Kritiikin kritiikkiä Ylvästelestä

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoittamani käänteinen sivistyssanakirja Ylvästele! on päässyt oikean kriitikon arvosteltavaksi. Koska arvostelu sisälsi selvän asiavirheen ja muita puolihuolimattomasti tehtyjä oletuksia, päätin kirjoittaa tähän krittiikkiä kritiikistä (kritiikki = arvostelu, arviointi).

Kaikki kirjoittamani on omaa mielipidettäni ja näkemystäni asiasta. Kustantajalla saattaa olla eriäviä mielipiteitä asiasta, mutta niihin kustantaja vastaa tietenkin omalta osaltaan, jos katsoo sen tarpeelliseksi.

Alkuperäinen Antti Selkokarin Kulttuuritoimitukseen kirjoitama kritiikki on luettavissa täällä.
Ylvästele! kirja on ostettavissa kustantajan nettikaupasta, ja Reunan kirjakaupasta Myllykoskelta, sekä tietysti kaikista muista kirjakaupoista kautta Suomen.

AAA, PEE, SEE, TEE, EEE ...

Selkokari kirjoittaa Ylvästele! kritiikissä: "Kirjan asiasanojen aakkostus on kelvoton, sillä asiasanat on aakkostettu suomennoksensa alkukirjaimen mukaan. Tällä logiikalla sanaa segregaatio ei suinkaan ole sijoitettu s-kirjaimeen. Segregaatio on sijoitettu e-kirjaimeen, kuten erottelu."

Ylvästelen aakkostus on tehty tarkoituksella näin. Eli segregaatio löytyy kirjasta e-kirjaimen kohdalta eli: erottelu = segregaatio. Tämä on koko kirjan idea, eli käänteinen sivistyssanakirja! Jos segregaatio olisi aakkostettu s-kirjaimen kohdalle, koko kirjan idea vesittyisi, sillä silloinhan se olisi vain tavallinen sivistyssanakirja. Kun sanat on aakkostettu näin päin, kaltaiseni sivistyssanoja osaamaton juntti löytää helposti haluamansa sanan. 

(Tämä blogikirjoitus on julkaistu 8.1.2023 eikä ainakaan tähän mennessä em. virhettä ole korjattu Selkokarin kirjoittamasta kritiikistä.)

Kotikutoisuus rulettaa

Selkokari kirjoittaa: "Kotikutoisuuden ja teekkarihuumorin tuntu leimaa Ylvästele-nimistä (Reuna, 2022) tekijänsä ”käänteiseksi sivistyssanakirjaksi” kutsumaa teosta, jonka kirjoittaja selvästi tahtoo näpäyttää hienostelijoina pitämiään sivistyssanojen käyttäjiä."

En kutsu kirjaa kääteiseksi sivistyssanakirjaksi, vaan kirja ON kääteinen sivistyssanakirja. Tiettävästi ensimmäinen suomenkielinen lajissaan.

Esikuvia?

Selkokari mainitsee kritiikkinsä alussa Gustave Flaubertin (1821-1880) Valmiiden ajatusten sanakirjan ja  August Strindbergin vuonna 1877 julkaiseman Tunnissa taiteentuntijaksi -teoksen. Ilmeisesti Selkokari pitää näitä kirjoja esikuvina kirjalleni. Tutkitaanpa asiaa hieman tarkemmin:

Valmiiden ajatusten sanakirja (jäljempänä Vas) on rakenteltaan sama kuin Ylvästele. Listattuna sanoja ja niiden selityksiä. Eroja minun käänteiseen sivistyssanakirjaani on ainakin seuraavat asiat:

Ylvästele on hauskan humoristinen - Vas on paikoin pilkallinen.
Ylvästele on tarkoitettu kaikille - Vas on tarkoitettu muille kuin porvaristolle, jota kirjassa pilkataan epäsuorasti ja joka yrittää olla salonkikelpoinen.
Ylvästele on kirjoitettu 2020-luvulla - Vas on kirjoitettu 1850-luvulla.

Ylvästelessä naljailun kohteena ovat esimerkeissä pääosin niemiset, pena ja lissu. Vaan mitä olette mieltä Vas:n muutamista sanoista selityksineen, jotka poimin tähän olla?

alabasteri - Käytetään runollisesti kuvaamaan naisvartalon kauneimpia osia.
biljardi - Peleistä jaloin. Maaseudulla jopa välttämätön.
diplomi - Todistus tiedoista ja taidoista. Ei todista mitään.
girgonistit - Pikemminkin säälittäviä kuin tuomittavia.
hevossiittolat - Varsin sopiva keskustelunaihe eduskunnalle.
ihottuma - Hyvän terveyden merkki.
jouluateria - Verimakkara on jouluaterian sielu.
kasakat - Syövät kynttilätalia.
sanakirja - Naurakaa sanakirjoille: ne ovat vain sivistymättöämiä moukkia varten.
taikuus - Suhtautukaan ivallisesti.
visiiri - Vapisee nähdessään köyden.

Niinpä. Osa on hauskoja, paljon on täysin käsittämättömiä ja paljon on sellaisia, joissa ei ole mitään järkeä. Tässä onkin suurin ero Ylvästeleen, sillä Ylvästelen kaikki sanat ovat sitä mitä ne tarkoittavat, eikä keksittyä hölynpölyä. Vas on ihan hauska. Se löytyy Kyyti-kirjastosta, jos siihen haluaa tutustua paremmin.

Tunnissa Taiteentuntijaksi

Entä Strindbergin Tunnissa taiteentuntijaksi? Minulla meni tämän pikkukirjan lukemiseen 21 min. Tässä kirjassa pilkataan taidekriitikoita. Kirja on julkaistu vuonna 1877, joten taide ja sen arviointi on varmasti muuttunut niistä ajoista. 

Rakenne on sama kuin edellisessä esimerkissä. Sanoja ja niiden selityksiä. Osa sanoista on vieraita, mutta olipa siellä mukana lasuuri. Sattumalta tiesin tämän entuudestaan sillä kävin ootrauskurssin, jossa käytettiin myös lasuuria, eli läpikuultavaa värjäystä. Aineisto on melko suppea. Suurin osa selityksistä yksinkertaisen asiallisia ja selittäviä.

Tämän kirjan idea on lähempänä Ylvästeleä kuin Valmiiden ajatusten sanakirja. 

Keskustelua

Selkokari kirjoittaa: "Esipuhe paljastaa tekijänsä käsityksen sosiaalisesta kanssakäymisestä taistelukenttänä, jolla suoritetaan ”hämäyksiä”, ja kenttänä, jolta löytyy ”vastapuoli”."

Tässä Selkokari osuu asian ytimeen. Minua vaivaa, hämää, ärsyttää, naurattaa, vaivaannuttaa, ja hämmentää se, että turhia sivistyssanoja tulee vastaan joka paikassa aivan tolkuttomasti. Katsokaapas vaikka Aamu tv:n Jälkiviisaita - tai mitä tahansa ajankohtaisohjelmaa tai talousohjelmaa tai mitä tahansa keskusteluohjelmaa. Tässä erään aamun Jälkiviisaiden käyttämiä sanoja (en katsellut edes koko ohjelmaa): funktionaalinen, artisitinen, positiivinen, geneerinen, aspekti, oproima, gendre, sesonki, lobbaus, kategoriat, legitiimi, brändi. Maailma ja varsinkin media on täynnä hämäävien ilmauksin käyttäjiä. Tästä on esimerkki myös Ylvästelen sivulla 8.

Snobit ja juntit

Selkokari kirjoittaa: "Käsitys sivistyksestä ja sivistyssanoista pinnallisuutena ja jonkinlaisena snobien harrastamana huijauksena ei mieltä juuri ylennä, kuten ei Ylvästele! -kirjakaan."

Sivistyssanat eivät ole pelkästään snobien harrastamaan huijausta. Mielestäni kaikki sivistyssanat ovat turhia. Selkokari ei mainitse kritiikissään mitään siitä, mitä olen kirjoittanut sivistyssanoista muissa maissa. 

Pitääkö Ylvästelen ylentää mieltä? En ymmärrä väitettä, sillä mielestäni Ylvästelen on tarkoitus olla hauska. En yleensäkään yritä ylennellä mieliä, en omaani enkä varsinkaan muiden. Selkokarilta on jäänyt huomaamatta se tosiasia, että Ylvästele! on huumorikirja. Eihän tällä ole tarkoituskaan voittaa Tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoa tai tuskin muutakaan palkintoa. Hei haloo - eikö kirjan kansi jo kerro, että kireä pipo pitää jättää narikkaan ennen tämän kirjan avaamista.

Toimittaminen

Selkokari kirjoittaa: "Kouvolalaisen kirjakaupan kyljessä toimiva Reuna-pienkustantamo on julkaissut Jukka Sakin kotikutoiseen huumoriin kallistuvia kirjoja jo useita. Jos ne kaikki on toimitettu yhtä huolimattomasti kuin Ylvästele!, Reuna saa äkkiä maineen sutta ja sekundaa julkaisevana kustantamona."

Miten Ylvästele on toimitettu huolimattomasti? Tiedän, että kustantajan Reuna Publishing Housen toimitustyö on erittäin tarkkaa ja huolellista. Kaikki kirjat käyvät läpi pilkun tarkan käsittelyn.  Ylävästelen kaikki sanat selityksineen on käyty läpi sekä asiasisällön, että kirjoitusasun osalta. Perusteluita penään Selkokarilta hänen esittämään väitteeseen!

Ovako Selkokarin kaikki kritiikit yhtä nuivia ja peruskielteisiä kuin Ylvästelen kritiikki? Näin voi olettaa, sillä hän olettaa, että kaikki kirjani on toimitettu yhtä huolimattomasti kuin Ylvästele!. Onko Selkokari tutustunut lainkaan muihin kirjoihini? Ilmesesti ei, koska hän arvelee niiden olevan toimitettu huolimattomasti - siis olettaa. Voihan toki olla, että ne on kaikki toimitettu huolimattomasti, kuten Selkokari arvailee. Vaan siihen emme saaneet vastausta.

Pidän Selkokarin toteamusta kotikutoisuudesta pelkästään positiivisenä. Minulta kysytään usein, että mistä saan ideoita, mitä kirjoitan ja mitä kirjani ovat. En ole koskaan osannut vastata näihin kysymyksiin mitään järkevää. Vastaaminen on aina mennyt jaaritteluksi tai soperteluksi. Nyt tiedän mitä vastaan: "Tämä on tällaista kotikutoista." Kiitos tästä Selkokarille. Kaikki mitä teen harrastuksena on kotikutoista. Siis myös kaikki muu kuin kirjoittaminen: leipominen, puutyöt, entisöinti, askartelu yms. harrastukset. Työasiat ovat sitten asia erikseen.

Mitä on yleissivistys?

Selkokari kirjoittaa: "Jotain voisi sentään katsoa kuuluvan yleissivistykseenkin, ilman että se on kirjoittajan olettamaa ylimielistä hienostelua – kuten esimerkiksi sanat komplikaatio, agenda ja perspiraatio."

Ehkä nämä esimerkkinä maininut sivistyssanat ovat Selkokarille yleissivistystä? Minä tiedän mitä ne tarkoittavat, mutta tiedän, että kaikille niiden merkitykset eivät ole selvillä. Se ei ole heidän vikansa. Se on näiden sanojen käyttäjien vika, sillä näille sivistyssanoille on olemassa aivan käyvät suomenkieliset vastineet. 

Mitä sanoja kirjassa sitten pitäisi olla ja mitä ei? Jos tutkitaan tavallisia sanakirjoja, niissä on lueteltu paljon sellaisia sanoja, jotka ovat jo lukijan tiedossa. Otan esimerkiksi Gummeruksen kirjan Uusi suomalainen sivistyssanakirja, kolmas painos 2001. Sieltä löytyvät mm. nämä sanat: komplikaatio, anodi, agenda, amnesia, perspiraatio ja pieteetti. Eikö näiden sanojen voisi sentään katsoa kuuluvan yleissivistykseen, ilman että niitä tarvitsee selittää sanakirjassa? 

Tai sitten asia ei ole niin. Tätä ei kirjailija voi mitenkään tietää etukäteen, joten hän valitsee kirjaan omasta mielestään sopivia sanoja. Ylvästeleen on lueteltu sanoja, joilla voidaan olettaa olevan lukijalle jotain käyttöä. Selkokarin mainitsemat komliplikaatio, agenda ja perspiraatio ovat juuri näitä sanoja. Kirjasta jäi paljon pois erikoisempia sivistyssanoja juuri sen takia, että niistä ei todennäköisesti ole hyötyä jokapäiväisessä käytössä, vaikka ne olisivatkin todella erikoisia ja niiden tietäminen osoittaisi aivan erityistä sivistymisen tasoa. Pois jääneiden sanojen ryhmään kuului myös paljon erikoisalojen vakiintuneita sanoja, joiden voidaan tulkita olevan myös sivistyssanoja. Jos lukija sattuu tietämään komplikaation, agendan ja perspiraation merkityksen, hyvä niin. Kirjasta löytyy varmasti sanoja, joita hän ei vielä tiedä ja voi halutessaan hyödyntää niitä.

Sivukoko?

Selkokari kirjoittaa: "Kirjan vakiintuneita sivukokoja uhmaava arkkikoko (15×15 cm) tekee kirjasta vain epäkäytännöllisen pitää kädessä." 

Kirjan selkä on vasemmalla. Teksti kulkee ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle. Mikä tästä tekee epäkäytännöllisen pitää kädessä? Vaikea sanoa kun en ole nänyt millaiset kädet Selkokarilla on. Pikainen tutkimus Reunan kirjakaupassa tuotti seuraavat arkkikoot kirjoille (useiden eri kustantajien kirjoja), mitat pyöristetty lähimpään kokonaiseen senttimetriin: 15×22 cm, 17×24 cm, 15×21 cm, 16×21 cm, 11×18 cm, 20×30 cm, 17×22 cm, 18×11 cm, 20×24 cm, 21×24 cm, 24×21 cm, 22×22 cm, 13×13 cm, 12×12 cm ja tietenkin 15×15 cm. Selkokarin mainitsemien esikuvakirjojen koot: Tunnissa taiteen tuntijaksi 9 x 18 cm ja Valmiiden ajatusen sanakirja 10 x 18 cm. Selkokarin kommenttia epäkäytännöllisestä koosta pidän lähinnä naurettavana yrityksenä keksiä vielä kaiken muun lisäksi jotain moitittavaa.

Asian vierestä

Kun mennään yleisemmälle tasolle, tuli sattumalta vastaan Helsingin Sanomissa 9.12.2002 Mielipide palstalla Juha Karvosen, väitöskirjatutkija Helsingin yliopistosta, kirjoitus: "Tuleeko suomesta taas rahvaan kieli?"

Karvonen on huolestunut siitä, että englanti on syrjäyttänyt lähes täysin muut kielet tieteellisessä tekstissä. Suomessa on mahdollista suorittaa yliopiston loppututkinto tai väitellä tohtoriksi ilman, että osaa sanaakaan suomea. 

Jaan Karvosen huolen. Lyhyellä aikavälillä on varmaan "hienoa" ja tehokasta kun asioita voidaan hoitaa englanniksi. Pidemmällä aikavälillä tämä englannin ylivalta nakertaa tieteellisen tekstin asemaa suomessa. Päättelen, että ne jotka asian kanssa ovat päivittäin tekemisissä työkseen, ymmärtävät käsiteltävät asiat, ja kaikki muut jäävät täysin tietämättömiksi. Syntyy kahden kerroksen väkeä.

Näen tässä vastaavuuden (=analogia ) sivistyssanojen kanssa. Niiden liiallinen käyttö johtaa pitkällä aikavälillä kahden kerroksen väkeen. En selitä sitä tässä enempää.

Lopuksi

MUTTA tärkein lopuksi! Osui ja upposi! Olen erittäin tyytyväinen. Tämä Selkokarilta saamani vino kritiikki kertoo riviensä välissä syyn, mikä minut alun perin innosti kirjoittamaan koko käänteisen sanakirjan. En tiedä mitä Selkokari oletti saavansa eteensä, mutta ainakin hän pyörii aivan eri tasolla kuin minä.

Tämä Selkokarin kirjoittama kritiikki osoitti sen, että Ylvästelelle on selvästi tarvetta - ainakin täällä missä minä pyörin, eli kulttuurin alimmalla tasolla.

Kiitos Selkokarille kritiikistä, joka hersytti meillä täällä päässä monet naurut. Harvoin näkee näin pieleen mennyttä. Parempaa onnea ensi kerralla Antti.