Värälän iltarastit

Värälä on yksi Suomen historian merkittävimpiä paikkoja. Venäjän ja Ruotsin suurvallat ovat neuvotelleet vanhoihin aikoihin ruudinkäryssä rajalinjoista ja pieni Suomi likistyi siihen väliin. Värälässä on saatu aikaiseksi jonkinlainen sovinto vuonna 1790 ja siitä muistona on Värälän rauhankivi. Näistä mielenkiintoisista tapahtumista löytyy Wikipedian lisäksi tietoa esim. Anjalan ja Elimäen historiakirjoista. Kyseiset opukset löytyvät kirjastosta. Täytyy tunnustaa, että aivan kokonaan en jaksanut näitä tiiliskiviä lukea läpi, sillä teksti ja ulkoasu on rasittavan vanhanaikaista. Pieni nuorennos ja väritys tekisi paikaillishistoriaan tutustumisesta helpompaa.

Värälän iltarasteilla minulle lyötiin nenän alle A-radan kartta kyselemättä. Sitähän se sitten oli lähdettävä suunnistamaan. Tällä kertaa tarjolla oli rastirallia. 6,1 km ja 26 rastia. Kaikki välit lyhyitä ja vain yksi väli, jossa oli pientä reintinvalintaa.

Värälän maasto on kovin kaksijakoinen. Ensin on harvaa mäntykangasta, jossa juokseminen on nautinto ja sitten on täysin umpivihreitä viidakoita, joissa nokkoset polttavat kainalot.

Tässä muutamia mielenkiintoisia tai muuten kommentin arvoisia rastivälejä. Jos minulla olisi Gopro-kamera tai vastaava, kartan ja maaston vertaaminen kävisi näytöllä sutjakasti. Mutta kun ei ole, niin selostan tapahtumat ja havainnot näin sanallisesti.

K-1:

Melkein kuin olisi nurmikolla juossut. Alkumatkalla ei mitään kiintopistettä. Sitten kuviorajan ylitys ja mäntytaimikkoon. Rasti on laakea kumpare joka on...niin missä? Huomasin kartassa rastin oikealla puolella pyören kuviorajan rajaaman alueen. Se löytyi maastosta kun nosti leukaa: muutamia pitkiä mähtyjä taimikon keskellä. Suunta niiden vasemmalle puolelle ja sinne se napsahti rastille.

6-7:

 Suunta ja sitten vaan mahan alus jalkoja täyteen. Ensin ajattelin, että kaarran tielle ja sitä myöden lähestyminen rastille, mutta kanevikko oli niin matalaa, että lasettelin menemään suoraan.

11-12:

Välin alkuosa oli selvää. Ehkä olisisi pitänyt mennä risteyksestä toista kautta, mutta lopputulos olisi ollut silti sama. Rasti on pieni suppa. Kun olin viittä vaille rastilla, edessä oli läpitunkematon vattupusikko ja sen takana kanjoni, jonka pohjaa ei näy. Tarkistin kahteen kertaan, että kartta on oikein päin ja että olen oikeassa paikassa. Kyllä olen. Parista kohtaa yritin kokeilla miltä rinne tuntuu, mutta ei mitään mahdollisuuksia. Tämä näkyy kaarteluna viivassa. Sitten näin kun joku kompuroi montun pohjalle ja uskalsin mennä perään. Oli se siellä. Rasti oli rotkon pohjalla. Kartta on niin viattoman näköinen, mutta luonnossa paikka on ihan muuta. Ja pitihän sieltä päästä vielä ylös, mutta se on kokonaan toinen juttu.

13-14:

 Harvoin onnistuu näin suoraan eteneminen.

17-18: Tässä ainoa väli, jossa ratamestari tarjosi jonkinsortin reitinvalintaa. Oma valintani perustui pelkästään tuuriin. Eli ensin puskin suoraan rastilta polulle siitä mistä joten kuten pääsin. Polun toisella puoella oli ihan läpitunkematon seinämän kasvillisuutta, joten päätös oli selvä. Oikean kautta kiertäen ja ajouraa hyödyntäen. Tässä animaatio siitä miten eri tavoin tämä väli oli toteutettu. PekkaY (salanimi?) vetää miehekkäästi täysin suoraan ja on kolmanneksi nopein.


22-23:

Nämä tällaiset välit ovat kaikessa järjettömyydessään oikeastaan ihan hauskoja (kunhan niitä ei ole ihan joka kerta). Ensin penkan juurelle. Katsoin ensin miltä vaikuttaisi jos kiertäisin oikean kautta. Nokkosta, vattua ja horsmaa eikä minulla ole haarniskaa mukana. Jospa siis kiipeän, niin tulee samalla katsottua vähän maisemia. Tämä Värälän murskeen louhos on sikäli tuttu paikka, että olen pyöräillyt Värälän kaikki polut ja tiet läpi ja olen käynyt myös tässä kivilouhoksessa aiemminkin. Kiipesin noin puoliväliin rinnettä ja huomasin, että paikalle oli kipattu jotain joka oli kovin irtonaisen tuntuista. Oli pakko pakittaa, etten tipahda johonkin metrien syvyiseen onkaloon ja huku sinne koko pituudeltani. Etsin kovaan maata alle ja kiipesin ylös. Samat sanat alas mennessä, mutta toisessa järjestyksessä. Nopein reitti olisi varmaan ollut se, jos olisi kieränyt koko työmaan lännen puolelta kokonaan teitä pitkin.

26-M:

Nopeasti tielle ja sitä pitkin maaliin. Näin teoriassa. Onneksi en ollut ensimmäinen tällä välillä niin, oli hieman tallattuna jälkiä. Karttaa voi laittaa ison kiven ja tien välille tumminta vihreää mitä tulostimesta löytyy.

Lopuksi tossujen ja paidan vaihto ja loppuverkka pyöräillen kotiin. Yllättävän hyvin meni sijoituksellisesti, vaikka paikoin tuntui maastossa, että en liiku mihikään. Tosin kärjelle häviän sen yli 3 min/km, sille ei mahda mitään.

Kiitos ratamestarille mielenkiintoisesta iltapuhteesta.