torstai 31. joulukuuta 2020

Yhteenveto suunnistusvuodesta 2020

(HUOM. Bloggerin hallinnasta on kadonnut painike, jolla oma taustakuva venytetään näytön levyiseksi. Tässä ei ole mitään erikoista. Olen hyväksyt käyttöehdot, jossa lukee, että Google voi muuttaa tai lopettaa palveluaan miten tahtoo. Lisäksi Google omistaa kaikki julkaisemani kuvat täysin oikeuksin. Eli jos näette tässä blogissa olevan ottamani/käyttämäni kuvan esim. jossain mainoksessa, niin Google saa käyttää sitä ilmaiseksi miten tahtoo, enkä minä saa siitä rojalteja.
 
Taustakuva on siis tuossa näytön yläreunassa - Olkaa hyvät!)


Tilastoja

Kerään tilastoa ihan omaksi iloksi. Alla suoritetut kilometrit.



Juoksu ja kävely, jonka tilastointi on aloitettuvasta vasta kuluneena vuonna, eivät maistu. Sille ei vaan voi mitään. Hiihtokausi vaihtuu juhannuksena. Eli joulukuun 2020 hiihdot kirjaan kaudelle 2021. Pyöräilykilometrejä tuli selvästi enemmän kuin edellisinä vuosina.  Ajelin pidempiä lenkkejä lähinnä Kotkan seudulla.

Olen kirjannut nykyään myös urheilemiseen käytetyt ajat, mutta historiatietoja on vain suunnistuksesta. Siksi ajankäytön vastaava kaavio ei vielä ole julkaisukelpoinen. Vuonna 2020 suunnistukseen meni aikaa 115 tuntia - siis varsinaiseen kartta kädessä juoksemiseen. Järjestely-, talkoo- ja ratamestaritehtävissä meni aikaa selvästi tätä enemmän. Karttatyöt eivät sisälly em. tietoihin.

Autoilukilometrejä en ole laskenut, mutta suhde on suunnilleen se, että jokaista metsässä juostua kilometriä kohden ajan autolla noin 15 km.


Tavoitteita

En asettanut mitään fyysisiä tai muitakaan tavoitteita. En keksinyt vuodelle mitään numeraalista tavoitetta. Kunto- ja luontopolut on aikaisempina vuosina koluttu läpi. Jos sen voi tavoitteeksi sanoa, niin kesällä oli tarkoitus käydä Forssan lehden iltarasteilla ja siellä myös kävin.


Muita toteutumia  

Osallistuin Anjalan Liiton suunnistusmestaruuskisoihin. Asiaa tietämättömille kerron, että ao. kisoissa on erittäin kova taso. Kyseessä ei siis ole mikään puulaakijuoksentelu. Koska käytössä on ikähyvitykset, onnistuin saamaan palkinnoksi kahvipaketin (pannujauhatus). En juo kahvia, joten annoin paketin pois.

Toinen kisa johon osallistuin poikani kanssa oli KS-Rogaining, josta on oma raporttinsa täällä.

Suunnistuskilometrejä tuli enemmän kuin koskaan. Tästä kiitos seuramme valmentajalle Samulle, joka tehtaili taitoharjoituksia pitkin kautta. Suunnistussuorituksia tuli vuoden aikana 124 kpl ja niistä erilaisia taitoharjoituksia ehkä noin 20...30 kpl. Suunnistussuorituksia en ole sen paremmin luokitellut tai lajitellut. Yksi rata = yksi suoritus.

Kävin kauden aikana seuraavien seurojen järjestämillä iltarasteilla: Kouvolan Suunnistajat, Inkeroisten Terho, Kuusankosken urheiluseura, Kymin suunnistajat, Hollolan Urheilijat -46 ja Lounais-Hämeen rasti.


Taito

Vaikka harrastuksissani yleensä määrä korvaa laadun, olen yrittänyt myös keskittyä suunnistustaidon kehittämiseen. Samat vanhat jutut: huolellisempi suunnassa kulku, vain olleellisten kohteiden luku, vauhdin riittävä hidastaminen vaikeissa paikoissa, ennakointi ja tyhmien virheiden välttäminen.

Tuo edellisen kappaleen viimeinen asia on helpoin keino parantaa sijoitusta iltarasteilla. Yksikin hölmöily, ja hukattua aikaa ei saa juoksemalla kiinni. Sain monesti melko hyvän sijoituksen iltarasteilla yksinkertaisesti sillä taktiikalla, että en ahnehtinut enkä ottanut mitään riskillä. Tasaisen varma suoritus, ilman mitään erikoisuuksia. Maastossa tuntuu, että eteneminen on junnaavaa, mutta kello tykkää. Tässä yksi tällainen tapaus.

Mielenkiintoisin harjoitusmuoto on multitekniikkaharjoitus. Tosin kaikki taitoharjoitukset ovat sellaisia, että keskittyminen ei saa herpaantua hetkeksikään. Suosittelen kaikille iltarastipuurtajille taitoharjoitusta. Kun on ensin punnertanut läpi multitekniikka- ja väyläsuunnistusradat, tuntuu iltarastien B-rata aivan naurettavan helpolta. (koputan puuta)

Tulee sääli kaikkia jalkapallon ja jääkiekon pelaajia, ja oikeastaan kaikkia pallopelien pelaajia. Heillä on aina se sama kaukalo tai kenttä. Aina sama pallo ja siinä maalitolppien välissä pitää juoksennella edes takaisin. Aina sama nurmikko tai parketti tai jää, ja aina samat heitot ja potkut. Kyllä suunnistus on todella paljon mielenkiintoisempi laji harrastaa. Sitä paitsi suunnistus sopii mainiosti minun kaltaiselleni introvertille. Suosittelen kaikille suunnistusta.

 
Fysiikka

Fysiikka oli kovilla. Alkukaudesta urakoidut taitoharjoitukset tekivät jalat kipeiksi. Elokuinen neljän tunnin rogaining aiheutti kahden viikon pakollisen lepojakson juoksemiseen. Tämän jälkeen oli pakko tyytyä B-ratoihin, sillä palautuminen on tässä iässä hidasta. Kahdeksan suunnistusta viikossa on liikaa, mutta minkäs teet. Suunnistus on kuin Vihreät kuulat. Jos niitä on tarjolla, ne on pakko käyttää kaikki hyväksi.

Vuoden aikana olisi ollut mahdollista saavuttaa 20...30 suunnistusta enemmän, jos olisi ollut täysin terve, jos ei olisi ollut tarve lepuuttaa jalkoja, jos ei olisi ollut mitään muita kiireitä, ja jos olisi ollut vielä hullumpi.

Kartta

Kaiken muun lisäksi olen harjoitellut vuoden aikana melkein 100 tuntia kartan tekoa. Paino sanalla harjoitellut. Kartan teko on asia, joka on opeteltava kantapään kautta. En tässä nyt tarkemmin paneudu tämän lajin yksityiskohtiin. Siitä kirjoitan joskus sitten kokonaan oman juttunsa.

Sen olen huomanut, että kun olen liikkunut luonnossa muuten kuin suunnistamassa, ja olen huomannut mielenkiintoisen kohteen tai paikan, olen miettinyt että mitenköhän tuokin piirrettäisiin kartalle.

Kartanpiirto ei ole vaikuttanut suunnistukseeni. Oletan, että jos jaksan puurtaa se vaikuttaa positiivisesti suunnistustaitoon. Kun itse siirtää maaston muotoja kaksiulotteiseen muotoon kartalle, oppii ymmärtämään paremmin maaston ja kartan suhdetta. Toistaiseksi kartan kanssa painiminen menee sähläämiseen, oikeiden työkalujen (=ocad ominaisuuksien) räpläämiseen, virheiden korjaamiseen, ohjeiden lukemiseen, ihmettelyyn ja pään raapimiseen. Yllättävän paljon tulee kerättyä tyhjiä tölkkejä samalla kun tarpoo taajamaa ja lähimetsää tabletin kanssa ristiin rastiin.

Muuta

Kysyn tässä lajitovereilta sitä, saako kukaan suunnistaessa ns. flow-tilaa? Termi tulee vastaan siellä täällä ja se tuntuu olevan kovasti trendikäs eli ajanmukainen. Tiedän kyllä mikä on flow-tila. Olen sellaisen kokenut muutaman kerran elämässäni, mutta ei suunnistaessa. Eräs kerta oli kauan sitten töissä. Oli niin mielenkiintoinen ongelma käsissä, että ajankulku unohtui kokonaan ja havahduin vasta siihen kun työkaveri kyseli aionko lähteä kotiin ollenkaan. 

Suunnistaessa en pääse lähellekään flowta. Kello käy siis kaiken aikaa takaraivossa. Onko se flow edes mahdollista tässä lajissa?


Ensi kausi   

Olen aina pyytänyt sopivia ideoita kuntoilutavoitteiksi - siis muitakin kuin suunnistusta. Kotikunnasta löytyvien luonnonmuistomerkkien julkiset tiedot ovat yhä puutteelliset, eli niitä en voi lähteä patikoiden tai pyöräillen bongailemaan. Geokätköilyä olen kokeillut, mutta en saanut ahaa-elämystä. Ideoita saa ehdotella. Myös huonot ja älyttömät ideat huomioidaan. Lappi kiinnostaa, sille ei voi mitään ja kohta se on varmaan hulluutta...

keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Munkkirastin Joulukalenterin luukku 23.


P.S. Kannattaa rekisteröityä Jigidi-sivulle. Kirjautuneena voi palapelin jättää kesken ja palat pysyvät juuri niillä paikoillaan.

keskiviikko 9. joulukuuta 2020

Munkkirastin Joulukalenterin luukku 9.

Ihmettelet ehkä sitä miksi luukut tulevat näin yksitellen uusina postauksina, eikä näytössä ole yhtä ainoaa joulukalenterikuvaa luukkuineen.

Netistä löytyy kolme kappaletta ilmaisia ja jollakin tasolla käyttökelpoisia joulukalenterisivuja. Maksullisia on vaikka kuinka paljon, mutta ne ovat toinen juttu.

Näistä kolmesta vain yhteen voi luukkun taakse laittaa vapaan url-osoitteen. Videoita voi kyllä linkitellä varsin vapaasti, mutta ei muita linkkejä.

Tämän ainokaisen linkin kelpuuttavan palvelun "nerokas" ominaisuus on sellainen, että se jotenkin onnistuu esikatselemaan linkitetyn sivun. No - siinähän ei ole mitään ihmeellistä, mutta tässä palapelijoulukalenterissa ao. kalenteri täräyttää heti luukku klikattaessa ratkaistun palapelin näytölle. Koko luukun idea vesittyy siis saman tien.

Olisin tietysti voinut tehdä kalenteri kuvan taulukosta jossa on esim 4 x 6 muodossa luukkukuvia ilman reunuksia. Jokaisen kuvan voisi laittaa linkiksi. Ongelma on ajastus. Nämä luukut ovat aukaistavissa saman tien. Voisin tietysti jokaisena aamuna laittaa käsin linkin paikalleen, mutta en ehdi päivystämään koko joulukuuta koneen ääressä.

Jäljelle jäi siis tämä toteutustapa. Osaavalle koodarille ei olisi iso homma rakentaa sopiva joulukalenteripohja. Maksullisissa palveluissa sopiva ratkaisu on todennäköisesti jo olemassa. Näillä mennään.



sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Hyvää itsenäisyyspäivää

 

Juhlistin itsenäisyyspäivää Suomi-väyläsuunnistuksella. Suomi on iso maa ja Kouvola on iso kunta. Anjalan Takamaalta tulee Vuohijärvelle ja takaisin 99 km, mutta aina kannattaa suunnistaa jos siihen on mahdollisuus.

Väyläsuunnistus on taitoharjoituksista armottomin. Se päihittää jopa käyräkartan. Jos käyräkartalla tarkka sijainti hukkuu, aina voi vetää urakalla seuraavalle mäelle. Käyräharjoituksessa on maastossa yleensä myös rasteja tavalla tai toisella merkattuna, joista saa itsensä määrävälein paikannettua.

Väyläsuunnistuksessa pitää olla kaiken aikaa kartalla. Jos tipahdat, olet hukassa. Sivuille ei voi vilkuilla. Vaikka vieressä näkyisi iso mäki, jyrkänne, järvi tms. sitä ei ole kartassa. On vain sinä ja väylä. 

Tämän kertaista väyläharjoitusta oli vaikeutettu vielä sillä, että kartasta oli poistettu osa symboleista eli kaikki tiet, urat ja polut. Ehkä on silti olemassa yksi vielä tätäkin vaikeampi harjoitus se on väyläkäyrä, ja se kun laitetaan vielä pimeälle, niin itku tulee varmasti.

Itärajaa alas ja länsirannikkoa ylös. Ensimmäisen kerran laidat kolisi Kuhmon-Lieksan paikkeilla. Mitään sanomaton kohta, ja edessä vasemmalla piti olla kapea poikittainen suppa. Sain korjattua nopeasti.

Kuten näkyy Kaakkois-Suomessa meni reilusti sivuun väylältä. Ei mitään kiintopistettä, pelkkää valkoista. Tiukka suunta olisi pitänyt ottaa jo aukolta ja pitää se. Nyt ote lipesi käyrien jälkeen. Suuta oli suunnilleen oikea mutta rinnettä kivutessa tuli sivuttaissiirtymää.

Turun kohdalla tipahdin kartalta hetkeksi. Vihreä oli niin tiukkaa, että suuntaa oli mahdoton pitää ja kun lopulta pääsin ulos, piti tovi miettiä, että missä olen. Onneksi kuviorajan kulmasta sain kiinni.

Käsivarressa oli suurimmat ongelmat. Menin aukoon, mutta tulin pois väärästä kohtaa. Kaarsin oikealle, mutta mikään ei täsmännyt. Isoja kiviä näkyi siellä täällä, mutta mikä on mikä? Päätelmä oli se, että poistuin aukosta väärästä kohtaa. Eli kävin hakemassa aukosta uudestaan vauhtia ja nyt oikea kukkula löytyi. Se oli selvästi lännempänä kuin ensin luulin. Vielä tämän jälkeenkin erittäin vaikea kohta. Vieressä oli todella korkea rinne, mutta kartassa sitä ei ollut. Kiviä oli paljon, mutta nekin ilmeisesti kaikki väylän ulkopuolella. Ja käsivarren pohjoispuolella oleva aukko oli mitä oli.

Ratamestarille on sattunut pieni lapsus. Jostain syystä hän on käyttänyt vuonna1947 vahvistettuja rajoja, vaikka paremmin aiheeseen olisi sopinut tietysti Tarton rauhan rajat.

Ja tältä se sitten näyttää:



Munkkirastin Joulukalenterin luukku 6.

 









torstai 3. joulukuuta 2020

Munkkirastin Joulukalenterin luukku 3.

Klikkaa luukkua alla, niin saat suunnistusaiheisen pikku jutun. Tämä joulukalenteri toimii paremmin tietokoneella kuin kännykällä. Jos selaimesi kysyy, jotain ajureihin tms. liittyvää, niin vastaa kaikkiin kysymyksiin myöntävästi.


 



keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Munkkirastin Joulukalenterin luukku 2.






 

LUUKKU 2.

Klikkaa luukkua alla, niin saat suunnistusaiheisen pikku jutun. Tämä joulukalenteri toimii paremmin tietokoneella kuin kännykällä. Jos selaimesi kysyy, jotain ajureihin tms. liittyvää, niin vastaa kaikkiin kysymyksiin myöntävästi.



tiistai 1. joulukuuta 2020

Munkkirastin Joulukalenterin luukku 1.


Munkkirastin Joulukalenteri avautuu tänään. 

Klikkaa luukkua alla, niin saat suunnistusaiheisen pikku jutun.
- Tämä joulukalenteri toimii paremmin tietokoneella kuin kännykällä (blogger ei osaa rivittää tekstiä, jos alussa on vasemmalle tasattu kuva).
- Joulukalenteri sopii myös alle 18 vuotiaille. Tähän liittyvä kysymys tulee automaattisesti - siitä ei kannata välittää.
- Jos selaimesi kysyy, jotain ajureihin tms. liittyvää, niin vastaa kaikkiin kysymyksiin myöntävästi. Luukun takaa paljastuva tehtävä toimii ensisijaisesti Flash-playerillä ja jos sitä ei koneessasi ole, joudut hyväksymään Flashittöman version.




keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Munkkirastin Joulukalenteri 2020

 

 

Munkkirastin Joulukalenterin ensimmäinen luukku avautuu 1.12.

Jokainen luukku on tänä vuonna tässä kalenterissa oma postaus, eli juttunsa. Jos sinulta jää joku luukku välistä, niin pääset edellisiin luukkuihin käsiksi esim. oikella reunalla olevasta Blogiarkisto-valikosta.
 

 

Joulukalenteria odotellessa voit hankkia pukinkonttiin paketoitavaa - ja nimenomaan kovia paketteja. Alla lahjavinkit:


      



torstai 29. lokakuuta 2020

Viikko 44/2020

Tiistai 27.10. KS-Yökuppi Sahalanmäki.

Kartta ei vaikuta ensi silmäykseltä mitenkään erikoiselta. Normaalia kymenlaaksolaista talousmetsää. Pari mäkialuetta, traktoriteitä, polkuja, ajouria, eri asteisia taimikoita ja aukkoja, sähkölinja ja alueen läpi kulkeva tie. Mäkien rinteillä jyrkänteitä, kiviä ja käyrämuotoja. Maastossa ei ole mitään "erikoistuntomerkkejä" tai mainitsemisen arvoista. Erikoisin kohde taitaa olla usein parkkipaikkana toimiva kivilouhos alueen eteläreunalla.

Silti - Sahalanmäki tuntuu olevan yksi vaikeimmista maastoista Kouvolassa - niin päivällä kuin yöllä. Olen ihmetellyt rinteissä olevia kiviä ja notkoja päivän paisteella ja nyt Yökupissa oli taas naurussa pitelemistä.

Suoritukseni on kokonaisuudessaan nähtävissä tästä. Animaatiossa mukana myös Hannu, jotta voitte verrata etenemisiä.

K-1:

Ykkösväli otti heti luulot pois. Loivaa ylämäkeä ja ainoa mitä näky oli heinää. Ennen ajouraan ainoa mistä sai jotain osviittaa etenemisestä oli kompassi. Ilman suhteellinen kosteusprosentti oli 100, joten näkyvyys ei lukulaseilla ollut mitenkään hääppöinen. Iso kivi! Edessä oikealle laskevaa rinnettä. Rastin jyrkänteen on oltava sen takana. Eipä ollut. Onneksi heijastin näkyi ja oikea jyrkänne oli etuvasemmalla. Melkein koko väli kävellen ja loput tuurilla.

3-4:

Niinpä. Miten tämän selittäisi niin, että vaikuttaisi fiksulta. Kiemurtelu maksoi noin 2 min. Kun lopulta pääsin aukolle, piti tosissaan miettiä miten päin maisema on. Yritän muistaa tämän ohjeen: (Jos maastosta ei saa mitään kiintopistettä TAI näkyvyys häviää TAI joudut kiertään yksittäisen esteen TAI on muita häiriötekijöitä) JA rastille on vielä matkaa useita satoja metrejä JA rastia ennen on selvä kohde NIIN puske eteenpäin suunnalla.  Jos osaat boolen algebraa niin huomaat miten TAI- ja JA-ehdot suhtautuvat toisiinsa.

4-5-6-7:

Seuraavat neljä rastia menivät hyvin. 5-6 väli oli erittäin epämääräinen, mutta onnistuin havainnoimaan rastiväliviivan oikealla puolella olevan pienen mäen. Sen jälkeen tuli apukäyränotko ja sitten mäki nousi. Korkeimman kohdan yli, notko ja sen takana kumpare.

7-8:

Katastrofi-väli. Sähkölinjalta ojille. Ojaa myöden ojan kulmaan. Tässä olin vielä kartalla. Kaiken aikaa oli mielessä se, että pyrin havainnoimaan ajouran. No heti kun oja jäi taakse ja astuin jonkunlaiselle uralle ja siirsin itseni mielessäni ajouran mutkaan ja lähdin sitä pitkin etelään. Ura vei minne meni ja lopulta mikään ei täsmännyt. Kotona vasta ymmärsin mikä meni pieleen. Ajatus karkasi ihan omille teilleen. Ojalta olisi pitänyt puskea suoraan rastille, eikä yrittääkään löytää epämääräistä uraa. Rastihan löytyi sitten niin, että etsin ensin poikittaisen ojan ja sitä pitkin niin kauan, että löytyi ojien risteys. Aikaa meni hukkaan noin 6 min.

9-10:

Kymppiväli oli erittäin vaikea. Yritin mennä viivaa pitkin, mutta kuten näkyy, kaarsin vasemmalle. Kaarron takia menin ojan yli, josta sain tarkan paikan. Iso kivi, mutta mikä niistä? Ajoura, mutta missä kohtaa. Tieheikön reuna. Mäkeä alas ja onneksi heijastin näkyi pitkälle. Oli melkoisesti tuuria mukana.

10-11-M:

Rastille 11 vedin ensin urakalla selvästi oikealle, että osun varmasti leveälle polulle. Sitä pitkin mutkaan ja siitä suoraan rastille. Paitsi, että tein kuvassa näkyvän väkäsen oikealle. Luulin, että siinähän on kumpare, ja sen oikealla sivulla on jyrkänne. (Jästeille eli ei-suunnistaville ihmisille tiedoksi:  Oikea/vasen viittaukset katsotaan aina etennemissuuntaan nähden. Eli tässä ne näyttävät olevan väärin päin, mutta se johtuu siitä, että karttapala on näytöllä eri asennossa kuin suunnistajan kädessä.) Onneksi äkkäsin, että nyt alkaa mennä pieleen ja käänsin takaisin. Nämä tälläiset koukerot ovat ihan turhia, mutta minkäs teet.

Jos katsot härveliä tarkkaan niin huomaat, että täppäni nytkähtää juuri ennen maalia. Etenin todella varovaisesti kohti maalia, sillä kesällä pummasin samalla alueella maalia oikein kunnolla. Eteen tuli viitoitus. Menenkö kumpaan suuntaan? Vasemmalle ja eteen tuli rasti ja rastilla oleva leimasin. Koodi? Mikäs koodin pitäisi olla? Ahaa kyltissä lukee MAALI. Maalileimaus! 

Huhhuh. Ykkösvälillä tuntui, että tästä ei tule mitään. Ja kasivälin sekoilun jälkeen mielessä oli ajatus: "kunhan tässä hölköttelen loppumatkan". Mutta asiahan on niin, että aina pitää puristaa loppuun asti. Aivan kuten Kanada pelaa jääkiekkoa. Vaikka he olisivat kolme maalia häviöllä ja peliaikaa on jäljellä enää yksi minuutti, tempo on maksimissaan. Eli kannatti puristaa, sillä vaikeaa oli muillakin, ja sijoitus oli paras mitä B-radalla oli tarjolla. 

 

29.10. Palomäen muistisuunnistus

Karttaa ei muistisuunnistuksesta ole tarjota, kas kun rastivälin karttapala oli nähtävillä vain rastilla. Tässä reittini.

Muistisuunnistus oli varsin mielenkiintoinen. Huomattavaa on, että tässä oli mukana vahva kotikenttäetu. Palomäen maastossa on tullut liikuttua paljon kartan kanssa ja ilman, joten takaraivossa on jonkinlainen käsitys alueesta. 

Juostua matkaa tuli 48% enemmän kuin ratapituus oli. Tämä on selvästi enemmän kuin normaalisti. Reitti oli valittava yksinkertaisten (eli käytännössä polkujen) kohteiden kautta varmistellen. Lisäksi yksi väli oli suunnistettava kahteen kertaan, sillä piti käydä katsomassa kartta uudestaan. Sekosin poluissa ja muistin rastin olleen menosuunnassa rinteessä. Etsin sitä laskevasta rinteestä kun se olikin vastapäisessä nousevassa rinteessä. Palomäellä on maastossa paljon enemmän polkuja kuin kartasta löytyy, eli tarkkana saa olla kaiken aikaa.

Muistisuunnistuksen tärpit:
- Älä laske pelkästään polkujen risteyksiä. Katso selviä kiintopisteitä ja varsinkin niissä kohdin, joissa pitää kääntyä.
- Mitä yksinkertaisemman ohjeen itsellesi rastivälille keksit sitä parempi. Kolme ohjetta vielä muistaa, mutta seitsemän on aivan liikaa.
- Mikä on ennen rastia oleva kiintopiste? Suunnalla on melkein mahdotonta edetä - kas kun ei ole karttaa, ja varsinkin jos ei ole kompassia.
- Paina mieleen myös rastikohde (etsin kiveä, mutta se olikin kumpare).
- Muista mitä kautta tulit - joudut ehkä palaamaan samaa reittiä.
- Kun tulet rastille, suuntaa kartta ensin oikein päin. Tämän niksin huomasin heti, sillä olin matkassa ilman kompassia.






sunnuntai 30. elokuuta 2020

Suunnistuksen kimppakyydit

Tämä juttu näkyy paremmin tietokoneella kuin kännykällä, jossa osa kuvista on klikattava auki.

Iltarastien kimppakyytien järjestämisestä on ollut usein puhetta. Erilaisia kokeiluja ja yrityksiä asian suhteen on silloin tällöin tehty, mutta huonolla menestyksellä.

Kimppakyydeille on selvä tarve. Kun iltarastit ovat esim. Vuohijärvellä, jonne Kouvolan keskustan eteläpuolisista osista tulee matkaa helposti yli 60 km suuntaansa, tuntuu hölmöltä ajaa yksin sinne ja huomata paikalla, että samalta suunnalta on tullut muitakin suunnistajia yksin autoissaan. Ja sama matkat tietysti takaisin päin.

Ongelmia iltarastien kimppakyydeissä ovat mm. se, että tapahtumapaikka vaihtuu joka kerta, kukaan ei tiedä keitä muita paikalle tulee ja kellään ei ole tarkkaa tietoa kuinka kauan reissussa menee. Jos iltarastien kimppakyytejä verrataan esim. jalkapallon treeneihin huomataan ero. Futiksen treenit ovat aina samassa paikassa, joukkueen kokoonpano eli osallistujat tiedetään melko tarkkaan etukäteen, harjoituksen kesto tiedetään ennakolta. Eli kyydit on helppo sopia. Toisin on iltarastien kanssa.

Mutta ei enää. Iltarastien kimppakyytien sopimiseen ja järjestelemiseen on kehitetty KIKYS-sovellus eli Kimppakyyti suunnistukseen.

Kyytien tarjoajat ja kyytien tarvitsijat ilmoittavat omat tietonsa järjestelmään ennen tapahtumaa. KIKYS yhdistää kyydit ja kyyditettävät niin, että viimeinenkin suunnistaja, joka maaliin tulee, saa kyydin takaisin kotiinsa. Jos kyytiä ei ole mahdollista saada (ei vapaita autoja, ei sopivia reittejä, liian pitkä odotusaika), kyytiä ei muodostu. Eli KIKYS muodostaa vain "varmat tapaukset" mahdollisista kyydeistä. Myös se huomioidaan, että kaikille kyydintarvitsijoille on oltava kyydit molempiin suuntiin, ennen kuin kyydit sovitaan. Eli menokyytiä ei sovita, jos paluukyytiä ei ole ensin sovittu.

Järjestelmän hienous on siinä, että meno- ja paluukyydit eivät välttämättä tapahdu samojen kyyditsijöiden mukana. Eli menomatka ja paluumatka voivat toteutua eri autojen kyydeissä. Tässä huomioidaan se, milloin kyydin tarjoaja lähtee kotoaan matkalle ja kuinka kauan suunnistajat arvioivat suurin piirtein käyttävänsä aikaa tapahtumassa ja suostuvatko kuljettajat odottamaan kyyditettäviä tarvittaessa pidemmän aikaa.

KIKYS muodostaa kyydin tarvitsijoista ja tarjoajista järkeviä pareja/ryhmiä niin, että ensimmäisenä paikalle saapuva ei joudu oman lyhyen suunnistuksensa jälkeen odottamaan koko iltaa viimeistä maaliintulijaa.

KIKYS ei tietenkään voi taata sitä, että kaikille löytyy kyyti, tai että jokaiseen autoon saadaan kyyditettäviä. Mutta sen KIKYS takaa, että kaikki tapahtumapaikalle kyydin saaneet, saavat kyydin myös takaisin kotiin.

KIKYS hoitaa kaiken tietojen yhdistelyn, eli käyttäjien ei normaalitilanteessa tarvitse ottaa erikseen yhteyttä keneenkään toiseen. KIKYS:n kautta tulevat tarjoukset kyydeistä, ne hyväksytään tai hylätään ja KIKYS kuittaa muodostetut kyydit sekä kyyditsijälle, että kyyditettävälle.

KIKYS ei vastaa mahdollista ohareista tai mahdollisesta virheellisestä toiminnasta. KIKYS ei myöskään korvaa mahdollisia matka- tai muita välillisiä kuluja, jos sovittu kyyti ei mistä tahansa syystä toteutunutkaan.

Kuvankaappauksia KIKYS-sovelluksen käytöstä, jotka havainnollistavat sen toimintaa (kommentit ovat aina kuvien alla):

Tästä aloitetaan:

Oikeastaan tätä ennen on jo valittu tapahtuma valikosta. KIKYS noutaa tapahtumat Rastilippu-palvelusta.

Valittiin kyydin tarjoaminen. Monelleko tarjotaan kyytiä. Arviota omasta suunnistusajasta ja suostuminen pidempään odotusaikaan vaikuttavat paluukyytien järjestelyyn

Sitten valitaan oma ajoreitti, määränpää on tapahtumapaikka, joka tulee suoraan Rastilipun kautta. Ilmoitetaan milloin matkaan lähdetään. Näiden tietojen avulla kyydin tarvitsijat päättelevät sen, sopiiko tämä kyytitarjous heille vai ei.
Ja lopuksi täytetään omat tiedot. Ne voi luonnollisesti myös tallettaa oletusarvoiksi, jotta niitä ei tarvitse kirjoittaa joka kerta.


Ennen kahta ylläolevaa esimerkkinäyttöä on tapahtunut paljon: Kyydin tarvitsijat ovat ilmoitelleet itsestään ja myös muita kyydin tarjoajia on ilmoittautunut. Kun tapahtuma lähestyy, sulkeutuu KIKYS-palvelu siltä osin, ja tiedot sovituista kyydeistä ilmaantuvat käyttäjille. Tässä esimerkissä on palvelu laitettu sulkeutumaan edellisen vuorokauden lopussa, joka on ehkä hieman turhan aikaisin. Mattimyöhäiset saattavat tehdä lähtöpäätöksen vasta tapahtumapäivänä iltapäivällä.

Tässä esimerkissä Seppo Skoda on saanut tiedon, että menomatkalla Risto ja Kaija tulevat hänen kyytiinsä. Paluumatkalle tulee vain Kaija. Valitsemalla kyyditettävän nimen, näkee tarkemmat tiedot, eli oikealla näkyvän karttakuvan siitä mistä matkustajat tulevat kyytiin. Matkustajien muita tietoja (esim. kuinka hänet tunnistaa muiden joukosta) ei tässä ole esitelty, mutta kuljettaja saa tietysti tarkistettua halutessaan myös ne. Tämä on hyvä ominaisuus siinä tapauksessa, että osapuolet eivät ennestään tunne toisiaan.

Tältä palvelu näyttää kyydin tarvitsijan puolelta:

Kyydin tarvitsija täyttää omat tietonsa, mukaanlukien arvion siitä, kuinka kauan hänellä menee suunnistaessa aikaa. Hän täyttää myös tiedon mihin mennessä hänen viimeistään pitää saada tarjoukset kyydeistä. Jos aikaraja on aivan ennen tapahtuman alkua ja käy niin, että sopivaa kyytitarjousta ei tule, jää suunnistus kokonaan väliin. Asettamalla riittävän "turvamarginaalin" itselle, pystyy vielä tekemään oman ratkaisun iltrastipaikalle pääsemiseksi. Eli KIKYS katsoo mikä on kyydin tarvitsijan aikaraja ja lähettää hänelle sillä hetkellä voimassa olevat kyytitarjoukset.

Nyt on tärpännyt. Menomatkalle on tarjottu yhtä kyytiä ja paluumatkalle kahta eri kyytiä. Nämä KIKYS on siis valinnut aseteltujen käyttäjien syöttämien aikarajojen puitteissa. Riston pitää vielä katsoa mitä reittiä pitkin tarjotut kyydit kulkevat ja sopivatko ne hänelle.

Tässä on Pekan ajama reitti. Kyydin tarvitsija voi hyväksyä tämän, jolloin Pekan autosta varataan yksi paikka. Sen jälkeen katsotaan paluukyytien tarjoukset. Tai jos tämä reitti on liian kaukana tai se ei kelpaa muista syistä, se voidaan hylätä.



Tässä vahvistus molemmista kyydeistä sekä menomatkan tarkemmat tiedot.

Muita KIKYS ominaisuuksia

Jos kyydin tarvitsijalle tai sen tarjoajalle tulee viime hetken muutos, voi jo sovitun kyydin perua. Tällöin kyydin tiedot poistuvat kummaltakin osapuolelta ja toiselle osapuolelle lähtee varmistuksena tekstiviesti perutusta kyydistä. Mikäli tämä muutos tapahtuu sulkeutumisajan jälkeen, KIKYS ei enää yritä korvata peruuntunutta kyytiä. Kuljettaja ei voi perua pelkkää paluukyytiä. Eli jos hän on tarjonnut paluukyytiä ja tarjous on hyväksytty, siitä pitää pitää kiinni.

Jotta kyydin tarjoaja eli kuljettaja muistaa suunnistuksensa jälkeen ottaa paluumatkalle tulevat kyyditettävät mukaan, kannattaa KIKYS sovellukseen jättää avoimeksi 'Ilmoitus kyytiläisistä' näyttö. Suunnistuksen jälkeen ajatukset saattavat pyöriä kehää ja on olemassa mahdollisuus, että ei yksinkertaisesti muista koko paluukyytiasiaa. 

Toki, jos kuljettajalla itsellään on kiire takaisin, eikä hän halua jäädä odottamaan minuutiksikaan paluukyytiläisiä, voi tarjota kyytiä vain menomatkalle. Näin pääsee itse heti kotimatkalle.

Entä miten arvioida omaan suunnistukseen käytetty aika, jota sovellus kysyy? Aika on tietenkin arvio, ja kuten kaikki tietävät aikaa saattaa kulua selvästi enemmän. Eli aina pitää varautua siihen, että toinen osapuoli viihtyy metsässä kauemmin kuin on suunnitellut. Hän joka suunnistaa aina D-radan valitsee ehkä kahdesta nopeimmasta vaihtoehdosta, ja hän joka suunnistaa aina A- tai F-radan valitsee kahdesta hitaimmasta vaihtoehdosta. Käytäntö tulee osoittamaan miten tämä toimii ja tarviiko vastausvaihtoehtoja muuttaa.

Versioon 2.0 on tulossa mm. kyydin reaaliaikainen seuranta. Kyyditettävä voi katsoa missä hänen kyytinsä on tulossa. Näin ei sadekelillä tarvitse mennä seisomaan tien pientareelle puolta tuntia aikaisemmin.

Vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta...