Asuin 20 vuotta sitten Lehtomäessä ja pääsin ladulle suoraan kotiovelta - matkaa oli tasan yksi metri. Latuverkosto on niistä ajoista supistunut ja nyt jäljellä on vain muutamia reittejä. Jäljempänä on muutamia karttakuvia, ja niiden yhteydessä olen kommentoinut reittejä omalla takapuolituntumalla. Olen hiihtänyt aktiivisesti ainakin viimeiset 25 vuotta Kouvolassa ja uskallan väittää, että olen sinä aikana kolunnut melkein kaikki mahdolliset paikat, johon tavalliset sukset jalassa on päässyt. Ajalta ennen nettiä, ja gps:ää ei tietenkään ole muita dokumentteja kuin muistikuvia, mutta onneksi muisti pelaa vielä hyvin.
Ymmärrän, että raha on aina kortilla. Rahaa kaupungilla on, mutta paljonko sitä on budjetoitu latujen ylläpitoon? En jaksa etsitä tietoa kaupungin sivuilta tai pöytäkirjoista. Rahaa on todennäköisesti säästynyt useana viime vuonna hieman, koska lumi on tullut niin myöhään ja kausi on jäänyt lyhyeksi. Tämän säästyneen rahan olisi voinut käyttää latupohjien kunnostamiseen. Siis olisi. Tarvittaisiin yksi mies, yksi raivaussaha, muutama viikko aikaa ja 200 litraa bensiiniä. Taimia, risuja, varpuja ja kaikenlaista eloperäistä törröttää liikaa latupohjilla ja niiden reunoilla. Tämä tietysti korostuu vähällä lumella, mutta yli puolimetristen koivun taimien ei pitäisi olla latupohjalla. Ei ole vaikea eikä kallis homma korjata. Ennen kuin joku ihmettelee, niin kommentoin itse itseäni: hiihdän siis muuallakin kuin Kouvola-Paaskoski-Valkeala -välillä, jossa risuja ei ole.
Nykyhiihtäjät on opetettu liian leveille baanoille. Silloin joskus oli kaksi väylää jossa pystyi etenemään luistelutyylillä: Paaskosken ja Anhavan reitit. Tämän lisäksi oli melkoinen määrä pelkkiä perinteisen uria. Nykyään käytännössä kaikki reitit ovat luistelubaanan levyisiä tai ainakin ne ajetaan sellaisiksi vaikka leveys ei siihen kunnolla riittäisi. Pelkkiä perinteisen uria ei ajeta kuin laturetkipäivinä, jos sellaisia ylipäätään pystytään järjestämään. Syitä on tietysti vähäinen lumi, mutta reittien umpeen kasvaminen ei ainakaan auta lumen pääsemistä maahan asti.
Yllättävän moni pelkästään luisteluhiihtoa harrastava, ei tiedosta sitä, että perinteisen ladun päällä luistelu haittaa pertsan hiihtäjiä. En väitä, että en itse ole ikinä luistellut pertsan ladun päällä. Joskus on pakko ottaa muutama potku sivulle päin, sille ei voi mitään. Mutta olen nähnyt miten jotkut luisteluhiihtäjät vetävät pitkiä pätkiä niin, että hiihtävät järjestään pertsan ladun päällä vaikka baanalla olisi leveyttä riittävästi. Sopivalla kelillä rikki potkittu latu estää kunnollisen potkun kun suksi pomppii kökkäreiden yli. Ja sitten ovat tietysti ne älykääpiöt, joita yhteiskunnassamme tuntuu riittävät joka paikkaan. Pari talvea sitten joku ratsasti Korian latupohjan piloille hevosen kanssa. Liekö sama tyyppi kyseessä joka oli paskantanut keskelle latua? Kyllä se ihmisen ripulijätös oli, sillä samalla paikalla oli juustonaksuja, karkkipussi ja jotain vihreitä pallukoita.
Olen tainnut todeta useamman kerran, että laturetkityyppinen hiihtely kiinnostaa minua eniten: mutkaista mäkistä kiemurtelua vaihtelevassa maastossa. Enemmän on tarjolla useiden satojen metrien tai jopa kilometrien mittaisia viivasuoria tuulisia baanoja, joilla on pakko puskea väkisin eteen päin.
Anjala
Tämä on Anjalan tykkilumilatu tänä talvena. Parhaiten hoidettu latu kaupungin alueella. Reitti on reilu pari kilometriä, eli ei pituudella pilattu. Kuvassa ei ole ns. vanhan kolmosen lenkkiä, jota en ole vielä tänä talvena hiihtänyt. Kolmosesta tulee hieman lisää pituutta ja pää ei mene ihan niin pyörälle kuin pelkän tykkiladun kiertämisestä. Kentältä ylös nouseva puolen kilometrin mittainen ylämäki on puuduttava. Siinä on liian helppo vetää itsensä hapoille. Ja sama mäki on edessä reilun kilometrin jälkeen uudestaan ja uudestaan.
Kouvola - Paaskoski
Tämä on toinen puoli Kouvolan ykkösreitistä. Huomaa kartan pohjaväritys. Suunnon Movescount-palveluun on tullut valinta, jossa pohjakartan voi valita. Hyvä niin. Uimahallillta Käyskille on kohtuullisen mukavaa hiihdellä. Jalankulkijoita ladulla tuntuu olevan kovasti. Jännää, että kaupungissa on tuhansia kilometrejä kevyenliikenteen väyliä ja polkuja, mutta latuja on pakko päästä tallomaan. Palomäen ladut ovat liian rankat hiihtelyyn. Vesitorin suunnasta itään laskeva mäki on jäänyt mieleen. Vuosia sitten tuuppasin itseni alas mäkeen, ja latu oli jäässä. Vauhti kiihtyi ja kiihtyi ja kaarre tiukkeni. Vauhti kiihtyi ja kiihtyi ja kaarre tiukkeni lisää. Pysyin pystyssä, mutta nurin meno todella kovassa vauhdissa ja kivikovalla jääladulla oli todella lähellä. Tämä läheltä piti tapaus on jäänyt muistiin,
Käyrälammen kohdalla on nyt hieno ja leveä pätkä joka korvaa aiemman reitin, joka kiersi uimarannan kautta. Tämä on hieno ja leveä esimerkki siitä mihin suuntaan ladut ovat nykyään menossa. Ainoa kriteeri taitaa olla se, että latukone pääsee etenemään mahdollisimman vähin suunnanmuutoksin.
Paaskoski - Valkeala
Loppupätkä Paaskoskelta (joka jää hieman kuvan alareunan ulkopuolelle) Valkealaan. Ennen nykyistä Paaskosken majaa, hiihdettiin Karhulanjärven rannalle (kuvassa punainen katkoviiva). Ennen majaa oli metsäautotiellä pitkä alamäki, ylämäki ja sen perään toinen pienempi alamäki ennen kaarrosta majalle. Olen kerran saanut niin kovan vauhdin ensimmäisestä mäestä, että pääsin ylämäen samalla vauhdilla ylös ja suoraan toiseen alamäkeen. Siis vain kerran. Sähkölinjaosuus on puuduttava. Pitää vaan lykkiä ja toivoa että se joskus loppuu.
Valkealan urheilukentän ympäristössä kiertelee mielenkiintoisia latuja. Yllä olevassa kuvassa on yhden kerran kiemurat. Olen joka kerta kiertänyt hieman erilaiset lenkit ja tällä hetkellä ainakin yksi pätkä on vielä kokonaan hiihtämättä. Harjun päällä luistaa aina paremmin kuin alhaalla, siis kelistä riippumatta. Mistä se johtuu? Ilmaston on oltava siellä erilainen.
Ongelma on tässä se, että on hiihdettävä samaa reittiä takaisin päin. Ennen vanhaan pääsi Valkealan sahan ja motellin kautta takaisin. Tämä reitti sulkeutui kun latupohja jäi kierrätystoimintaa harjoittavan yrityksen kentän alle. Jyrääntien tunnelin vieressä on vielä opasviitta tälle reitille. Olisiko se jo aika poistaa?
Myllykoski - Inkeroinen
Alkupätkä Niittytien eli Kuntokujan päästä Hevosmäelle on "ihan kiva", vaikka lunta on liian vähän. Hevosmäeltä Inkeroisiin on maailman tylsin hiihtoreitti - tai ainakin Suomen. Viivasuoraa latua. Vastatuulta. Jätekeskuksen etovaa lemua. Kivimurskaamon kivipölyä, joka vie luiston. Takaisin tullessa samat sanat. Inkeroisten päässä on ns. ylälenkki, joka kannattaa kiertää. Se on tämän reitin mukavin osuus.
Tämä reitti on nyt Keltakankaan kohdalta poikki tietyömaan takia. Menen seuraavan kerran katsomaan sitten kun tunneli on valmis.
Valitettavasti minulla ei ole karttaa mukavimmasta hiihtopätkästä joka Kouvolasta löytyy. Se lähtee Inkeroisista ja kulkee Lankkuahon kautta Järventaustalle ja sieltä Löytynmäen kautta Matarojan majalle. Ja siitä edelleen Hevosmäelle. Tämä on osa Anjalankosken laturetkireittiä. Ongelmaksi on tullut se, että alueen isoin maanomistaja on kieltänyt ladun tekemisen mailleen. Hiihtää saa, mutta latua ei saa kelkalla ajaa - ei edes metsäautoteille. Saamieni tietojen mukaan ensi talvena latu tehdään, sillä Myllykosken Latu ry maksaa selvällä rahalla maanomistajalle rahaa. Kuka on näin tiukkapipoinen maanomistaja? Ei - hän ei ole jääräpäinen pientilallinen tai mökkiläinen. Hän on sellua keittävä ja paperia tekevä pörssiyhtiö, jonka tase taitaa olla lähempänä kymmentä kuin yhtä miljardia. Sanonko suoraan, että aivan naurettavaa. Mutta minkäs teet. Pääkonttorilla on päätetty, että se tonni joka latuluvan myöntämisestä tulee on elintärkeää valuuttaa. Olisi kiva tavata tämän päätöksen tehnyt henkilö. Eikä muuten ole ainoa paikka, jossa on sama ongelma.
Näin, että Hevosmäeltä oli tampattu pohjaa kohti Matarojaa, mutta en lähtenyt sinnepäin, koska risuja puski aivan mahdottoman paljon. Toivon, että rahat lupaan löytyvät ja pohjat saadaan kunnostettua. Yksi syy on se, että retkipäiviä on Matarojan majalla tarjoilut, joita ei tällä seudulla muualta saa: piirakoita, leivoksia, kakkuja, pullia ja jokaista vähintään kolmea sorttia. Jos siis Anjalankosken laturetkiä vielä järjestetään kannattaa sinne mennä ja ehdottomasti poiketa Matarojan majalla.
Kuusankoski - Anhava - Nauha
Tämä on isoista baanoista paras. Kuusaan uimahallilta suoraan Anhavaan ja sieltä takaisinpäin Nauhan lenkin kautta. Nauhan majan paikkeilla myrsky pisti metsän nurin, ja toden totta - maisemaa ei tunnista samaksi. Mäkiä on kovasti ja pitkiä puuduttavia suoria ei ole. Anhavasta takaisin päin voi valita vielä extramäkisen reitin jos sellaista kaipaa. Nauhan lenkillä pohja oli vielä metsäkoneiden jäljiltä epätasainen, mutta kuitenkin hiihdettävä. Melkoinen sekasotku vallitsee valotolppien ja niiden kaapeleiden kanssa.
Nauhasta - Anhavaan välillä on jyrkkä alamäki jossa on usein paannejäätä. Tämän mäen yläosassa on sepeliä ladun pinnassa. Alas pääsin ok, mutta ylös tullessa nappasi suksi kiinni ja menin melkein turvalleni. Muhkea 20 cm pitkä ura suksen pohjaan. Ei voi mitään.
Nyt tiedän sen, että kun parkkipaikalta lähtee hiihtämään ensimmäinen kilometri pitää hiihtää todella varovaisesti. Ylämäki on pitkä ja jyrkkä. Vaan onhan se sitten takaisin tullessa mukava lasketella.
Anhavan majalla söin tämän talven (toistaiseksi) parhaat munkit ja aidolla vademahillolla.
Koria
Korian muuntoaseman laajennuksen takia reittiä on hieman muutettu ja nyt valotkin on saatu palamaan. Kolmen kilometrin lenkki on melko tasainen. Puolimatkassa on pari pientä mäkeä. Tämä reitti soveltuu kauden alkuun hyvin, eli huonommallakin hiihtokunnolla pystyy kiertämään tätä. Huomattavasti helpompi latu kuin suunnilleen saman mittainen Anjala.
Valoton lisälenkki lähtee etelään päin sähkölinjaa myöden (kuvassa poikkiviivan alla oleva osa). Tämä vaatisi ehdottomasti raivaamista. Luistelullekin on tampattu pohjaa, mutta väylä on kerta kaikkiaan liian kapea sille. Laittaisin pelkän pertsan ladun tai vaihtoehtoisesti leventäisin reittiä. Tälle pätkälle osuu Kouvolan tiukimmat alamäet. Kiertosuuntahan on vastapäivään vaikka sitä ei ole merkitty mihinkään. Alamäki 1 on merkitty 1:llä. Ei kovin pitkä mutta jyrkkä alamäki päättyy jyrkkään yli 90 asteen vasempaan käännökseen. Älytön paikka. Miksi mutkaa ei loivenneta siten, että se lähtisi mäen päältä sähkölinjan oikeasta reunasta? Vaatisi raivaussahan ja vähän takalanaa. Ei ole iso homma, mutta vaikutus olisi todella merkittävä. Punaisella korjausehdotukseni.
Kouvolan Kovimmat vauhdit saa mäessä joka on merkitty 2:lla. Kannattaa katsoa ylhäällä missä kunnossa latu on. Menee sen verran lujaa, että korjaavia ohjaustoimenpiteitä on erittäin vaikea tehdä mäessä.
BONUS
Jos johonkin vielä olisi varaa edellä lueteltujen epäkohtien korjaamisten jälkeen, tässä ehdotukseni:
Yhdistetään Korian latu Nauhan reittiin. Katkoviiva on nykyinen muuntoaseman laajennuksen takia muutettu reitti. Laajennusosa voisi alkaa X:llä merkitystä kohdasta. Siinä on huono tiukka mutka, joka tulisi samalla korjattua. Nauhan ladulta tulee pistolatu Leca-soratehtaan, Kurjenmiekan kautta Korian ABC:n tuntumaan vanhaa ratapohjaa pitkin. Tai ainakin on tullut. Tänä talvena tuli ladulla vastaan puupino ja käännyin siitä kohtaa takaisin enkä lähtenyt tutkimaan paikkaa tarkemmin. Em. pätkällä on paljon tien ylityksiä, mutta sille ei voi mitään. Yllä olevaan karttaa olen piirtänyt miten Korialta päästään Nauhalle vievälle ladulle. Pari pakollista tien ja yksi rautatien ylitys tulee, mutta ainahan niille kohdille voi kaivaa tunnelin tai tehdä upean ylikulkusillan. Jospa Kouvola ei osallistu Kymi-Ring -radan rahoittamiseen enempää ja laittaa siitä säästyvillä rahoilla kaikki ulkoilu- ja latureitit kerralla huippukuntoon. Aika mahtava idea - eikös olekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti