maanantai 27. helmikuuta 2023

Finlandia-hiihto 2023

Neljäs kerta toden sanoo. Ilmoittauduin Finlandia-hiihtoon vuonna 2020. Lumen puutteen vuoksi tapahtuma perutiin. Seuraavat vuodet 2021 ja 2022 peruuntuivat koronan takia. Nyt se onnistui ja osallistuin ensimmäiseen Finlandia-hiihtooni.

Valmistautuminen

Takana on tältä talvelta noin 850 km hiihtoa, josta 90% luistelutyylillä, eli sama tyyli, jolla aion hiihtää Finlandian. Tapahtumaa edeltävän viikon tiistaina hiihdin reilun kympin ja perjantaina ajoin kuntopyörällä tunnin. Muuten valmistautuminen oli lähinnä television katselua ja hiihtäjäohjeeseen tutustuminen. Lauantaina suksien voitelu ja sunnuntai aamuna nielin väkisin kaksi lautasellista kaurapuuroa. Sitten keula kohti Lahtea.

Startti

Olimme kisapaikalla hyvissä ajoin ja auto saatiin lähelle parkkiin. Kamat oli puettu monoja lukuunottamatta päälle jo kotona, joten varustesäilytystä tai suksiparkkia ei hyödynnetty. Autolta oli matkaa lähtöportille alle 50 m. Odotusaika meni notkuessa ja ihmetellessä.

Varusteina oli hiihtokamppeiden lisäksi putkihuivi ja aurinkolasit. Ei evästä eikä juotavaa. Putkihuivi oli tarpeen, sillä pakkasta oli 10 astetta ja viima oli hyytävä.

Olimme poikani kanssa viimeisen lähtöryhmän keskivaiheilla. Tiesin, että kahteen ensimmäiseen mäkeen pitää ottaa varovasti ja katsoa, että mikään ei mene rikki. Ryysis oli melkoinen, mutta letka veti hyvin ja ensimmäisen stadionilla olleen mäen jälkeen sai hiihtää oikeasti. Kun latu meni metsään, tuulikaan ei tuntunut. Helikopteri pörräsi suoraan yläpuolella eli tuli ihan Ski Classics tunnelma. Huh tästä se alkaa.

Reitti

Olen kerran käynyt aiemmin hiihtelemässä Salpausselällä ja yhdellä sanalla sanoen: hienoa! On mutkaa, mäkeä ja kurvia. Erittäin mukavaa hiidettävää ja latuverkostoa on paljon. Jos vertaa kotoiseen kaasulinjaan eli Mylsä-Inksa väliin tai paljon tahkoamaani Korian latuun, ei näitä voi verrata. Vähän sama kuin vertaisi Äkäshotellin buffetaamiaista tähän.

Sauvat vähän kolisivat, mutta pystyssä pysyttiin. Letkaa oli, mutta jo muutaman kilometrin jälkeen syntyi tyhjiä välejä ladulle. Viimeisessä lähtöryhmässä oli hiihtäjiä noin 400. Numerot eivät jostain syystä ole numerojärjestyksessä ja välistä puuttuu numeroista. Enkä löytänyt mistään tietoa paljonko osallistujia oli kaikkaan.


Tarjoilut

Matkalla oli kuusi huoltopistettä, jossa oli tarjolla: Mehua, urheilujuomaa, vettä, mustikkakeittoa, ruisleipää, rusinoita, suolakurkkuja, geelikarkkeja useita eri makuja.

Joka lajia ei pystynyt joka pisteellä nauttimaan niin montaa eri makua oli tyrkyllä. Viimeisellä Tapanilan huoltopisteellä sain mehumukin joka oli niin täynnä, että en saanut kaikkea alas. Muki olikin reilusti isompi kuin muilla asemilla ja juotavaa oli varmaan liki puoli litraa, toisin kuin muilla asemilla, jossa juomaa oli valmiiksi annosteltuna noin desin verran per muki. 

Geelikarkki on nopeasti imeytyvää energiaa ja elektrolyyttejä herkullisina suupaloina. Tuntuu ja maistuu aivan marmeladilta. Siitä voi olla montaa mieltä, että miten onnistunut on karkkien tuotemerkki NOSHT. Ei siinä mitään, ei paskempia herkkuja.

Keli

Edellisenä päivänä satoi uutta kuivaa pakkalunta, joka ei ollut kovettunut. Muutamassa avoimessa paikassa tuuli oli pöllyttänyt lunta ladulle, mutta jälkipään etenijälle karkeimmat lumikiteet oli kyllä hinkattu sileiksi. Keli ei ollut likikään liukkain mahdollinen. Niissä kohdin, jossa latu oli kova, luisto oli selvästi parempi, varsinkin kun oltiin lähempänä Lahtea ja baanat olivat leveitä. Kilometrivauhti jäi vaatimattomaksi. Kelin lisäksi sitä pienensivät ylämäet. Jäin muutamassa mäessä letkan viimeiseksi jonka ensimmäisenä oli hiihtäjä joka as-kel-si ko-ko mä-en y-lös kä-vel-len. Ylämäessä ei voinut ohittaa, ja se kesti.

Keskinopeuden kannalta on parempi lyhyt ja jyrkkä ylämäki ynnä pitkä loiva alamäki, kuin pitkä loiva ylämäki ynnä lyhyt jyrkkä alamäki. Matematiikka todistaa myös sen, että se aika jonka ylämäessä menettää, ei korvaudu saman mittaisella alamäellä.

Hyvä kuitenkin näin, sillä jos olisi nuoskaa, aikaa olisi mennyt tunti enemmän. Ja mahtoi olla raskas keli edellisen päivän eli lauantain pertsalla.

Fysiikka

Energian kanssa ei ollut mitään ongelmia. Tankkaaminen onnistui ja kiitos huoltopisteiden väsymistä ei ilmaantunut. Käsissä alkoi tuntua 45 km paikkeilla. 49 km kohdalla on yksi reitin tiukimmista nousuista ja siinä oli kaikki tehot käytössä. Eniten hiihto tuntuu polvissa ja etureisissä, varsinkin kuokkaa hiihtäessä. Tasaisella wassuttaminen puolestaan käy vähiten polviin. Tasuria en mennyt kuin muutaman sata metriä. Keli ja latu ei muuta sallinut. Pitääkö alkaa syödä VitaeProta😆?

Tulos

Hiihdetty matka 57,81 km. Aika 4:51:08. Sijoitus 810/978. Jäin kärjelle +2:25:00. M55 sarjassa sijoitus 51/60 eroa kärkeen 1:50:01. 

Katsoin myös M60-M70 sarjojen tuloksia ja tiukkaa tekisi tällä suorituksella myös niissä sarjoissa, että ei jäisi viimeiseksi. Ikämiessarjojen osallistujien on pakko olla ex-kilpahiihtäjiä. En pääse noihin vauhteihin ja aikoihin missään olosuhteissa millään ladulla.

Kuten olen monesti todennut, minulla ei ole nopeita lihassoluja lainkaan. Yksi syy on siinä, että silloin kun olisi nuorena pitänyt treenata ja luoda pohjat, luin kaiket illat Korkkareita ja Mustanaamioita ja katselin telkusta Onnen päiviä.

Yhteenveto

Mitä osallistumismaksulla ja maksulla, jolla osallistuminen saatiin ensimmäisen peruuntumisen jälkeen siirrettyä seuraavalle vuodelle sai:

- Tarjoilut huoltopisteillä (pelkkää plussaa)
- Kirjekuori
- Numerolappu ajanottotagilla (Miten ajanottotagi toimii? Se tunnisti minut, vaikka ylitin väliaikapisteen samalla sekunnilla muiden hiihtäjien kanssa. Tagissä ei ole sisällä mitään elektroniikaa. Siinäpä miettimistä.)
- Jätesäkki varusteille (säästin ja käytän kotona)
- Muki (terävä reuna)
- Mitali (on aikas hieno)
- Energiajuoman, jota Iivo Niskanen mainosti olympialaissia ilman Suomen Hiihtoliiton lupaa.
- Dummle granola -purkin eli rapeaksi paahdettua täysjyväkauraa ja maitosuklaapäällysteistä toffeeta (taatusti epätervellistä ja erittäin hyvää)
- Ruokalipun, jolla sai lihakeiton, juoman, kaksi valmiiksi voideltua leipää (vaalea ja tumma) sekä kuvassa näkyvän kaurajuoman ja pullasiivun ja kahvin (en juonut)

Kaiken kaikkiaan hienosti järjestetty tapahtuma, mahtava reitti, sattui hyvä ilma ja kaikki meni hyvin.





2 kommenttia:

  1. Olet sinä aika kova kaveri. Tuostahan voi kesän rasteille seurata ylikunto, mutta suurin vaara on tottua ylenpalttiseen tarjoiluun:-)

    VastaaPoista
  2. Kiitos palautteesta! T:Finlandia-hiihto

    VastaaPoista