaan samalla värillä on mahdotonta, kun karvalakkimallin Ocadissani ei pysty vaihtamaan symbolien värejä. Niinpä jokaiselle radalle oli tehtävä oma tiedosto = nelinkertainen työ. Tein ensin yhden radan kaikkineen rasteineen ja kopion sen neljäksi, jotta rastipisteet ovat varmasti samat. Tässä kohtaa tuli selväksi, että kahdeksaa rataa ei kannata yrittää tehdä, muuten menen itse sekaisin.

Korpelan mäen päällä on mahdottomasti polkuja. Ne ovat kaikki tunnistettavissa kun tarpeeksi kauan seisoo paikoillaan ja miettii. Jotta niitä pystyisi hyödyntämään kunnolla kartan mittakaavan pitäisi olla luokkaa 1:2500. Kymppitonnin mittakaavalla reittin mutkittelua ei pysty kunnolla piirtämään. Lopputulos oli 1:7500, jossa isoin rata mahtui juuri ja juuri A4:lle ja mäen päällä olevaa tiheintä polkuverkostoa pystyi vielä joten kuten lukemaan kartalta.




Ensimmäinen koevedos tehtiin reittiviivalla, joka oli piirretty läpikuultavalla oranssilla värillä. Polut erottuivat hyvin, mutta mustilla yhtenäisillä teillä reitti katosi mustan värin alle. Reitti oli siis pakko tehdä perinteisellä violetilla. Se puolestaan peitti alleen polun kokonaan, mutta musta tie jäi näkyviin. Läpikuultavaa viivaa ei voi siirtää tien viereen, koska silloin reitin seuraaminen menee risteyksissä vaikeaksi. Vaikka kapea polku ei violetin viivan alta erotu, pääasia on kuitenkin se reitti, joka menee juuri siitä missä viitoitusviiva paperilla on.

Ennen varsinaista tulostusta rastit saa kartasta pilloon yksinkertaisesti merkkaamalla ao. symbolin piilotetuksi. Sitten vaan kartat tulostukseen. Digipaino Seppo Talja hoitaa homman todella nopeasti ja sain karttaniput itselleni jo seuraavana päivänä.

Tässä kartat ja rastien paikat pdf-tiedostoina:
P2-rata
P4-rata
P6-rata
P8-rata
Rastit (huom mittakaava on muistaaksei noin 1:2500, eli kovasti suurennettu)


Toteutus.

Keskiviikollle oli luvassa päivälle sadetta. Vein rastit paikoilleen jo aamulla ja juuri ennen sateen alkua. Kun iltapäivä ja H-hetki koitti sää selkeni ja lopulta aurinkokin paistoi.

Etukäteen olin kokeillut miten loppuaikaa muutetaan E-resultissa jos sakkominuutteja tulee. Ratatiedot syötettiin etukäteen koneelle ja sisäänluvussa valittiin oikea rata. Sitä myöden selvää.





He joilla oli kaikki oikein olivat selviä tapauksia. Puuttuvat leimat olivat myös selviä tapauksia. Kone herjasi niistä ja ne merkittiin hylätyiksi. Ylimääräisistä leimoista kone ei herjaa (miksi ei?) ja ne jäivät odottamaan lopullista käsittelyä siksi kunnes hässäkkä taantuu.

Kun viimeinen suunnistaja oli maalissa tarkistimme leimat, ja jos oli ylimääräisiä leimoja, muutettiin loppuaikaa lisäämällä siihen tarpeelliset sakkominuutit. Tai jos ylimäärisiä leimoja oli 3 kpl tai enemmän suoritus merkittiin hylätyksi.

Ongelmaksi muodostui se, että nämä jäkikäteen tehdyt muutokset eivät päivittyneetkään nettiin. Kukaan ei ole ilmeisesti koskaa tarvinut moista ominaisuutta? Oikeissa kisoissa käytetään järempiä työkaluja, jotka mahdollistavat tämän kaltaiset "säädöt". Esim. rastireittiradan sakkominuutit eivät ole ongelma Pirilän ohjelmalle.

Tunnin protestiajan jälkeen yksijäseninen jury, jonka jäsenet koostuivat ratamestarista, päätti yksimielisesti, että 1 ja 2 ylimäärisen leimauksen tehneet saavat sakkominuuttinsa anteeksi ja loppuaika on se mikä se maaliintullessa oli. Olkaatten hyvät arvon suunnistajat.


Rastipisteet vs. reitit.

Eniten palautetta tuli rastista 139, joka oli rastina radoilla P4 ja P6.

Yllä kuva P4 ja P6 radoilta. Turkoosi nuoli osoittaa kuljettavan reitin niin päin kuin se suunistajalle näkyi. Rastin etäisyys oli 45 cm hiekkan reunasta eli siis lähimmän tieksi katsottavan alueen reunasta. 

Yksikään reitti ei mennyt kuvassa olevasta nuolesta etuviistoon oikealle puolelle olevaa tietä pitkin. Jos menit sinne menit väärää reittiä.

Sama paikka kartalla. Tulosuunta alhaalta turkoosin nuolen suuntaisesti.

Ja sama paikka siten, että oikea reitti on merkitty ohuella turkoosilla värillä. Tien muoto ja kivi, jonka vieressä oleva rasti oli, hahmottuu  nyt paremmin. Kulkusuunta siis alhaalta ylös.

Selvä tapaus?







Kartassa ei tässä kohtaa ole kuin yhden tien leveys - ei kahta tietä rinnakkain vaikka luonnossa hiekka-alue onkin selvästi leveämpi kuin ura sitä ennen. Tämän takia ratamestari (=minä) päätin, että lippu siinä kohtaa on sellaisessa paikassa, että se kuuluu leimattaviin rasteihin. Pitää myös huomata se, että rasti voi olla polun/tien kummassa reunassa tahansa. Jos juoksee tiukasti oikeaa reunaa etäisyyttä rastiin tulee metritolkulla, mutta sille ei voi mitään. Eriäviä mielipiteitä asiasta esitettiin, mutta enemmistö oli kuitenkin leimannut tämän paikan oikein. Tosin muutama suunnistaja oli leimannut tällä rastilla, vaikka heidän reittinsä meni kokonaan kiven toisella puolella olevaa tietä pitkin selvästi rastista erillään (ei näy valokuvassa).


Toiseksi eniten palautetta tuli rastista 146.

Rasti (paikka merkitty turkoosilla nuolella) oli liian liian lähellä risteystä. P2, P4 ja P6 -radoilla se ei ollut ongelmia. Näillä radoilla reitti meni selvästi rastin sivuitse. P8 rata (kuvassa yllä) tuli toisesta suunnasta ja reitti kääntyi juuri ennen rastia vasemmalle. Paikka oli selvä aamulla kun vein rastit paikalleen, mutta viidenkymmenen suunnistajan jälkeen heinä ja lupiinit tallautuivat sen verran, että se enää ollutkaan niin selvä.

Rasti 146 ei ollut P8-radalla. Tämän asian vahvisti kartan tehnyt henkilö. Rasti oli kuitenkin liian lähellä risteystä ja aiheutti epäselvyyttä. Sen olisi pitänyt olla edes pari metriä enemmän jompaan kumpaan suuntaan. Yhtä kaikki - kun sakkominuutteja ei ynnätty aikoihin, niin käytännössä tämä rasti ei tuottanut vahinkoa kuin muutamille henkilöille.

Näiden kahden edellä selostetun rastin lisäksi puuttuvia ja ylimääräisiä leimoja tuli sieltä täältä, mutta ne olivat selviä tapauksia. Suoralla polulla oleva rasti jää leimaamatta jos juoksee rastin ohi väärää polkua.



Yhteenveto.

P-rastien järjestelyissä rastien vienti ja haku sujuu selvästi nopeammin kuin tavallisilla iltarasteilla - luonnollisesti kun umpimetsässä ei tarvitse tarpoa. Viennissä meni aikaa tunti yhdeltä henkilöltä kun apuna oli auto, ja poishaussa aikaa meni 40 min kahdelta mieheltä jalkaisin. Tiedostojumppaa on selvästi enemmän.

Osallistujia oli 99. Sateiselta näyttänyt ilma tietysti tiputti arkajalkoja ja hienohelmoja pois. Kelihän oli sitten erittäin mainio, eli aina kannattaa tehdä päätös lähteä suunnistamaan oli keli kotona tai työpaikalla mikä tahansa. Pelipaikalla se saattaa olla aivan toinen.

Lyhyttä 2,3 km mittaista rataa meni eniten. Karttoja meni 1 kpl enemmän kuin niitä oli tulostettu. Ilmeisesti pidempiä ratoja vierastettiin siksi, että niiden pituus vaikutti itseisarvona niin isolta. Jos suunnistaa iltarasteilla A tai F rataa, joka on sen noin 6-7 km. tulee juostuksi matkaksi silloin helposti reilusti yli 7 km. Eli rasittavuudeltaan ja juostun matkan mukaan määriteltynä P8-radan 8 km eli ollut mitenkään erityisen paljon.

Yllättävän paljon on säätöä tämänkaltaisessa tapahtumassa. Kuvitelkaa millainen hierominen on tarkkuussuunnistuksen jäjestäminen. Siinä joka ikinen rastilippu pitää sijoitella 10 cm (kymmen senttimetriä) tarkkudella maastoon. Siihen verrattuna P-rastit olivat ihan juosten kustut.


Loppufiilikset.

Yleisesti ottaen suunnistajat suhtautuivat positiivisesti P-rasteihin.

Tiiviimmät pienryhmät puivat suorituksiaan liki parinkymmenen minuutin verran vaunun edessä. Ratamestarin näkökulmasta mukavaa on se, että keskustelua tosiaan syntyi. Lievästi harmittaa, että käytetyt ohjelmat eivät taipuneet shown läpivientiin niin hyvin kuin olin luullut ja, että osallistujien määrä jäi yhtä alle sadan.

Osallistujia olisi mahtunut mukaan siiis enemmänkin. Näissä normaalista poikkeavissa tapahtumissa on jostain syystä ollut vuosien saatossa aina selvästi vähemmän väkeä kuin normi-tapahtumissa ( poikkeus vahvistaa säännön: 19.7.2017). Miksi ihmiset vierastavat niitä? Minua kaikki erikoiset jutut kiinnostavat ja käyn niissä mieluusti. Vaaditaan ilmeisesti jotenkin vinoon kasvanutta persoonaa, että tykkää muustakin kuin suorista ja selvistä rastilta rastille rastiväleistä? En tiedä.


Kiitos kaikille osallistujille ja menestystä tulevissa suunnistussuorituksissanne.

P-rastit voi tiivistää yhteen virkkeeseen Hietasta mukaillen:

En mää täss syyllist kaipaa, mutta ratamestarii ja rastei mää kaipaan!