Se on nyt tieteellisesti todistettu: Olen suunnistaja. Tein Ylen sivulta löytyvän, kovasti radiossa hehkutetun testin. Lopputulos oli, että suunnistus on minulle sopivin laji 83% osuvuudella.
Seuraavaksi sopivimmat liikuntamuodot minulle olisivat maraton 77%, jooga 75% ja golf 75%.
Vähiten minulle sopivat: paini 45 %, jääkiekko 46 % ja crossfit 48% .
Maraton sopisi ehkä teoriassa jos tiellä juoksu ei olisi niin puuduttavan tylsää. Jooga ei ole edes tullut mieleen ja golf ei sovellu muuten.
Vähiten sopivat lajit ovat aika hyvin kohdallaan. En halua kieriskellä kenenkään nihkeän miehen kanssa matolla samalla kun muut katsovat ympärillä. Jääkiekko ei kiinnosta minkään kokoisissa annoksissa ja crossfitistä en tiedä yhtään mitään.
Yllättävintä omasta mielestäni oli se, että ammunta ei ollut sopivimpien lajien joukossa. Sitä olen joskus harrastanut ja oman tuntumani mukaan se oli minulle varsin sopivaa touhua. Ehkä ammunnan blokkasi pois testin hiki-kysymys johon vastasin haluavani hikoilla.
Viihdettähän tämmöiset testit ovat, sitä ei kai kukaan edes epäillyt, mutta hauskoja sellaisia. Kysymyksistä on helppo päätellä miten ne vaikuttavat lopputulokseen. "Haluatko kimpassa toteuttaa väkivaltaa?" Jos vastaat kyllä, jääkiekko saa pisteen. "Haluatko ratkaista yksinäsi nasevia ongelmia?" Jos vastaat kyllä, suunnistus saa pisteen.
En tiedä onko erästä insinööritestiä enää olemassa. Ehkä jaksanut etsiä netistä. Siinä oli kysymys joka meni suurinpiirtein näin:
Kysymys: Kuinka monta ydinreaktoria Suomessa on?
Vastausvaihtoehdot:
a) 1
b) 2
c) 4
Pisteen sain oikeasta vastauksesta joka oli c) 4. Oikeat vastaukset kerrottiin siis lopuksi.
Seuraava kysymys paljasti testin rakentaneen henkilön nerokkuuden ja sen, että vain insinööri kykeni ymmärtämään mikä oli jippo.
Kysymys: Häiritsikö sinua se, että edelliseen kysymykseen ei ollut tarjolla lainkaan oikeaa vastausvaihtoehtoa?
a) kyllä
b) ei
Tämä päti silloin. Nyt eli tammikuussa 2016 oikea vastaus on c. Olkiluoto 3:sta en ota laskuhin mukaan vielä lainkaan, sillä sitä ei tietääkseni ole vielä edes ladattu polttoaineella saati käynnistetty.
keskiviikko 20. tammikuuta 2016
lauantai 9. tammikuuta 2016
Virtuaalisuunnistuksen 2015-2016 "väliraportti"
Kausi alkoi Marraskuun 30. päivä Katronträsk'n Keskimatkalla. Kuten edellisellä kaudella homma ei tänäkään vuonna ota luonnistuakseen. Vähintään yksi, yleensä useampi väli menee pieleen. Avaustapahtuman tulokset tästä linkistä.
Tämä kuva on simulaattorin käyttöliittymästä. Viikon aikana on yleensä kolme tapahtumaa. Simulaattorin nettisivuilla on sama lista. Tulokset ja häveli näkyvät vasta sitten kun tapahtuma on päättynyt tai heti oman osallistumisen jälkeen.
Minun tämän kauden ensimmäinen ratamestarointi oli 26.12. Pillinkankaalla. Maasto oli valmiina viime kaudelta, eli toteutus oli suhteellisen nopea tehdä. 57 osallistujaa. Nopein oli Topi Syrjäläinen.
31.12 oli vuorossa Mika Raution mestaroima Kytäjän erikoinen. Kytäjän maasto on virtuaalisesti vaativuusasteeltaan täydet 5/5. En tiedä onko näin luonnossa, sillä en siellä ole käynyt. Katsokaa TÄTÄ, paras suoritus ikinä simulaattorissa. Keskittyminen kesti kasassa ja vedin aivan riskirajalla. Ykkönen osui suoraan rastille kuten olin suunnitellut ja siitä sitten vaan tietä myöden maaliin. Animaatiossa edellä oli yksi minua nopeampi ja kaksi hitaampaa. Sijoitukseni oli 10. 1:04 voittajalle hävinneenä. Nopein oli taas jälleen kerran Topi Syrjäläinen.
Kirjoitan tätä 9.1. ja kauden toinen ratamestarointini Güoeloe on juuri alkanut. En voi kommentoida sitä tämän enempää, sillä tapahtuma on parhaillaan käynnissä.
Kannattaa huomata myös 23.1. alkava Töröstin tapahtuma. Se on uusi maasto virtuaalirasteilla ja Kouvolan Sanomien iltarasteilla kävijöille se on tuttu paikka. Luvassa on KS:n värejä! Osallistuijen määrää ei ole rajoitettu. Osallistuminen on ilmaista, eli mukaan vaan.
Tämä kuva on simulaattorin käyttöliittymästä. Viikon aikana on yleensä kolme tapahtumaa. Simulaattorin nettisivuilla on sama lista. Tulokset ja häveli näkyvät vasta sitten kun tapahtuma on päättynyt tai heti oman osallistumisen jälkeen.
Minun tämän kauden ensimmäinen ratamestarointi oli 26.12. Pillinkankaalla. Maasto oli valmiina viime kaudelta, eli toteutus oli suhteellisen nopea tehdä. 57 osallistujaa. Nopein oli Topi Syrjäläinen.
Klikkaa kuvaa.
31.12 oli vuorossa Mika Raution mestaroima Kytäjän erikoinen. Kytäjän maasto on virtuaalisesti vaativuusasteeltaan täydet 5/5. En tiedä onko näin luonnossa, sillä en siellä ole käynyt. Katsokaa TÄTÄ, paras suoritus ikinä simulaattorissa. Keskittyminen kesti kasassa ja vedin aivan riskirajalla. Ykkönen osui suoraan rastille kuten olin suunnitellut ja siitä sitten vaan tietä myöden maaliin. Animaatiossa edellä oli yksi minua nopeampi ja kaksi hitaampaa. Sijoitukseni oli 10. 1:04 voittajalle hävinneenä. Nopein oli taas jälleen kerran Topi Syrjäläinen.
Kirjoitan tätä 9.1. ja kauden toinen ratamestarointini Güoeloe on juuri alkanut. En voi kommentoida sitä tämän enempää, sillä tapahtuma on parhaillaan käynnissä.
Kannattaa huomata myös 23.1. alkava Töröstin tapahtuma. Se on uusi maasto virtuaalirasteilla ja Kouvolan Sanomien iltarasteilla kävijöille se on tuttu paikka. Luvassa on KS:n värejä! Osallistuijen määrää ei ole rajoitettu. Osallistuminen on ilmaista, eli mukaan vaan.
maanantai 14. joulukuuta 2015
Loppuraportti 2015
Yleistä:
Kausi alkoi Tavikupin hisulla Utissa 1.1 Kauden tavoite oli 100 suunnistussuoritusta, joka onnistui hyvin. Tämän kirjoitushetkellä on takana 113 suoritusta.
Iltarastit:
26 x Keskilaakso Rastit, 33 x Kouvolan Sanomien iltarastit, muutamat Rannikkorastit ja reilu tusina Kymen kuntorastia sekä yhdet kerrat Hyryrasteilla ja Luuran iltarasteilla. Tämä on suunnistusharrastukseni kivijalka.
Kisat:
Vehkalahden Veikkojen kevätkansalliset, RaKaS-rastit, Luumäki-rastit, Kainuun Rastiviikon kaksi ensimmäistä osakilpailua, Puulaakiviesti, Mämmälän pitkä, Hollola-rastit, SM-erikoispitkä, Jukola, Anjalan liiton mestaruuskisat, KS:n mestaruuskisat, Halikko ja Raatojuoksu (lueteteltu satunnaisessa järjestyksessä). Ennätyksellisen paljon osallitumisia. Rankipisteitä 40,72 ja sijoitus 183. Edessä oli 182 ja takana 223 kilpailijaa eli puolivälin paremmalla puolella.
Muut suunnistukset:
Sekalainen määrä erilaisia KS:n taitoharjoituksia. Mieleen jäi Elimäellä Linnakalliolla keväällä ollut harjoitus. Maastossa oli lunta ja ilma oli hyytävn kylmä, mutta oli hankikanto. Lumisen kohdat olivat kuin avokallioita, joita myöden oli todella hyvä juosta.
KS:n aikusten suunnistuskoulun ja Kouvolan Liikkujan viikon ohjaajana olin puolen tusinaa kertaa.
KS:n talvikupin ja yökupin kaikki osakilpailut.
Kehitys:
Taidollisesti menneen kauden arviointi on hankalampaa.Olen yrittänyt panostaa huolellisuuteen, jotta helpot virheet vähenisivät. Ykkönen on aina otettava varman päälle ja rastilta lähtösuunta myös huolellisesti. Yleisin virheen syy on tainnut olla tänä vuonna se, että juoksu on kulkenut liian hyvin ja kartanluku on jäänyt jalkoihin. Toinen on ahnehtiminen. Olen valinnut tietoisesti liian vaikean reitin ja tavoittelen sillä muutaman sekunnin säästöä. Se on huvennut virheeseen, jonka olisi säästänyt varmalla valinnalla. Yksi megaluokan sähläys tuli tehtyä ja se ei ihan helpolla unohdu.
Rastinotto on mielestäni sujunut paremmin kuin aiemmin. Kun on tuntunut kutinaa, että rastin pitäisi olla tässä, olen hiljentänyt ja tähystänyt enkä ole säntäillyt. Monta rastia löytyi aivan muutaman metrin sisältä pienen näkemäesteen toiselta puolelta.
Toinen sija KS yökupin ukko-sarjassa. Se on tilastollinen harha. Osallistuin kaikkiin osakilpailuihin ja saalistin sillä tavoin paljon pisteitä. Yksittäiset osakilpailut olivat vain kohtalaisia suorituksia ja pari kertaa koko suoritus meni täysin läskiksi. Jos verrattaisiin vain niitä tapahtumia, jossa ovat olleet 1:1 samat osallistujat, sijoitukseni tippuisi.
Ongelmat:
Ilmeisesti ongelmia ei ollut, koska en keksi tähän mitään mainittavampaa.
Plussaa:
Kroppa kesti kasassa ja sisuskalut sisällä, vaikka lääkkeiden lisäksi pitää syödä jo lääkkeiden haittavaikutusten estolääkkeitä.
Jukolan loppuviitoitus on aina mahtava. Leimaus viimeisellä rastilla ja sitten kaikki peliin. Vaikka
energiat on käytetty, jaksaa viimeiset sadat metrit juosta ylikieroksilla kun tietää, että maaliin pääsy on varma. Samalla tulee selkiä vastaan niin, ettei laskemaan ehdi.
Omien suunnistusten ohella järjestelytehtävissä saatiin paljon aikaiseksi.
Yhtään kompassia ei hajonnut.
Fysiikka:
Fyysisesti kausi meni yllättävän hyvin. Ainoastaan pari rakkoa kantapäässä ja yksi mustunut varpaankynsi. Jalat kestivät rääkin, vaikka etureisissä tuntui silloin tällöin epämukavalta.
Cooperin testissä juoksin 2850m. Se on normitaulukon mukaan tämän ikäiselle erinomainen tulos, mutta kokeneen urheiljan taulukon mukaan huono tulos. Olekon normaali vai kokenut? Olen kesän aikana juossut "jonkin verran", mutta mikä on normaalin ja kokeneen raja? Tasoitusta annoin varmasti siinä, että testijuoksu oli ensimmäinen kovan tasamaan juoksu koko kauden aikana. Tämä asia jäi vaivaamaan ja asiaan on pakko tutustua tarkemmin. Toivottavasti vastaus löytyy netistä, ettei tarvitse lähteä juoksemaan asian selvittämiseksi. Kunto tuntuu olevan ihan hyvä, vaikka sitä on vaikea arvioida näin sanallisesti. Yritän aina tehdä loppukirin ja se on onnistunut olipa matka mikä tahansa.
Muuta:
Virtuaali-iltarastikausi on jo hyvässä vauhdissa.
Hauskaa Joulua!
Kausi alkoi Tavikupin hisulla Utissa 1.1 Kauden tavoite oli 100 suunnistussuoritusta, joka onnistui hyvin. Tämän kirjoitushetkellä on takana 113 suoritusta.
Iltarastit:
26 x Keskilaakso Rastit, 33 x Kouvolan Sanomien iltarastit, muutamat Rannikkorastit ja reilu tusina Kymen kuntorastia sekä yhdet kerrat Hyryrasteilla ja Luuran iltarasteilla. Tämä on suunnistusharrastukseni kivijalka.
Kisat:
Vehkalahden Veikkojen kevätkansalliset, RaKaS-rastit, Luumäki-rastit, Kainuun Rastiviikon kaksi ensimmäistä osakilpailua, Puulaakiviesti, Mämmälän pitkä, Hollola-rastit, SM-erikoispitkä, Jukola, Anjalan liiton mestaruuskisat, KS:n mestaruuskisat, Halikko ja Raatojuoksu (lueteteltu satunnaisessa järjestyksessä). Ennätyksellisen paljon osallitumisia. Rankipisteitä 40,72 ja sijoitus 183. Edessä oli 182 ja takana 223 kilpailijaa eli puolivälin paremmalla puolella.
Muut suunnistukset:
Sekalainen määrä erilaisia KS:n taitoharjoituksia. Mieleen jäi Elimäellä Linnakalliolla keväällä ollut harjoitus. Maastossa oli lunta ja ilma oli hyytävn kylmä, mutta oli hankikanto. Lumisen kohdat olivat kuin avokallioita, joita myöden oli todella hyvä juosta.
KS:n aikusten suunnistuskoulun ja Kouvolan Liikkujan viikon ohjaajana olin puolen tusinaa kertaa.
KS:n talvikupin ja yökupin kaikki osakilpailut.
Kehitys:
Taidollisesti menneen kauden arviointi on hankalampaa.Olen yrittänyt panostaa huolellisuuteen, jotta helpot virheet vähenisivät. Ykkönen on aina otettava varman päälle ja rastilta lähtösuunta myös huolellisesti. Yleisin virheen syy on tainnut olla tänä vuonna se, että juoksu on kulkenut liian hyvin ja kartanluku on jäänyt jalkoihin. Toinen on ahnehtiminen. Olen valinnut tietoisesti liian vaikean reitin ja tavoittelen sillä muutaman sekunnin säästöä. Se on huvennut virheeseen, jonka olisi säästänyt varmalla valinnalla. Yksi megaluokan sähläys tuli tehtyä ja se ei ihan helpolla unohdu.
Rastinotto on mielestäni sujunut paremmin kuin aiemmin. Kun on tuntunut kutinaa, että rastin pitäisi olla tässä, olen hiljentänyt ja tähystänyt enkä ole säntäillyt. Monta rastia löytyi aivan muutaman metrin sisältä pienen näkemäesteen toiselta puolelta.
Toinen sija KS yökupin ukko-sarjassa. Se on tilastollinen harha. Osallistuin kaikkiin osakilpailuihin ja saalistin sillä tavoin paljon pisteitä. Yksittäiset osakilpailut olivat vain kohtalaisia suorituksia ja pari kertaa koko suoritus meni täysin läskiksi. Jos verrattaisiin vain niitä tapahtumia, jossa ovat olleet 1:1 samat osallistujat, sijoitukseni tippuisi.
Ongelmat:
Ilmeisesti ongelmia ei ollut, koska en keksi tähän mitään mainittavampaa.
Plussaa:
Kroppa kesti kasassa ja sisuskalut sisällä, vaikka lääkkeiden lisäksi pitää syödä jo lääkkeiden haittavaikutusten estolääkkeitä.
Jukolan loppuviitoitus on aina mahtava. Leimaus viimeisellä rastilla ja sitten kaikki peliin. Vaikka
energiat on käytetty, jaksaa viimeiset sadat metrit juosta ylikieroksilla kun tietää, että maaliin pääsy on varma. Samalla tulee selkiä vastaan niin, ettei laskemaan ehdi.
Omien suunnistusten ohella järjestelytehtävissä saatiin paljon aikaiseksi.
Yhtään kompassia ei hajonnut.
Fysiikka:
Fyysisesti kausi meni yllättävän hyvin. Ainoastaan pari rakkoa kantapäässä ja yksi mustunut varpaankynsi. Jalat kestivät rääkin, vaikka etureisissä tuntui silloin tällöin epämukavalta.
Cooperin testissä juoksin 2850m. Se on normitaulukon mukaan tämän ikäiselle erinomainen tulos, mutta kokeneen urheiljan taulukon mukaan huono tulos. Olekon normaali vai kokenut? Olen kesän aikana juossut "jonkin verran", mutta mikä on normaalin ja kokeneen raja? Tasoitusta annoin varmasti siinä, että testijuoksu oli ensimmäinen kovan tasamaan juoksu koko kauden aikana. Tämä asia jäi vaivaamaan ja asiaan on pakko tutustua tarkemmin. Toivottavasti vastaus löytyy netistä, ettei tarvitse lähteä juoksemaan asian selvittämiseksi. Kunto tuntuu olevan ihan hyvä, vaikka sitä on vaikea arvioida näin sanallisesti. Yritän aina tehdä loppukirin ja se on onnistunut olipa matka mikä tahansa.
Muuta:
Virtuaali-iltarastikausi on jo hyvässä vauhdissa.
Hauskaa Joulua!
torstai 10. joulukuuta 2015
Telkku vai HD-telkku
Minulle on myyty puhelimessa vuoden sisällä vakuutuksia, sähköä, Aku Ankan Sarjisextraa, Autoliiton jäsenyyttä, Aku Ankan Sarjisextraa, bambukalsareita, veronmaksajien keskusliiton jäsenyyttä, Aku Ankan Sarjisextraa, Aleksandria sijoituspankin jotain palvelua, Roope-Sedän taskulehteä, Elisan nettiliittymää (se minulla on jo - toista en tarvi), Aku Ankan Sarjisextraa, Soneran nettiliittymää ja nyt pari viikkoa sitten taas Canal Digitalin kanavapakettia. Se meni jotenkin näin:
Myyjä: - Saat nyt meidän paketin 30% alennuksella. Se on sinulle vain 68 € kuussa. Ja sillä näkyy sitten Formulat ja kaikki.
Jukka: - Formulat ei kiinnosta minua yhtään.
M: - Ei haittaa, sillä tässä setissä näkyvät myös kaikki tärkeimmät yleisurheilut, jääkiekot, jalkapallot, biljardit ja tietysti kaikki talvilajit mukaanlukien mäkihyppy.
J: - Enpä juuri katsele urheilua telkusta...
M: - No mitäs sitten katsot? Meiltä näkyy myös tiede- ja uutiskanavia. On National Geographyn kaikki versiot ja tietysti elokuvia useilla eri kanavilla. Kai elokuvat kiinnostaa? Ja uutisista löytyy BBS, NBC, CNN, CBS, NCB, RTV, CCR, CSB...
J: - Joojoo, tästä nykyisestä paketista näkyy nyt 15 kanavaa ja enempää en ehdi katsoa.
M: - Sinulla on siis vain ne ilmaiset. MUTTA! (=volyymi kovenee) Nämä meidän elokuvakanavat on HD:nä. Sitä ei vapailla kanavilla näe.
J: - Just...
M: - Millainen televisio sinulla on?
J: - Pomoni vanha, jonka hän oli heittämässä romulavalle. Pelastin sen romutukselta. (=tosi juttu, kuva vekottimesta on yllä).
M: - No se ei varmaan ole uusinta mallia?
J: - Se on tosi pullea.
(1,2 sekunnin tauko)
M: - Siinä...se...se on niin vanha, että siinä ei HD:t näy. Sun pitää ostaa sitten uusi.
J: - En ole 20 vuoteen ostanut uutta telkkua, kun työkaverit lykkää mulle aina vanhansa kun ostavat uusia.
M: - Ei kai ne vuoden välein uuteen vaihda? Et saa HD-telkkua sillä tavalla.
J: - Vaihtaa ne vuoden välein, eli vuoden päästä saan taas uudemman mallin.
M: - En usko tuota. No sun kannattaa joka tapauksessa ostaa uusi, että näet HD:t. Mikäs antenni sulla on?
J: - 15 vuotta vanha harava.
M: - No se nyt ainakin täytyy vaihtaa. Vuoden päästä et tee sillä yhtään mitään. Eiköhän laiteta tämä meidän paketti tulemaan?
J: - Se on liian kallis.
M: - Kallis? Eihän tämä ole kuin reilu kuusikymppiä kuussa. Onko se muka liian kallis?
J: - On se.
M: - Eiköhän laiteta tulemaan?
J: - Ei kiitos.
M: - No mutta eiköhän silti laiteta tulemaan.
J: - Ei kiitos.
M: - Jos laitetaan nyt tulemaan niin ehdit viikonloppuna jo katsella!
J: - Ei jumalauta laiteta! Etkö ymmärrä! EN OSTA SITÄ!
Löin luurin kiinni (siis painoin punaista näppäintä). Olen tehnyt periaatepäätöksen: En osta litteää televisiota. Jos se ei arvontapalkintona tule, se tulee sitten kun joku tuttu vaihtaa isompaan tai parempaan: "Jukkahan varmaan ottaa tämän vanhan ettei tartte jäteasemalle viedä?" Se saattaa tapahtua milloin tahansa, sillä putkitoosat alkavat olla esihistoriaa ja littutelkut menevät trenditietoisimmissa huusholleissa jo kolmannelle kierrokselle. Suurin ongelma telkkarissa ei ole tekniikassa vaan sisällössä. Enin osa ohjelmavirrasta on täyttä höttöä tai ihan täyttä paskaa. Pahimmillaan se on sitä kun alastomat homot maajussit menevät ensitreffeillä naimisiin ja samalla kokkaavat illallisen ilman käsiä neljälle.
Televisiosta löytyy satunnaisesti mielenkiintoista katsottavaa. Marraskuussa lauantaina tai perjantaina joskus noin vartti sen jälkeen kun olin herännyt keskellä yötä sohvalla suupieli kuolaa valuen, oli menossa norjalainen ohjelma, jonka nimi oli kesälomajotain. Huomioni kiinnitti yksi pääosan esittäjistä joka oli tuttu Lillehammer-sarjasta. Lillehammerhan oli norjalainen gangsteriparodia, joka oli sekoitus äärimmäistä väkivaltaa, kreisikomediaa ja yhteiskuntasatiiria. Jos tulee uudestaan se kannattaa katsoa. Tässä kesäjutussa oli isä, poika ja appiukko. Appiukko teki kaiken paremmin kuin isä. Yhteentörmäyksiä ja noloja tilanteita. Sääli, että tämän kaltaiset helmet jäävät suurelta osalta katsojia huomaamatta kun ne hukkuvat kaiken muun sotkun alle.
Edellä kertomani suunnitelman kompastuskohta on se, että litteissä telkkareissa ongelmana on laatu. Ne ovat todella lyhytikäisiä ja heppoista tekoa verrattuna vanhoihin putkitoosiin. Kestääkö yksikään niin vanhkasi, että sitä tarjotaan minulle? Eräs kaverini oli aikaa sitten viemässä kuvaputkimallista matkatelkkua mökille järven yli kelkalla. DDR:ssä valmistettu toosa keikahti pois kyydistä ja pyöri sohjossa. Kun kaverini sai läpimärän vehkeen sisälle lämpimään hän valutti veden kotelon sisältä pois ja odotti tovin, että laite kuivui. Sitten virrat päälle, eikä mitään ongelmia. Moniko litteä telkku selviää moisesta?
Epäilin kauden alkaessa, että iltarastivaunuun hankittu litteä näyttö ei kestä koko kesää. Kyllä se kesti ihme kyllä. Tiedän ainakin kaksi läheltä piti tapausta kesältä, mutta niitä ei lasketa. Näytön vga-kaapeli ei kestänyt kuin kesän, se oli yhtä säiettä vailla poikki.
Tankki täyteen on parasta miten Suomen televisiosta on koskaan tullut.
sunnuntai 22. marraskuuta 2015
Sprinttiä kerrakseen
Mitäpä tuumaat näistä kahdesta rastipisteestä 69 ja 41?
Jos vasemmassa kuvassa lähtee kiertämään koulurakennusta vasemman kautta, tulee ensin vastaan rasti 69. Jos siinä leimaa ja jatkaa matkaa tulee hylsy. Tai oikenpuolimmaisessa kuvassa: jos lähtee kiertämään koulua oikean kautta ja leimaa ensimmäisellä vastaan tulevalla rastilla tulee hylsy. Tämä oli Korialla elokuussa 2015 järjestetyn sprinttikisan suosituin paikka tehdä virhe. Ensimmäinen luonnos tästä paikasta olisi aiheuttanut vihapuheita kilpailijoilta ratamestarille eli minulle. Sain valvojalta neuvoja ja siirsin 69:n siihen missä se nyt on. Rastit olivat erittäin lähekkäin, niillä ei ollut suoraa näköyhteyttä ja niiden määritteet erosivat täysin toisistaan. Tämä ei ollut ansa, eikä jippo. Tämä oli tehtävä, jossa tarkistetaan se, lukeeko kilpailija määritteen vai ei. Kukaan hylätyistä ei esittänyt mitään vastaväitteitä, kun heille näytettiin missä olivat virheen tehneet.
Olin siis Kouvolan Suunnistajien järjestämän Kaakon avoimen AM-sprintin ratamestarina. Aiemmat ratamestarin hommat ovat olleet iltarasteja, harjoituksia, yksi NRC-kisa ja yökuppeja. Sprintti tuntui siis samalta kuin pää edellä hyppääminen pimeään veteen vieraalta laiturilta.
Ratojen suunnitelu on urakan mielenkiintoisinta puuhaa. Onneksi kisa-alue oli työmatkani varrella, joten tein useamman kerran niin, että sotkin pyörällä töihin ja kotimatkalla suhailin muutaman tunnin Korian taajamaan edes takaisin.
Tässä on 2/3 kilpailualueesta. Jos haluat zoomailla laajemmalti se onnistuu tästä .
Kuten kuvasta näkyy, Korialla ei ole montakaan monimuotoista sokkeloa. Alue on varsin avaraa ja rakennukset ovat irti toisistaan ja suurimmalti osalta suorakaiteen muotoisia. Ei siis mitään samanlaista kuin telkkarista nähdyt huippusprittikisat.
Joku osasi ratamestarilausunnon perusteella päätellä mistä kautta radat maalialueelle koukkaavat. Ne tulivat täältä, eli Korian siltojen alta, jossa kulkee polku aivan joen rantaa pitkin:
Lisää päänvaivaa tuotti se, että melkein kilometri tuli ratapituutta siitä, että päästään junaradan ali Pioneeripuiston puolelle. Jotta radat eivät olisi olleet aivan viivasuorat ja mitättömän helpot tein niistä sellaiset kuin ne ovat. Täältä löytyvät kaikki radat, jos niitä haluat tarkemmin tutkia.
Sprintin ratapituus onkin aihe, joka vaatisi kokonaan oman bloginsa. Joillakin radoilla mitta osui kohdalleen ja toisilla ei. Mikään rata ei ollut liian lyhyt, mutta liian pitkiä ratoja sen sijaan oli. Vai oliko? Kuinka ratapituudet voi asettaa kohdalleen kun ratojen suunnitteluvaiheessa ei tiedä minkä tasoisia kisaajia on tulossa. Eikä kaikkia ratoja ole mahdollista koejuoksuttaa kaikilla mahdollsilla ikä- ja sukupuoliversioilla. Palautetta tuli - tosin ei suoraan, vaan selän takana aitosuomalaiseen tapaan. Oletteko lukeneet Suunnistus netin Pesupaikkaa? Harmittaa järjestäjien ja ratamestareiden puolesta. Besserwisserit keksii vaikka mitä valitettavaa asiasta kuin asiasta. Asioiden todelliset syyt ja perustelut jäävät pääosin kuulematta. Vähän sama fiilis tuli mieleen itselle tällä kertaa.
Pari minuuttia olisi pitänyt vähentää useimmilta radoita eli puolisen kilometriä. No niin tai näin, kaikki pääsivät lopulta pois maastosta maaliin. Ehkä viisastuin, ehkä en.
Muutama hajahuomio kisan ja päivän tapahtumista:
Otin pyörän mukaan. Sillä oli kätevä käydä kiertelemään kisan aikana maastossa. Yhden noin H40-H50 sarjalaisen löysin verryttelemästä kilpailualueella. En tiedä mistä hän sinne oli päässyt, mutta nopsaan hän poistui kun asiasta huomautin. Tuskin vaikutti suoritukseen, sillä rasteja tai optimaalisia reittejä ei siinä kohtaa ollut. Tosin en tiedä sitten miten kaukana hemmo oli seikkaillut?
Aikaa koko revohkaan meni 87 tuntia jossa on mukana kisapäivä. Tähän on laskettu mukaan ihan kaikki: tiedotteiden jakamiset, karttojen pussitukset, rastipukkien roudaukset, isännöintitoimistossa juttelut, palaverit, yms yms jne. Kalenteriaikaa kului hieman alle 3 kk. En tullut laskeneeksi lähetettyjen ja saatujen sähköpostien lukumäärää, mutta se on varmaan lähempänä kahtasataa kuin sataa.
Muistin juoda kisapäivänä, niin ei tullut pää kipeäksi. Eväitä en ottanut mukaan. Kisapuffetin tarjonta riitti vallan mainiosti ja vielä jäi kotiin viemisiäkin vaikka kuinka paljon.
Purkuhommissa meinasi iltarastien (jotka olivat kisan jälkeen) lähtöleimasin ja kyltti jäädä noutamatta:
- Luulin, että sinä hait sen.
- Eikun luulin, että sinä hait sen.
- Ei kun sanoin, että se pitää hakea.
- Juu niin pitää.
Pukki ja leimasin saatiin haettua kunnialla, mutta LÄHTÖ-kyltti oli ollut jollekin liikaa. Se oli moukaroitu mutkalle ja heitetty ojaan. Sille ei vaan voi mitään. Yhteiskunnassamme on talipäitä, joiden käytöstä ei voi mitenkään järjellä selittää.
Yökupin ratamestarointi olisi kiinnostanut, mutta sen verran tiukka rupeama tuo sprintti oli, että vedän hetken aikaa henkeä.
Näillä kahdella rastilla oli välimatkaa maastossa hieman reilu kymmenen metriä. Nämä rastit eivät olleet samalla radalla. Alla on sama paikka kolmelta eri radalta:
Olin siis Kouvolan Suunnistajien järjestämän Kaakon avoimen AM-sprintin ratamestarina. Aiemmat ratamestarin hommat ovat olleet iltarasteja, harjoituksia, yksi NRC-kisa ja yökuppeja. Sprintti tuntui siis samalta kuin pää edellä hyppääminen pimeään veteen vieraalta laiturilta.
Ratojen suunnitelu on urakan mielenkiintoisinta puuhaa. Onneksi kisa-alue oli työmatkani varrella, joten tein useamman kerran niin, että sotkin pyörällä töihin ja kotimatkalla suhailin muutaman tunnin Korian taajamaan edes takaisin.
Tässä on 2/3 kilpailualueesta. Jos haluat zoomailla laajemmalti se onnistuu tästä .
Kuten kuvasta näkyy, Korialla ei ole montakaan monimuotoista sokkeloa. Alue on varsin avaraa ja rakennukset ovat irti toisistaan ja suurimmalti osalta suorakaiteen muotoisia. Ei siis mitään samanlaista kuin telkkarista nähdyt huippusprittikisat.
Joku osasi ratamestarilausunnon perusteella päätellä mistä kautta radat maalialueelle koukkaavat. Ne tulivat täältä, eli Korian siltojen alta, jossa kulkee polku aivan joen rantaa pitkin:
 |
| Korian vuonna 1924 rakennettu rautatiesilta. |
Lisää päänvaivaa tuotti se, että melkein kilometri tuli ratapituutta siitä, että päästään junaradan ali Pioneeripuiston puolelle. Jotta radat eivät olisi olleet aivan viivasuorat ja mitättömän helpot tein niistä sellaiset kuin ne ovat. Täältä löytyvät kaikki radat, jos niitä haluat tarkemmin tutkia.
Sprintin ratapituus onkin aihe, joka vaatisi kokonaan oman bloginsa. Joillakin radoilla mitta osui kohdalleen ja toisilla ei. Mikään rata ei ollut liian lyhyt, mutta liian pitkiä ratoja sen sijaan oli. Vai oliko? Kuinka ratapituudet voi asettaa kohdalleen kun ratojen suunnitteluvaiheessa ei tiedä minkä tasoisia kisaajia on tulossa. Eikä kaikkia ratoja ole mahdollista koejuoksuttaa kaikilla mahdollsilla ikä- ja sukupuoliversioilla. Palautetta tuli - tosin ei suoraan, vaan selän takana aitosuomalaiseen tapaan. Oletteko lukeneet Suunnistus netin Pesupaikkaa? Harmittaa järjestäjien ja ratamestareiden puolesta. Besserwisserit keksii vaikka mitä valitettavaa asiasta kuin asiasta. Asioiden todelliset syyt ja perustelut jäävät pääosin kuulematta. Vähän sama fiilis tuli mieleen itselle tällä kertaa.
Pari minuuttia olisi pitänyt vähentää useimmilta radoita eli puolisen kilometriä. No niin tai näin, kaikki pääsivät lopulta pois maastosta maaliin. Ehkä viisastuin, ehkä en.
Muutama hajahuomio kisan ja päivän tapahtumista:
Otin pyörän mukaan. Sillä oli kätevä käydä kiertelemään kisan aikana maastossa. Yhden noin H40-H50 sarjalaisen löysin verryttelemästä kilpailualueella. En tiedä mistä hän sinne oli päässyt, mutta nopsaan hän poistui kun asiasta huomautin. Tuskin vaikutti suoritukseen, sillä rasteja tai optimaalisia reittejä ei siinä kohtaa ollut. Tosin en tiedä sitten miten kaukana hemmo oli seikkaillut?
Aikaa koko revohkaan meni 87 tuntia jossa on mukana kisapäivä. Tähän on laskettu mukaan ihan kaikki: tiedotteiden jakamiset, karttojen pussitukset, rastipukkien roudaukset, isännöintitoimistossa juttelut, palaverit, yms yms jne. Kalenteriaikaa kului hieman alle 3 kk. En tullut laskeneeksi lähetettyjen ja saatujen sähköpostien lukumäärää, mutta se on varmaan lähempänä kahtasataa kuin sataa.
Muistin juoda kisapäivänä, niin ei tullut pää kipeäksi. Eväitä en ottanut mukaan. Kisapuffetin tarjonta riitti vallan mainiosti ja vielä jäi kotiin viemisiäkin vaikka kuinka paljon.
Purkuhommissa meinasi iltarastien (jotka olivat kisan jälkeen) lähtöleimasin ja kyltti jäädä noutamatta:
- Luulin, että sinä hait sen.
- Eikun luulin, että sinä hait sen.
- Ei kun sanoin, että se pitää hakea.
- Juu niin pitää.
Pukki ja leimasin saatiin haettua kunnialla, mutta LÄHTÖ-kyltti oli ollut jollekin liikaa. Se oli moukaroitu mutkalle ja heitetty ojaan. Sille ei vaan voi mitään. Yhteiskunnassamme on talipäitä, joiden käytöstä ei voi mitenkään järjellä selittää.
Yökupin ratamestarointi olisi kiinnostanut, mutta sen verran tiukka rupeama tuo sprintti oli, että vedän hetken aikaa henkeä.
 |
| Rantamaisema Kymijoelta siltojen pohjoispuolelta. |
maanantai 16. marraskuuta 2015
Naurujoogaa jokaiselle
Eräs terveyttä edistävä menetelmä on naurujooga. Siinä ei ole naurulle erityistä syytä vaan naurua tuotetaan tietoisesti nauramalla ja mukaan otetaan hengitysharjoituksia. Säästän teidät nyt siltä vaivalta, että teidän pitäisi lähteä hakemaan edistystä terveyteenne naurujoogaohjaajan avustuksella naurujoogatunnilta. Voitte tehdä nauru- ja hekotusharjoituksen juuri siinä paikassa jossa olette ja luette tätä tekstiä, olipa se se sitten kotona tai salaa työpaikalla työajalla. Jos ohjaatte samalla moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai työkonetta kehotan teitä pysäköimään sen siksi aikaa kun nauratte.
KS:n yökuppi näytti taas kerran, että maapallo on pannukakun muotoinen. Jos maapallo olisi pyöreä tipahtaisi sen keskeltä reunalle ja pääsisi pois metsästä. Koska maapallo on litteä kuin pannukakku, jää helposti pyörimään ympyrää sinne loppumattomille tasangoille. Ja vaikka se maapallo ehkä hieman olisikin kupera pinnaltaan niin suunnistus ainakin oli ihan pannukakku.
Hah hah haa. Hoh hoh hoo. Tämä tuli mieleen kun viidettä kertaa hain suuntaa polulta kohti rastia, joka oli kivi noin 50m päässä polulta. Suunnistajia meni ja tuli ja lamput vilkkuivat sinne ja tänne. Meni sinistä pusakkaa, meni pitkää ja paksua suunnistajaa, meni junnua ja pappaa, meni tyttöjä ja leidejä, menipä joku taskulampullakin ja sitten olin minä. Minä en mennyt vaan kiersin kehää siinä samassa paikassa pääsemättä eteen tai taakse päin.
Olisin ollut B-radan nopein ja saanut 115 pistettä jos en olisi pummannut tätä rastia ja tehnyt kahta muuta pienempää virhettä. Jossittelu on turhaa, mutta yhtä lailla voi sanoa, että koko suunnistus on turhaa. Olisin voinut jäädä kotiin katsomaan Tuhoutunut sekunneissa -sarjaa. Sen sijaan lähdin suunnistamaan ja käytin 55 minuuttia ja 7 sekuntia suoritukseni tuhoamiseen.
Koska loggeri ei suostunut käynnistymään oli pakko piirtää härveelliin käsin. Sehän ei vastaa todellisuutta varskinkaan kun silloin ei nopeusvaihtelut rastivälillä tule esiin. Tässä kuitenkin välin 4-5 anatomia yksityiskohtaisesti:
1 - Jyrkänteen kohdalta suunta rastille.
2 - Ohi meni ja polulle tuli. En vielä tiennyt kummalta puolelta.
3 - Rastilla leimanneita juoksee kovaa polulle, eli rasti täytyy olla tässä kohtaa. Siintä suunta kivelle.
4 - Matka tuntuu sopivalta, kiviä on, mutta ei lippua (eikä ketään muita). Käännyn...
5 - ...tänne päin ja pyöritän päätä. Ei löydy. Suunta takaisin kohti polkua.
6 - polulla taas, mutta missä kohtaa. Koilliseen.
7- Risteyksestä suunta.
8 - Kääntyi jotenkin oikealle ja oli pakko jatkaa kuntopolulle saakka, koska ei ollut mitään kiintopisteitä metsässä.
9 - Kumpareen kohdalta suunta.
10 - Polulla taas, mutta missä kohtaa. Nyt lounaaseen.
11 - Risteyksestä tarkka paikka.
12 - Mutkasta uusi suunta.
13 - Tuntui siltä, että liian pitkällä. Kaarroksen ja tähystelyn kautta takaisin.
14 - ihan hukassa, koska tätä numeroa ei löydy kuvasta??
15 - Polulla taas, mutta missä kohtaa. Koilliseen ja nyt polun päähän, että varmasti on oikea haara eikä ehkä joku muu. Kuoppa on polun päässä. Suunta rastille risteyksestä.
Nyt löytyi ja lähellä oli senkin, että olisi mennyt ohi. Sattumalta kun käänsin päätä etelään näkyi noin 10 m päässä kuusten oksin välistä pilkahdus heijastimen yläreunaa. +11 min. Tämä on siis käsin piirretty arvio siitä miten sen luulen menneen. Oikea gps-käppyrä olisi paljon enemmän kertova mutta kun sitä ei nyt ole tarjolla, niin tähän on tyydyttävä.
Turha kai mainita tässä kohtaa, että ihan hirveästi ei innostanut juosta seuraavalle rastille. Nooh. Vähän yritin hölkätä ja siksi löysin polun jota ei ole kartassa ja käännyin liian aikaisin liian jonnekin jollekin kivelle. Sieltä takaisin jonnekin ja aikani ihastelin jonkun kouvolalaisen takapihaa ja siitä sitten sain itseni taas kartalle. Tämä siis välillä 5-6. +2 min
11-12 välillä yritin oikaista laskettelurinteen läpi, mutta en pystynyt. Rinteeseen oli ajettu noin metrin paksuudelta löysää upottavaa savivelliä ja parista kohtaa kokeiltuani, jouduin kiertämään koko rinteen pohjoiskautta.
12 rasti piti kaivaa esille perinteisellä ylös-alas-ylös-alas-menetelmällä. +1 min
12-M välillä lähdin seuraamaan himmeää heinään tallattua uraa. Eteen tuli jyrkänne, jonka korkeus näytti ylhäältä katsoen olevan ääretön. Nelinkontin mäkeä takaisin ylös ja kohti laskettelurinnettä. + 1min.
Punainen viiva joka ylläolevassa kuvassa kulkee määrätietoisesti rastilta seuraavalle kuuluu Jyrkille.
Miten tämä rasti olisi pitänyt selvittää? Kun se ei osu niin se ei osu. Minun mielestäni tämä on huonoa tuuria tai sitten joku menninkäinen tekee minulle jäynää. Tunnettu tosiasiahan on, että menninkäiset ja tontut ovat vähän napit vastakkain. Pakko sen on olla jonkun kieron menninkäisen syytä, sillä tonttu olen minä.
Kiitos ratamestarille. Huuhtelin suun kotona useampaan kertaan, että maku lähti pois :-D
- - - -
Kuka tietää mihin tarkoitukseen ovat tarkoitetut rastin 46 eli B-radan rastin 13 lähellä pohjois-etelä suunnassa olevat noin kymmenkunta valkoista tukevaa metallitolppaa? Tolpat on istutettu noin 10 m välein. Aitatolpiksi ne ovat aivan liian jykeviä.
KS:n yökuppi näytti taas kerran, että maapallo on pannukakun muotoinen. Jos maapallo olisi pyöreä tipahtaisi sen keskeltä reunalle ja pääsisi pois metsästä. Koska maapallo on litteä kuin pannukakku, jää helposti pyörimään ympyrää sinne loppumattomille tasangoille. Ja vaikka se maapallo ehkä hieman olisikin kupera pinnaltaan niin suunnistus ainakin oli ihan pannukakku.
Hah hah haa. Hoh hoh hoo. Tämä tuli mieleen kun viidettä kertaa hain suuntaa polulta kohti rastia, joka oli kivi noin 50m päässä polulta. Suunnistajia meni ja tuli ja lamput vilkkuivat sinne ja tänne. Meni sinistä pusakkaa, meni pitkää ja paksua suunnistajaa, meni junnua ja pappaa, meni tyttöjä ja leidejä, menipä joku taskulampullakin ja sitten olin minä. Minä en mennyt vaan kiersin kehää siinä samassa paikassa pääsemättä eteen tai taakse päin.
Olisin ollut B-radan nopein ja saanut 115 pistettä jos en olisi pummannut tätä rastia ja tehnyt kahta muuta pienempää virhettä. Jossittelu on turhaa, mutta yhtä lailla voi sanoa, että koko suunnistus on turhaa. Olisin voinut jäädä kotiin katsomaan Tuhoutunut sekunneissa -sarjaa. Sen sijaan lähdin suunnistamaan ja käytin 55 minuuttia ja 7 sekuntia suoritukseni tuhoamiseen.
Koska loggeri ei suostunut käynnistymään oli pakko piirtää härveelliin käsin. Sehän ei vastaa todellisuutta varskinkaan kun silloin ei nopeusvaihtelut rastivälillä tule esiin. Tässä kuitenkin välin 4-5 anatomia yksityiskohtaisesti:
2 - Ohi meni ja polulle tuli. En vielä tiennyt kummalta puolelta.
3 - Rastilla leimanneita juoksee kovaa polulle, eli rasti täytyy olla tässä kohtaa. Siintä suunta kivelle.
4 - Matka tuntuu sopivalta, kiviä on, mutta ei lippua (eikä ketään muita). Käännyn...
5 - ...tänne päin ja pyöritän päätä. Ei löydy. Suunta takaisin kohti polkua.
6 - polulla taas, mutta missä kohtaa. Koilliseen.
7- Risteyksestä suunta.
8 - Kääntyi jotenkin oikealle ja oli pakko jatkaa kuntopolulle saakka, koska ei ollut mitään kiintopisteitä metsässä.
9 - Kumpareen kohdalta suunta.
10 - Polulla taas, mutta missä kohtaa. Nyt lounaaseen.
11 - Risteyksestä tarkka paikka.
12 - Mutkasta uusi suunta.
13 - Tuntui siltä, että liian pitkällä. Kaarroksen ja tähystelyn kautta takaisin.
14 - ihan hukassa, koska tätä numeroa ei löydy kuvasta??
15 - Polulla taas, mutta missä kohtaa. Koilliseen ja nyt polun päähän, että varmasti on oikea haara eikä ehkä joku muu. Kuoppa on polun päässä. Suunta rastille risteyksestä.
Nyt löytyi ja lähellä oli senkin, että olisi mennyt ohi. Sattumalta kun käänsin päätä etelään näkyi noin 10 m päässä kuusten oksin välistä pilkahdus heijastimen yläreunaa. +11 min. Tämä on siis käsin piirretty arvio siitä miten sen luulen menneen. Oikea gps-käppyrä olisi paljon enemmän kertova mutta kun sitä ei nyt ole tarjolla, niin tähän on tyydyttävä.
Turha kai mainita tässä kohtaa, että ihan hirveästi ei innostanut juosta seuraavalle rastille. Nooh. Vähän yritin hölkätä ja siksi löysin polun jota ei ole kartassa ja käännyin liian aikaisin liian jonnekin jollekin kivelle. Sieltä takaisin jonnekin ja aikani ihastelin jonkun kouvolalaisen takapihaa ja siitä sitten sain itseni taas kartalle. Tämä siis välillä 5-6. +2 min
11-12 välillä yritin oikaista laskettelurinteen läpi, mutta en pystynyt. Rinteeseen oli ajettu noin metrin paksuudelta löysää upottavaa savivelliä ja parista kohtaa kokeiltuani, jouduin kiertämään koko rinteen pohjoiskautta.
12 rasti piti kaivaa esille perinteisellä ylös-alas-ylös-alas-menetelmällä. +1 min
12-M välillä lähdin seuraamaan himmeää heinään tallattua uraa. Eteen tuli jyrkänne, jonka korkeus näytti ylhäältä katsoen olevan ääretön. Nelinkontin mäkeä takaisin ylös ja kohti laskettelurinnettä. + 1min.
Punainen viiva joka ylläolevassa kuvassa kulkee määrätietoisesti rastilta seuraavalle kuuluu Jyrkille.
Miten tämä rasti olisi pitänyt selvittää? Kun se ei osu niin se ei osu. Minun mielestäni tämä on huonoa tuuria tai sitten joku menninkäinen tekee minulle jäynää. Tunnettu tosiasiahan on, että menninkäiset ja tontut ovat vähän napit vastakkain. Pakko sen on olla jonkun kieron menninkäisen syytä, sillä tonttu olen minä.
Kiitos ratamestarille. Huuhtelin suun kotona useampaan kertaan, että maku lähti pois :-D
- - - -
Kuka tietää mihin tarkoitukseen ovat tarkoitetut rastin 46 eli B-radan rastin 13 lähellä pohjois-etelä suunnassa olevat noin kymmenkunta valkoista tukevaa metallitolppaa? Tolpat on istutettu noin 10 m välein. Aitatolpiksi ne ovat aivan liian jykeviä.
maanantai 9. marraskuuta 2015
Yleisön pyynnöstä
Yökuppia Kotkalaidan kartalla Kymenlaakson Sotealueen Valkealan Hautalan kylässä Lappalan järven pohjoispuolella.
Alku meni hyvin kunnes virheet alkoivat kasaantua rastilla nro 1. Muut henkilöt pörräsivät kiven äärellä ja luulin sitä rastikiveksi. Eihän se ollut se.
Väli 1-2 oli tällä kertaa ainoa, joka meni hyvin. Katso animaatio tästä. Juoksuni ei ole aivan noin nykivää kuin pallukka antaa näyttää. Gps se siinä venyy ja paukkuu.
Kolmoselle menin tiukaa pusikkoa myötäillen ja liikaa vasemmalle. Vaihteeksi vasemmalle. Onneksi heijastin pisti silmään.
Nelonen muuten ok, mutta reitille sattui puolen tusinaa tuulenkaatamaa, joita kierrellessä meni aikaa.
Vitonen huti ja tieltä vauhtia. Vastaan tuli nopeita valoja, joiden tulosuunnassa arvelin kuopan olevan.
Kuutonen (eli sama kuin ykkönen) tuotti taas vaikeuksia. Koukkaus ja toinen koukkaus ja siinä se on samassa paikassa, vaikka ei millään meinaa uskoa.
Seiskalle melkein suoraan paitsi, että liikaa vasemmalle alarinteeeseen ja sieltä loivan kaarroksen kautta rastille.
Kasille kiltisti tien kautta kiertäen vaikka jotkut kuulemma menivät suoraan.
Ysi oli lopullinen naula tähän arkkuun. Juoksin tietä noin 105 m ja sitten vasemmalle suunnalla kohti rastia. Kiviä ja kumpareita tulee vastaan ja siitä vaan suunnalla eteen päin. Vasemmalta joku nopsajalka hyökkäsi eteenpäin (nyt tiedän, että hän tuli siltä rastilta jonne minunkin piti mennä). Jatkoin suoraan ja pyöritin päätä. Ensin pyöritin siksi, että naarasin valolla heijastinta. Sitten pyöritin siksi, että "ei tämä toimi". Ajoura ja aukko. Justiinsa juu ihan jetsulleen se on sellainen pummi josta jutun teen. Onneksi valoja vilkkui takasektorissa. Sinne ja kiven takana oli se mitä hain.
Sitten vaan vetelää hölkkää kohti maalia.
Mitä tähän voi lisätä? Ei mitään. Varsin mitäänsanomaton suunnistussuoritus, jossa ei ollut minkäänlaista tsemppiä eikä puristusta. Keli oli loppujen lopuksi varsin ok juoksenteluun. Lieventävänä asianhaarana tekemiini kiemuroihin on muistettava se, että en voi kosteassa metsässä pysähtyä miettimään vaan minun on juostava kaiken aikaa. Jos pysähdyn, lasit menevät huuruun ja meno loppuu siihen. Parempi siis juosta hullun lailla sinne tänne kuin olla paikallaan kuula jumissa.
Kaikesta huolimatta kiitos järjestelytoimikunnalle.
Alku meni hyvin kunnes virheet alkoivat kasaantua rastilla nro 1. Muut henkilöt pörräsivät kiven äärellä ja luulin sitä rastikiveksi. Eihän se ollut se.
Väli 1-2 oli tällä kertaa ainoa, joka meni hyvin. Katso animaatio tästä. Juoksuni ei ole aivan noin nykivää kuin pallukka antaa näyttää. Gps se siinä venyy ja paukkuu.
Kolmoselle menin tiukaa pusikkoa myötäillen ja liikaa vasemmalle. Vaihteeksi vasemmalle. Onneksi heijastin pisti silmään.
Nelonen muuten ok, mutta reitille sattui puolen tusinaa tuulenkaatamaa, joita kierrellessä meni aikaa.
Vitonen huti ja tieltä vauhtia. Vastaan tuli nopeita valoja, joiden tulosuunnassa arvelin kuopan olevan.
Kuutonen (eli sama kuin ykkönen) tuotti taas vaikeuksia. Koukkaus ja toinen koukkaus ja siinä se on samassa paikassa, vaikka ei millään meinaa uskoa.
Seiskalle melkein suoraan paitsi, että liikaa vasemmalle alarinteeeseen ja sieltä loivan kaarroksen kautta rastille.
Kasille kiltisti tien kautta kiertäen vaikka jotkut kuulemma menivät suoraan.
Ysi oli lopullinen naula tähän arkkuun. Juoksin tietä noin 105 m ja sitten vasemmalle suunnalla kohti rastia. Kiviä ja kumpareita tulee vastaan ja siitä vaan suunnalla eteen päin. Vasemmalta joku nopsajalka hyökkäsi eteenpäin (nyt tiedän, että hän tuli siltä rastilta jonne minunkin piti mennä). Jatkoin suoraan ja pyöritin päätä. Ensin pyöritin siksi, että naarasin valolla heijastinta. Sitten pyöritin siksi, että "ei tämä toimi". Ajoura ja aukko. Justiinsa juu ihan jetsulleen se on sellainen pummi josta jutun teen. Onneksi valoja vilkkui takasektorissa. Sinne ja kiven takana oli se mitä hain.
Sitten vaan vetelää hölkkää kohti maalia.
Mitä tähän voi lisätä? Ei mitään. Varsin mitäänsanomaton suunnistussuoritus, jossa ei ollut minkäänlaista tsemppiä eikä puristusta. Keli oli loppujen lopuksi varsin ok juoksenteluun. Lieventävänä asianhaarana tekemiini kiemuroihin on muistettava se, että en voi kosteassa metsässä pysähtyä miettimään vaan minun on juostava kaiken aikaa. Jos pysähdyn, lasit menevät huuruun ja meno loppuu siihen. Parempi siis juosta hullun lailla sinne tänne kuin olla paikallaan kuula jumissa.
Kaikesta huolimatta kiitos järjestelytoimikunnalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)