Havaintoja MM-kisoista

Logosta ensin sen verran, että mielestäni siitä pitäisi jättää sponsorin nimi pois. Olkoon vaikka kuinka rahakas sopimus, niin logoon vain mitä, missä, milloin. Kyllä sponsorille löytyy näkyvyyttä niin haluttaessa aivan riittämiin. Eiväthän nämä olleet Nokian Renkaiden henkilökunnan tms. sprinttisuunnistuksen maailmanmestaruuskisat vaan sprinttisuunnistuksen maailmanmestaruuskisat.

Katselin suunnistuksen sprintin MM-kisat telkusta kokonaisuudessaan. Lähetykset sattuivat suomalaiselle penkkiurheilijalle juuri sopivaan aikaan.

Ensimmäinen havainto oli se, että viestin gps-seurannan grafiikan asetuksissa oli joku virhe. Täpät ja varsinkin niiden hännät olivat epäselviä ja hämäriä. Muihin lähetyksiin kuvan laatua parannettiin.

Millä ohjelmalla gps-seurannan radat piirretään? Ocadillä käsin? Vain onko televisio-osastolla joku oma ohjelmansa siihen?

Sprintin gps-seuranta on melko suurpiirteistä. Lajia tuntemattomalle se on täysin mahdotonta ymmärtää ja suunnistuksen harrastajillakin oli hankaluuksia saada selville se, mistä sitä oikein on menty. Sen ymmärrän, että korkeat rakennukset ja alikulut aiheuttavat signaalille katveita ja heijastuksia. Miten selitetään se, että täysin samasta kohdasta juosseiden kilpailijoiden gps-käyrät menevät ihan eri kohdasta. Molemmat juoksevat kujan keskellä. Toisen käyrä menee kujaa pitkin ja toinen 3/4 verran talon sisällä. Onko vastaanottimissa eroja vai  onko systeemi kertakaikkiaan niin epätarkka?

Aivan varmasti tekniikka kehittyy. Netistä löytyy muutamalla kympillä gps-vastaanottimia, joiden tarkkuus on millimetriluokkaa (siis milli). Kyllä ne palikat kohta ovat sellaisessa muodossa, että mahtuvat suunnistajien selkään. Sitten saamme selvemmät reittiviivat myös sprinttiin.

Eipä ollut hääviä Suomen menestys. Viimeisessä perjantain kisassa hieman mielenkiintoisempi tuloslista ja mikä tärkeintä T.A. ei voittanut. Olisihan se ollut kiva, jos Suomi olisi saanut edes yhden mitalin, mutta aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Suomalaisten ongelma sprintissä on sopivien harjoitusmaastojen puute. En tarkoita yksistään edustussuunnistajia vaan koko lajikansaa. Suomessa oikeaa sprinttiä pääsee suunnistamaan Porvoon vanhassa kaupungissa, Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Keski-Euroopassa joka toinen kylä tai kaupunki sisältää oikeaa monipuolista sokkeloista sprinttimaastoa. Jos olet kotoisin Myllykoskelta, Korialta tai Anjalasta, ei äidinmaidossa ole paljoakaan sprinttigeenejä. Toisin on Euroopan metropoleissa varttuneilla. Kaupunkisuunnistuksen pohjat ovat siellä aivan toisella tasolla.

Nyt kun sprintti ja metsäsuunnistus on eriytetty, tulee käymään niin, että Suomi pärjää suhteellisesti paremmin metsäkisoissa ja huonommin sprintissä. Sprinttikisoihin tulee uusia sprinttimaita, jotka puolestaan eivät pärjää metsäsuunnistuksessa - jos niihin edes osallistuvat. Uudet maat ovat hyvä asia, jotta laji saa näkyvyyttä ja harrastajamäärät kasvaisivat.

Knock-out sprintti on sekava ja keinotekoinen. Syynä kilpailutyypin keksimiseen on ollut tietysti se, että jotain on pitänyt keksiä tilalle kun kaikkien metsälajien poisto teki aukon kilpailuviikon kalenteriin. Ehdotukseni on, että knock-out jätetään tyystin pois. Sen tilalle voidaan ottaa esim. pitkä sprintti. Laitetaan kilpailumatkaksi 8 km ja nimetään laji city-raceksi. Onhan maraton melonnassa alalajina short track. Eli pitkien matkojen lyhyt rata. Miksipä siis sprinttisuunnistuksessa voisi olla myös pitkämatka. 

Lisäksi nykyinen sekaviesti pitäisi jakaa kahtia, eli naiset omanaan ja miehet omanaan.

 

Vamaan näitä asioita pohtii, joku IOF lajikomitea? En tiedä vaikuttaisivatko edellä kertomani muutoksen mitään Suomen menestymiseen tai mihinkään muuhun. Ihan kehittelin nämä muutokset siltä fiilispohjalta, miten itse ajattelin, että sprinttikisoja olisi jatkossa mielekkäämpi seurata kotisohvalta.

Asiaa saa tietysti jatkojalostaa.