Suunnistusvideo Keskilaakso-Rasteilta 19.8.2020 Keltakankaan Jäteasemalta. Kartan nimi on Hyötyvirta. B-rata, joka on kuvattu noin rastivälin 10-11 puoleenväliin. Sitten loppui kamerasta akku.
Härveli löytyy täältä.
Nyt oli käytössä uusi kiinnityssysteemin kameralle ja kuvanlaatu parani selvästi. Tätä ei ole jälkikäteen edes vakavoitu, eli käytössä on vain kameran oma kuvanvakain.
Tarkkaan katsoen huomaa rasteilla videon ja karttakuvan välillä noin ±2 sek eron. Sitä ei saa tämän tarkemmaksi.
Valitse YouTuben rattaankuvasta asetukset ja kuvanlaaduksi tarkin mahdollinen. Jostain syystä oletusarvona saattaa olla jotain ihan mitä tahansa.
Mitäs sanotte heti ykkösvälistä. Melkoista arpomista ennen kuin oikea suunta löytyi...
perjantai 21. elokuuta 2020
Suunnistusvideo Keltakankaalta
keskiviikko 19. elokuuta 2020
lauantai 15. elokuuta 2020
Minä olen hyvä
Nyt osui kohdalle hyvä suoritus! Kouvolan Sanomien iltarasteilla 13.8.2020 Hevosojalla B-rata ja sijoitus 1/44. Tuloksissa näkyy minulle paljon vieraita nimiä, mutta on siellä ainakin kolme kovaa tekijää - jotka jäivät siis minun taakseni. Tulokset löytyvät täältä. Ja reittihäveli täältä.
Suunnistus pysyi hallinnassa 95%:sti. Etsi oheiselta videolta kaksi virhettä. Virheiksi ei lasketa vattujen syöntiä 1-2 välillä.
Juoksu kulki myös melko hyvin. Jyrkissä ylämäissä oli pakko kävellä, mutta muuten juoksin kaiken aikaa 'rajoitinta vasten' eli niin kovaa kuin pystyin.
Eipä tätä tarvitse enempää selitellä. Katselkaa ja ihailkaa:
sunnuntai 2. elokuuta 2020
KS-rogain
Koronavirus teki sen, että pääsin oman seuran järjestämään rogaining-tapahtumaan 1.8.2020. Jos koronaa ei olisi ollut, olisin ollut töissä - eli hyvä näin.
Jotain fyysisistä ja henkisistä valmiuksista tulevaan suoritukseen kertoi se, että minun lepopulssini hetkeä ennen karttojen jakoa oli 81 ja joukkueen toisen jäsenen Eemilin lepopulssi oli 40. Vähäisistä kokemuksistani tästä lajista voi lukea täältä. Kävi kuitenkin heti selville, että tämä tapahtuma ja suoritus tulee poikkeamaan melkoisesti iltarastien yhteydessä olevasta rogaining'sta.
Olin siis ensimmäistä kertaa oikeassa rogaining-kisassa. Vaikka yhtäläisyyksiä suunnistukseen on paljon, löytyy myös eroja. Oma lähestymiseni hommaan tuli tietysti vahvasti suunnistuspainotteisesti, joka ei välttämättä ole lopputuloksen kannalta paras taktiikka.
Luvassa oli 4 tunnin urakka, eli siihen piti hieman valmistautua. Viikon verran söin hiilareita enemmän. Eli pari pellillistä mustikkapiirakkaa (pullapohjalla tietenkin) ja einespastoja. Kisapäivän aamuna keitin jopa kaurapuuroa ja pakotin itseni nielemään sen. Huuhdoin puuron maun suusta parilla banaanilla.
Tiistaista perjantaihin jätin käytännössä iltarastit väliin ja lepuutin jalkoja, joissa on tuntunut pitkin kevättä ja kesää epämiellyttäviä tuntemuksia.
Suunnistuskisoissa kartta saadaan lähtöhetkellä ja samalla sekunnilla ampaistaan matkaan. Nyt oman radan suunnitteluun oli varattu aikaa kokonainen tunti. Meillä meni suunnitelman tekemiseen 10 minuuttia. Sivuille vilkaisu todisti, että olimme ihan amatöörejä. Meillä oli reitin hahmotteluun yksi kuulakärkikynä. Vieressä olevilla ammattilaisilla oli käytössä eri värisiä nuppineuloja, eri värisiä lankoja, tusina huomiotussia, viivoittimia ja alusta johon neulat tökitään kartan läpi. Eikä mitään halpaa styroksia vaan ihan Finnfoam-levyä.
Funtsattiin siis toiseen kertaan onko hommassa mitään järkeä. Kaikki rastit kahdella A3:lla joissa mittakaava 1:25000 ja kaksi A4 arkkia, joissa osasuurennokset kahdesta eri alueesta. Pienempien karttojen mittakaavat 1:15000. Nämä tarkemmat kartat suunniteltiin käytävän tarkemmin läpi, koska niistä on suunnistamiseen jotain apuja. Eli ensin toinen, sitten siirtymät isoilla arkeilla ja lopuun säästetään toinen A4. Sen verran kotikenttäetua oli, että jätimme Leirikentän kartan viimeiseksi, koska sen tiesimme varmasti olevan helppoa maastoa.
Juostavaa matkaa on todella vaikea arvioida: Erikoinen mittakaava, mikä on kunto, kuinka teiden ja polkujen ulkopuolinen eteneminen sujuu. Emme siis yrittäneetkään tehdä pilkun tarkkaa suunnitelmaa vaan ennemmin teimme hahmotelman.
Kartan keskellä on laaja suoalue, joka keskeltä pääsee läpi tietä myöden. Eli yltiöoptimistista suunnitelmaa tarkennettiin niin, että katsomme miten käytetty aika ja edetty matka suhtautuvat toisiinsa tietyissä kohdin matkaa ja teemme lennossa päätöksen siitä miten reittiä jatketaan (tästä tarkemmin jäljempänä). Jos oman juoksuvauhdin tietäisi etukäteen riittävän tarkasti voisi suunnitella tarkan yksityiskohtaisen reitin - kuten monet näyttivät tekevän.
Vielä viime hetken päätöksenä päätettiin jättää alkuosuudelta yksi kuuden pisteen rasti hakematta, joka olisi vaatinut edestakaisen juoksun. Tällä rastilla kuitenkin käytiin toisesta suunnasta. Kannattiko? Ehkä ei, mutta se on jossittelua.
Varusteina juoksurepussa 2,5 litraa erilaisia nesteitä, 8 kpl suklaapatukoita ja vajaa rulla Leukoplastia. Kartat pussitettiin niin, että kummallekin tuli molemmat isot arkit ja lisäksi oli yhteinen pussi, jossa oli yhdet kappaleet pieniä arkkeja. Kaksi kompassia ja yksi emit. Repun otti selkäänsä joukkuemme kovakuntoisempi jäsen, eli en minä.
Sitten vaan matkaan. Aloitimme juoksun sopivan rauhalliseen tahtiin. Suunnistuksellisesti erittäin helppoa etenemistä. 1:15000 kartalla vielä jotenkin suunnistaa, mutta 1:25000 on eri juttu. Kun päästiin tälle pienemmän mittakaavan arkille, tehtiin melkein heti päätös jättää pari rastia pois. Seitsemän pistettä olisi houkutellut. Kartalla se olisi vaatinut tietä jonkun verran ja sen jälkeen vain 4 sentin pätkä suoraan suunnistamista metsässä. Luonnossa se tarkoittaa 1 km sinne ja toinen takaisin. Kartalla on valkoista väriä, mutta todellisuudessa se saattaa tarkoittaa mitä tahansa. Riski siihen, että hukkaamme puoli tuntia ryteikössä oli liian suuri ja siirryimme suoraan suunnitelmaan C.
Jätimme samalla haaveeksi kaukaisen 9 pisteen rastin ja oikaistiin suoraan suon länsipuolelle. Suklaapatukoita nautittiin noin joka kolmannella rastilla samalla edeten kävellen. Juomana oli vettä kertaPET-vissypulloihin pakattuna sekä pari pulloa urheilujuomaa. Nämä pullot eivät tyhjinä paina oikeastaan mitään, joten ne jaksaa hyvin roudata takaisin.
En ole vieläkään vakuuttunut urheilujuomien tehosta. Jostain syystä ne maistuvat kaikki yhtä pahalle. TV:stä tuli tiedeohjelma, jossa sokkotestattiin sitä, onko hiilihydraattijuomasta apua suoritukseen. Kyllä on. Ihmeellistä oli se, että juomaa ei tarvitse juoda lainkaan. Juoman purskuttelu suussa riittää. Suun reseptorit reagoivat hiilihydraatteihin ja ilmoittavat aivoille: "Hiilaria on tulossa". Aivot lähettävät välittömästi tiedon lihaksille, että pistäkää energia jakeluun. Efekti on siis jo tapahtunut vaikka kulaus on vielä nielemättä. Vaikutus säilyi vaikka juoman sylkäisi pois. Testissä vertailuaineena oli vesi. Testattava ei tiennyt, kumpaa juomaa hän joi. Dokumentti löytynee Ylen Areenasta.
Minä en sylkäissyt vaan join, koska janotti. Kannattaa juoda ensin ja syödä suklaa sitten. Jos et usko, niin voit kokeilla myös toista järjestystä.
2,5 tuntia meni hyvin, mutta sitten alkoi jaloissa ja nimenomaan polvissa tuntua. Jätettiin taas pari mehevää rastia väliin ja suoristimme reittiä. Se oli viisas päätös.
Lähestyimme Tyrriä ja seuraava rastipiste eli masto näkyi kilometrin päähän. Aikaa oli jäljellä tunti ja 20 min. Ajan pitäisi riittää hyvin, mutta vauhti hiipui silmissä. Jokainen askel oli aseteltava maahan huolellisesti.
Kutostien alitus ja suunta käännettiin kohti maalia. Aikaa jäljellä 55 min. Tästä ei olisi normipäivänä mikään temppu kipaista maaliin, mutta pieninkin ylämäki oli käveltävä ja polvissa tuntui kamalalta.
Kirjoitan jo tähän kohtaan jälkiviisauden: Tässä kohtaa olisi pitänyt käydä hakemassa tämä 4 pisteen rasti (kuva alla) ja jättää viimeinen 3 pisteen rasti käymättä. Näin olisimme päässeet jaetulle kolmannelle sijalle. Jos jalat olisivat pelanneet kuten alkumatkalla, oltaisiin käyty hakemassa myös rannassa ollut 3 pisteen rasti. Eli yhteensä 7 pistettä. Juoksu oli kuitenkin niin vaivalloista, että kaikki ylimääräiset mutkat oli jätettävä laskuista.
Utin vallien jälkeen näytti, että aika riittää Mersun muistomerkin luona olevan 4 pisteen rastilla käymiseen. Sinne. Sitten verrattiin sitä aikaa, joka meni alikulkutunnelista maalin kohdalle. Vartti! Aikaa oli 18 min jäljellä ja matkaa maalin kohdalta oli 3 pisteen rastille ja takaisin oli suunnilleen sama matka kuin edellä mitattu vartin matka.
Päätös: Käydään vielä 3 pisteen rastilla. Juoksu oli aivan naurettavan ja säälittävän välimaastossa. 300 m ennen maalia tilanne alkoi viimein näyttää siltä, että ehditään ajoissa maaliin. Ja niin ehdittiin.
Se tuli ainakin selväksi, että näillä jaloilla ei millekään maratonille kannata lähteä.
Tankkaus onnistui erittäin hyvin ja energian kanssa ei ollut mitään ongelmia. Olo oli sen puolesta yllättävänkin hyvä. Olenhan hiihtänyt ja pyöräillyt reilusti pidempiä aikoja yhteen pötköön kuin 4 tuntia, mutta koskaan en ole juossut neljää tuntia yhtä soittoa. Eemil olisi voittanut jos olisi saanut juosta omaa vauhtiaan. Hänen vauhdillaan olisi ehtinyt kerätä noin 15..20 pistettä enemmän.
Juostu matka oli 31,68 km. Aikaa meni 3:58:16. Koko reissun keskivauhti oli 7:31 min/km. Ensimmäisten kahden tunnin aikana vauhti tiellä oli noin 5:20. Viimeisen viiden kilometrin juoksuvauhtia ei pysty tarkasti sanomaan, koska se vaihteli niin paljon, mutta paikoitellen se oli hitaampaa kuin kävely. 82 pistettä ja neljäs sija. Tulokset löytyvät täältä sivulta löytyvästä linkistä.
Ei varsinaisia suunnistusvirheitä. Rastia 62 lähestyttäessä turha koukku, mutta se oli kartan vika. Suon keskellä oli selvästi kuivaa maata, vaikka kartassa suo jatkui. Käänsimme hieman liian aikaisin vasemmalle, mutta ei ongelmia. Aikaa ei mennyt hukkaan käytännössä lainkaan ja koukku ei edes kunnolla erotu reittiviivassa.
Tässä koko reittimme:
Tarkemmin reitti (ja toivottavasti myös mahdollsimman monen muun reitti) löytyy reittihärvelistä, joka on täällä:
http://kouvolansuunnistajat.fi/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=585
Koska reittihärveliä ei ole tehty rogaining silmälläpitäen, se on hieman hassun näköinen, mutta toimii. Jokaisella joukkueella on oma rata, ja siksi rata/nimi-listat ovat normisuunnistushärveliin verrattuna erilaisia.
Jos haluat katsoa vain yhden joukkueen suoritusta valitse se joukkue. Kuvassa näkyy heidän käymänsä rastit eli rata. Jos he ovat siirtäneet oman reittinsä härveliin näkyy myös todellinen juoksureitti.
Jos haluat katsoa useampaa suoritusta samanaikaisesti, valitse valikosta alin vaihtoehto 'All classes' (kuvassa näkyvä tumma rivi). Härvelin kuvan perusteella näyttää siltä, että jokaisella rasteilla on käyty ainakin kerran. Radoista tästä kuvasta ei saa mitään selvää, mutta animaatiolla voi verrata reittinsä tallettaneiden etenemisiä.
Osallistujilla on hämmästyttävän erilaisia reittejä.
Tässä tuli yhdellä kertaa noin 4..5 kertaa iltarastien A-radan verran uheilusuoritusta. Ylitin itseni, eli hyvä minä!
Join maalissa Aito drinkable oat pear-vanilla juotavan kauravälipalan ja Froosh strawberry, banana & guava pehmelön (pehmelö on smoothie suomeksi) ja otin kaksi evääksi. Niin ja söinhän minä myös jauhelihakeittoa, vaikka ei ollut yhtään nälkä. Suihkun säästin kotiin.
Kiitos ratamestarille ja järjestäjille. Sain taas kokemuspakkiin lisää aineistoa. Ja kiitos teamin nuoremmalle jäsenelle, että jaksoi hidastella.
Jotain fyysisistä ja henkisistä valmiuksista tulevaan suoritukseen kertoi se, että minun lepopulssini hetkeä ennen karttojen jakoa oli 81 ja joukkueen toisen jäsenen Eemilin lepopulssi oli 40. Vähäisistä kokemuksistani tästä lajista voi lukea täältä. Kävi kuitenkin heti selville, että tämä tapahtuma ja suoritus tulee poikkeamaan melkoisesti iltarastien yhteydessä olevasta rogaining'sta.
Olin siis ensimmäistä kertaa oikeassa rogaining-kisassa. Vaikka yhtäläisyyksiä suunnistukseen on paljon, löytyy myös eroja. Oma lähestymiseni hommaan tuli tietysti vahvasti suunnistuspainotteisesti, joka ei välttämättä ole lopputuloksen kannalta paras taktiikka.
Valmistautuminen
Luvassa oli 4 tunnin urakka, eli siihen piti hieman valmistautua. Viikon verran söin hiilareita enemmän. Eli pari pellillistä mustikkapiirakkaa (pullapohjalla tietenkin) ja einespastoja. Kisapäivän aamuna keitin jopa kaurapuuroa ja pakotin itseni nielemään sen. Huuhdoin puuron maun suusta parilla banaanilla.
Tiistaista perjantaihin jätin käytännössä iltarastit väliin ja lepuutin jalkoja, joissa on tuntunut pitkin kevättä ja kesää epämiellyttäviä tuntemuksia.
Kartan jako
Suunnistuskisoissa kartta saadaan lähtöhetkellä ja samalla sekunnilla ampaistaan matkaan. Nyt oman radan suunnitteluun oli varattu aikaa kokonainen tunti. Meillä meni suunnitelman tekemiseen 10 minuuttia. Sivuille vilkaisu todisti, että olimme ihan amatöörejä. Meillä oli reitin hahmotteluun yksi kuulakärkikynä. Vieressä olevilla ammattilaisilla oli käytössä eri värisiä nuppineuloja, eri värisiä lankoja, tusina huomiotussia, viivoittimia ja alusta johon neulat tökitään kartan läpi. Eikä mitään halpaa styroksia vaan ihan Finnfoam-levyä.
Funtsattiin siis toiseen kertaan onko hommassa mitään järkeä. Kaikki rastit kahdella A3:lla joissa mittakaava 1:25000 ja kaksi A4 arkkia, joissa osasuurennokset kahdesta eri alueesta. Pienempien karttojen mittakaavat 1:15000. Nämä tarkemmat kartat suunniteltiin käytävän tarkemmin läpi, koska niistä on suunnistamiseen jotain apuja. Eli ensin toinen, sitten siirtymät isoilla arkeilla ja lopuun säästetään toinen A4. Sen verran kotikenttäetua oli, että jätimme Leirikentän kartan viimeiseksi, koska sen tiesimme varmasti olevan helppoa maastoa.
Juostavaa matkaa on todella vaikea arvioida: Erikoinen mittakaava, mikä on kunto, kuinka teiden ja polkujen ulkopuolinen eteneminen sujuu. Emme siis yrittäneetkään tehdä pilkun tarkkaa suunnitelmaa vaan ennemmin teimme hahmotelman.
Kartan keskellä on laaja suoalue, joka keskeltä pääsee läpi tietä myöden. Eli yltiöoptimistista suunnitelmaa tarkennettiin niin, että katsomme miten käytetty aika ja edetty matka suhtautuvat toisiinsa tietyissä kohdin matkaa ja teemme lennossa päätöksen siitä miten reittiä jatketaan (tästä tarkemmin jäljempänä). Jos oman juoksuvauhdin tietäisi etukäteen riittävän tarkasti voisi suunnitella tarkan yksityiskohtaisen reitin - kuten monet näyttivät tekevän.
Vielä viime hetken päätöksenä päätettiin jättää alkuosuudelta yksi kuuden pisteen rasti hakematta, joka olisi vaatinut edestakaisen juoksun. Tällä rastilla kuitenkin käytiin toisesta suunnasta. Kannattiko? Ehkä ei, mutta se on jossittelua.
Varusteina juoksurepussa 2,5 litraa erilaisia nesteitä, 8 kpl suklaapatukoita ja vajaa rulla Leukoplastia. Kartat pussitettiin niin, että kummallekin tuli molemmat isot arkit ja lisäksi oli yhteinen pussi, jossa oli yhdet kappaleet pieniä arkkeja. Kaksi kompassia ja yksi emit. Repun otti selkäänsä joukkuemme kovakuntoisempi jäsen, eli en minä.
Sitten menoksi
Sitten vaan matkaan. Aloitimme juoksun sopivan rauhalliseen tahtiin. Suunnistuksellisesti erittäin helppoa etenemistä. 1:15000 kartalla vielä jotenkin suunnistaa, mutta 1:25000 on eri juttu. Kun päästiin tälle pienemmän mittakaavan arkille, tehtiin melkein heti päätös jättää pari rastia pois. Seitsemän pistettä olisi houkutellut. Kartalla se olisi vaatinut tietä jonkun verran ja sen jälkeen vain 4 sentin pätkä suoraan suunnistamista metsässä. Luonnossa se tarkoittaa 1 km sinne ja toinen takaisin. Kartalla on valkoista väriä, mutta todellisuudessa se saattaa tarkoittaa mitä tahansa. Riski siihen, että hukkaamme puoli tuntia ryteikössä oli liian suuri ja siirryimme suoraan suunnitelmaan C.
 |
| Tästä se lähti. 38-52-34 välit kierretiin eikä menty suoraan ja ihan tarkoituksella. |
En ole vieläkään vakuuttunut urheilujuomien tehosta. Jostain syystä ne maistuvat kaikki yhtä pahalle. TV:stä tuli tiedeohjelma, jossa sokkotestattiin sitä, onko hiilihydraattijuomasta apua suoritukseen. Kyllä on. Ihmeellistä oli se, että juomaa ei tarvitse juoda lainkaan. Juoman purskuttelu suussa riittää. Suun reseptorit reagoivat hiilihydraatteihin ja ilmoittavat aivoille: "Hiilaria on tulossa". Aivot lähettävät välittömästi tiedon lihaksille, että pistäkää energia jakeluun. Efekti on siis jo tapahtunut vaikka kulaus on vielä nielemättä. Vaikutus säilyi vaikka juoman sylkäisi pois. Testissä vertailuaineena oli vesi. Testattava ei tiennyt, kumpaa juomaa hän joi. Dokumentti löytynee Ylen Areenasta.
Minä en sylkäissyt vaan join, koska janotti. Kannattaa juoda ensin ja syödä suklaa sitten. Jos et usko, niin voit kokeilla myös toista järjestystä.
Ongelmia
2,5 tuntia meni hyvin, mutta sitten alkoi jaloissa ja nimenomaan polvissa tuntua. Jätettiin taas pari mehevää rastia väliin ja suoristimme reittiä. Se oli viisas päätös.
 |
| 72 houkutteli, mutta kartta kertoo kyllä syyn, miksi siellä ei käyty. |
Lähestyimme Tyrriä ja seuraava rastipiste eli masto näkyi kilometrin päähän. Aikaa oli jäljellä tunti ja 20 min. Ajan pitäisi riittää hyvin, mutta vauhti hiipui silmissä. Jokainen askel oli aseteltava maahan huolellisesti.
 |
| Tapahtuman kipupisteet. Kuvassa oikealla on vasen polvi ja vasemalla on oikea polvi. |
Kutostien alitus ja suunta käännettiin kohti maalia. Aikaa jäljellä 55 min. Tästä ei olisi normipäivänä mikään temppu kipaista maaliin, mutta pieninkin ylämäki oli käveltävä ja polvissa tuntui kamalalta.
Kirjoitan jo tähän kohtaan jälkiviisauden: Tässä kohtaa olisi pitänyt käydä hakemassa tämä 4 pisteen rasti (kuva alla) ja jättää viimeinen 3 pisteen rasti käymättä. Näin olisimme päässeet jaetulle kolmannelle sijalle. Jos jalat olisivat pelanneet kuten alkumatkalla, oltaisiin käyty hakemassa myös rannassa ollut 3 pisteen rasti. Eli yhteensä 7 pistettä. Juoksu oli kuitenkin niin vaivalloista, että kaikki ylimääräiset mutkat oli jätettävä laskuista.
Utin vallien jälkeen näytti, että aika riittää Mersun muistomerkin luona olevan 4 pisteen rastilla käymiseen. Sinne. Sitten verrattiin sitä aikaa, joka meni alikulkutunnelista maalin kohdalle. Vartti! Aikaa oli 18 min jäljellä ja matkaa maalin kohdalta oli 3 pisteen rastille ja takaisin oli suunnilleen sama matka kuin edellä mitattu vartin matka.
Päätös: Käydään vielä 3 pisteen rastilla. Juoksu oli aivan naurettavan ja säälittävän välimaastossa. 300 m ennen maalia tilanne alkoi viimein näyttää siltä, että ehditään ajoissa maaliin. Ja niin ehdittiin.
Loppulausunto
Se tuli ainakin selväksi, että näillä jaloilla ei millekään maratonille kannata lähteä.
 |
| Ei rakkoja ja ilmeisesti ei myöskään mustuvia kynsiä, vaikka isovarpaan vieressä oleva varvas tuntuu hieman aralta. |
Tankkaus onnistui erittäin hyvin ja energian kanssa ei ollut mitään ongelmia. Olo oli sen puolesta yllättävänkin hyvä. Olenhan hiihtänyt ja pyöräillyt reilusti pidempiä aikoja yhteen pötköön kuin 4 tuntia, mutta koskaan en ole juossut neljää tuntia yhtä soittoa. Eemil olisi voittanut jos olisi saanut juosta omaa vauhtiaan. Hänen vauhdillaan olisi ehtinyt kerätä noin 15..20 pistettä enemmän.
Juostu matka oli 31,68 km. Aikaa meni 3:58:16. Koko reissun keskivauhti oli 7:31 min/km. Ensimmäisten kahden tunnin aikana vauhti tiellä oli noin 5:20. Viimeisen viiden kilometrin juoksuvauhtia ei pysty tarkasti sanomaan, koska se vaihteli niin paljon, mutta paikoitellen se oli hitaampaa kuin kävely. 82 pistettä ja neljäs sija. Tulokset löytyvät täältä sivulta löytyvästä linkistä.
Ei varsinaisia suunnistusvirheitä. Rastia 62 lähestyttäessä turha koukku, mutta se oli kartan vika. Suon keskellä oli selvästi kuivaa maata, vaikka kartassa suo jatkui. Käänsimme hieman liian aikaisin vasemmalle, mutta ei ongelmia. Aikaa ei mennyt hukkaan käytännössä lainkaan ja koukku ei edes kunnolla erotu reittiviivassa.
Tässä koko reittimme:
http://kouvolansuunnistajat.fi/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=585
Koska reittihärveliä ei ole tehty rogaining silmälläpitäen, se on hieman hassun näköinen, mutta toimii. Jokaisella joukkueella on oma rata, ja siksi rata/nimi-listat ovat normisuunnistushärveliin verrattuna erilaisia.
Jos haluat katsoa vain yhden joukkueen suoritusta valitse se joukkue. Kuvassa näkyy heidän käymänsä rastit eli rata. Jos he ovat siirtäneet oman reittinsä härveliin näkyy myös todellinen juoksureitti.
Jos haluat katsoa useampaa suoritusta samanaikaisesti, valitse valikosta alin vaihtoehto 'All classes' (kuvassa näkyvä tumma rivi). Härvelin kuvan perusteella näyttää siltä, että jokaisella rasteilla on käyty ainakin kerran. Radoista tästä kuvasta ei saa mitään selvää, mutta animaatiolla voi verrata reittinsä tallettaneiden etenemisiä.
Osallistujilla on hämmästyttävän erilaisia reittejä.
Palauttelua
Tässä tuli yhdellä kertaa noin 4..5 kertaa iltarastien A-radan verran uheilusuoritusta. Ylitin itseni, eli hyvä minä!
Join maalissa Aito drinkable oat pear-vanilla juotavan kauravälipalan ja Froosh strawberry, banana & guava pehmelön (pehmelö on smoothie suomeksi) ja otin kaksi evääksi. Niin ja söinhän minä myös jauhelihakeittoa, vaikka ei ollut yhtään nälkä. Suihkun säästin kotiin.
Kiitos ratamestarille ja järjestäjille. Sain taas kokemuspakkiin lisää aineistoa. Ja kiitos teamin nuoremmalle jäsenelle, että jaksoi hidastella.
sunnuntai 28. kesäkuuta 2020
Suunnistusvideoita
Tapahtumapaikka on Kouvolan Sanomien iltarastit 23.6.2020 Sahalanmäellä.
Rata on B ja suunnistaja olen minä.
Radalla oli 9 rastia ja niistä on videoitu rastivälit K-7. Koska kukaan ei jaksa katsella niitä yhtenä pötkönä, olen jakanut videon osiin rastiväleittäin. Näin jokainen voi helpommin katsoa sen pätkän joka itseä kiinnostaa eniten. 7-8-9-K eivät puutu sen takia, että hölmöilin viimeisellä rastivälillä, vaan siksi, että kamerani yhden tiedoston maksimikoko 4 GB tuli täyteen vähän seiskan jälkeen.
K-1 välillä videon vasemmassa alakulmassa oleva rastivälikuva ei ole oikea (En tiedä miksi. Muissa videoissa se näkyy kuten pitää). Videoiden ja gpx-täppien liikkeissä on noin sekunnin klappi, mutta tätä ei huomaa kuin muutamassa kohdassa.
Oikeassa alakulmassa oleva vauhtimittari ei näytä hetkellistä nopeutta, vaan edellisen 20 s juoksevaa keskiarvoa.
Valitse Youtuben asetuksista, eli siitä alareunan rattaasta kuvanlaaduksi HD (oletuksena on joku ihan muu), muuten et saa selvää karttakuvasta.
Katsokaa ja kommentoikaa. Näiden tekemiseen meni melkein koko viikko ja tietokone pureskeli tiedostoja kolme vuorokautta putkeen.
Rata on B ja suunnistaja olen minä.
Radalla oli 9 rastia ja niistä on videoitu rastivälit K-7. Koska kukaan ei jaksa katsella niitä yhtenä pötkönä, olen jakanut videon osiin rastiväleittäin. Näin jokainen voi helpommin katsoa sen pätkän joka itseä kiinnostaa eniten. 7-8-9-K eivät puutu sen takia, että hölmöilin viimeisellä rastivälillä, vaan siksi, että kamerani yhden tiedoston maksimikoko 4 GB tuli täyteen vähän seiskan jälkeen.
K-1 välillä videon vasemmassa alakulmassa oleva rastivälikuva ei ole oikea (En tiedä miksi. Muissa videoissa se näkyy kuten pitää). Videoiden ja gpx-täppien liikkeissä on noin sekunnin klappi, mutta tätä ei huomaa kuin muutamassa kohdassa.
Oikeassa alakulmassa oleva vauhtimittari ei näytä hetkellistä nopeutta, vaan edellisen 20 s juoksevaa keskiarvoa.
Valitse Youtuben asetuksista, eli siitä alareunan rattaasta kuvanlaaduksi HD (oletuksena on joku ihan muu), muuten et saa selvää karttakuvasta.
Katsokaa ja kommentoikaa. Näiden tekemiseen meni melkein koko viikko ja tietokone pureskeli tiedostoja kolme vuorokautta putkeen.
tiistai 12. toukokuuta 2020
Multianalyysiä
Iltarasteja ja Kouvolan Suunnistajien taitoharjoituksia on tänä keväänä ollut tarjolla niin paljon, että kaikkia ei ole mahdollista kahlata läpi. Vaikka aikaa saisi järjestettyä, fysiikka ei kestä kymmentä suunnistusta viikossa ilman lepopäivää. Olen siis useampien iltarastien ja taitoharjoitusten tarjonnan paineessa joutunut suosiolla jättämään muutamia mahdollisia suunnistuksia väliin. Harmittaa, mutta ei auta. Tuntuu vähän samalta kuin, että tarjolla olisi enemmän munkkeja kuin jaksaa syödä.
Pilkkakorven Multiharjoitus vaikutti niin mielenkiintoiselta, että se valikoitui lauantain aamupäivän ohjelmaksi. Melkein satoi, mutta ei kuitenkaan satanut. Oli siis erinomainen suunnistussää.
Harjoituksen ensimmäinen osa: Käyrät (Huomaa, että kuvat eivät ole keskenään samoissa mittakaavoissa tässä jutussa.)
Suunnitelma: Tarkasti ja huolellisesti. Katse pitää kohdistaa kauas ja keskittyä oleelliseen. Eihän käyräkartalla muuta tarvita. Matkaa koko radalla on 7,4 km, joten alku pitää ottaa riittävän rauhallisesti. Lisäjännitystä treeniin haettiin sillä, että poikani lähtee 30 min minun jälkeen matkaan. Yritän päästä mahdollisimman pitkälle ennen kuin hän saa minut kiinni.
Toteutus:
Aika hyvä. 1 ja 2 varmasti. 3:lle otin suunnan hieman vasemmalle ja yritin hahmottaa notkot&nenät, jotka ovat johtokäyrällä. Rastiotto kuitenkin vaati hieman hakemista. Jos olisi ollut nauhan sijaan lippu, olisin nähnyt rastin ilman kiemurtelua. 4:lle selvästi liikaa oikealle. Älysin, että rasti on lähellä isoa jyrkännettä (hyvä että ne oli jätetty karttaan), joka on käyrää alempana. Mutta minun alapuolella ei ole näkyvissä mitään jyrkänteeseen viittaavaa. Päätelmä: olen liian ylhäällä. Alas ja takaisin sitten alkoikin näkyä sopiva kumpare. 4-5-6-7 olivat selviä ja voisinko sanoa jopa helppoja välejä? No ehkä se johtui siitä, että oli enimmäkseen loivaa alamäkeä.
OSA-2 : Pistemäiset kohteet
Suunnitelma: Olen usein tuskaillut käyrien kanssa ja nyt pääsin niistä kokonaan eroon. Kovin tuntuu alastomalta ja erikoiselta. Tukeudun kompasiin ja tähystän nimenomaan kiviä. Rasteilla ei ole lippuja vaan nauhoja, joten maastoa pitää katsella oletetun rastipisteen lähellä huolellisesti.
Toteutus:
Sujui varsin hyvin. Etenin selvästi havaittavien kiviryhmittymien kautta. Esim. 10 ennen on kaksi kiveä joiden edessä on louhikkoa. Maasto oli hyväkulkuinen, näkyvyys oli hyvä, eikä korkeuseroja juurikaan ollut. Ilmeisesti tämä osuus oli kymenlaaksolaiselle suunnistajalla helpompi kuin jostain toisesta maakunnasta kotoisin olevalle suunnistajalle?
OSA 3 : Käyrät
Suunnitelma: Sama taktiikka kuin ensimmäisellä käyräosuudella. Nyt ei ole apuja jyrkänteistä, mutta onneksi tie on jätetty karttaan. 14-15 välillä on selvä vasemmalle avautuva notko. Siihen kun osuu, niin siitä pääsee rastille.
Toteutus:
14 oli helppo - vain mäki ylös, mutta sitten tulikin tämän reissun vaikein rastiväli 14-15. En saanut notkoa silmiini. Syy: olin liikaa oikealla ja notko ei erottunut, vaikka sen pitäisi olla iso kuin mikä. Onneksi (jälleen kerran) tien pää tuli eteen. Huh. Tästä suuntaa, mutta missä se notko oikein on? Ja sitten huomasin vielä tämän:
Notkon pitäisi aueta vasemmalle, mutta vesiviiva on piirretty pieneen notkelmaan oikealle eli johtokäyrästä onkin notko oikealle rastiympyrän puolelle. En ymmärrä - eihän se ole mahdollista. Unohdan käyrän eli tien päästä tiukka suunta ja noustaan hieman ylös. Ei saa laskeutua pikku mäen toiselle puolelle ja rasti on vasemmalla notkossa. "Tässä sen pitäisi olla.. Ja kas siinähän se on". Katsoin vielä taakseni ja nyt se iso notko erottui hyvin. Näytti sakealta taimikolta, eli reitti jota pitkin tulin olikin parempi juosta kuin suoraan.
Kotona sitten valoisalla ja kuivalla keittiön pöydällä ilman karttamuovia ja silmille valuvaa hikeä, ymmärsin mitä karttaan oli piirretty. Johtokäyrän "läpi" kulkee apukäyrä. En erottanut sinisen nuolen puolella ollutta apukäyrää, mutta johtokäyrän oikealle puolelle jäänyt pätkä pisti silmään. No justiinsa. Ei se mikään notko olekaan. Samassa johtokäyrän mutkassa näkyy yläreunssa tarkkaan katsoen toinenkin ruskea viivanpätkä. Tätä en erottanut maastossa ollessani lainkaan. Hämmentävä yksityiskohta kaikkineen. Suurennuslasi olisi selventänyt tämän metsässä, mutta joskus käy hyväkin tuuri.
Matka jatkuu: 15-16. Vähän tuurilla osui kohdalleen, sillä menin sekaisin ennen rastia olleissa pitkulaisissa kumpareissa. 16-17 helppo. 17-18 otin selvästi oikealle ettei tarvitse mennä ihan pohjan kautta. Liikaa menin silti oikealle, mutta se oli sen olemattoman metsätraktorin jäljen syytä, jota pitkin harpoin eteenpäin. Tielle ja vasemmalle ja kun katsoin ylös kävi niin, että nauha osui suoraan silmiin. 18-19 oli mukavan helppo väli.
OSA 4: Viiva
Suunnitelma: Eli siimariton siimari. Eihän siinä muuta kuin kohteelta toiselle järjestyksessä ensin suon yli, loivasti oikealle, kivien vierestä avokallio, kiven oikealta puolen, tien yli, kumpare oikealle jne.
Toteutus:
Viivasuunnistus meni jotakuinkin viivaa myöden. Huomaa, että gps heittää myös hieman. Aukon itäpuolella olevalla suolla oli viivasta poiketen pakko kiertää kaksi kiveä pohjoispuolelta. Suolla oli vettä niin paljon, että viivan kohdalla olisin uponnut. Viiva on kuitenkin siinä kohdassa paikallaan, eli kuvassa on ainakin viivanleveyden verran klappia.
OSA 5: Rastinotto
Suunnitelma: Suoraan rastilta rastille ja rastilta lähdettäessä pitää olla jo selvillä suunta seuraavalle.
Toteutus:
Toteutus: Eipä erikoista sanottavaa. 25 oli hämmentävin piste. Siinä on kaksi notkoa peräkkäin ja olin ensin väärällä. Ja oikeaakin piti vähän ihmetellä, sillä nauha oli erittäin hyvin maastoutunut.
OSA 6: Suunta
Suunnitelma: Ensivaikutelma on hämmentävä. Pelkkää tyhjää pitkät pätkät. Eli ensin kompasilla tarkka suunta. Pitää arvioida myös kuljettua matkaa. Mitä rastipisteen edessä ja takana on?
Toteutus:
Ei tämä niin paha ollutkaan. Muistuttaa paljon käyttämääni suunnistusmenetelmää: pitkä päätyyn ja perään. Kuljin mielessäni matkaa 100 m pätkissä. Näin pysyy suurin piirtein hanskassa matka. Eli kun viimeinen satanen on menossa yritetään havaita kohde rastin edessä. 29 oli mentävä varoen, sillä näkyvyys oli huono ja rastipisteen erotin vasta kymmentä metriä ennen. 30 puolestaan oli helppo sillä rastin oletettu paikka näkyi jo 100 m päästä. 31 meni hieman oikealle, ja lisäksi tuli pakollinen kiemura kun etsin sopivaa kohtaa päästä jyrkänteeltä alas.
OSA 7: Väylä
Suunnitelma: Väylällä pitää bongata väylällä olevat kohteet. Päätä ei siis tarvitse pyöritellä. Selkeä ja yksinkertainen suunnitelma.
Toteutus:
No juu - pari kertaa laidat kolisi. Tien ylityksen jälkeen en tiedä miksi lipesin liikaa vasemmalle. Väylällä käy helposti niin, että ottaakin kiintopisteeksi jonkun samanlaisen kohteen väylän ulkopuolelta kuin väylällä on. Väyläsuunnistus olisi toki helpompaa, jos kartalla olisi myös väylän ulkopuolinen kartta.
Kiviesiintymän jälkeen otin sisäkurvin myös aika tiukasti. En saanut silmiini pientä suota ja kaarsin arviomitalla. Kun pusikko näkyin menin sen oikealta puolelta. Muistin tämän maastonkohdan ulkonäöltä. Samassa paikkassa minulla oli vaikeuksia kuntsareilla, vaikka silloin oli koko kartta käytettävissä.
Yhteenveto:
Erittäin mielenkiintoinen rupeama. Aikaa meni 1:36:39 ja juostua matkaa kertyi 8,51 km. Todellinen juoksuvauhti oli 11:24 min/km. Ehdin maaliin 6 min ennen poikaani, eli hävisin hänelle 24 min.
Suoritukseni oli varsin hyvä ja kuten taitoharjoituksissa ohjeena on - pitää mennä suunnistus edellä.
Pilkkakorven Multiharjoitus vaikutti niin mielenkiintoiselta, että se valikoitui lauantain aamupäivän ohjelmaksi. Melkein satoi, mutta ei kuitenkaan satanut. Oli siis erinomainen suunnistussää.
Harjoituksen ensimmäinen osa: Käyrät (Huomaa, että kuvat eivät ole keskenään samoissa mittakaavoissa tässä jutussa.)
Suunnitelma: Tarkasti ja huolellisesti. Katse pitää kohdistaa kauas ja keskittyä oleelliseen. Eihän käyräkartalla muuta tarvita. Matkaa koko radalla on 7,4 km, joten alku pitää ottaa riittävän rauhallisesti. Lisäjännitystä treeniin haettiin sillä, että poikani lähtee 30 min minun jälkeen matkaan. Yritän päästä mahdollisimman pitkälle ennen kuin hän saa minut kiinni.
Toteutus:
Aika hyvä. 1 ja 2 varmasti. 3:lle otin suunnan hieman vasemmalle ja yritin hahmottaa notkot&nenät, jotka ovat johtokäyrällä. Rastiotto kuitenkin vaati hieman hakemista. Jos olisi ollut nauhan sijaan lippu, olisin nähnyt rastin ilman kiemurtelua. 4:lle selvästi liikaa oikealle. Älysin, että rasti on lähellä isoa jyrkännettä (hyvä että ne oli jätetty karttaan), joka on käyrää alempana. Mutta minun alapuolella ei ole näkyvissä mitään jyrkänteeseen viittaavaa. Päätelmä: olen liian ylhäällä. Alas ja takaisin sitten alkoikin näkyä sopiva kumpare. 4-5-6-7 olivat selviä ja voisinko sanoa jopa helppoja välejä? No ehkä se johtui siitä, että oli enimmäkseen loivaa alamäkeä.
OSA-2 : Pistemäiset kohteet
Suunnitelma: Olen usein tuskaillut käyrien kanssa ja nyt pääsin niistä kokonaan eroon. Kovin tuntuu alastomalta ja erikoiselta. Tukeudun kompasiin ja tähystän nimenomaan kiviä. Rasteilla ei ole lippuja vaan nauhoja, joten maastoa pitää katsella oletetun rastipisteen lähellä huolellisesti.
Toteutus:
Sujui varsin hyvin. Etenin selvästi havaittavien kiviryhmittymien kautta. Esim. 10 ennen on kaksi kiveä joiden edessä on louhikkoa. Maasto oli hyväkulkuinen, näkyvyys oli hyvä, eikä korkeuseroja juurikaan ollut. Ilmeisesti tämä osuus oli kymenlaaksolaiselle suunnistajalla helpompi kuin jostain toisesta maakunnasta kotoisin olevalle suunnistajalle?
OSA 3 : Käyrät
Suunnitelma: Sama taktiikka kuin ensimmäisellä käyräosuudella. Nyt ei ole apuja jyrkänteistä, mutta onneksi tie on jätetty karttaan. 14-15 välillä on selvä vasemmalle avautuva notko. Siihen kun osuu, niin siitä pääsee rastille.
Toteutus:
14 oli helppo - vain mäki ylös, mutta sitten tulikin tämän reissun vaikein rastiväli 14-15. En saanut notkoa silmiini. Syy: olin liikaa oikealla ja notko ei erottunut, vaikka sen pitäisi olla iso kuin mikä. Onneksi (jälleen kerran) tien pää tuli eteen. Huh. Tästä suuntaa, mutta missä se notko oikein on? Ja sitten huomasin vielä tämän:
Notkon pitäisi aueta vasemmalle, mutta vesiviiva on piirretty pieneen notkelmaan oikealle eli johtokäyrästä onkin notko oikealle rastiympyrän puolelle. En ymmärrä - eihän se ole mahdollista. Unohdan käyrän eli tien päästä tiukka suunta ja noustaan hieman ylös. Ei saa laskeutua pikku mäen toiselle puolelle ja rasti on vasemmalla notkossa. "Tässä sen pitäisi olla.. Ja kas siinähän se on". Katsoin vielä taakseni ja nyt se iso notko erottui hyvin. Näytti sakealta taimikolta, eli reitti jota pitkin tulin olikin parempi juosta kuin suoraan.
Kotona sitten valoisalla ja kuivalla keittiön pöydällä ilman karttamuovia ja silmille valuvaa hikeä, ymmärsin mitä karttaan oli piirretty. Johtokäyrän "läpi" kulkee apukäyrä. En erottanut sinisen nuolen puolella ollutta apukäyrää, mutta johtokäyrän oikealle puolelle jäänyt pätkä pisti silmään. No justiinsa. Ei se mikään notko olekaan. Samassa johtokäyrän mutkassa näkyy yläreunssa tarkkaan katsoen toinenkin ruskea viivanpätkä. Tätä en erottanut maastossa ollessani lainkaan. Hämmentävä yksityiskohta kaikkineen. Suurennuslasi olisi selventänyt tämän metsässä, mutta joskus käy hyväkin tuuri.
Matka jatkuu: 15-16. Vähän tuurilla osui kohdalleen, sillä menin sekaisin ennen rastia olleissa pitkulaisissa kumpareissa. 16-17 helppo. 17-18 otin selvästi oikealle ettei tarvitse mennä ihan pohjan kautta. Liikaa menin silti oikealle, mutta se oli sen olemattoman metsätraktorin jäljen syytä, jota pitkin harpoin eteenpäin. Tielle ja vasemmalle ja kun katsoin ylös kävi niin, että nauha osui suoraan silmiin. 18-19 oli mukavan helppo väli.
OSA 4: Viiva
Suunnitelma: Eli siimariton siimari. Eihän siinä muuta kuin kohteelta toiselle järjestyksessä ensin suon yli, loivasti oikealle, kivien vierestä avokallio, kiven oikealta puolen, tien yli, kumpare oikealle jne.
Toteutus:
Viivasuunnistus meni jotakuinkin viivaa myöden. Huomaa, että gps heittää myös hieman. Aukon itäpuolella olevalla suolla oli viivasta poiketen pakko kiertää kaksi kiveä pohjoispuolelta. Suolla oli vettä niin paljon, että viivan kohdalla olisin uponnut. Viiva on kuitenkin siinä kohdassa paikallaan, eli kuvassa on ainakin viivanleveyden verran klappia.
OSA 5: Rastinotto
Suunnitelma: Suoraan rastilta rastille ja rastilta lähdettäessä pitää olla jo selvillä suunta seuraavalle.
Toteutus:
Toteutus: Eipä erikoista sanottavaa. 25 oli hämmentävin piste. Siinä on kaksi notkoa peräkkäin ja olin ensin väärällä. Ja oikeaakin piti vähän ihmetellä, sillä nauha oli erittäin hyvin maastoutunut.
OSA 6: Suunta
Suunnitelma: Ensivaikutelma on hämmentävä. Pelkkää tyhjää pitkät pätkät. Eli ensin kompasilla tarkka suunta. Pitää arvioida myös kuljettua matkaa. Mitä rastipisteen edessä ja takana on?
Toteutus:
Ei tämä niin paha ollutkaan. Muistuttaa paljon käyttämääni suunnistusmenetelmää: pitkä päätyyn ja perään. Kuljin mielessäni matkaa 100 m pätkissä. Näin pysyy suurin piirtein hanskassa matka. Eli kun viimeinen satanen on menossa yritetään havaita kohde rastin edessä. 29 oli mentävä varoen, sillä näkyvyys oli huono ja rastipisteen erotin vasta kymmentä metriä ennen. 30 puolestaan oli helppo sillä rastin oletettu paikka näkyi jo 100 m päästä. 31 meni hieman oikealle, ja lisäksi tuli pakollinen kiemura kun etsin sopivaa kohtaa päästä jyrkänteeltä alas.
OSA 7: Väylä
Suunnitelma: Väylällä pitää bongata väylällä olevat kohteet. Päätä ei siis tarvitse pyöritellä. Selkeä ja yksinkertainen suunnitelma.
Toteutus:
No juu - pari kertaa laidat kolisi. Tien ylityksen jälkeen en tiedä miksi lipesin liikaa vasemmalle. Väylällä käy helposti niin, että ottaakin kiintopisteeksi jonkun samanlaisen kohteen väylän ulkopuolelta kuin väylällä on. Väyläsuunnistus olisi toki helpompaa, jos kartalla olisi myös väylän ulkopuolinen kartta.
Kiviesiintymän jälkeen otin sisäkurvin myös aika tiukasti. En saanut silmiini pientä suota ja kaarsin arviomitalla. Kun pusikko näkyin menin sen oikealta puolelta. Muistin tämän maastonkohdan ulkonäöltä. Samassa paikkassa minulla oli vaikeuksia kuntsareilla, vaikka silloin oli koko kartta käytettävissä.
Yhteenveto:
Erittäin mielenkiintoinen rupeama. Aikaa meni 1:36:39 ja juostua matkaa kertyi 8,51 km. Todellinen juoksuvauhti oli 11:24 min/km. Ehdin maaliin 6 min ennen poikaani, eli hävisin hänelle 24 min.
Suoritukseni oli varsin hyvä ja kuten taitoharjoituksissa ohjeena on - pitää mennä suunnistus edellä.
torstai 30. huhtikuuta 2020
Anjala Rogaining
Keskilaakso-Rastien omatoimisuunnistuksissa oli viikolla 18/2020 runsaudenpula ratatarjonnassa: A,B,C,D,F ja Rogaining. Normivalinta olisi ollut F, mutta koska R-rataa on niin harvoin tarjolla, pitihän sitä käyttää hyväksi.
Siinä on käynyt huono tuuri, että lajin keksineen kolmikon nimet olivat: Rod Phillips, Gail Davis ja Neil Phillips. Jos he olisivat olleet esim. Bill, Steve ja Kerstin, meillä olisi nyt Bisteker-suunnistus, joka taipuisi suomalaisen suussa kuten pisteker. Siitähän kävisi suoraan ilmi mistä touhussa on kyse. Nyt on aina sanan puolivälin paikkeilla nielastava ja miettiä, montako ännää ja geetä tähän piti vielä laittaa. En laita tähän mitään ohjetta tms. rogaining-lajista, sillä kaikki faktat löytyvät täältä.
En lähtenyt soitellen suunnistamaan, vaan kotona tietokoneen ääressä suunnittelin tarkasti miten maksimoin suoritukseni.
Kartta PurplePeniin pohjaksi ja sitten vetelin mittaviivoja ja suunnittelin sopivaa reittiä kaikkien rastien kautta. K-546-131-543-147-534-jne. Alku on selkeä ja tähän ei taida muita järkeviä ratkaisuja olla. Viivat ovat eri väriä koska ne on piirretty useammassa pätkässä, joka helpottaa niiden siirtelyä.
Matka jatkuu (vihreä viiva) ...341-738-535-736. Sitten 937, mutta miten sieltä pääsee takaisinpäin? Jos tätä seuraavaa reitinvalintaa ei olisi miettinyt etukäteen, vaan olisi tempaissut suoraan matkaan, niin huonosti olisi käynyt.
Tavoite on tietysti käydä hakemassa 945, joka on "motitettu" talojen taakse. Tarkemmin katsoen, sinnehän pääsee teitä pitkin kun ensin ylittää hakkuuaukon (lammen luoteispuolella.)
945:n jälkeen on sitten jäljellä vielä neljä rastia. Viiva kertoo, että matkaksi tulee noin 7,5 km. Aikaa on tunti eikä sekuntiakaan enempää. Juoksuvauhdissa ei siis saa himmailla yhtään, vaan kaikki juoksupätkät on pisteltävä tosissaan. Onneksi koko matkalle sattuu paljon polkua ja tietä. Rastipisteet näyttävät muutekin helpoilta, eli aikaa ei tärväänny pusikoissa haahuilemiseen.
Eli päätös: Jos 945:n jälkeen aikaa on jäljellä 5 min, silloin pitää juosta suoraan maaliin. 5-10 min ajassa ehdin vielä hakea ehkä pari rastia. Koska olen jo ahnehtinut 945:ltä sen 9 pistettä seuraa siitä tämä: Mikäli jätän 945:n käymättä, ehdin varmasti kertätä reitin loppuosan 539,342,348 ja 144-rastit. Niistä tulisi 5+3+3+1=12 pistettä. Mutta koska olen ahne ja haluan 9 p 945:ltä, minun on sen lisäksi saatava vähintään 4 p loppurasteista (9+4>12), jotta 945:llä käyminen on ylipäätään riskin arvoinen. Eli jos aika menee täpärälle käyn 342 ja 144 rasteilla. Tietenkään yhden pisteen rastilla ei kannata käydä jos aika lipsahtaa sekunninkin yli. Kolmen pisteen rastilla kannattaa käydä jos ajan ylitys on <59 sek.
Ymmärsitkö? Eli sama suomeksi: Jos aika käy vähiin, napsitaan lopusta vain ne rastit, joiden pisteistä on eniten hyötyä. Yllä kuvassa suunnitelma siihen, että aikaa on riittävästi jäljellä. 144:ltä maaliin pitää tehdä koukkaus, koska kenttä on merkitty kielletyksi alueeksi (tätä ei havaintojeni mukaan useampi suunnistaja noteerannut).
Rogaining'in sääntöjen mukaan tietokoneen käyttö suunnittelussa on kielletty. Edelläolevaa pistepohdintaa varten olisi varmasti jo muuten kehitetty appi, joka ratkoisi ongelman muutamassa minuutissa. Tämä reitin suunnittelu muistuttaa kovasti klassista kauppamatkustajan ongelmaa, joka on supertietokoneillekin hankala pala purtavaksi. Jos tämä olisi ollut kisa, niin minut olisi siis hylätty jo ennen starttia. Mutta kun tämä ei ollut kisa, eikä ollut virallista ajanottoa, eikä ollut rasteilla leimaamista, niin omatuntoni on puhdas. Sitä paitsi tämähän oli ihan vaan harjoittelua.
Entä miten siinä sitten kävi? Reitti löytyy täältä:
http://kouvolansuunnistajat.fi/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=552
Valitse suunnistaja 32. Painamalla View-comments -painiketta näet kuka on kuka (kun ensin olet valinnut reitit).
945:ltä lähtiessä aikaa oli jäljellä 15 min. Pitäisi riittää ajattelin, mutta tien ylityksen jälkeen oli hieman risukkoa ja vauhti tippui paikoin ihan nollaan. Lähdin kuitenkin keräämään kaikkia neljää viimeistä rastia. Toiseksi viimeisellä olin vasta varma, että ehdin ajoissa maaliin. Aikaa meni 53:39 ja keräsin kaikki rastit eli 88 p.
Kotikenttäetu oli merkittävä. Tämä maasto on erittäin tuttu ja muutaman rastipisteen tiesin jo ulkomuistista. Lisäksi kun polut ja latupohjat on tahkottu läpi satoja ja satoja kertoja, uskalsi kapeillakin poluilla pitää reipasta vauhtia. Juostua matkaa tuli 7,64 km ja todelliseksi kilometrivauhdiksi tuli 7:01 min/km. Aika hyvin vain mitä?
Siinä on käynyt huono tuuri, että lajin keksineen kolmikon nimet olivat: Rod Phillips, Gail Davis ja Neil Phillips. Jos he olisivat olleet esim. Bill, Steve ja Kerstin, meillä olisi nyt Bisteker-suunnistus, joka taipuisi suomalaisen suussa kuten pisteker. Siitähän kävisi suoraan ilmi mistä touhussa on kyse. Nyt on aina sanan puolivälin paikkeilla nielastava ja miettiä, montako ännää ja geetä tähän piti vielä laittaa. En laita tähän mitään ohjetta tms. rogaining-lajista, sillä kaikki faktat löytyvät täältä.
En lähtenyt soitellen suunnistamaan, vaan kotona tietokoneen ääressä suunnittelin tarkasti miten maksimoin suoritukseni.
Kartta PurplePeniin pohjaksi ja sitten vetelin mittaviivoja ja suunnittelin sopivaa reittiä kaikkien rastien kautta. K-546-131-543-147-534-jne. Alku on selkeä ja tähän ei taida muita järkeviä ratkaisuja olla. Viivat ovat eri väriä koska ne on piirretty useammassa pätkässä, joka helpottaa niiden siirtelyä.
Matka jatkuu (vihreä viiva) ...341-738-535-736. Sitten 937, mutta miten sieltä pääsee takaisinpäin? Jos tätä seuraavaa reitinvalintaa ei olisi miettinyt etukäteen, vaan olisi tempaissut suoraan matkaan, niin huonosti olisi käynyt.
Tavoite on tietysti käydä hakemassa 945, joka on "motitettu" talojen taakse. Tarkemmin katsoen, sinnehän pääsee teitä pitkin kun ensin ylittää hakkuuaukon (lammen luoteispuolella.)
945:n jälkeen on sitten jäljellä vielä neljä rastia. Viiva kertoo, että matkaksi tulee noin 7,5 km. Aikaa on tunti eikä sekuntiakaan enempää. Juoksuvauhdissa ei siis saa himmailla yhtään, vaan kaikki juoksupätkät on pisteltävä tosissaan. Onneksi koko matkalle sattuu paljon polkua ja tietä. Rastipisteet näyttävät muutekin helpoilta, eli aikaa ei tärväänny pusikoissa haahuilemiseen.
Eli päätös: Jos 945:n jälkeen aikaa on jäljellä 5 min, silloin pitää juosta suoraan maaliin. 5-10 min ajassa ehdin vielä hakea ehkä pari rastia. Koska olen jo ahnehtinut 945:ltä sen 9 pistettä seuraa siitä tämä: Mikäli jätän 945:n käymättä, ehdin varmasti kertätä reitin loppuosan 539,342,348 ja 144-rastit. Niistä tulisi 5+3+3+1=12 pistettä. Mutta koska olen ahne ja haluan 9 p 945:ltä, minun on sen lisäksi saatava vähintään 4 p loppurasteista (9+4>12), jotta 945:llä käyminen on ylipäätään riskin arvoinen. Eli jos aika menee täpärälle käyn 342 ja 144 rasteilla. Tietenkään yhden pisteen rastilla ei kannata käydä jos aika lipsahtaa sekunninkin yli. Kolmen pisteen rastilla kannattaa käydä jos ajan ylitys on <59 sek.
Ymmärsitkö? Eli sama suomeksi: Jos aika käy vähiin, napsitaan lopusta vain ne rastit, joiden pisteistä on eniten hyötyä. Yllä kuvassa suunnitelma siihen, että aikaa on riittävästi jäljellä. 144:ltä maaliin pitää tehdä koukkaus, koska kenttä on merkitty kielletyksi alueeksi (tätä ei havaintojeni mukaan useampi suunnistaja noteerannut).
Rogaining'in sääntöjen mukaan tietokoneen käyttö suunnittelussa on kielletty. Edelläolevaa pistepohdintaa varten olisi varmasti jo muuten kehitetty appi, joka ratkoisi ongelman muutamassa minuutissa. Tämä reitin suunnittelu muistuttaa kovasti klassista kauppamatkustajan ongelmaa, joka on supertietokoneillekin hankala pala purtavaksi. Jos tämä olisi ollut kisa, niin minut olisi siis hylätty jo ennen starttia. Mutta kun tämä ei ollut kisa, eikä ollut virallista ajanottoa, eikä ollut rasteilla leimaamista, niin omatuntoni on puhdas. Sitä paitsi tämähän oli ihan vaan harjoittelua.
Entä miten siinä sitten kävi? Reitti löytyy täältä:
http://kouvolansuunnistajat.fi/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=552
Valitse suunnistaja 32. Painamalla View-comments -painiketta näet kuka on kuka (kun ensin olet valinnut reitit).
945:ltä lähtiessä aikaa oli jäljellä 15 min. Pitäisi riittää ajattelin, mutta tien ylityksen jälkeen oli hieman risukkoa ja vauhti tippui paikoin ihan nollaan. Lähdin kuitenkin keräämään kaikkia neljää viimeistä rastia. Toiseksi viimeisellä olin vasta varma, että ehdin ajoissa maaliin. Aikaa meni 53:39 ja keräsin kaikki rastit eli 88 p.
Kotikenttäetu oli merkittävä. Tämä maasto on erittäin tuttu ja muutaman rastipisteen tiesin jo ulkomuistista. Lisäksi kun polut ja latupohjat on tahkottu läpi satoja ja satoja kertoja, uskalsi kapeillakin poluilla pitää reipasta vauhtia. Juostua matkaa tuli 7,64 km ja todelliseksi kilometrivauhdiksi tuli 7:01 min/km. Aika hyvin vain mitä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)