Yö tummeni

Olen aina hehkuttanut miten tykkään supista. Yökuppi näytti taas jälleen kerran kuka vie ja kuka vikisee.

Tässä rastiväli B-radan 3-4 väli niin, että täpät starttaavat samanaikaisesti kolmoselta.

Jos tiedätte miten saa ylä- ja alareunan varjostukset pois ja miten saa  kuvantarkkuuden kunnolliseksi heti toiston alusta alkaen niin kertokaa. En ole löytänyt sopivia asetuksia.

Minun suunnitelmani oli selvästi paras, ja toteutus selvästi huonoin. Eli ei se suunnitelmakaan kai sitten ollut paras mahdollinen. Vedin kolmoselta ensin urakalla suunnalla paksulle polulle. Koska gps ei ollut mukana tämä on vain käsin piirretty viiva. Todellisuudessa menin epäsuorempaa ja matkalle osui myös sinisen viivan vasemmalla puolella olevat vihreät, mutta ei nyt takerruta niihin, yöllä ne jarruttivat menoa ihan tarpeeksi.

Ensin ajattelin mennä polkua länsikautta kiertäen kiltisti aivan kuopan viereen. Polkujen risteyksessä huomasin miten alkoi jyrkkä ylämäki. HAHAA!!! Nyt näytetään miten yöllä suunnistetaan ja vältän turhat kipuamiset! Ja paskat!

Tasaisella suunta kohti rastia ja ajatus oli kiertää terävä notko oikean kautta ja sen pohjoispuolella oleva suppa vasemman kautta kaartaen. Montun pohjalta sitten kipusin ylös ja harjanteen päällä piti olla rasti. Eipä ollut. Tässä sahasin edes takasin kolme minuuttia. Luulin mäkeä supaksi ja luulin kiivenneeni sieltä (siis supasta) jo pois vaikka oikeasti olin mäen päällä. Arvatkaapa kauanko tämän keksimiseen meni kotona. Siihen meni koko yö! Aamulla vasta sain ahaa-elämyksen ja hokasin miten se ihan oikeasti meni.

Mäeltä alas satunnaiseen suuntaan. Polulle sitä eestaas samalla karttaa ja kompassia pyöritellen ja sain viimein itseni kartalle polkujen risteyksessä. Peli oli pelattu.

Koko reissulla tuli pummia noin 10 min. Lisäksi kolme ekaa väliä askelpituus oli noin 30 cm - kiitos edellisen päivän "polku"juoksun Repovedellä.

Huippumaasto. Kiitos ratamestarille. Muut sankarit saavat selittää omat näkemyksensä samasta välistä. Omalta osaltani tämä oli vuoden toiseksi huonoin suoritus - toistaiseksi. Huonoin on tämä.

100/100

Otsikko sen kertoo.

Sata suunnistussuoritusta on takana tänä vuonna.

Juhannuksen paikkeilla näytti siltä, että en onnistu. Olin jäljessä tavoitteesta sillä noin kymmenkunta "varmaa" tapausta oli jäänyt väliin eri syden takia. Loppukesällä kävin useamman kerran Haminan suunnnalla Kymen Kuntorasteilla ja sain kurottua aikataulun kiinni.

100. suunnistus tänä vuonna oli 10.10.2015 Valkealan Konttivuorella. Osallistuin väyläharjoitukseen Mielakassa saman päivän aamuna. Lauantain aamulle olisi ollut kyllä muutakin tärkeää tekemistä, mutta menin silti aamun treeniin. Näin tehden sadas suunnistus osui hienosti seuramme Kouvolan Suunnistajien mestaruuskilpailuihin.

Tiedän ainakin kaksi Jormaa, joilla on tältä vuodelta enemmän suunnistuksia kuin minulla. Onko muita yli sadan ylittäneitä? Tai entä aiemmat kaudet? Kuinka paljon yleensä tulee suorituskertoja per vuosi? (vuosi alkaa siis 1.1. ja loppuu 31.12., ja 1 suunnistus = 1 suunnistettu rata, olipa se millainen tahansa). Itselläni "normaaleina" vuosina määrä on ollut jossain 60-70 välillä.

Tässä kisarata (A1-hajonta) ja oma reittini:

Kiitos Vesalle, joka kiellostani huolimatta vinkkasi missä kakkosen lippu oli. Olin yhtä käyrää liian ylhäällä ja menin ohi aivan jyrkänteen päältä. Toinen kömmi tuli rastilta 6 lähtiessä. Menin kasille, leimasin, ja ihmettelin hetken missä ysi on? Juu seiskallehan minä olinkin menossa. Eli sinne ja takaisin kasille. Väliaikojen mukaan tässä ei mennyt hukkaan kuin muutama sekunti. Tuuria, että mäen itäpuolella oli hyvä juosta. 17-18 kierto tarkoituksella polun kautta. En lähtenyt tallomaan heinää aukossa. Juostu matka 7629 m, joka vaikuttaa yllättävän pitkältä ratapituuteen 5,9 km verrattuna.

Lauantaina oli erinomainen suunnistusilma, vaikka parkkipaikalla tuntui niin kolealta kuin ei olisi ollut mitään päällä.

Mitäs sitten? Kausi jatkuu vielä...

98/100

Keltakankaan Yökuppi oli kuin Vesivehmaan jenkka: Siellä meni vanhat ja siellä meni nuoret - ohi meinaan.

Kun se alkaa mättämään, niin se mättää. Jos valitsen etenemistavaksi polun, polku menee oikeaan suuntaan. Kun sen pitäisi kääntyä oikealle se kääntyykin vasemmalle. Jos valitsen etenemistavaksi suunnan, eteen tulee ihan helvetin tiukkaa pajupusikkoa ja kuusikkoa. Reisiä ja sääriä kirvelee vielä saunomisenkin jälkeen melkoisesti, eli ilmeisesti menin myös jossain vaiheessa nokkosten läpi. Yhden kerran vedin suorin vartaloin nurin ja kaikki apuvälineet mitä mukana oli jäivät rytäkässä alimmaiseksi. Onneksi ei mennyt mitään rikki.

Tämä  on ihmeellinen alue. Tästä ei selviä kunnialla pimellä eikä valoisalla. Heti ykköselle liikaa vasemmalle vaikka ymmärsin avokallion. Kakkosvälillä noin puolimatkassa käyrä tekee piikin alaspäin. Tämä johtuu erittäin huonosta gps-datasta. Outoa, sillä taivas oli täysin kirkas. Jos katsotte härveliä, niin esim. rastin 21 kohdalla käppyrä on ihan sekoa. Vetelin sen käsin paikalleen sillä tuskin juoksin kolmesti rakennuksen läpi. Tiesittekö, että uudet gps-tallentimet osaavat älykkäästi suodattaa tallenteesta häiriöpisteet pois? Mylogger ei sitä tee.

Ylläolevasta kuvasta on melko mahdoton hahmottaa mite pääsin rastille 5. Samoin rasti 13 meni niin perseelleen kuin se vaan voi mennä. Ainoa mitä tästä sekoilusta jäi puuttumaan oli se, että olisin juossut ulos kartalta. Rastilta 15 juoksin pohjoisen kautta koukaten, koska en hoksannut polkua joka meni vihreän läpi. Ei sen puoleen en huomannut montaa muutakaan polkua tai aukkoa aidassa vaan tein kunnon kiertoja.

Pummia tai sen kaltaista epäsuunnistuksellista kiemurtelua tuli kaikkiaan noin 8 minuuttia. Vielä kun juosten häviää sen minuutin per rastiväli niin siinä se alkaa kakku olla valmis. Eipä paljon lohduta ikähyvitykset.

Tuntuu sille, että en ymmärrä suunnistuksesta mitään. Eipä silti on monia asioita, joista en ymmärrä senkään vertaa. Kuten se, että FM A. Piccolo väitteli 13.12.2014 Turun yliopistossa aiheesta "Christlich-religiöse Textwelt als translatorischhermeneutischer Gegenstand - Gegenstandsbeschreibung und Herangehensweisen"?

HÄ?

95/100

Jokut vääräleuat ovat ilkkuneet sille, että on keksittu polkujuoksu: "Menevät ja maksavat 40 euroa siitä, että pääsevät juoksemaan polulla." Eihän se hullu ole joka pyytää vaan se joka maksaa. Itse maksoin tänään 6 euroa, että pääsin juoksemaan polulla.

Jotkut maksavat siitä, että pääsevät uimaan katon alle. Toiset maksavat siitä, että pääsevät kävelemään nurmikolle (=golf) ja jotkut maksavat siitä, että pääsevät vierittämään palloa parketilla (=keilaus). Ei siis ole lainkaan hassua maksaa polulla juoksemisesta.

Tähän kuuden euron hintaan, ei tullut sähköesteitä, ei virvokkeita, ei t-paitaa, ei energiapatukkaa, ei-kannustushuutoja, eikä palkintoja. Kartta ja ajanotto tuli.

Ohrakangas (c) Kymin Suunnistajat ry

Reitin pituus 6,7 km ja aikaa meni 35:44. Reitti oli valmiiksi piirrettu karttaan oranssilla värillä.

Henkilö joka ei ole koskaan suunnistanut ja joka lähtee ensimmäistä kertaa tämä kartta kädessä polkureitille, ei selviä sieltä maaliin. Näyttää simppeliltä, mutta tässä oli kolme kohtaa, jossa piti oikeasti suunnistaa. Ensimmäinen oli pitkältä etelään vievältä polulta oikealle kääntyminen tosi kapealle polulle, joka vei rastille 1. Oikeaa kääntymiskohtaa piti kytätä tarkasti. Toinen oli ykköselle johtava polku. Tämä katosi välillä lähes kokonaan ja polulla oli karttaan merkitsemättömiä haaroja. Kompassista tarkistin vähän väliä, että juoksin oikeaa polkua. Kolmas oli rastiväli 3-4. Kymin lentokenttä oli toki vieressä, mutta kentän sivulta oli juuri kaadettu lepikkoa ja polku oli paikoin jossain risujen alla. Lisäksi koko kentän lansipuolinen alue oli erittäin avoinaista kangasta, jossa tasaisen "polkumaton" keskellä kasvoi mäntyjä. Tässä jos missä tottumaton liikkuja sekoaa suunnissa ja poluissa.

Tämä oli ensimmäinen tätä laatua minulle. Luokittelen tämän suunnistukseksi, koska kartan avullahan tämä reitti kierretään. Tätä voisi soveltaa niin, että reitti on merkitty karttaan, mutta ei rasteja. Kaikki polun varrella olevat rastit on leimattava, jotta saa hyväksytyn suorituksen. Kun rastien paikkoja ei ole kerrottu etukäteen, kukaan ei voi ahnehtia ja oikoa. Reittiä on pakko noudattaa. Uskallan sanoa jo nyt, että jollakin tavalla polkujuoksu on ensi kesän Keskilaakso Rastien ohjelmassa.

93/100

Keskilaakso Rastien eli Kuntsarien viimeinen kerta tältä vuodelta oli suunnistus nro 93. Laskutoimitus 100-93 antaa tulokseksi 7. Yksi Kouvolan Sanomien iltarastikerta on vielä jäljellä. Entä loput? Yökuppi jatkuu ja sitten on muutama kisa, johon aion osallistua. Jos mikään paikka ei prakaa niin uskallan jo tässä vaiheessa sanoa, että tavoite on mahdollista saavuttaa. Riskihän se on näin etukäteen todeta, mutta niin vähän puuttuu, että uskallan ottaa riskin.

Keltakankaalla epämääräistä oli tämä 20-21 väli. Lähtösuunta ei mielestäni ollut näin väärä kuin kuva antaa olettaa.

Ote kartasta Keltakangas.

Suunnitelma oli yksinkertainen: Suunnalla kohto avokalliota. Polut ovat kapeita ja maasto oli hyvää juosta, joten suoraan suunnalla vaan. Kun avokallio vilahti silmissä tempaisin sinne täysillä. Mittakaava on 1:5000 eli tässä tuli noin 150 m ylimääräistä juoksua ja aikaa meni ihmettelyineen noin 2 min hukkaan. Muuten ihan kohtalainen suoritus. Tunnustan, että sain hieman tasoitusta. Valmistelin edellisenä iltana härvelin aineistoa ja näin radat. En niitä sen paremmin tutkinut, mutta näin kumminkin. Enemmän oli hyötyä siitä, että olin samoin edellisenä päivänä Liikkujan viikon ohjaajana ja kiersin koko alueen kertaalleen läpi. Alueen hahmottaminen oli helpompaa ja pari rastipistettä tiesin "ulkonäöltä".

Kauden viimeinen Keskilaakso Rastien tapahtuma oli kauden runsasrastisin: Tasan 30 rastia sisältäen kartanvaihdon. Alkupuoli sprinttiä ja loppu metsää & korttelia. Hieno päätös Kuntsarikaudelle.

85/100

Susikallio on paras paikka. Susikallio on mukava. Susikalliolla vietät vaikka koko illan syksyisen. Sellainen on Susikallio.

Eipäs sentään. En viettänyt Keskilaakso Rastien 9.9.2015 tapahtumassa Susikalliolla A-radalla kuin juuri sen välttämättömimmän enkä yhtään ylimääräistä. Onnittelut Eemilille. Onnittelut Tuomakselle. Onnittelut Pasille. Te olette minua absoluuttisesti parempia. Tein siis ihan nappisuorituksen: ei väärää reinvalintaa, ei röntyilyä, ei sähläystä, ei pusikkojumia, ei jyrkänteen ylöskiipeämistä, ei kengännauhojen sitomista, ei vedenheittoa, ei juttelua (!), ei väärän välin lukemista, ei väärää lähtösuuntaa. Kertakaikkiaan ei yhtään virhettä. Eli virheetön suoritus. Aivan nappiin meni!

Tätä ei olisi voinut parantaa muuten kuin kovempaan juoksemalla, paitsi, että se on tasan tässä. Vedin niin lujaa kuin jaksoin ja ajattelin, että en säästä yö-kuppiin yhtään. Jos ei jalka nouse yökupissa niin sittenpähän on aikaa hienosäätää lamppua. Toden totta pakaroissa tuntui kun lähdin parin tunnin päästä yö-kuppiin. Otinkin varmuuden vuoksi yöllä vain vain B-radan. Outoa, sillä yleensä minulla alkaa tökkiä ensin reisien etupuolella eikä takalistossa.

Kolmanneksi viimeisellä rastilla alkoi hiipiä mieleen se iso P. Se ei ole peikko vaan pummi. Nyt tarkkana. Nyt ei saa kämmätä. Ehkä aavistuksen himmasin, mutta vain ajatuksen verran. Kun viimeinen rasti alkoi näkyä tiesin, että nyt jos koskaan se tulee.


Tässä Susikallion A-radan alkupuolta. Minä olen ruskea täplä.

5 rastille (joka ei näy ylläolevassa videopätkässä) kiersin mäen laen pohjoispuolelta vaikka eipä tainut tulla kuin yhden käyrän säästö. Jalan alla oli lipevää jäkälää ja askelta oli pakko sovitella. Heti kun jyrkänne näkyi vasemmalla käänsin kohti rastia.

Susikalliolla en ole aiemmin suunnistanut - jos ei sitten jokus junnuvuosina? Vai onko tästä ollut jokus karttaa? Todella mukava maasto. Eihän se suppamaaston veroista ole, mutta tämän lyhyen visiitin perusteella sanoisin, että Susikallio on yksi parhaimmista mitä Kouvolan seudulta löytyy.

Entä onnistuneen suorituksen tarkempi analyysi. Mitään flow-tunnetta en saa koskaan suunnistaessa, joten en voi sanoa suorituksen vaan menneen hyvin. Tiivistän tällä kertaa koko paketin näin: Sekunnin uhraus reitin valintaan. Rastilta tarkka lähtösuunta. Ei yhtään 'sinne päin' -juoksua vaan aina joku kohde silmissä. Määritteen huolellinen luku. Mikroreitinvalinnassa kaatuneiden puiden ja muiden risujen havainnointi mahdollisimman ajoissa. Aina kun on tasaista ja selvää, urku auki. Jos joku haluaa, voi kertoa taapahtuneen rastiväli rastiväliltä. Jaksaako joku oikeasti lukea niitä?

Selviä ohjeita, mutta kuinka monta kertaa joku niistä on kaikesta huolimatta unohtunut tai kilahtanut`? Pahimmillaan heti ensimmäisellä rastivälillä, ja sekös syö miestä. Mutta nyt! Nyt tiedän, että pystyn tekemään täydellisen suorituksen. Onnistuuko se uudestaan? En tiedä, mutta yritän. Toivottavasti siihen ei mene kymmentä vuotta. Onko liikaa toivottu, että jos edes kerran kaudessa?

Irene Caraa lainaten "What a feeling!"



 

80/100

Sanokaa mitä sanotte, mutta paistaa se aurinko joskus risukasaankin. Tarkkailkaa erityisesti vihreän pallukan toimintaa tällä Kouvolan Sanomien iltarastien Lamminmäen 1.9.2015 tapahtuman A-radan 6-7 rastivälillä.

Ei makeaa mahan täydeltä, eli loppuosalla meni sitten hieman heikommin. Ja niille lukijoille/katselijoille tiedoksi, jotka eivät ole Reittihärvelin kanssa sinuja, niin tässä on valittu seurattavaksi vain yksi rastiväli. Lähtö tapahtuu tälle välille yhtäaikaa. Todellisuudessa olin 6. rastilla tästä porukasta viidentenä.

Mutta silti!