Finlandia-hiihto 2023

Neljäs kerta toden sanoo. Ilmoittauduin Finlandia-hiihtoon vuonna 2020. Lumen puutteen vuoksi tapahtuma perutiin. Seuraavat vuodet 2021 ja 2022 peruuntuivat koronan takia. Nyt se onnistui ja osallistuin ensimmäiseen Finlandia-hiihtooni.

Valmistautuminen

Takana on tältä talvelta noin 850 km hiihtoa, josta 90% luistelutyylillä, eli sama tyyli, jolla aion hiihtää Finlandian. Tapahtumaa edeltävän viikon tiistaina hiihdin reilun kympin ja perjantaina ajoin kuntopyörällä tunnin. Muuten valmistautuminen oli lähinnä television katselua ja hiihtäjäohjeeseen tutustuminen. Lauantaina suksien voitelu ja sunnuntai aamuna nielin väkisin kaksi lautasellista kaurapuuroa. Sitten keula kohti Lahtea.

Startti

Olimme kisapaikalla hyvissä ajoin ja auto saatiin lähelle parkkiin. Kamat oli puettu monoja lukuunottamatta päälle jo kotona, joten varustesäilytystä tai suksiparkkia ei hyödynnetty. Autolta oli matkaa lähtöportille alle 50 m. Odotusaika meni notkuessa ja ihmetellessä.

Varusteina oli hiihtokamppeiden lisäksi putkihuivi ja aurinkolasit. Ei evästä eikä juotavaa. Putkihuivi oli tarpeen, sillä pakkasta oli 10 astetta ja viima oli hyytävä.

Olimme poikani kanssa viimeisen lähtöryhmän keskivaiheilla. Tiesin, että kahteen ensimmäiseen mäkeen pitää ottaa varovasti ja katsoa, että mikään ei mene rikki. Ryysis oli melkoinen, mutta letka veti hyvin ja ensimmäisen stadionilla olleen mäen jälkeen sai hiihtää oikeasti. Kun latu meni metsään, tuulikaan ei tuntunut. Helikopteri pörräsi suoraan yläpuolella eli tuli ihan Ski Classics tunnelma. Huh tästä se alkaa.

Reitti

Olen kerran käynyt aiemmin hiihtelemässä Salpausselällä ja yhdellä sanalla sanoen: hienoa! On mutkaa, mäkeä ja kurvia. Erittäin mukavaa hiidettävää ja latuverkostoa on paljon. Jos vertaa kotoiseen kaasulinjaan eli Mylsä-Inksa väliin tai paljon tahkoamaani Korian latuun, ei näitä voi verrata. Vähän sama kuin vertaisi Äkäshotellin buffetaamiaista tähän.

Sauvat vähän kolisivat, mutta pystyssä pysyttiin. Letkaa oli, mutta jo muutaman kilometrin jälkeen syntyi tyhjiä välejä ladulle. Viimeisessä lähtöryhmässä oli hiihtäjiä noin 400. Numerot eivät jostain syystä ole numerojärjestyksessä ja välistä puuttuu numeroista. Enkä löytänyt mistään tietoa paljonko osallistujia oli kaikkaan.

Tarjoilut

Matkalla oli kuusi huoltopistettä, jossa oli tarjolla: Mehua, urheilujuomaa, vettä, mustikkakeittoa, ruisleipää, rusinoita, suolakurkkuja, geelikarkkeja useita eri makuja.

Joka lajia ei pystynyt joka pisteellä nauttimaan niin montaa eri makua oli tyrkyllä. Viimeisellä Tapanilan huoltopisteellä sain mehumukin joka oli niin täynnä, että en saanut kaikkea alas. Muki olikin reilusti isompi kuin muilla asemilla ja juotavaa oli varmaan liki puoli litraa, toisin kuin muilla asemilla, jossa juomaa oli valmiiksi annosteltuna noin desin verran per muki. 

Geelikarkki on nopeasti imeytyvää energiaa ja elektrolyyttejä herkullisina suupaloina. Tuntuu ja maistuu aivan marmeladilta. Siitä voi olla montaa mieltä, että miten onnistunut on karkkien tuotemerkki NOSHT. Ei siinä mitään, ei paskempia herkkuja.

Keli

Edellisenä päivänä satoi uutta kuivaa pakkalunta, joka ei ollut kovettunut. Muutamassa avoimessa paikassa tuuli oli pöllyttänyt lunta ladulle, mutta jälkipään etenijälle karkeimmat lumikiteet oli kyllä hinkattu sileiksi. Keli ei ollut likikään liukkain mahdollinen. Niissä kohdin, jossa latu oli kova, luisto oli selvästi parempi, varsinkin kun oltiin lähempänä Lahtea ja baanat olivat leveitä. Kilometrivauhti jäi vaatimattomaksi. Kelin lisäksi sitä pienensivät ylämäet. Jäin muutamassa mäessä letkan viimeiseksi jonka ensimmäisenä oli hiihtäjä joka as-kel-si ko-ko mä-en y-lös kä-vel-len. Ylämäessä ei voinut ohittaa, ja se kesti.

Keskinopeuden kannalta on parempi lyhyt ja jyrkkä ylämäki ynnä pitkä loiva alamäki, kuin pitkä loiva ylämäki ynnä lyhyt jyrkkä alamäki. Matematiikka todistaa myös sen, että se aika jonka ylämäessä menettää, ei korvaudu saman mittaisella alamäellä.

Hyvä kuitenkin näin, sillä jos olisi nuoskaa, aikaa olisi mennyt tunti enemmän. Ja mahtoi olla raskas keli edellisen päivän eli lauantain pertsalla.

Fysiikka

Energian kanssa ei ollut mitään ongelmia. Tankkaaminen onnistui ja kiitos huoltopisteiden väsymistä ei ilmaantunut. Käsissä alkoi tuntua 45 km paikkeilla. 49 km kohdalla on yksi reitin tiukimmista nousuista ja siinä oli kaikki tehot käytössä. Eniten hiihto tuntuu polvissa ja etureisissä, varsinkin kuokkaa hiihtäessä. Tasaisella wassuttaminen puolestaan käy vähiten polviin. Tasuria en mennyt kuin muutaman sata metriä. Keli ja latu ei muuta sallinut. Pitääkö alkaa syödä VitaeProta😆?

Tulos

Hiihdetty matka 57,81 km. Aika 4:51:08. Sijoitus 810/978. Jäin kärjelle +2:25:00. M55 sarjassa sijoitus 51/60 eroa kärkeen 1:50:01. 

Katsoin myös M60-M70 sarjojen tuloksia ja tiukkaa tekisi tällä suorituksella myös niissä sarjoissa, että ei jäisi viimeiseksi. Ikämiessarjojen osallistujien on pakko olla ex-kilpahiihtäjiä. En pääse noihin vauhteihin ja aikoihin missään olosuhteissa millään ladulla.

Kuten olen monesti todennut, minulla ei ole nopeita lihassoluja lainkaan. Yksi syy on siinä, että silloin kun olisi nuorena pitänyt treenata ja luoda pohjat, luin kaiket illat Korkkareita ja Mustanaamioita ja katselin telkusta Onnen päiviä.

Yhteenveto

Mitä osallistumismaksulla ja maksulla, jolla osallistuminen saatiin ensimmäisen peruuntumisen jälkeen siirrettyä seuraavalle vuodelle sai:

- Tarjoilut huoltopisteillä (pelkkää plussaa)
- Kirjekuori
- Numerolappu ajanottotagilla (Miten ajanottotagi toimii? Se tunnisti minut, vaikka ylitin väliaikapisteen samalla sekunnilla muiden hiihtäjien kanssa. Tagissä ei ole sisällä mitään elektroniikaa. Siinäpä miettimistä.)
- Jätesäkki varusteille (säästin ja käytän kotona)
- Muki (terävä reuna)
- Mitali (on aikas hieno)
- Energiajuoman, jota Iivo Niskanen mainosti olympialaissia ilman Suomen Hiihtoliiton lupaa.
- Dummle granola -purkin eli rapeaksi paahdettua täysjyväkauraa ja maitosuklaapäällysteistä toffeeta (taatusti epätervellistä ja erittäin hyvää)
- Ruokalipun, jolla sai lihakeiton, juoman, kaksi valmiiksi voideltua leipää (vaalea ja tumma) sekä kuvassa näkyvän kaurajuoman ja pullasiivun ja kahvin (en juonut)

Kaiken kaikkiaan hienosti järjestetty tapahtuma, mahtava reitti, sattui hyvä ilma ja kaikki meni hyvin.

Suunnistuspähkinä nro 4

 

 

 

 

 

Hesarin Kuukausiliitteessä on Kummallista palsta, jossa on lueteltu erilaisia asioita. Numerossa 12/2022 oli seuraava lista:

1. -273,15
2. 3,14
3. 37
4. 69
5. 112
6. 313
7. 358
8. 404
9. 666
10. 1337

Vastauksia ei lehdessä ollut, eli nämä pitää vain tietää tai hoksata. Yhtä en itse keksinyt ja yksi on sellainen, josta en ole aivan varma. Tästä innostuin ja tein vastaavanlaisen numerolistan suunnistukseen liittyvistä numeroista:

1. 1
2. 4
3. 7
4. 10
5. 25
6. 31
7. 50
8. 113
9. 2005
10. 2260

Kommenttikenttään voi heittää arvauksia tai tietoja. Vastaukset julkaistaan jossain kohtaa tulevaisuudessa...

Jääkiekko vs. suunnistus

Uutisvirrasta osui silmiin jääkiekkouutinen Ylen sivuilta. Lue ja ihmettele.

Kerron ensin, että en seuraa jääkiekkoa. En pidä jääkiekosta. Jos Suomi pelaa MM-kullasta ja satun olemaan television ääressä voin seurata puolella silmällä. Onko minulla asennevika tätä joukkuelajia kohtaan? En tiedä, mutta siitä huolimatta tai sen takia kommentoin tätä tapausta.

Kommentoinniksi riittäisi kaksi sanaa: ÄLY HOI!

Kyseessä on 14-vuotias junnu, jolle tärkeitä on päästä pelaamaan kavereiden kanssa. Hänelle ehkä riittäisi ns. höntsäkiekko. Vaan, mitä mieltä ovat aikuiset seuraihmiset? Tässä on koko joukkueen ja seuran tulevaisuus pelissä ja siitä ei tingitä. Eikä lajiliiton toiminta sekään ansaitse kehuja, kun tarvitaan lakimiehen apua seuran vaihtoon. Tämä jos mikä kertoo sen, että seurassa josta pelaaja haluaa pois on ongelmia, eikä niitä haluta korjata tai edes myöntää. 

Tässä on taas yksi pieni nupinaula lisää siihen arkkuun, johon olen loppusijoittanut oman kiinnostukseni seurata lätkää.

Paljon on puhuttu myös siitä että harrastuksen - siis lätkä - hinta on kova, eikä kaikilla perheillä ole varaa siihen.

Toisin on suunnistuksessa.

Kouvolan alueen iltrasteille 14-vuotias (= kaikki alle 15-vuotiaat olipa oman seuran jäsen, minkä tahansa seuran seuran tai kokonaan seuraton) pääsee osallistumaan ilmaiseksi. Iltarastitapahtumia on 2..4 kertaa viikossa. Jos kuntoa, intoa ja taitoa riittää, yhdessä tapahtumassa on noin 4 rataa suunnistettavaa. Hinta on siis 0 €. Toki iltarastipaikalle on päästävä jotenkin, mutta näin se on myös pelipaikan eli kaukalon tapauksessa. Kaikki jääkiekkoa pelaavat kaikkien seurojen alle 15-vuotiaat pääsevät siis suunnistamaan iltarasteilla ilmaiseksi.

Jos liittyy Kouvolan Suunnistajien jäseneksi pääsee Kouvolan Sanomien iltarasteille ja Keskilaakso-Rasteille osallistumaan ilmaiseksi kun ikä on alle 18 vuotta. Tämä koskee myös kaikkia jääkiekkoa pelaavia.

Lyhyin eli D-rata on kaikille ilmainen iästä ja jäsenyyksistä riippumatta. Tämä koskee myös jääkiekkoa pelaavia.

Huomattavaa on myös se, että Kuusankosken Urheiluseura järjestää Kouvolan alueella iltarasteja ja heillä osallistuminen on ollut kaikille radoille kaikille ilmaista ikään ja seurajäsenyyksiin katsomatta. Tämä koskee myös kaikkia jääkiekkoa pelaavia.

Iltarasteille osallistuminen ei vaadi pakollisia varusteita. Jos ei omista omaa Emit-korttia sen saa Kouvolassa veloituksetta lainaan, eli hinta on 0 €. Tämä koskee myös kaikkia jääkiekkoa pelaavia.

Toimivan kompassin saa parilla kympillä. Kunnon jalkineet maksavat reilun satasen, jos ei halua liukastella lenkkareissa tai liata niitä. Paljonko jääkiekon varusteet maksavat? En tiedä, mutta oletan niiden maksavan kertaluokkaa enemmän kuin suunnistuksen välttämättömät varusteet.

Entä jos haluaa osallistua junnujen ohjattuihin suunnistusharjoituksiin? Sitä kautta pääsee tietysti nopeammin ja helpommin käsiksi lajin saloihin, ja suunnistaminen sen jälkeen omatoimisesti iltarasteilla on helpompaa ja mukavampaa. Kouvolan suunnistajien rastikerhon maksu on 50 € (vuosi 2022).  12-vuotiaille ja nuoremmille tarkoitettu Hippo-suunnistuskoulu on ilmainen. Paljonko jääkiekon kausimaksu on? Huomattavaa on myös se, että jäsenyys jossain jääkiekkoseurassa ei estä osallistumasta rastikerhoon.

Kilpailut

Suunnistuksessa ei ole pakko kilpailla jos ei tahdo. Voi rastikerhoilla ja/tai voi iltarasteilla jos siltä tuntuu. Miten on jääkiekkossa? Onko peleihin pakko osallistua?

Entäpä kilpailumaksut? Alle 18-vuotiaiden kilpailumaksut maksaa seura. Lisenssi ja seuran jäsenyys pitää maksaa itse. Hinnat ovat luokkaa kymppejä. Miten on jääkiekossa?

Entä viestit? Kaikille halukkaille junnuille pyritään järjestämään joukkue jossa pääsee suunnistamaan viestissä. Jos ei muuten niin kilpailujärjestäjän mahdollisen suunnistajapankin tai yhteistyössä muiden seurojen kanssa. Jääkiekossa joutuu vilttiketjuun jos ei ole tehopisteitä takataskussa.

Seuran vaihto

Junnu saa vaihtaa seuraa vuoden aikana niin monta kertaa kuin tahtoo. Asuinpaikka ei vaikuta millään lailla suunnistusseuran mahdolliseen jäsenyyteen. Mahdollisesti maksettua jäsen/kerhomaksua ei palauteta, mutta seuranvaihtoon ei tarvita juristin apua. Jääkiekossa tarvitaan juristin apua seuran vaihtoon.

Sitten kun ikää on 18-vuotta tai enemmän ja ollaan siirrytty valmennusryhmiin, viestijoukkueisiin, kansainvälisiin kilpailuihin yms. suunnistuseuran vaihtaminen kesken kauden vaatii ehkä hieman enemmän miettimistä. Aikuisten edustusurheilijoiden kanssa asia on eri juttu, mutta siitä tässä jutussa ei nyt ole kysymys. Yleensä seura vaihtuu junnuilla ja nuorilla siinä kohtaa kun vaihdetaan paikkakuntaan esim. opiskelujen takia. Moni edustaa silti kasvattajaseuraansa, vaikka asuisikin toisella paikkakunnalla. Jos ja kun joku vaihtaa suunnistusseuraa, ei häntä kiusata tms. häiritä. Toivotetaan hyvää jatkoa ja tsemppiä uuteen ympäristöön. Miten on jääkiekossa?

Yhteenveto

Suunnistuksesta jää joka kerrasta muistoksi kartta. Mitä jää jääkiekosta? Pahalle haisevat kamppeet ja mustelmia.

Olen käynyt vuosia sitten jäähallissa yleisöluistelussa. Vaihtoaition penkkiä vastapäätä oleva kaukalon laita oli mielenkiintoinen. Räkäklimppien seassa loppuun imeskeltyjä mällejä noin kolme tuhatta kappaletta. Ehkä ne on jo piikattu irti. Miten on suunnistuksessa?

Sanon vielä, että jos joku tykkää katsella tai peräti pelata jääkiekkoa, se ei ole pois minulta. Paitsi jos niiden Kouvolan jäähallin aitioiden rakentamiseen käytetään verovaroja, joilla olisi voinut kunnostaa niitä urheilupaikkoja joita minä käytän. Jokainen voi miettiä miten sitä omaa harrastustaan ja sen suorituspaikkoja saisi kunnostettua 9000000 eurolla.

Huomatkaa, että tässä blogissa voi kommentoida vapaasti. Myös Whatsappin kautta voi lähettää viestejä tähän blogiin jos osaa, vaikka tiliä ei olisi kaapattu huolimatta siitä olipa käytössä tilin rinnakkaiskäyttö tai ei. 😆