RepoRoga23 - VOITTO!

Tältä se siis tuntuu - olla voittaja!

Voitin, eli olin paras eli ensimmäinen, eli muut hävisivät minulle, eli olin eka, eli kukaan ei kerännyt minua enemmän pisteitä, eli päihitin muut, eli kukaan ei voittanut minua RepoRoga23 -rogaining kisan miesten 2 tunnin sarjassa.

Tämä kisa alkoi kohdallani jo syyskuun kolmas, kun kilpailunjohtaja Esko kyseli minulta logoa tapahtumaan. Repoveden "muotoa" on vaikea logoksi muovata ja Metsähallitukselta ei irronnut lupaa käyttää Repoveden logoa missään muodossa. Menin siis helpoimman kautta, eli logo syntyi kisan nimestä sopivalla fontilla ja KS:n logolla ja väreillä.

Valmistautuminen

Söin kisaa edeltävinä päivinä useamman rasian tätä (niitä isompia rasioita, linkin kuvassa on pienempi) ja katselin öisin erilaisia painajaisia.

Pari edellistä rogaining-tapahtumaa on mennyt pieleen liian optimistisen reittisuunnittelun takia. Aika on aina loppunut kesken. Nyt mietin hieman enemmän asiaa. 

Osallistuin Kalevan kierroksen suunnistukseen Jaalassa pari viikkoa sitten ja siellä juoksuvauhtini oli 9:49 min/km. Kaikki rastit olivat Jaalassa mäkien päällä tai takana ja pohja oli todella raskas. Varpua oli pahimmillaan polviin asti. Polkuja ja teitä oli kovin vähän. Koska olen käynyt Repovedellä tiesin, että siellä on teitä ja polkuja, joten pyrin käyttämään niitä ja lähden tavoittelemaan 9 min/km vauhtia. Toki osa poluista on pelkkää juurta ja kiveä, joten mitään vauhdin hurmaan ei niillä pääse kokemaan. Keli tulee olemaan märkä, eikä nastareita saa käyttää, joten menee varmasti sipsutteluksi.

Aikaa on kaksi tuntia. Teen niin, että juoksen 45 min pois päin, tarkistan tilanteen ja sitten kääntelen takaisin maaliin päin. Näin jää reilusti varaa, sillä vauhti hiipuu varmasti loppua kohden. 45 min ja 9 min/km tekee 5 km. Kartta on 1:12500 niinpä etenen kartalla tuossa 45 minuutissa 40 cm. Leikkasin narusta 40 cm pätkän ja pakkasin sen repun taskuun.

Varusteet

Menomatkalla auton ulkolämpötilan mittari näytti +3 ast. C. Säätiedotus lupasi vettä kahdella pisaralla, mutta sademäärä ei onneksi ollut montaa milliä. Tuultakin oli luvassa. Voikoskentiellä oli roskaa ja lehtiä tosi paljon, eli yöllä ainakin oli myrskytuuli puhallellut kovaa. Päälle suunnistushousut, pitkähihainen juoksupaita, KS:n T-paita ja pyöräilytakki, joka pitää vettä ja tuulta 100% varmuudella. Jos alkaa lämmetä sisältä päin, käärin takin rullalle ja laitan reppuun. Jalkaan nappulatossut. Yökupissa olen kokeillut sen, että käytän sormikkaista kun lämpötila on alle nolla, plussalla menen paljaskäsin. Reppuun juotavaa yksi pullo, yksi geelipussi ja kännykkä muovipussissa.

Reitin suunnittelu

Tämähän se on rogaining'n juttu, tämä reitin suunnittelu. Huh huh oli ensimmäinen aatos kun näin kartan. Rasteja on koko alueen laidasta laitaan. Mihin tästä sitten lähtisi. Pyörittelin naruani kartan päällä ensin vartin verran ja ihmettelin, että tuleeko tästä mitään.

Kantapään kautta olen oppinut sen, että kannattaa hakea yksi 10 pisteen rasti kuin kolme 3 pisteen rastia. Kolmessa rastissa on kolme mahdollisuutta pummata, yhdessä yksi. Kartan eteläreunassa oli peräti 14 pisteen rasti, mutta sinnehän on matkaa todella paljon. Ehkä siis pyörittelen näillä 6...7 pisteen rasteilla ja jätän maalin lähellä olevan 3 p rastin varalle. Kuvassa alla suunnitelman pääkohdat. 45 min kohta on kartalla ja siinä kohtaa tehdään ratkaisu miten homma jatkuu. Oikealla on pääosin 4 p rasteja ja mäkistä työlään näköistä maastoa. Vasemmalla ylhäällä on muutama 5 p rasti, mutta polkuja ei pääse hyödyntämään. Muutaman viivan tussilla piirsin (näkyvät kuvassa), mutta hyvin olisi pärjännyt ilman niitäkin.

klikkaa kuvaa suuremmaksi

Sitten nauhat kireälle, kortin nollaus ja matkaan. Kun ensimmäinen kinttupolku oli kuljettu lähdöstä tielle, katsoin paljonko siihen meni aikaa. 3:35 min. Hyvä tietää. Tätä tietoa tarvitaan kun tulen takaisin samaa reittiä.

Seuraavaksi toteutusta: 93 ja 65. Tietä pitkin ja kohti 63:a. Kaksi miestä lähti tieltä kiipeämään kohti 63:sta. Pystysuoraa kalliota oli noin 100 m (oikeasti nousua 11 käyrää). Juoksin vähän eteenpäin koukkasin tieltä kohti mäkeä. Jyrkänteen korkeus vain lisääntyi. Mittailin sitä vähän ja vaikka 6 pistettä houkutteli tuumin, että tuon rinteen kiipeämiseen ei 10 min riitä. Jätän siis tämän rastin suosiolla väliin. Rastia olisi pitänyt lähestyä tieltä ennen mutkaa eli pohjoisempaa. Mutta tämä olisi toinen juttu jos niin olisi tehnyt.

72 oli helppo. Tässä kohtaa aikaa piti olla käytettynä 45 min. Aikaa oli mennyt vain 35 min. Olen siis aikataulusta selvästi edellä ja tein päätöksen mennä rastille 147. Sinne ja sitten reilusti oikoen kohti tietä. Kun pääsin tielle imaisin geelin - kahvin makuinen 😖. Eipä tullut katsottua sen tarkemmin, nappasin kaapista mukaan sen mikä sormiin osuin. Ja vettä päälle. Nyt aikaa oli mennyt 55 min. Tämähän sujuu hyvin, yli puolet ajasta vielä käyttämättä ja olen jo näin pitkällä. "Ai ai ai...tämä on sitä vaarallista ajattelua, jota ei koskaan saa suunnistaessa päästää pääkopan sisällä mellastamaan. Hyvin mennyt ei ole tae tulevasta. Nyt pää kylmänä ja keskitytään vain seuraavaan rastiin"

73 oli helppo ja koska olin edellä aikataulusta menin Alimmainen Terrilammen eteläpuolelta kohti rastia 75, joka oli helppo. Seuraavaksi hieman oikoen 70, jossa tuli tuttuja vastaan.

Kartassa olevat vihreät alueet olivat yllättävän hyviä juosta. Ei suinkaan pusikkoa, vaan hieman tiheämpää kuin ympäröivä valkoinen metsä - ainakin näillä vihreillä mitä matkalle osui. Oikeastaan vihreässä oli parempi juosta kuin kapeilla poluilla. Vihreällä pohja oli tasaista sammalta. Miten lie siellä kartan pohjoisosan vihreillä? Avokalliot olivat liukkaita. Palleroporonjäkälät lähtivät laikkuina alta karkuun, eli kaltevilla pinnoilla ei voinut juosta kunnolla.

Seuraavaksi pitkä väli ilman pisteitä, eli reipasta vauhtia eteenpäin. Mittailin kartasta sormin paljonko minulla on vähintään oltava aikaa tiellä rastin 78 tasalla. Koska alkupolulla meni se 4 min, pitää tien mutkassa olla vähintään 20 min jäljellä. Kun pääsin 78 kohdalle, aikaa oli jäljellä 35 min. Käyn hakemassa 78:n. Meinasin mennä vasemmalta ohi, mutta onneksi pyöritin päätä ja lippu osui silmiin juuri oikealla hetkellä.

Sitten kohti maalia. Juoksin rajoitinta vasten eli niin paljon kuin irtosi. Ajattelin, että jos 32:n kohdalla on 10 min, käyn hakemassa sen. Aikaa oli Kuutinlahden pohjoispuolella jäljellä 25 min tien risteyksessä. Päätös: Koukkaan 40:n kautta. Sieltä pääsee suoraan maaliin menevälle polulle jos tulee kiire. Eli saan yhden pisteen enemmän, vaikka en ehtisi 32:lle. Näin tein ja kun olin 32:n kohdalla polulla päätin napsia vielä sen. Jäljistä näki mistä muut olivat menneet ylös mäkeen. Aikamoinen nousu rastille, vaikka kartassa se näyttää olevan "ihan polun vieressä". Alaspäin koukkasin vähän liian kaukaa kun väistin tuulenkaatamia. 

Polulle ja loppukiri. Kuvassa alla reittini:

klikkaa kuva suuremmaksi

Ei pummeja. Parilla rastilla hieman himmailua kun varmistelin, että olenhan varmasti oikeassa paikassa. Juoksu kulki todella hyvin, vaikka tuntuikin pahalta. Jaloissa alkoi painaa pari kilometriä ennen maalia, eli matka ja vauhti oli aika passelisti kohdallaan.

Olen syksyn 2023 KS-Yökupissa hakannut päätä seinään kun mikään ei tunnut toimivan. En silti ole aivan onneton, koska tämä meni näin hyvin. Tiivistäisin koko suorituksen kahdeksaan sanaan: Tämän paremmin en olisi kyennyt tästä mitenkään suoriutumaan. Toki 4 + 3 pistettä olisi teoriassa ollut mahdollista ottaa tuon jäljelle jääneen 9 min avulla ja kääntämällä pari mutkaa toisin päin, mutta tässä tapauksessa moinen pohtiminen on turhaa, sillä sain riittävästi pisteitä voittaakseni muut.

Tulos

Sijoitus 1/10. 10 rastia, joista yhteensä 71 pistettä,  Aika 1:51:58, juostu matka 13,08 km ja vauhti 8:34 min/km. Pokaalin korkeus 288 mm, pokaalin paino 1059 g. Lisäksi sain pari pussia Kouvolan lakua 😋.

Hieno kisa, uljas maasto, hyvä kartta (oli siinä ja siinä, että näillä laseilla sain luettua tässä kelissä tätä mittakaavaa), mainiot järjestelyt. Ja arvatkaapa maistuiko hernekeitto hyvälle sitten kun oli saanut vaihdettua kuivat vaatteet päälle 😋. Jälkkäriksi suklaamuffinssi 😋.Kiitos järjestäjille. Vaikka kuinka yritän miettiä, en keksi mitään negatiivista tai parannettavaa - kas kun se johtuu siitä, että:

Repovesi on Suomen paras kansallispuisto ja KS on Suomen paras seura!