Joulukalenteri 2019

Joulukalenterin luukuista löytyy valokuvia iltarastipaikoilta. Kuvat on otettu kaudella 2019 Kouvolan Sanomien iltarasteilla ja Keskilaakso-Rasteilla ympäri Kouvolaa. Kuvia ei ole räpsitty summamutikassa johonkin suuntaan, vaan jokaisesta kuvasta löytyy jotain, josta voi päätellä missä kuva on otettu. Joulukalenteri toimii paremmin tietokoneella - kuin kännykällä.

Jos tiedät missä kuva on otettu, tai luulet tietäväsi, tai haluat arvata, lähetä vastauksesi (vastausaikaa on vuoden 2019 loppuun asti):

Vastauksekseksi riittää paikan nimi, jos se on yksiselitteinen. Esim. pelkkä Valkeala ei riitä, koska siellä on useita eri maastoja. Näissä tapauksissa kannattaa vastaukseksi antaa kartan nimi. Eniten oikeita paikkoja tunnistaneelle on luvassa palkinto. Lisäksi kaikkien vastanneiden kesken arvotaan pienempi palkinto.

Mallikuva:

Oikea vastaus mallikuvaan on: Utin Leirikenttä.

Huom. Nörteille tiedoksi, että kuvatiedostojen metatiedot on nollattu/sotkettu, eli niitä ei kannata kaivella. Sieltä ei löydy vihjeitä kuvauspaikasta tai -ajankohdasta.

Suunnistuspähkinä 3

Tämä suunnistuspähkinä ei enempiä ohjeita tarvitse. Klikkaa oheinen linkki auki ja ratkaise tehtävä.
Valitettavasti tämä tarvii toimiakseen Flash-liitännäisen.

Tästä linkistä tehtävään. Kommenttiin voi kertoa oikean vastauksen...

Ensimmäinen kartta

Nyt se sitten on tapahtunut. 

Suunnistajien käytössä on ollut kartta, jota minä olen tehnyt. Tarkkaavaiset suunnistajat saattoivat huomata KS-Iltarasteilla Korialla 21.9.2019 kartan kulmassa tämän:

Asuntomessuilla.

Päivitin Korian asuntomessujen alueen ja hieman sen ympäristöä. Samalla kun yritin päätellä mitä symbolia käyttäisin kuvaamaan eri kohteita tuli katseltua uusia rakennuksia asuntomessualueella. Silmään pisti omasta mielestäni muutamia hassuja ratkaisuja:
- Ulko-ovi avautuu suoraan kadulle. Etäisyys kynnyksestä pihakadulle on noin yksi metri.
- Piha on kaikkien muiden katseltavissa 360 asteen sektorista (siis muidenkin kuin kartanpäivittäjien).
- Pihan aita estää asukkaita näkemästä kunolla pihalta pois päin, mutta kaikki muut näkevät kaiken mitä pihalla tapahtuu.
- Räystäät ovat kovin lyhyet.

Vaan mitäpä suotta arkkitehtien ratkaisuja ihmettelemään. Jos asukkaat itse ovat tyytyväisiä, niin sitten kaikki on ok.

"Jotain puita siinä on!"

Olin itse myös suunnistamassa päivittämälläni kartalla. Juostessa ei ehdi ihmetellä kuin muutamaan prosenttia sitä informaatiota jota kartta sisältää. Samassa paikassa karttaa piirtäessä pohdin pitkään millä keltaisella tämä pitäisi kuvata. Tässä näin taas kantapään kautta sen, että kartassa pitää olla nimenomaan ne asiat, jotka ovat suunnistajalle oleellisia. Tämä on tullut moneen kertaan selväksi ohjeita lukien ja viisaampia kuunnellessani ja käytäntö myös vahvistaa teorian. Hieroin paikkaa vartin tabletin kanssa, mutta kartta kädessä ehdin vilkaista sitä vain pari sekuntia.

Maasto muuttuu ja kartta päivittyy - joskus.

Sen huomasin suunnistaessani, että yksi kevyenliikenteen kaistale oli poistettu. Siinä oli paikalla nyt oja. Karttaa tehdessä paikalla oli vielä muutamia asuntomessujen tilapäisiä rakenteita, jotka olivat nyt hävinneet. Ne oli merkitty karttaan rakennusten ääriviivoilla. Lisäksi pari tyhjää aluetta, joista toinen oli merkitty kielletyksi, eivät enää sisältäneet muuta kuin hiekkaa. Karttaa tehdessä paikalla oli naulasia lautoja, putkia ja muuta rakennusjätettä. Kartta oli siis jo vanhentunut ensimmäisellä käyttökerralla. Lisäksi jälkeen päin kävi ilmi, että eräs piha-alue ulottui kauemmas kuin karttaan oli piirretty. Metsäinen osuus kartasta vaatisi myös hieman tarkastelua varsinkin vihreiden alueiden osalta. Tässä kuva rastivälistä A-radalla:

Oikea kierto näytti pidemmältä. Keskimmäinen reitti (eli likimain kuvassa näkyvä punainen suoritus) ei houkutellut, joten valintani oli varma vasen (sininen). Vasen oli selvästi hitain ja keskimmäinen nopein. Näinhän siinä tuppaa yleensä käymään.

Yllä sama paikka Ocadissä konseptitilassa, silloin kun sitä kävin katsomassa. Piha-alue on piirretty siihen missä kiinteistön raja kulkee. Muistaakseni palju tms. oli pihan läntisessä kulmassa juuri siinä paikassa missä se kuvan mukaan on. Jotain on siis tehty sen jälkeen. Pihoille tyypillinen ominaisuus on se, että ne pikku hiljaa laajentuvat ympäröivään maastoon. Ei aina, mutta joskus.

Piha-alueelle merkittyllä kielletyllä alueella oli tekohetkellä jotain messuihin liittyviä purkutöitä käynnissä. En saanut selvää, onko se piha vai mikä, joten laitoin vielä varmuuden vuoksi violettia raitaa.


Jos metsämaastossa metsä muuttuu aukoksi, aukot muuttuvat taimikoiksi ja taimikot pusikoiksi, sprinttimaastossa muutokset ovat hieman toisenlaisia.

Olen nyt raapaissut vähän kartan tekemistä. Kartantekijänä olen tällä käyrällä matkalla kohti a-pistettä. Eli tunne on innostusta täynnä, mutta romahdus on tulossa.

Tunturisuunnistus 2019

K-piste. Toista samanlaista ei tule ihan heti vastaan. Tämä kuva on valitettavasti 2-ulotteinen. Luonnossa näkymä oli yhtäaikaa sekä huikea, että pelottava. Jos ensimmäinen rasti on tuolla toisella puolella, kierränkö oikealta vai vasemmalta...

Kuvaaja: Jari Rantapelkonen. Katso lisää hänen kisoita ottamiaan upeita kuvia tästä linkistä. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat blogia. Minäkin näyn yhdessä kuvassa.



Jukka (kysyy): - Kuulin, että kävit Tunturisuunnistuksessa ja Kilpisjärvellä asti, onko näin?  Miksi sinne, eikö Kouvolan iltarastitarjonta riitä?

Jukka (vastaa): - Iltarastitarjonta on runsasta, mutta Tunturisuunnistus on täysin eri asia kuin kymenlaaksolaiset iltarastit. Olin viime vuonna Tunturisuunnistuksessa Ylläksellä ja tykkäsin siitä. Kun tämän vuoden kisapaikka julkistettiin, varasin majoituksen saman tien Kilpisjärveltä.


Jukka: - Mikä oli sarja ja miten meni?

Jukka: - Koska en saanut ketään mukaani, valintani oli HB-sarja. Eli yksilösarja. Sinne saakka kun lähdin, niin ihan pelkkää kuntosuunnistusta en viitsi ottaa. Eli koko rahalla pitää saada. Jos olisin saanut jonkun mukaani, niin sitten sarja olisi ollut H21C, H95, tai HDx.


Jukka: - Jos piti koko rahalla saada, niin eikös silloin olisi pitänyt valita HA-sarja?

Jukka: - B-sarjassakin ratapituus oli 17-18 km, eli siinä minulle tällä kertaa riittävästi.


Jukka: - Et vastannut vielä kysymykseen: Miten sujui?

Jukka:  -Varsin hyvin.  Horisontista sopiva vuori tai tunturi kiintopisteeksi ja sitten vaan menoksi. Ekana päivänä rata oli 17,6 km, juostu matka 18,75 km, aikaa meni 2:27:24.  Kilometrivauhti 8:23 min/km eli varsin hyvä. Alun otin rauhallisesti. Ei pummeja, mutta 5. rastin lähestyminen tapahtui hitaasti ja 7:lle mennessä hukkasin paikkani pienessä letkassa.  Poroaidan alituksen jälkeen en ollut varma missä kohtaa olin. Temmoin urakalla samaan suuntaan johon väki meni ja rastihan sieltä tuli vastaan. Erittäin epäluettavaa maastoa. Onneksi Tshahkajärvi näkyi oikella puolella, ja siitä päättelin, että ei ainakaan ohi olla menty. Olisi kiva nähdä, miltä paikka näyttäisi tavallisella suunnistuskartalla.

Toisena päivänä alkoi jalka painaa. Yksi kymmen minuutin koukku.

Yhteistuloksissa olin sijalla 21/41. Voittajalla hävisin tunnin ja 53 minuuttia. Siitä ei ole mitään tietoa mikä oli tämän sarjan osallistujien ikäjakauma. Olen tulokseen erittäin tyytyväinen.


Jukka: - Mitä sanoit? Letkassa? Tarviko itse suunnistaa ollenkaan?

Jukka: - Kyllä itse piti suunnistaa kaiken aikaa vaikka vähän matkaa pääsikin peesaamaan. Omalla radalla ei ollut perhosia tms. Mutta sen huomasin, jo ekan päivän ekalla rastivälillä, että muiden ratojen rasteja on lähellä.


Jukka: - Aika pitkät matkat, ainakin verrattuna iltarastiratoihin täällä Kouvolan seudulla.

Jukka: - Nämä olivat pisimmät kaksi rataa, jotka olen koskaan suunnistanut ja vielä peräkkäisinä päivinä. Ja jaloissa tuntui!


Jukka: - Miten kommentoit maastoa ja karttaa?

Jukka: - Minulla oli mittakaavana 1:25000. Yksi sentti on 250 m ja yksi milli on 25 m. Mitään pientä ei kannata etsiä. Eli rastikohteet ovat isoja ja selviä. Avotunturissa ei ole oikeastaan muuta kuin käyrää.

Mittakaavasta saa hyvän käsityksen kun lainaan valvojan lausunnosta pienen palan: "Sinisellä V-kuopan merkillä on merkitty alle 1000 m2 lampia, joten mistään pienistä vesikuopista ei niiden kohdalla ole kyse." Meillä Kouvolassa sinisellä V:llä merkitty kuoppa on kooltaan 1..4 m. Tunturisuunnistuskartassa olevan vastaavan kuopan halkaisija on maastossa 10-35  m. Kuvassa alla vesikuoppa.

 Kuvaaja: Jari Rantapelkonen.
 
Maasto oli mainosten mukaan nopea, mutta se oli vain osa totuus. Näkyvyys oli melkein ääretön (säätiedotuksen mukaan 50 km). Neliömetrin alueella on vähintään kolme kiveä joita pitää väistää (katso em. kuvalinkkiä, siellä on hyvä kuva kivistä).  Polun vieressä oli usein parempi juosta sillä polut on täysin kaluttu. Eli polun kohdalla maa-ainesta on kulunut paljon ja kivet ovat jäljellä. Siis jos niille harvoille poluille nyt ylipäätään osuu Käsivarren erämaassa.

Suot olivat melko kuivia, eli niistä pääsi helposti yli. Yhdessä vetelässä avosuoksi merkityssä kohdassa upposin kainaloita myöden, mutta se ei tullut yllätyksenä sillä niin kävi minun edellä menneellekin. Kiviä on myös suolla. Ensimmäistä kertaa "törmäsin " myös rinnesuohon. Eli suo joka on kallellaan. Erikoista, sillä olen tottunut siihen, että vesi hakeutuu vaakasuoraan automaattisesti.

Paljon tuli vastaan maapohjaa, joka on muuten tasaista, mutta siinä on metri kertaa metri monttuja melkein vieri vieressä. Montut olivat tyhjiä, mutta ilmeisesti ne ovat keväällä sulamisvettä täynnä. Joku jääkauden muodostama kuopikko? Supiksi liian pieniä.

Vaivaiskoivujen seassa on raskasta juosta. Kotoiset mustikanvarvut ja kanervat taipuvat, mutta jäykkä vaivaiskoivu kampittaa. Puurajan alapuolella kasvaa kituliasta väärää ja käkkärää koivua. Tuskin kelpaa edes polttopuuksi, mutta hyvin se peittää näkyvyyttä ja haittaa etenemistä.

Koivikkoa puurajan alapuolella Saanan luontopolun varrelta kuvattuna. Tässä maapohja on erityisen rehevää lehtoa, jonka alatyypin luin info-taulusta mutta unohdin.

Ojat ovat erikoisia. Ne erottaa maastossa - ei suinkaan näkemällä vettä - vaan näkemällä kivijonon. Eli siinä missä on paljon paljaita isoja ja pieniä kiviä jonossa, on todennäköisesti oja. Ainakin jos kuuluu veden solinaa.  Tämä on täysin uutta ja muutaman ojan ekana päivänä missasin tämän takia. Kaikkien ojien yli pääsi kuivin jaloin kiviä pitkin loikkimalla. Olisi kiva nähdä paikat keväällä kun lumet ovat sulaneet. Todennäköisesti ojissa on silloin vettä jonkin verran enemmän.

Mäet ovat isoja - korjaan: ne eivät ole mäkiä, ne ovat tuntureita. Tunturit ovat selvä tapaus. Ne ymmärtää kartasta ja maastosta. Niiden väliin jää soiden, kumpareiden ja kivikoiden sekoitusta, jossa menee helposti vipuun. Selkäytimessä on kymppitonnin oletusarvo mittakaavalle, joten kaiken aikaa piti hokea itselle: älä etsi mitään linja-autoa pienenpää maastosta. Pieninkin ruskealla korkeuskäyrällä piirretty kukkula, on maastossa sellainen, että sen päälle päästäkseen sinne pitää kiivetä.

Kiveä on joka paikassa. Kartassa on kiviryhmä symbolia 207 tasaisesti. Siinä kohtaa on isompaa järkälettä, mutta melko nopeaan oppi sen, että nämä pitää jättää huomioimatta. Kivikko, hidastaa 210 -symbolilla merkitty alue tarkoittaa jääkaapin kokoisten ja sitä pienempien kivien kasautumaa. Eräänlainen pirunpelto ja laajimmiltaan puolta kilometriä halkaisijaltaan. Muutaman kymmenen metriä jaksaa loikkia, mutta muuten ne on kierrettävä.

Mielenkiintoista, että 207 ja 208 louhikoiden symbolia ei ole käytetty lainkaan, vaikka henkilökohtainen silmämääräinen arvioni on, että sitä ne kivikasat nimenomaan ovat. Tunturisuunnistuskartan kuvausohjeet poikkeavat siis tavallisesta kartasta.


Jukka: - No niin eiköhän luento jo riitä. Kiitos tästä varsin kattavasta tietopaketista. Entäpäs radat?

Jukka: - Jos matkaa on 18 km ja sillä 8 rastia, niin se tietää pitkiä rastivälejä. Pisin väli oli 5,9 km. Siinä ehtii matkalla jo miettiä kolmeen kertaan asian kuin asian. Eipä näissä paljon reitinvalintaa ollut. Ensin suunta, sitten horisontista sopiva vuori (Norjan puolelta) tai tunturi kiintopisteeksi ja menoksi. Pari kertaa suuntamerkiksi osui Saanan päällä törröttävä antenni.

Rastinotto on selvästi hankalampaa. Laakeat mitään sanomattomat ja täysin samannäköiset paikat eivät tahdo erottua toisistaan. Kirkontorni-taktiikka eli rastille lähestyminen varman kohteen kautta ei läheskään aina toimi, sillä rastin ympärillä ei ole välttämättä mitään. Onneksi oli todella hyvä sää. Jos olisi ollut sumua, hauskuus olisi vaihtunut vaarallisuudeksi. 

Alla on sunnuntain matka. Vaaka-akselilla matka ja pystyakselilla korkeus. Korostettu alue (jonka tiedot ovat kuvaajan alla) on pisin yhtämittainen nousu eli noin 7 km, josta viimeinen 2,5 km todella jyrkkää. Jyrkin nousu oli 16 km kohdalla, eli kuvassa toinen selvästi erottuva kohouma. 700 m matkalla nousua toistastaa metriä. Aikaa meni melkein vartti vaikka käytin käsiä apuna. Syke oli aivan tapissa ja ilma oheni joka askeleella.  Seurannut alamäki ei tuonut yhtää helpotusta, sillä se oli yhtä jyrkkä ja epätasainen, ja alastulo oli tehtävä askel kerrallaan. Alamäki oli siis yhtä hidas kuin sitä edeltänyt ylämäki. Reidet huusi hoosiannaa.

Lauantain rata oli ollut huomattavasti kevyempi. Lähtö ja maali olivat molempina päivinä samat ja lähtö oli selvästi korkeammalla kuin maali. Kokonaislaskua tuli siis enemmän kuin nousua, mutta siitä huolimatta mäkeä riitti. Yhdellä sanalla sanoen: extremeä!

Alla vertailun vuoksi eräs suunnistamani 4,5 km B-rata Mielakasta samassa mittakaavassa kuin edellinen kuva. Suunto ei anna muokata pystyakselia, joten kuva on fiksattu samaan skaalaan kuvankäsittelyllä.Mielakassa on yksi Kouvolan suunnistuskarttojen korkein nousu, siksi se valikoitui tähän vertailuksi.

Tunturisuunnistus la 3.8.2019 Iso-Jehkas (c) Länsi-Rajan Rasti Ry. Arkin koko on A3. Klikkaa kuvaa.

Rastin 5 itäpuolella on muutama käyrä, mutta rastia lähestyessä niistä ei ota mitään selvää. Kiveä, lisää kiveä, suopoteroita, pieniä kumpareita ja kukkuloita sekä monttuja on niin paljon. Nyt jälkeen päin pystyn kertomaan, että maasto laskee 5:lle mennessä. Mutta yritäppäs päätellä tämä paikan päällä. Eli kompassiin pitää uskoa.


Jukka: - Millainen varustus oli matkassa - siis suunnistaessa?

Jukka: - Lyhyet kalsarit, sukat, suunnistushousut, T-paita, silmälasit, hikinauha, emit-kortti+tarkistusliuska teipattuna, nappulatossut, juomareppu, jossa vettä, pari suklaapatukkaa ja kännykkä minigrip-pussissa. Niin ja tietysti kaksi kompassia, 4 kpl hakanauloja ja gps-kello. Järjestäjältä sain numerolapun ja kartan.


Jukka: - Kännykkä?

Jukka: - Jep. Tätä suositeltiin pelastusohjeissa. Sitä piti kuljettaa sammutettuna. Tämä varmaan tarkoitti älykännyköitä, ettei tule kiusausta katsoa mitään karttasovelluksia. Minulla ei old-school-kapulassani sellaisia ole, mutta sammutin sen kuitenkin. Saattaahan siihen joku lehtimyyjä soittaa juuri silloin kun olen lähtöviivalla. Ja jos kenttä on heikko, kapula tuhlaa kaiken sähkönsä etsiessään sitä.


Jukka: - Miten Kilpisjärvelle pääsee? Mikä oli reissun logistiikka?

Jukka: - Omalla autolla ajoin ja mittariin tuli 2408 km. Menomatkan join kahteen palaan. Isoja tietöitä oli useissa paikoissa: Heinolan tiellä, Oulun pohjoispuolella ja Jyväskylän pohjoispuoella. Oulun pohjoispuolella joku veti jonoa ja ajoi 10 km/h alle rajoituksen, paikoin jopa hitaammin. Hänen perässään oli rekka, sitten oli pari henkilöautoa, sitten minä ja minun takana siviilipoliisiauto. Takana oli jonoa niin kauas kuin näkyi. Jonoajo kesti melkein Simoon asti eli lähes 50 km. Koko matkalla ei ollut ensimmäistäkään laillista tai laitonta ohituspaikkaa. Hikeä pukkasi.

Käsivarrentien pinta on tosi kehnossa kunnossa. Piti kaiken aikaa varoa tiessä olevia monttuja tai tielle pyrkiviä poroja.  Jos poroa eläimenä pitäisi kuvata yhdellä sanalla ensimmäiseksi tulee mieleen: tomppeli.

Reissun logistiikasta voit päätellä jotain jos luettelen matkalla kertyneet kuitit ja summat epäjärjestyksessä:

S-Market Tikkakoski 2,02€
Suomen Ilmavoimamuseo 10€
Kärsämäen apteekki 6,49 €
ABC Viitasaari 79,05 €
ABC Viitasaari 0,99 €
Sleep inn beauty 49 €
Sleep inn beauty 12 €
ABC Tupos 5,10 €
ABC Kolari 48,89 €
Sale Kolari 4,58 €
Neste Karessuvanto 7,70 €
Ravintola Klipis 15 €
K-market Kilpishalli 11,82 €
K-market Kilpishalli 22,98 €
Metsähallitus 5 €
Ravintola Kilpis 15 €
ABC Tornio 67,98 €
ABC Tornio 11,20 €
ABC Joutsa 6,9 €
ABC Joutsa 1,75 €


Jukka: -No just joo! Olet näköjään osuuskaupan jäsen ja kerrytät bonusprosentin lisäksi maksutapaetua!- Mahtoi olla takapuoli jumissa?

Jukka: - Vähän. Aina kun mahdollista ajoin vakionopeussäätimellä, niin pystyi hieman liikuttelemaan jalkoja. Perjantaina kun pääsin perille, niin kävin aukomassa jumit ja kiipesin Saana-tunturille. Kuvista olen sitä ihaillut, mutta on se muhkean kokoinen ilmestys. Keittiögeologina sanoisin sen olevan tulivuoren kraateerin tulppa, joka on pullahtanut hieman ylös. Saanan tunnistaa selvästi, sillä on pystysuora "kaulus" etelän ja idän puolella. Jähmettyneet laavakerrokset erottuvat kallion päällä kävellessä selvästi.

Ensimmäinen kerta kun tutustuin kisamaastoon etukäteen ja vieläpä ylävinkkelistä eli Saanan huipulta alas. Piirtelin kuvaan sunnuntain rataani. Tämä jos mikä ei ole mittakaavassa. Etäisyyttä kuvauspaikalta rastiin nro 3 on noin 8,5 km.


Jukka: - Kiipesit Saanan huipulle? Tuliko mieleen, että se ottaa jalkoihin ennen kisoja?

Jukka: - En juossut kuin yhtenä päivänä Tunturisuunnistusta edeltävän viikon aikana. Eli lepuutin alaraajoja jo ennen matkaa. Kiipesin varsin maltillista vauhtia, eli nousun 4 km matkaan meni aikaa puolitoista tuntia.


Jukka: - Oletko ollut Tunturisuunnistuksessa kuinka monta kertaa?

Jukka: - Tämä oli toinen kerta. Eli enää kahdeksan kertaa jäljellä ja sitten saan tunturivalloittaja mitalin. Pinssin ostin Luontokeskuksesta muistoksi tästä reissusta.


Jukka: - Hulluutta on montaa sorttia!

Jukka: - Sanos muuta. Kisojen järjestäjät eli Länsi-Rajan Rastin talkooporukka matkusti kisapaikalle Ylitorniosta eli 400 (neljäsataa) km päästä.  Se vastaa suunnilleen samaa kuin Kouvolan Suunnistajat pakkaisivat kamat kyytiin ja ajaisivat pitämään Kevät Suunnistus -kilpailuja Kajaaniin. Tai Helsingin suunnistajat järjestäisivät omat kisansa Vaasassa.


Jukka: - Oliko sitä sunnuntain karttaa?

Jukka: - Tässä on. Punainen väri reittiviivassa tarkoittaa hidasta etenemistä.

Tunturisuunnistus su 4.8.2019 Ailakkavaara (c) Länsi-Rajan Rasti Ry. Arkin koko on A3. Klikkaa kuvaa.

Jukka & Jukka: - Kiitos järjestäjille, että mahdollistitte tämän suunnistuskokemuksen. Tämä kokemus pysyy muistissa niin kauan kuin veri kiertää päässä.

Kainuun Rastiviikko 2019

Yleistä

Tipasojan kankaat houkuttelivat. En ole tänäkään vuonna ostanut lisenssiä ja henkilökohtaisten aikataulujen kanssa on ollut hienosäätöä pitkin vuotta. Niinpä päätin, että jos lähden, valintani on avoimet sarjat. Kun majoituskuvio selvisi, ilmoittauduin ennen kuin viimeisin eli kallein ennakkoilmoittautumishintaporras astui voimaan.

Kainuun Rastiviikon sivuilla oli kysely nimeltä Kuntosuunnistuskampanja, jossa oli arvontapalkintona ilmainen osallistuminen rastiviikon avoimiin sarjoihin. Otin riskin ja osallistuin kyselyyn. Riskin siksi, että arvonnan säännöissä todettiin näin:"... arvontapalkinto on henkilökohtainen eikä osallistumista voi siirtää toiselle henkilölle. Emme myöskään hyvitä osallistumismaksua, mikäli henkilö on jo ilmoittautunut tapahtumaan". Eipä tarvitse ihmetellä, miksi vastauksia tuli niin vähän. Tosin paikan päällä oli melkoinen kuhina avoimien sarjojen ilmoittautumisessa. Kuinka paljon avoimiin sarjoihin ilmoittauduttiin ennakolta Irman/Rastilipun kautta ja paljonko paikan päällä? Olisi kiva tietää pääsikö arvonnan voittaja ilmaiseksi suunnistamaan vai jäikö voitto käyttämättä."

Vuokatti/Sotkamo on hieno paikka. Siellä pitäisi viettää koko kesä, tai ainakin kuukausi putkeen. Mielenkiintoista tekemistä ja näkemistä on yllin kylin. Viikon suunnistusmatkan aikana ei muuhun oheistarjontaan paljonkaan ehdi paneutua. Jos olisin paikalla pidempään, kiertäisin ensitöikseni kaikki ulkoilu- ja retkeilyreitit päästä päähän.

Kohta alkaa

Kun lähtöaika on vapaa, eikä ole reissussa omalla autolla, ei tarvitse kytätä kelloa. Silloin kun muut tekevät lähtöä, kamat reppuun ja kyytiin, eli paljon rennompaa kuin minuuttiaikataululla kilpaileminen.

Numerolappu paitaan kiinni ja pientä ihmettelyä, että mitäs sitten pitää tehdä. Ilma oli aurinkoinen ja lämpötila pari astetta alle 20 ast. eli mainio suunnistussää. Avoimien sarjojen lähtö avautui klo 13:00. Yritin odottaa varttitunnin, että pahin ruuhka menee ohi, mutta en malttanut. Viisi yli lähdin lähtöön. Jonoa oli noin 200 m ja kesti noin 40 min, että sain kartan. Naureskelin jonossa samaan kohtaan osuneen vanhemman miehen kanssa sitä, että jossainhan sen jonon on oltava, kun se ei ollut parkkipaikalla, vessoilla, eikä ilmoittautumisessa. 

Ensimmäinen päivä 

Tunnelmia KS: seurateltalta. Kuva: Jarno Kiintola.

Kartta käteen, nollaus ja suunta kohti ensimmäistä rastia. Ja sitten sitä tuli, herkkua koko rahan edestä. Juuri sitä mitä tulin Kainuusta hakemaan. Avaraa kovapohjaista mäntykangasta, jossa näkyvyys oli parhaimmillaan useita satoja metrejä ( =henkilökohtainen silmämääräinen arvio). Vaikka juokseminen on helppoa, pitää tähänkin maastotyyppiin totutella. Suoritus keulii helposti ja näennäinen helppous hämää. 

On todella helppo edetä kun on kartalla, mutta jos hukkaa itsensä, kiinni saaminen ei olekaan niin helppoa kuin luulisi. Loivat notkot ja nenät vuorottelevat eikä kohdalle osu välttämättä mitään muuta. Maastossa ei ole lainkaan jyrkänteitä eikä avokallioita ja kivetkin mahtuvat kahden käden sormiin. Avoimia alueita, on vaikea hahmottaa, sillä maasto on muutenkin avonaista. 

Suunta pitää ottaa Tipasoajalla huolellisesti ja vähäinenkin virhe lähtösuunnassa kostautuu helposti, sillä yhtä ja samaa suuntaan edetään pitkään. Jos lähtösuunta on hieman väärä ja luottaa pelkkään kompasiin eikä lue maastoa, on melko varmasti hukassa. Kymenlaaksolaisissa maastoissa selvästi lyhyemmät suunnanottovälit eivät tee niin suurta virhettä ja todennäköisesti saa itsensä kiinni jonkun "väärän" maastokohteen avulla. Tipasojalla on vain "käyrää, notkoja ja neniä".

Kuivaa jäkälää ja matalaa puolukan varpua eikä paljon muuta aluskasvillisuutta sekä olemattomia pusikoita. Kotikonnuilla Kaakkois-Suomessa vihreä tarkoittaa rytinää ja ryskettä, Kainuussa vaalean vihreää ei välttämättä huomaa maastossa lainkaan. Toki oikeaa pusikkoakin löytyi sopivilla/sopimattomilla reitinvalinnoilla. Pystyvihreällä on merkitty paikoin hakkuutähteiden lisäksi matalaa kitukasvuista katajapensasta.

1. päivä pitkä A-rata ja punaisella minun reittiäni. Ote kartasta Huhtikangas Tipasoja (c) Sotkamon Jymy. Klikkaa karttaa.

Olen ahne, joten valitsin tietysti pitkän A-radan: "Koko rahalla" pitää saada kun tänne asti on tultu. Juoksu kulki hyvin. Se kulki yllättävän hyvin ottaen huomioon valmistautumiset: tukkoinen nuhaa enteilevä olo, surkeat yöunet ja olematon verryttely. Todellinen juostun matkan mukaan laskettu kilometrivauhtini oli 7:17 min/km. Saman ikäiset oikeat urheilijat juoksevat noin 5 min/km vauhdilla tässä maastossa sen reilun tunnin ajan.

Palkitsin itseni ensin letulla ja sitten lohikeitolla - siis juuri tässä järjestyksessä.

Loppuverkkana kierros frisbeegolfia Katinkullassa. Väylien infotauluissa on kaikissa virhe. Niissä lukee PAR 3, vaikka niissä pitäisi olla PAR 5.

Tulospalvelusta

Avoimissa sarjojen tulospalvelu hoidettiin Navisport -ohjelmalla. Olen sen toimintaa seurannut sivusilmällä mm. silloin kun olen vieraillut naapuriseurojen iltarasteilla, jossa se on käytössä. Navisport vaikuttaa näppärältä systeemiltä. Sisäänluku sujui nyt sutjakasti neljällä tabletti/kännykkä-lukijayksiköllä. Fyysisesti tabletti+lukija on pykälää yksinkertaisempi ja kätevämpi kuin läppärillä, hiirellä, mokkulalla, verkkolaitteella ja kirjoituspöydällä toimittaessa. Toki nimet olivat jo syötettyiä valmiiksi järjestelmään kun sisäänluku tapahtui.

Navisportin väliaikatuloksista löytyy mielenkiintoinen graafinen ilmentymä omasta suorituksesta:

1. Päivän väliaika-analyysi. Onnistuin 83,33 %:sesti.

Pummit ovat notkoja ja tasainen viiva tarkoittaa tasaista suoritusta. Kukkula tarkoittaa ilmeisesti ylisuorittamista, sillä suoritustaso on silloin yli hetkellisesti 100%. Ohjelma laskee myös mikä olisi ollut optimiaika ilman virheitä. Esim. ensimmäisen päivän suorituksessa on Navisportin mukaan virhettä 10:20. Oma arvioni oli puolet tästä ja virheiden suhde oli sama myös muina päivinä.

Asiakkaan puolelta nähtynä Navisport toimii sutjakasti. Välipäivän sprintissä (josta lisää jäljempänä), maalihenkilö oli tullut tablettinsa kanssa aivan maalileimasimen viereen ja tarkisti suoritukseni sekunti siitä kun olin leimannut maalissa. Kätevää. Sitä en tiedä miltä Navisport näyttää käyttäjän ja ylläpidon puolelta katsottuna. 

1. Välipäivä

Välipäivän sprintti Vuokatin urheiluopistolla. Minun reittini punaisella.

Vuokatinhovi (c) Sotkamon Jymy. Klikkaa karttaa.

Kaiken aikaa tihutti tai satoi vettä ja jonkin aikaa satoi rankasti. Olin matkalla tavallisilla silmälaseilla. Tunnustan, että yhden kielletyn pihan läpi taisin mennä menin. Lasit olivat aivan huurussa ja katsoin, että "tuosta rinne ylös talon oikealta puolelta ja pyyhin lasit sitten mäen päällä". Väärä talo, mutta huomasin sen vasta sen jälkeen kun olin jo pihan toisella puolella. En tallonut kukkapenkkiä vaan maitohorsmaa.

Sprintin järjestelyt pyörivät sujuvasti. Ei odottelua, vaan raha tiskiin ja kartta käteen. Tiedä sitten, kuinka paljon kostea keli pienensi osanottajamäärää?

Matkaseurueemme nuorimmat jäsenet menivät päiväksi Mahti Puistoon, jossa on mm. Miljoona Alue, Ilma Rata, Vaahtokuoppa, Töyssyrata, Resimaa ja Rientää puisto. Kokeilkaapas joskus huviksenne sitä, että käännätte katukuvassa ja mediassa näkyvät coolit englanninkieliset iskulauseet ja ilmaisut sanasta sanaan suomeksi. Paikkojen, palveluiden ja tapahtumien nimet kuulostavat silloin todella hoopoilta.

2. Kisapäivä

Kilpasarjoilla oli toisena päivänä teemana pitkä matka ja avoimienkin sarjojen matkat pitenivät edellisestä hieman. Reisissä ja pohkeissa eivät tuntuneet edelliset päivät, joten valintani on taas: "Koko rahalla" eli pitkä A, jolla oli pituutta 9,5 km.

2. päivä pitkä A-rata rastiväli  4-5. Ote kartasta Hiidenlampi Tipasoja (c) Sotkamon Jymy. Klikkaa karttaa.

Miten menisit välin 4-5? Käytännön ratkaisuja köytyy täältä: Linkki härveliin. T. Rannilan ratkaisu on erittäin mielenkiintoinen.

Juoksu kulki melko hyvin, mutta tein puolivälin jälkeen virheen, jota en hevillä unohda. Eipä ole tällä planeetalla moista kiemuraan nähty ja sillä olisi melko varmasti voitettu Kouvolan iltarastien Härvelikilpailun kuukauden kiemuran palkinto. Tämä vuoden toiseksi naurettavin suoritus löytyy KRV:n avointen sarjojen tuloksista. Etsikää, mutta älkää tukehtuko nauruun. Toiseksi, siksi, että Pekka teki H50A-sarjassa vieläkin taidokkaamman kiemuran. Ja kisakonkari Hannulle tuli hylsy H70-sarjassa ottamalla väärän kartan. Eli sattuu sitä minua viisammillekin vahinkoja. 

2. päivä.

Kolme selvää virhettä eli rastit 7, 8 ja 11. Rastin 5 vertailuarvo on noinkin huono, koska tuloksiin on päässyt mukaan hylsyn tehnyt suunnistaja, joka on vitosrastille saanut haamuajan 1:15. Nopein hyväksytyn suorituksen tehnyt on juossut välin aikaan 9:57. Minulla meni tähän väliin aikaa 14:43 enkä tehnyt virhettä vaan osuin ns. kuin telkkä pönttöön.

Lohdutin itseäni vohvelilla (+ lakkahillo + synteettinen kermavaahto). Melko lötö vohveli, mutta hillo on erittäin hyvää.

Toinen välipäivä...

... aloitettiin patikoimalla Vuokatinvaaran ympäri. Käytiin myös vaaran huipulla katsomassa maisemia. Sitten välipäivän sprinttiä. Nyt oli aurinkoinen ilma ja nyt näkimet eivät menneet huuruun. En temponut väkisin vaan hölköttelin sopivalta tuntuvaa vauhtia leppoisassa kesäillassa. Varsin hyvä suoritus: tulokset. 2. välipäivän sprintin rata löytyy täältä.

3. Kisapäivä

Avointen sarjojen pitkä A 6,2 km 20 rastia. Varsin normi suoritus ja vain kaksi rastiväliä hieman kiemurtaen. Näistä oman arvion mukaan noin 3 min ylimääräistä. Muuten ei ongelmia eli kaiken muun hävisin juosten. Suurimmat ylämäet oli pakko kävellä. Viimeisellä kilometrillä alkoi jalka painaa. Viimeiseltä rastilta maaliin kaikki peliin ja aikaa meni 15 s. Se riitti voittamaan loppusuoravedon jonka panoksena tänään oli pyykkikoneen tyhjennys ja kuivauskaapin täyttö.

3. päivä ja alun varmistelun jälkeen tasainen suoritus.

Palkitsin itseni 3,5 € hintaisella pehmiksellä. En ole ikinä nähnyt niin vanhaa jäätelönmyyjää, mutta otteista näki, että pehmistuutin teko sujui rutiinilla.

Loppuverryttelynä kävin ajelemassa pyörällä Sotkamon keskustassa päin ja katselin maisemia. Näin myös Sotkamon "pimeän puolen". Eli huippusiistien ja upeiden loma-asuntojen ja viimeisen päälle bungalowien lisäksi paikkakunnalta löytyy rähjäisiä peltihalleja, käyttämättömien  teollisuuskiinteistöjen sekavia takapihoja ja romulaaneja.

4. Kisapäivä

4. Päivä pitkä A-rata rastiväli  6-7.Tässä oli hieman muutakin kuin kuivaa kangasta. Ote kartasta Hiidenrasi Tipasoja (c) Sotkamon Jymy. Klikkaa karttaa

Miten menisit välin 6-7? Vastauksia löytyy täältä.

Viikon paras suoritus. Olin koko ajan kartalla ja juoksukin kulki kohtalaisesti. Parissa kohtaa otin varman päälle. Näissä kohdissa mutkat oikomalla olisi ehkä ollut mahdollista saada pari minuuttia pois ajasta, mutta hyvä näin.

4. päivä. Paras ja tasaisin suoritus. Ykkösen varmistelu näkyy ja loppukiri ei ollut yhtä ponnekas kuin edellisinä päivinä. Onnistuminen yli 90%.

Palkitsin itseni herkkupullalla (munkit oli loppu) ja minttutoffeetangolla, joka ei maistunut mintulta eikä toffeelta.

Muita huomioita 

Rastiviikon avaus

Taisi olla ensimmäinen kerta kun seurasin KRV:n avaijaismuodollisuuksia. Puheen piti Suomen Olympiakomitean puheenjohtaja Timo Ritakallio. Puhe sujui ilman lunttia ja siitä huokui, että puhuja tiesi mistä puhui. Olen monet kerrat nänyt miten joku paikallispoliitikko on kutsuttu avaamaan läänin suurimmat urheilukisat. Puhuja lukee nenä kiinni paperissa ja tuskin tietää itsekään onko hän nyt uimahyppy-, eukonkanto- vai suunnistuskilpailussa.

Maalileimaus

Seurasin viimeisenä päivänä pidemmän aikaa suunnistajien toimintaa viimeiseltä rastilta maaliin. Viimeisellä rastilla oli kolme pukkia, joissa yhteensä viisi leimasinta. Yhdessä leimasimessa oli koodi RR ja muissa taisi kaikissa olla 100. Suurin osa kilpasarjalaisista oli yleisöstä katsoen oikealta ja heille lähin leimasin oli 100. Suurin osa avointen sarjojen suunnistajista tuli vasemmalta ja heille lähin leimasin oli RR.

Noin joka 20. kuntosuunnistaja leimasi RR-leimasimella ja jatkoi siitä suoraan oikeaan maaliin.

Suurin osa kuntosuunnistajista pysähtyi RR-leimasimen viereen katsoi sitä ja siirtyi sitten seuraavalle rastipukille. Vilkaisu vielä karttaan ja leimasimeen ennen leimausta ja sitten maaliin.

Näin myös useampia tapauksia, jossa ensin kuntosuunnistaja leimasi RR-leimasimella. Siis sillä joka oli tulosuunnassa lähinnä. Sitten kolme juoksuaskelta kohti maalia. Jarrut kiinni, ympäri ja uusi leimaus leimasimella 100 ja sitten uusi kiihdytys maaliin.

Yllättävän moni ei siis tiedä sitä, että viimeisellä rastilla kaikki leimasimet ovat saman arvoisia leimasimen tunnuksesta huolimatta ja millä tahansa leimaaminen kelpaa. Valitsemalla sen pukin ja leimasimen, joka on lähimpänä tulosuunnasta säästää helposti sekunnin tai pari.Vaikuttaa pieneltä asialta, mutta jos pelissä on loppusuoraveto, niin se on sekuntipeliä.

Roskaa?

Järjestäjät ilmoittivat kisaohjelmassa, että maalissa ei jaeta juomaa kertakäyttömukeista, näin roskaa syntyy 16000 mukia vähemmän. Ihan hyvä periaate, että vältetään turhan roskan tekemistä.

Kaikille jaettiin ensimmäisen päivän maalissa muistoesineenä kaulanauha. Eli sellainen violetti lenkki, joka ripustetaan kaulaan. Nauhassa on klipsi, johon saa jotain roikkumaan. Muistoesineenä nauha on kovin kovin vaatimaton ja käyttöarvo on suurimmalle osalle suunnistajista olematon. Näitä nauhoja saa Kiinasta ja hinta on noin 3 snt kpl kun tilausmäärä on sopiva. Mitenkäs sitä mukittomuutta perusteltiinkaan?

Idea seuraaville järjestäjille. Hommatkaa nauhojen sijaan oikeita mukeja KRV:n logolla ja pienellä palalla karttakuvaa varustettuna. Eli maaliin tulon jälkeen muki käteen ja sitten sen kanssa vesipisteelle. Kiinasta niitä saa hintaan kymmenen senttiä kappale. Oikealla mukilla on käyttöarvoa kaikille ja jos niitä jää yli, ne säilyttävät arvonsa seuraavaan vuoteen. Muki pyörii suunnistajan aamukahvi- ja iltateepöydässä ja muistuttaa useamman kerran viikossa KRV:n olemassaolosta.

Tietysti suunnistajalle tärkein muistoesine reissusta on kartta ja muu sälä tulee sen jälkeen.

Matkamuistot

KRV kaupassa ei ollut pinssejä eikä edes kangasmerkkejä. Marmatin täällä siitä, että krääsämyynti on nykyään mennyt överiksi. KRV-kaupassa näin ei ollut. Tarjolla oli vain muutama erilainen T-paita ja putkihuivi. Kumpiakin on kotona aivan riittävästi, joten kauppoja ei tullut. Lunastin itsestäni ensimmäisenä päivänä maalisuoralla otetun valokuvan. Kuten aina, olen todella pellen näköinen oikeissa valokuvissa. Siinä on 5 eurolla hupia kotijoukoille.

Käsiohjelma

Käsiohjelma oli kunnon vihko, josta löytyi paljon tarpeellista tietoa. Tästä pointsit järjestäjille. Otin mukaani kaksi kappaletta. Toisen arkistoin ja se toinen oli käyttökappale, jota selattiin ahkerasti kämpillä. Paperinen käsiohjelma kelpaa aamutuimaan myös älykännykän (akku tyhjä) käyttäjille. Paperiversiosta on helppo aamiaispöydässä tarkistaa, missä päin lähtö on, paljonko oli matka ja kuka sen elittisarjan voittikaan viime vuonna.

Lisää  herkkuja

Metrilakuun en sortunut tälläkään kertaa. Onko joku käynyt jossain tapahtumassa Suomessa, jossa EI OLE metrilakun myyntiä? Ilmoittakoon heti. Tästä kun mennään muutama vuosikymmen eteenpäin, niin Suomen kansallisherkuksi karjalanpiirakan, ruisleivän ja hernekeiton tilalle vaihdetaan metrilaku. Eikä se ole lähellekään metrin mittainen! Olen mitannut.

Lopuksi

Mikäs se on reissatessa kun oli valmis majoitus, kyyti, ruokapöytä ja seurateltatkin oli valmiiksi pystytetty. Kiitos näistä kaikille matkakumppaneille ja seurakavereille.

Upeat maastot, mainiot radat ja järjestelyissä ei mitään moitittavaa. Pesupaikalla oli sopivan lämmintä vettä. Kiitos järjestäjille hienosti järjestetystä Rastiviikosta.

Ai niin. Vuokatin S-marketista löytyi Classic Minttu -jäätelöpuikkoja. Niitä en ole löytänyt Kouvolan Prismasta enkä Mylsän ja Korian S-marketeista vaikka kaivoin kylmäaltaat pohjia myöten. Suosittelen siis lämpimästi Vuokattia.

10. Jukola

Kymmenes kertani Jukolassa kilpailijana ja taas monta kokemusta rikkaampana.

Valmistautuminen

Jalat olivat tuntuneet väsyneiltä pitkään - kuten minulla on aina tässä vaiheessa kautta. Saatuani tietää osuuspituuden olevan vähän yli 13 km, kevensin viikon iltarastisuoritukset ja valitsin lopuksi pari C-rataa. Oliko tästä apuja, se selviää jutun loppupuolella.

Kolmas osuus on ns. pitkä yö. Alkuviikolla vaihdoin lampun akkuun uudet kennot ja testailin miten kauan valoa riittää. 2 tuntia täydellä teholla ja akku olisi jaksanut vielä pidempään, mutta totesin tämän riittävän.

Mitä pakata mukaan? Säätiedotusten mukaan todennäköisemmin tarvitaan shortseja kuin sadevaatteita. Kaksi rinkkareppua, teltta, makuupussit ja -alustat, eväät juotavat, pikkureppu ja retkituoli on helpoin kuljettaa nokkakärryillä. Täytin kärryn tyhjentyneet renkaat edellisenä iltana. Kun reput oli pakattu ja oli tarkoitus lastata ne kärryihin, olivat molemmat renkaat tyhjät. Kaksi tyhjää rengasta => 2 x renkaan paikkaus. Työkalut takaisin paikalleen, ruokailu ja uusi yritys. Toinen rengas oli tyhjä => 1 x renkaan paikkaus. Kiinalaisten kärryjen renkaiden sisäkumi on rapeaa tavaraa. Ensi vuotta varten on kumit vaihdettava uusiin. Toinen rengas on paikattu jo kolmesti eli tuskin näillä Napapiirille asti päästään.

Spekulaatiot

Huippujoukkueista en tiedä mitään. Henkilökohtaisella tasolla huippujoukkueet eivät kiinnosta minua. Ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän ostettuja eli "keinotekoisesti" kasattuja. Enemmän kiinnostavat oman paikkakunnan seurojen ja suunnistajien joukkueet, eli KS:n lisäksi mm.: Kuus, Kajo, Anjalan liitto, InkTe, Rasti Daamit, Vielä kerran tytöt ja Kaslink. Iltarasteilta tuttuja nimiä vilisee toki muissakin joukkueissa, mutta nämä tulivat nyt ensimmäiseksi mieleen.

Liiton joukkueessa ei ollut muita kuin kovia juoksijoita. Omaan herrasmiesmäiseen tapaansa kaikki, joiden kanssa satuin juttelemaan, pitivät suunnistustaitojaan vain välttävinä. Sijoitus 283 kertoo kyllä toista. Siihen päästäkseen pitää jokaisen joukkueen jäsenen osata myös suunnistaa. Ei tuo sijoitus pelkällä peesaamisella onnistuisi.

Parkkiin ja telttaan

Katsoimme Venlojen viestin kotona. Kotona kisan seuraaminen on helpompaa, vaikka tunnelma jää kokematta. Sitten pari tuntia ajoa ja olimme parkkipaikalla. Pysäköinninohjaaja kehui kärryämme kun nostimme sen kokonaisena pakettina ulos takapaksista. Hän oli nähnyt kertomansa mukaan vaikka minkälaisia viritelmiä ja meidän oli kuulemma sieltä parhaimmasta päästä. Matkaa telttapaikalle oli 2 km ja tiedän miltä olisi tuntunut kantaa kaikki kamat moinen matka käsissä. Se tuntuu samalta kuin vastaavan painoisten telamiinojen kantaminen.

Telttapaikka löytyi helposti koska olin printannut siitä kartan etukäteen. Ennen pystytystä katsoimme Hornetin taitolentoesityksen. Vaikuttavan näköistä ja kuuloista. En pysty keksimään mitään muuta toimintaa, jossa keskittymisen pitää olla vastaavalla tasolla. Hävittäjälentäjä on kaiken aikaa 0,5 sekunnin päässä täydellisestä tuhoutumisesta ja kuolemasta. Itse voin omien toimintojeni aikana vilkaista sivulle, kaivella nenää tai haukotella siltä jos tuntuu, mutta hävittäjälentäjän pitää keskittyä tekemiseensä ilman pienintäkään klappia. Hienoa että puolustusvoimat järjestää suunnistusväelle toimintanäytöksiä.

Tunnelma Areenalla noin tunti ennen Jukolan starttia.

Lauantai-ilta

Ilomäen Mika totesi haastattelussa, että Jukolan kasvu ei ole itseisarvo. Näin on. Ehkä osallistujamäärä pikkuhiljaa vielä vähän kasvaa, mutta paljon suuremmaksi se ei voi enää tulla. Tai jos tulee, niin sitten ihan kaikkea pitää suurentaa. Areena oli lauantai-iltana paikoin niin täynnä, että kävely tapahtui tappituntumalta. Jukola-kauppaan emme päässeet ensimmäisellä yrityksellä edes sisälle. Emme yksinkertaisesti mahtuneet ovesta sisälle. Metrilakukojullakin oli 15 m jono.

Jukolan lähtö-järjestely oli hieman poikkeuksellinen. Hyvin se toimi, vaikka yleisölle se ei ollut paras mahdollinen. Huomasiko kukaan, että lähtösuorana käytettävä tie oli ympäröivää maastoa noin 1,5 m korkeammalla? Miksi näin? Nouseeko pellolle keväällä metrin verran vettä? Ensimmäisen osuuden kilpailijat olivat kuin mallit catwalkilla.

Jos oli ahdasta aloittajilla, niin ahdasta oli myös yleisöllä.

Järjestäjien ruokailuun en edes yrittänyt mennä. Sain edellisenä vuonna siitä tarpeekseni. Valitsimme siis FestariGrilli-jonon. Normaali kanawok oli vähän kuivaa ja majoneesi oli oudon hyytelömäinen klimppi. Jos oli riisi kuivaa, niin sitä eivät olleet teltassa ahkeroineiden työntekijöiden otsat ja paidat. Taatusti muistavat Jukola-keikkansa muiden festareiden seasta tämän kesän raskaimpana urakkana. Hinta-laatusuhde välttävä.

Nukuttaa, ei nukuta, nukuttaa, ei nukuta...

Tein laskelmia ja arviointeja siitä milloin minun suunnistukseni alkaa. Päätin pysyä hereillä siihen asti. Jos sattuisin nukahtamaan, niin sen jälkeen on kaksi vaihtoehtoa: En herää ajoissa tai jos herään niin olo tuntuu kuin lipputangon nuppi olisi tippunut päähän. Katselin ekaa osuutta screeniltä ja kännykästä (ei oma) teltalla. Loikoilin ja kasailin tavaroita. Jukola appi oli jumissa, eli siitä ei ollut apua, mutta perinteinen on-line kertoi miten viesti eteni. Vaihdoin teltassa vielä asentoa noin 39 kertaa ja sitten nappasin repun selkään ja lähdin kohti tuulitelttaa. Olo oli enemmän tai vähemmän tokkurainen.

Mars matkaan

Vein lamppuni puomille, mutta aurinko oli juuri noussut ja niinpä annoin sen ja takkini kakkososuudelta tulleelle Hannulle. Kaukaa viisaana olin ottanut mukaan myös hikinauhan. Panta päähän, kello käyntiin ja sukellus hämäläiseen korpimaastoon. Ensimmäinen kuusikko lähdön jälkeen oli hieman hämyisä, mutta karttaa näki hyvin lukea ilman valoa. Vastaisen varalle pitää viritellä kevyempi kartanlukuvalo kuntoon.

Sekalaiset kokemukset

Jukola-kauppassa 

Pinssipaketin ostin heti kun areenalle saavuttiin (siis jo ennen oletettua alea).

Minulle on käynyt aina niin, että Jukola-kaupan alennusmyynti on mennyt sivu suun. Se on alkanut juuri silloin kun olen ollut puomilla odottamassa karttaa tai kun olen ollut metsässä. Pari kertaa olen jopa kuullut kenttäkuulutuksen mainostavan alea samalla kun itse kärkyn karttaa. Sitten kun lopulta olen itse ehtinyt kauppaan, jäljellä ei ole ollut mitään käypäistä ostettavaa. Tällä kertaa kun suunnistukseni on paketissa hyvissä ajoin, ehtisin kokemaan Jukola-kaupan alennusmyynnin.

Ja mitä vielä: Myyjä totesi, että ovat tehneet päätöksen, että eivät alenna tuotteiden hintoja. Se on kuulemma väärin niitä kohtaan, jotka eivät pääse sinne. Höh? Tässähän minä nyt olen kun en ole aiemmin ehtinyt. Tuotteet löytävät kuulemma ostajansa näinkin. En epäile sitä, mutta en ostanut normaalihintaista T-paitaa, koska niitä on kaapit täynnä.

Jukola-tuotteiden nimikemäärä kasvaa kaiken aikaa. Kisajärjestäjät ovat ilmeisesti lukenee tätä blogiani, sillä tänä vuonna oli pinssejä myytävänä kahden erilaisen yhteisessä pakkauksessa. Jukolan henkeen sopivat suomalaiset "perinteiset" tuotteet eli esim. saunatarvikkeet ja muut pienet muistoesineet sekä tietysti T-paidat. Myös karttapyyhe on suunnistajille sopiva käyttökelpoinen muistoesine. Mielestäni Jukola-tuotteiden kirjo kuitenkin on mennyt jo överiksi. En ostanut Jukola-grillipihtejä, enkä Jukola-ruokalappua. Jos ensi kerralla on myynnissä Jukola-pyöränmutteriavain, Jukola- minidisplay-hmdi-muunnin tai Jukola-paperinrei'itin, saattaisin harkita niiden ostamista.

Käsiohjelma

Järjestäjät ovat myös huomioineet toiveeni paperisesta käsiohjelmasta. Valitettavasti käsiohjelma oli käytännössä mainoslehti. Vihkonen ei sisältänyt oikeastaan mitään tarpeellista tietoa. Areenan kartta sentään oli. Ymmärrän sen, että käsiohjelma on katoavaa perinnettä - kuten ns. printtimedia monessa muussakin yhteydessä.

Tulostaulu

Screeni oli vähän liian alhaalla.

Tulostaulu oli mallia: perinteinen. Toistasataa A4:sta nidottuna levyille. Muutaman kerran menin ohitse ja yhden käden sormiin mahtuvat ne, jotka jotain taululta tavailivat. Itsekään en niitä tutkinut. Luin kilpailuohjeet netistä kotona ennen reissua ja tulokset netistä reissun jälkeen. Karsinassa ollessani tarkistin esimmäiseksi missä varakarttapiste on. Näillä mentiin. Tulostaulut kannattaa siirtää digiaikaan. Vaihtoalueella olevat näytöt, joilla voi omalla emitillä seurata oman joukkueen etenemistä toimivat hienosti. Siinä mallia ilmoitustauluille.

Puuroaamiainen

Pöytälevynä ikivanha epätasainen osb-levy tummansiniseksi maalattuna. Pöytälevy-käytössä tämän levyn etu on se, että pöytää ei tarvitse pyyhkiä puhtaaksi - sitä ei yksinkertaisesti voi pyyhkiä.

Puuroaamiaiselle en ole koskaan aiemmin ehtinyt/päässyt. Nyt kokeilin sitä. Vaikka en olekaan mikään puuroihminen, oli puuro puuroksi varsin hyvää. 8 € annos oli lisukkeineen varsin hyvä hinta-laatusuhteeltaan.

Palkintojenjako

Palkintojenjakoa seurasin hetken. Paras palkittiin viimeiseksi. Tämä takaperoinen tapa jaksaa yhä ihmetyttää minua. Jännitysmomenttia ei ole, sillä kaikkihan tiesivät kuka oli voittaja. Vai pelätäänkö sitä, että jos voittaja palkitaan ensimmäiseksi, yleisö kaikkoaa heti sen jälkeen?

Bajamajan lisälaite?

Vaihtoalueen bajamajan oikealla seinustalla (siis sisältä katsoen kun istuu pytyllä) oli joku musta loota. Siinä vilkkui ledi. Omat toimintoni eivät vaikuttaneet vilkkumiseen.  Käsidesipullot olivat ulkona. Paperi tuli omasta telineestään. Mikä aparaatti oli kyseessä? Sähköä sen sisällä oli oltava, muuten valo ei olisi vilkkunut. En uskaltanut koskea, sillä keskittyminen omaan suoritukseen oli jo alkanut - siis suunnistukseen!

Kielioppia

Tämä oli Kangasala Jukola. Kun vastataan kysymykseen missä Jukola on, vastaus on Kangasalla. Se ei ole Kangasalalla, kuten minä olettaisin sen olevan, eikä se ole Kangasalassa. Ulko-olento on typistetty ja tämä johtuu netistä lukemieni tietojen mukaan siitä, että paikkakunnan oma vakiintunut käytäntö on näin taivutuksen muotoillut.

Fysiikka

Toistaiseksi pisin suunnistukseni tänä vuonna. Ratapituus 13,2 km, juostu matka 15,28 km. Ylimääräistä matkaa tuli noin 16%, joka on aika normaali arvo minulle. Tavoiteaikani on aika, joka tulee 10 min/km vauhdilla. Eli tässä tapauksessa 13,2 km radalla se on 132 min. Nyt en päässyt alle tavoiteaikani, vaan se ylittyi harmittavan näpärästi. Aikaa meni 2 tuntia ja 13 min eli 133 minuuttia

Todellinen juoksuvauhtini, eli juostun matkan mukaan laskettu vauhti, oli keskimäärin 8:43 min/km ja viimeiseltä rastilta vaihtoleimaukseen jalka nousi vauhdilla 3:22 min/km. Juoksu kulki ilman ongelmia ja loppukirikin irtosi. Alkuviikon tankkaukset ja fyysiset hienosäädöt onnistuivat siis hyvin.

Yhteenveto Jukolasta

Plussat
• Pysäköinti
• Liikenteen sujuminen - tullessa 4 min jonotusta, pois lähtiessä  alle 1 min.
• Vessat - ei jonoja.
• Puuroaamiainen.
• Pinssi.
• Hornetin lentonäytös.
• Tuuliteltta aivan sisäänluvun vieressä.
• Suihkussa sopivan lämmintä vettä.
• Kartta, radat, maasto ja kilpailutoiminnot taattua Jukola-laatua.

Miinukset
• Iso screeni oli metrin liian matalalla (tai edessä olevat katsojat olivat metrin liian pitkiä)
• Ei Jukola-kaupan alennusmyyntiä
• Paperisen käsiohjelman sisältö
• Ei postimerkkiä / leimaa
• Sotkun munkissa oli hillon paikalla reikä!