Kolmas päivä Äikänvaaralla otti luulot pois kuntosuunnistajasta.
Ykköselle pakolliset kuviot. Luin rastin olevan käyrällä notkossa, mutta rastipiste olikin viivamaisen keltaisella merkityn ajouran päässä. Arvoin kumpaan suuntaan lähden ojanotkon jälkeen ja tietysti koukkasin väärään suuntaan. Olin myös reilusti liikaa sivussa. Silkkaa huolimattomuutta.
Ykköseltä kolmoselle noin 100 metriä nousua, eli kävelyksi meni.
 | ||
| Ote kartasta Äikänvaara (c) Puolangan Ryhti |
4-5 ja 5-6 väleillä oli muurahaispesiä kuin Vilkkilässä kissoja. En ole ennen suunnistanut muurahaispesiin tukeutuen, mutta nyt sekin on koettu. Ensimmäisenä päivänä opin miltä paikalliset muurahaispesät näyttävät. Ne ovat teräväkärkisiä kumpareita, joissa kasvaa runsaasti puolukkaa. Kaukaa katsoen näyttävät aivan tavallisilta kumpareilta, tosin hieman pienemmiltä.
11. rastia aloin etsimään liian aikaisin. Kaikki täsmäsi rastikumpareeseen saakka, mutta se kumpare jolla olin, ei ollut kartalla. Harmi sillä muuten vaikea väli meni nappiin, mutta rastinotto ei siis onnistunut.
13. rasti eli ojan pää. Jos katsotte Liveloxista tätä voisi sanoa jo huonoksi tuuriksi. Lippu oli saniaisten seassa, ja olin aivan rastilla ja mitäs sitten...
Muut välit varsin mallikkaasti. 4-5-6-7-8-9-10 käytännössä pelkkää käyrää ja niin hyvin kuin se minulta voi sujua.
Maasto oli myös pohjaltaan raskasta edetä. Pitkää varpua jossa on pakko nostella jalkoja.
Suunnistamaan tänne tultiin, eikä marjoja poimimaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti