Tämä ääni raikui takapihan kuusessa yli kolme viikkoa yötä päivää. Siis taukoamatta. Laita laitteesi äänenvoimakkuus selvästi yli puolenvälin, niin suureksi, että uikutus tuntuu ärsyttävältä.
(Kuten ehkä huomasit äänitiedoston toisto ei onnistu. Olen nyt kaksi tuntia yrittänyt erilaisilla tavoilla ja kopioinut erilaisia "soittimen" koodipätkiä bloggeriin. Tämä soitin näyttää siltä kuin sen pitäisi, mutta ääntä ei tästäkään saa esille.
Kun näkymää vaihtaa html-näkymästä kirjoitusnäkymään, blogger herjaa, että koodi on virheellinen ja lisää siihen omineen</source>-komennon. Joku tuossa ei siis ole oikein tai sitten on joku yhteensopivuusongelma jonkun kanssa. Enempää ei ole nyt aikaa turata tämän kanssa, eli tässä tämä. Jos osaat sano mikä mättää niin saa kommentoida.)
Äänessä kuuluu noin puolivälissä pieni eri pituinen UIK. Siinä kohtaa emo toi pesälle syötävää ja kun suupala oli nielaistu, sama huuto jatkui. Ääni vaikeni 18.6. ja 19.6. välisenä yönä.
Itse en tunnistanut, mutta kuulemma tämä on käpytikka.
Havainnot B
Ajoin Anjalantietä Ummeljoelta Korialle päin 19.6.2024 noin klo 17:45. Ns. koivukujan, eli sen pitkän suoran puolivälissä, jonka molemmin puolin on koivuja, näin jotain liikkuvan tien reunassa. Vauhtia oli himpun alle 80 km/h. Kevensin kaasujalkaa ja näin, että kettu on tulossa tielle. Hiljensin ja lopulta pysähdyin. Takana ei ollut autoja.
Yleensä kettu juoksee vilahtaa mahdollisimman nopeasti tien yli. Ei nyt. Kettu löntysteli tielle ja katsoi taakseen. Sieltä käveli tielle kaksi ketunpoikasta. Toinen jatkoi matkaa tien yli emonsa perässä, mutta toinen kävi istumaan keskelle tietä. "Mikäs tämä tämmöinen tasainen kova alusta on?" Siinä se istui ja katseli varpaankynsiään.
Perhana missä se kännykkä on pin koodi ääh väärin meni pin uudestaan missä ihmeessä tämä nyt on, alareunan painiketta että pääsee päänvalikkoon kamera missä tuossa voi #¤"# google lähti käyntiin äääh äkkiä takas tuossa kamera no niin....
Hännän pää katosi tien toisella puolella olevan heinän sekaan. Voi #¤#¤ siinä meni vuoden luontokuva tai ainakin vuoden luontovideo.
Teidän on pakko uskoa tämä näin kirjoitettuna, sillä kuvaa en saanut todisteeksi. Viisastuin ja etsin kapulasta sen asetuksen, jolla kameran saa pikakäynnistymään.
Kojelautakamera olisi myös kätevä peli. Sillä olisin saanut videolle ilveksen joka juoksi kutostien yli Prisman ja Veturin välissä. Tämä ilveksen edestäjuoksu tapahtui kevättalvella 2024. Sekuntia aiemmin niin olisin ajanut päin. Lumihanki ei hidastanut menoa ja loikkien pituus oli luokkaa kolme metriä.
Tunturisuunnistus oli tänä vuonna Enontekiön Näkkälässä Pöyrisjärven erämaassa. Olen käynyt suunnistamassa tätäkin kauempana kotoa kilometreissä mitattuna, mutta en koskaan näin kaukana mistään. Karttapaikan kuva osoittaa suurinpiirtein missä kisamaasto oli:
Ensin tärkein. Kouvolaan tuli palkinto! Eemil Sakki / Kouvolan suunnistajat voitti avoimien sarjojen arvontapalkinnon.
Valmistautuminen
Normaalit kuviot: Kevensin iltarastisuunnistusta kuluneella viikolla enkä tehnyt mitään muuta fyysistä. Hiilareita naamariin ja öisin normivalikoima painajaisia.
Logistiikka
Perjaintaina startti Kouvolasta 04:00. Kahden pysähdyksen taktiikalla Enontekiön Hettaan Hotelli Jussan tupaan. Sieltä la & su Näkkälään ja maanantaina aamupalan jälkeen takaisin Kouvolaan. Auton mittariin tuli 2182 km.
Lauantaina kohti kisapaikkaa.
Ruijantielta tieltä käännyttiin Näkkäläntielle, joka on kapea, noin yhden auton levyinen ja jossa on määrävälein levennyksiä ajoneuvojen kohtaamisia varten. Ensimmäiselle levennykselle oli pysähtynyt motoristipari, joista toinen oli tien reunassa takapuoli paljaana ulostamassa. Näkkäläntien normaali liikennetiheys lienee suuruusluokkaa 0,05 autoa/tunnissa. Motoristi oli kurvannut levikkeelle ja oletti, että tällä sivutiellä saa suorittaa operaation rauhassa. Kas kummaa - ohi ajaakin viidenkymmenen auton letka suunnistajia. Kotona Tanskanmaalla riittää kerrottavaa 😂!
Näkkäläntie on päällystetty, vaikka se on todella pieni tie, eikä se mene "minnekkään". Tätä pohdin ja päädyin seuraavaan: Maapohja on lentohiekan oloista hiesua, jonka päällä kasvaa sentin kerros kituliasta jälkälää. Jos tie olisi hiekkatie, tuuli olisi vienyt hiekan mennessään. Niinpä tielle on täytynyt levittää raskaampaa ainesta. Samalla vaivalla kun siihen olisi tuotu eri murskeet yms, onkin levitetty asvaltti. Koska tien kantavat rakenteet ovat olemattomat, tie on routinut ja sen on erittäin töyssyinen. Minulla ei ole tienrakennuspätevyyttä, eli paremmin asioista tietävä saa korjata. Tai sitten asia on yksikertaisesti niin, että alueella on jonkun isokenkäisen mökki.
Kisastartti
Kilpailukeskus kokonaisuudessaan.
Kilpailuohjeiden sarjajako oli uusi ja sarjoja oli paljon. Niin paljon, että hotellin saunassa perjantai-iltana tapaamamme kaksi H65 herraa kertoivat ensin jotenkin ilmoittautuneesa HD125 sarjaan. Omasta mielestään he kuitenkin olivat poikapari 😂😂, joten kertoivat ottavansa kisan infoon yhteyttä ja vaihtavansa sarjaksi H125. Lisähuomiona kerron, että kisojen Info-piste sijaitsi kilpailukeskuksen Honda CR-V:n (näkyy kuvassa valkoisen Teslan takana) oikean takaoven sivuikkunassa.
Tällä kertaa päätettiin mennä vaihteeksi parisarjassa. Meidän sarjavalinta oli HA-pari. Muut vaihtoehdot, joita pohdittiin olivat HB-pari ja H80, johon yhteisikämme olisi riittänyt. HA-pari oli kovin parisarja joka kisoissa oli, koska H21-sarjaa oli tarjolla vain yksilösarjana. Tästä valinnasta lisää jutun loppupuolella.
Navisportin päätteellä kirjautuminen maastoon ja sitten puolisen kilometriä lähtöpaikalle. Kilpailuohjeiden lähtöosuus oli tiivis ja monitulkintainen. Kilpailunjohtajan kantava ääni lähtöpaikalla korvasi ohjeiden pienet epätäsmällisyydet ja matkaan päästiin oikeaan aikaan.
Suunnistus lauantai
Taktiikka: Mahdollisimman suoraan, suot kieräten. Suot ovat pehmeitä ja tosi hitaita, joten vähänkin isommat kierretään. Tunkattiin rinteetkin melko suoraan. Tosin joukkueemme H55-jäsen (=minä) puuskutti vähän väliä: "Ei yhtään lujempaa." tai "Tämä mäki kävellään." tai "Nyt pitää höllätä". 15 min olisi saatu ajasta pois helposti, jos olisi edes hölkätty kaikki mäet ylös. Itsesuojeluvaisto kuitenkin kertoi, että kaikkea pitää säästellä seuraavaan päivään.
Eväinä oli 0,7 dl vettä ja 6 geelikarkkia per naama. Tankattiin noin joka toisella rastilla. Sitten kun viimeinen iso nousu oli takana, kiristettiin vähän vauhtia....niin nojoo, siis yritettiin kiristää vähän vauhtia.
Sää: Pilvet: 1/8, lämpötila: +23 ast. C. Ilmankosteus: 95%. Ötököitä: ei.
Kuvassa lauantain palautusenergiat. Stopstop - ei mitä tahansa mättöä, vaan tarkkaan harkittuja tuotteita. Huomaa, että Marlin Vital mehu mustikka-aronia-rypäle on nimenomaan LIHAKSILLE. Ei iholle, ei hiuksille, ei katseeseen, ei uneen vaan nimenomaan LIHAKSILLE.
Suunnistus sunnuntai
Sama taktiikka kuin lauantaina ja samat eväät. Nyt juostiin myös mahdollisimman paljon ylämäkeä. Henkeä ahdisti alkupuoliskolla. Sanoin sen johtuvan siitä, että ollaan niin korkealla. Se ei kuulemma pidä paikkaansa, vaan ahdistus johtuu mäkitreenin puutteesta. Se voi olla osasyy, mutta epäilen lopulliseksi syyksi, sitä, että venyttelin reisiä huolella lauantai-iltana ja jalat tuntuivatkin yllättävän hyviltä sunnuntaina. Juoksin siis jalkojen puolesta niin kovaa, että keuhkot eivät yksinkertaisesti meinanneet pysyä mukana vauhdissa.
Viimeinen kaksi kilometriä joukkueen H21-jäsen (=Eemil) vedätti ja H55 sinnitteli mukana. Tultiin niin lujaa, että koskaan en juossut yhtä kovaan vauhtia maastossa (ehkä jossain lyhyessä sprintissä, mutta en maastossa). Uskokaa tai älkää niin pysyin myös kartalla. Nopein kilometri mentiin sunnuntaina aikaan 5:26 ja koko matkan keskivauhti oli 7:28 min/km !!! Jos yhtään olisi vauhti kasvanut, olisi silmissäni näkynyt poimuajo.
Sää: Pilvet: 8/8, lämpötila: +15 ast. C. Ilmakosteus: ennen sadetta 100%, sen jälkeen puolimatkasta alkaen hitaasti voimistunutta tihkusadetta. Ötököitä: ei. Erinomainen suunnistussää.
Reitinvalinnat
Kuvankaapaus Liveloxista sunnuntain radasta.
Reitit löytyvät Liveloxista. Lauantai täältä ja sunnuntai täältä. Niistä ei tässä enempää. Reitit kertovat kaiken. Suunnistuksessa ei olisi ollut parannettavaa. Kaikki meni nappiin. Nooh..minä olisin yksinäni tehnyt lauantaina 4-5 välillä 5 min koukun, mutta ei silti tehty. Tämä näkyy Liveloxissa pienenä väkäsenä. Aikaa siinä ei mennyt hukkaan paria sekuntia enempää. Tässä yksi väli sunnuntailta niille malliksi, jotka eivät jaksa tutkia Liveloxia:
Kartta
1:15000 suunnistuskartta A3 molempina päivinä. Ei siis tunturisuunnistuskartta vaan suunnistuskartta! Kilpailuohjeissa kerrottiin kartan olevan selkeä. Se oli totta. Kartasta sai oikein hyvin selvää eikä sen tulkinnassa ollut mitään epäselvää. Täydet pointsit kartoittajalle. Rastipisteitä zoomasin luupilla, mutta se ei ole kartan tai mittakaavan vika vaan ikänäön. Vihreää väriä kartoissa oli erittäin vähän eikä sekään osunut meidän matkalle.
Maasto
Tämän takia tänne ajettiin:
Kartalla tämä on valkoista väriä eli metsää.
Tässä alhaalla metsää ja kuva otettu avoimen (=kartalla keltainen väri) kukkulan päältä.
Avoimet supat näyttivät suunnilleen tältä. Tässä menee polku supan pohjalla.
Valkoista kartalla = JUOKSE niin lujaa kuin pystyt!
Tässä vähän "tihempää".
Kuvat on otettu Näkkäläntien varresta muutaman kilometrin päästä kisakeskuksesta. Valitsin kuvista ne jotka silmämääräisesti vastasivat varsinaista suunnistusmaastoa. (Anteeksi jos tässä on tautologiaa eli turhaa toistoa, mutta kun en voi liikaa hehkuttaa, tämä Taralle erillishuomiona 😏). Kamerahan ei ollut juostessa mukana. Kitukasvuisia koivuja harvakseltaan ja pohja tasaista kuin nurmikko. Siinä ei kasvanut kunnolla edes jäkälä. Aivan kuin puistosuunnistusta nurmikolla juosten.
Supat selkeitä ja täysin tasaisia pinnaltaan.
Avotunturissa (josta ei kuvaa) pohja ei ollut aivan näin tasainen ja noin puolet alasta kasvoi vaivaiskoivua. Rakkaa eli sepelilouhikkoa ei ollut lainkaan. Avotunturissa pystyi menemään ihan viivasuoraan, jos ei halunnut kiertää mäkiä.
Suot oli upottavia ja märkiä. Pari lyhyttä ylitystä, jossa piti muutama kymmenen metriä kahlata noin polven/nivusten syvyisessä vedessä. Nähtiinpä jonkun suunnistajan ylittävän kapean järven kahlaamalla (vai uimalla). Pää oli pinnan yläpuolella. Meillä ei kantti riittänyt siihen. Järven kierto teki 300 m lisää matkaa. Entä jos vesi olisi ollut kylmää? Tai entä jos jalat eivät olisikaan yltäneet pohjaan?
Tulokset & numerofaktaa
Lauantai: rata: 14,4 km juostu matka: 16,83 km aika: 2:22:49 nousua: 294 m laskua: 273 m keskivauhti: 8,29 min/km sijoitus: 5/6, eroa kärkeen 41:13
Sunnuntai: rata: 13,8 km juostu matka: 16,47 km aika: 2:02:54 nousua: 252 m laskua: 273 m keskivauhti: 7:28 min / km sijoitus: 4/6, eroa kärkeen 32:07 Yhteistulos: aika: 4:25:37 sijoitus: 5/6, eroa kärkeen 1:13:20
Sama rata oli myös sarjoilla HA ja H80. Jos valintamme olisi ollut H80 (joka on siis ikäparisarja), olisimme voittaneet sarjan 8 min erolla. Jostain syystä siinä sarjassa oli vain 2 joukkuetta.
Nyt kohdalle osui siis avoimen sarjan arvontapalkinto, joka alla kuvassa. Aitoja Lapin herkkuja. Maitopurkki ei ole palkinto, vaan se juotiin iltapullan kyytipoikana ja toin tölkin kotiin maitopurkkikokoelmaani. Minulta puuttui vielä Pirkka kevytmaito 5 dl tölkki. Jääkaappimagneetti ja pinssi ovat matkamuistoja.
Yhteenveto:
Suunnistus oli helpompaa kuin edellisellä kerralla Tunturisuunnistuksessa. Selvästi helpompaa. Kartta tietenkin vaikutti asiaan, ja todella avoin maasto, mutta myös radat olivat helpommat. Parilla rastin siirrolla niistä olisi saatu paljon vaikeammat. Nyt päästiin hyödyntämään polkua ja avoinaista maastoa mahdollisimman paljon.
Takapuoli ja jalat olivat yhtä könttiä autossa istumisen takia. Vaan se maasto! Aivan huikeaa! Tätä ei voi kokea missään muualla. En tiedä onko Lapland O Weekin maastot vastaavia kun en ole kyseisessä tapahtumassa vielä käynyt. Kuten täällä kirjoitin, nämä tapahtumat pitäisi yhdistää, sillä ne syövät toisiaan. Tunturisuunnistuksessa oli vähiten osallistujia kuin koskaan minun mukana ollessa.
Onhan se kaukana, mutta oletteko kuulleet siitä, että jotkut lentävät tuhansien kilometrien päähän päästäkseen makaamaan päivisin hiekalle ja joraamaan öisin diskoon? Se vasta hullua on!
Suuret kiitokset järjestäjille, että viitsitte järjestää suunnistusta näin mielettömän upeaan maastoon järjettömän matkan päähän.
Sydän pysähtyi. Onko dieselin hinta noussut yhdessä yössä noin paljon? Huh - se onkin Norjan kruunuja.
Eipä ole Suomen tasavallassa ennen vastaavaa nähty!
Tulokset löytyvät täältä. Väliajat löytyvät täältä.
Olin siis ensimmäinen Rannikkorastien 11.7.2024 Petäjäpirtin tapahtuman A-radalla 😎.
Taakse jäivät HarriP ja KariS, eli se kertoo sen, että suoritukseni oli huippuluokkaa.
Yllä kuvankaappaus reittihärvelistä. Minä olen maalissa ja muut vielä matkalla. Valitettavasti härvelin versiosta 2 ei saa animoitua linkkiä, eli jokaisen on katsottava se omatoimisesti täältä.
WinSplits kertoo yhteenvetona rastiväliajoista seuraavaa:
Minulla ja Harrilla on yhtä paljon ykkösväliaikoja. Karilla niitä on enemmän, mutta hänelle tuli enemmän virhettä muilla väleillä.
Tässä muutama yksityiskohta tarkemmin selitettynä:
A - Lievä koukku kivelle, koska vihreän reuna oli epämääräinen ja melkein tein virheen.
B - Tähtäsin selvästi vasemmalle tarkoituksella. Näin tehden ajoura on tiellä oikealla. Totesin sen kuitenkin olevan aivan umpeen pusikoitunut ja juoksin hieman tietä ja käännyin pohjoiseen pystyvihreän oikeaa reunaa pitkin.
C - 8:lle oli tarkoitus mennä polkua pitkin vasemmalla kierrolla. Suunta oli oikea, mutta tullessani sähkölinjalle ei nähnyt sen yli menevää polkua. Linjan alla oli matala nenämuoto selvästi oikealla, mutta en ymmärtänyt sitä siinä seisoessa. Juoksin vähän polkua pohjoiseen ja totesin, että täällä polun haara ei ole. Jatkoin siis suoraan yli ja tulikin heti tavoittelemalleni polulle. Olin siis ollut hieman liikaa vasemmalla. En erottanut pylväitä kartalta. Kyllä siinä niitä näyttää olevan, mutta onko kaikki merkitty? Tässä meni aikaa hieman ihmetellessä, mutta rastiotto oli helppo.
D - 10-11 väli varman päälle. Harkitsin myös mäen kiertämistä oikealta tien kautta. Kiipesin kuitenkin mäen päälle. Avokalliolta olisi voinut oikaista, mutta otin tässäkin varman päälle ja lähestyin rastia polkujen risteyksestä. Silti tuli pieni pykälä reittiin. Kun olin sitä mieltä, että rastin pitäisi olla tässä katselin sivulle. "Tuossa on pieni kumpare, mutta siinä ei ole lippua." Otin pari askelta eteenpäin ja nyt sen saman kumpareen juurella näkyin tosi alhaalla ollut lippu. Kovin oli pieni kumpare, eli tarkka paikka.
Taktiikka oli siis ottaa mahdollsimman varman päälle, ilman ahnehtimista eikä yhtään 'pitkä päätyyn ja perään' - ryntäilyjä. Esim. K-1 ja 13-14 välit tallustelin polkua pitkin. Ehkä liian mutkitellen, mutta hyvä näin. Jätin siinäkin suunnittelemani oikomiset tekemättä, koska pystyvihreä oli sen verran pahan näköistä, että tein selvät kierrot. Polkuja oli enemmän kuin kartassa, eli tämä reitinvalinta vaati useampia hidasteluja. WinSplits kertoo, että olisin saanut vielä 6 min pois ajasta. Ehkä, jos olisin ottanut enemmän riskiä, tehnyt enemmän oikoja enkä olisi himmaillut ja varmistellut? Ehkä lopputulos olisi ollut myös toinen?
Jos teillä hyvät blogin lukijat on mitään kysyttävää tästä suorituksestani, niin vastailen miellelläni kysymyksiin sekä täällä netissä, että tietysti myös tulevilla iltarasteilla.
Ensin kiinnitin huomion pystyyn kuivaneeseen kuuseen...
... ja sitten vasta huomasin, mitä puun juurella oli. Käpysavottaa oikein urakkamitalla. Paikalla on työstetty käpyjä pidemmän aikaa, sillä maassa on lievä kumpu puun juurella, joka on muodostunut käpyaineesta eli suomuista ja osittain maatuneista kävyistä.
Havainto B
110 kV voimalinjan haruksen vaijerin pää näyttää tältä. Eihän se voi olla noin heppoisen melkein poikkiruostuneen ohuen rautalangan varassa...eihän?
Ei todellakaan. Tämä kuva sijaitsee edellisen kuvan 'alapuolella'. Vaijeri tekee U-mutkan reiän läpi, jossa on kiila. Mitä kovempi veto, sitä tiukemmin kiila ja vaijeri kiristyvät reikäänsä. Edellisen kuvan rautalankaviritys pitää vain vaijerin vapaata päätä paikallaan, ettei se törrötä vapaana.
Mutterin ja reikäpalan (jossa kiila on) välissä on musta rengas, joka jatkuu putkimaisena myös noin 10 cm alas U-pultin kierteen päälle. Erottuu kuvassa mustasävyisenä. Mitä ainetta tuo osa on? Se tuntui sormiin karhean muovin tapaiselta aineelta. Onko se eriste? Mistään pehmeästä aineesta ei ole kyse, sillä veto on varmasti luokkaa useita satoja kiloja.
Sen vielä jotenkin ymmärtää, että toisen maalle heivataan roskaa, mutta sitä on vaikea käsittää, että joku kippaa omaan metsäänsä rojuja. Pakkohan näiden on olla omalla maalla, sillä sen verran romua oli, että jos nämä olisi kipattu jonkun muun maalle, sanomista olisi tullut. Tässä kuvassa on pieni osa kauhistuksesta, sillä tätä riittää vielä runsaasti oikealle ja vasemmalle. Nastarit/tossut jalassa nämä kannattaa kiertää kauempaa - sanoo henkilö, joka on astunut kahdesti metsässä naulaan.
Havainto B
Ensin näytti, että siinä on sieniä. Tarkempi tutkimus osoitti, että tämä on sitä itseään. Vaan kuka on ollut asialla? Isoimmat pallukat ovat noin 2..3 cm halkaisijaltaan.
En tarkoita suunnistusta, vaan Jukola-kaupan alennusmyyntiä. Jukola-kaupan alennusmyynti on aina alkanut silloin kun olen yhteislähdön karsinassa. Yleensä kenttäkuulutus kuuluu lähtöalueelle ja suureen ääneen on kailotettu, miten nyt kaiken saa alehintaan. Siksipä tilasin tänä vuonna nelososuuden, että ehdin varmasti alennusmyyntiin - ja on valoisaa. Kolmososuudelle päädyin ja ehdin siis hyvin alennusmyyntiin.
Jukola-kaupan valikoima ei keräilijän silmin ole kovin häävi. Perinteisiä keräilyesineitä ei ole enää lainkaan kaupan. Aiheesta löytyy runsaasti marmatusta tästä bolgista aiemmilta Jukolan reissuilta. Vaatetavaraa kaikissa muodoissa on rekit täynnä. Jukola-tarran hinta oli niin suolainen, että en sitä ostanut edes alennettuun hintaan. Valintani oli Jukola-pelikortit.
Olen työkseni myynyt, sekoittanut ja käsitellyt viimeiset viisitoista vuotta pelikortteja. Tiedän niistä enemmän kuin yksikään toinen suunnistaja Suomessa. Jukola-pelikortit ovat niin heikkolaatuiset että naurattaa. Niitä ei voi käyttää manipulaatioon, taikomiseen eikä pelaamiseen. Eikä niistä voi edes rakentaa korttitaloja (korttitaloihin käytetään yleensä niitä halvimpia sileäpintaisia halpiskortteja). Oikeissa pelikorteissa ei ole sileä pinta, vaan ns. air-cushion pinnoite, joka tekee niistä liukkaat. Lisäksi näiden korttien reunoissa törröttää leikkuujäljet ja kartonki on käyrää. Sanoisin, että näiden laatu on 2, asteikolla 1-10. En aio näillä korteilla tehdä mitään, eli pakka menee hyllyyn sellaisenaan.
Korttien lisäksi ostin aamupuuron suihkun jälkeen. Söin 4,5 € puuron samalla kun katselin voittajien maaliintulon. Puuro oli puuroa, mutta se punainen hilloksi mainittu aine oli törkeä loukkaus kaikkia punaisia hilloja kohtaan. Vinkki seuraaville järjestäjille: Hillolle hintaa 50 snt, niin ne jotka haluavat oikeaa hilloa myös saavat sitä. Varsinaista ruokaa en ostanut järjestäjiltä, enkä katuruokaa katuruokamegakojuista. Syy on kerrottu täällä. Tankkasin tulomatkallaVaajakosken ABC:llä ja evääksi ostettiin voisarvia ja banaaneja. Paluumatkalla syötiin Hirvaskankaan ABC:llä. Kumpikin Apsi oli tupaten täynnä. Vain osa asiakkaista näytti suunnistajilta, eli kyllä suomalaiset sen ovat todenneet, että ABC:n ruoka on hintaista arvoista. Sanokoot wannabe Gordon Ramsayt mitä hyvänsä.
Kisapaikka
Ei jonoa parkkiin kun saavuttiin paikalle
iltapäivällä. Telttapaikalle oli reilu kilometrin matka. Juuri kun
ryhdyimme teltan pystytykseen, alkoi Midnight Hawks'n lentonäytös. Se taisi kestää yli 20 min. Mignight Hawks'n tavaramerkki on
erittäin tiivis timanttimuodostelma. Se on tiivis. Välimatkaa koneesta
toiseen on saman verran kuin letkassa juostessa edelliseen suunnistajaan
- ja vauhtia on 700 km/h tunnissa enemmän. En kuvannut itse, mutta tämä löytyy netistä ja tältä se likimain näytti. Upeaa.
Tasaista on. Tämä kuvattu iltahämärissä. Hauska tieto on se, että olipa Jukolan kisakeskus laajaakin avarampi tai ahtaasti ja tiivisti tungettu pieneen paikkaan, se on järjestäjien mukaan aina hieno juttu. Minun mielestäni tämä tosi väljä kisakeskus oli parempi kuin esim. viimevuotinen Porvoon kisakeskus, jossa ei ollut edes metrilakun mentävää rakoa ihmispaljoudessa.
Valmistautuminen
Kevensin iltarastiurakkaa Jukola-viikolla. Pari pidempää rataa ihan kokonaan kävellen ja yksi lyhyempi sekin vähän vajaalla teholla. Toimiva ratkaisu, sillä juoksu kulki niin hyvin kuin se voi kulkea tämän ikäisellä. Jos vertailette juoksuvauhteja niin huomatkaa, että sarjani on H55. Eikä minulla ole mitään treenitaustaa nuoruudestani kilpailukokemuksesta puhumattakaan. Syy on Mustanaamion. Luin niitä ja muita sarjakuvia siinä kohtaa kun olisi pitänyt opetella treenaamaan.
Katselin YouTubesta mm. alla olevat videot. Tapio Haarlaan suunnistusvideot ovat aivan huippulaatua. Jos haluaa kehittää omaa suunnistustaitoaa, niitä kannattaa ehdottomasti katsella. Jukola-aiheisiakin videoita tälle vuodelle on useampia.
En käynyt nukkumaan lainkaan. Makailin teltassa ja samalla kuuntelin
naapuriteltasta kuuluvaa temmellystä 😎😂. Katselin meidän joukkueen
väliaikatilannetta ja varoin sulkemasta silmiä. Jos nukahdan ja joudun
heräämään heti perään olen täysin toistaitoinen. Kyttäsin siis
väliaikoja siihen asti kun kännykän akussa oli varausta (Ei saa sanoa: "Akussa oli virtaa." Akku voi olla täysi, mutta
virtaa siinä ei silti kulje jos sitä ei kuormiteta. Akussa on varaus ja johtimessa kulkee virta - jos kulkee. Nämä menevät
puhekielessä ja mediassa aina sekaisin. Vähän sama juttu kuin se, että
ison paljon savua muodostavan tulipalon yhteydessä kehotetaan sulkemaan
ilmastointi. Ei tarvi pysäyttää ilmastointia. Ilmanvaihto pitää
pysäyttää.)
Tämä kuva on otettu omalta teltalta auringon laskun ja nousun väliseen suuntaan 02:44 yöllä. Tämän pimeämmäksi ei mennyt koko yönä avoimella alueella. Huomaa, että kaikki maailman teltat ovat erilaiset. Etsimällä etsin kaksi samanlaista, mutta muut 10000 telttaa ovat kaikki keskenään erilaisia.
Suunnistus
Aurinko oli juuri nousemassa kun pääsin matkaan. Samaan aikaan lähtevillä taisin nähdä kahdella suunnistajalla pienet lukuvalot. Päivä valkeni heti kun pääsin matkaan. Parilla rastivälillä aurinko paistoin suoraan päin näköä ja haittasi suunnistusta.
Alun pitkä viitoitus ei ollut paha. Juoksin sen omaa vauhtia K-pisteelle ja katselin samalla karttaa. Minut ohitti viitoituksella noin 30 suunnistajaa ja itse ohitin noin 20.
K-1
K:lta oli tarkoitus vetää suoraan 1:lle. Ennen tietä on tummanvihreä jonka läpi uran luulivan menevän (se mistä menin oli tosi tiheää), mutta mentiinkin selvästi oikealle. Polku, toinen polku, pusikko, ja teiden risteyksestä suoraan. Paitsi, että risteys olikin tien väärällä puolella. Ura oli tullut reilusti oikealle. Suunnistus ei siis ollut lainkaan hallussa K:lta lähdettäessä. Muutos suunnitelmaan ja sitten oikea tiekierto ja sieltä suoraan rastille. Ehkä tämä oli nopeampi näin? Eka leimaus on aina helpotus ja homma on saatu käyntiin.
Kärjessä, yhteislähteneillä ja muilla kovaa menijöillä on usein ongelmana letkassa ohittaminen. Esim. poikani, joka suunnisti joukkueessa 177/osuus 2 meni lähes koko matkan isossa letkassa, eikä ohittaminen ollut mahdollista vaikka jalat olisivatkin liikkuneet. Minulla ei ollut tätä ongelmaa. Menin noin puolet koko matkasta täysin yksin! Todella erikoista. Yksi syy löytyy jäljempänä, mutta toinen syy on joukkueemme sen hetkinen sijoitus, osuuteni, aikaero kärkeen ja sattuma. Olen usein ollut yhteislähdössä ja silloin pitää tosiaan alkuviitoitus vetää ihan täysiä, että ei jää jonon hännille. Ei tällä kertaa.
Ennakkotietojen mukaan Lakialla on tasaista. Ei se ihan tasaista ollut. Käyrää oli, mäkiä oli, ja jyrkänteitä oli, mutta mäet olivat pieniä ja loivahkoja. Pientä kumparetta pienten soiden välissä oli paljon. Avokalliota oli paljon ja muutama todella upean näköinen avokalliomäki. Kun aurinko paistoi matalalta kallion pintaa viistäen, oli maisema upean näköinen. Menin myös palaneen avokalliomäen yli. Erikoisen näköinen paikka.
1-2-3-4
Hyvää suorittamista. Olin kartalla ja juoksu kulki. Kaikki kuvankaappaukset Liveloxista, jossa näkyvät myös osuuden hajonnat (tämä jästeille tiedoksi kun ihmettelette sekavaa karttaa).
4-5
Rasti 5 hieman ohi. Onneksi sain heti kiinni ja parin minuutin hävikki. Vastarinne, jossa oli kiveä tosi paljon oli ihan mahdoton paikka lukea paikkaa tarkasti. Ura veti selväsi vasemmalle, jolle ei voinut vastaan panna.
5-6
5-6 oli täysi katastrofi. Uraa ei lähtenyt lainkaan haluamaani suuntaan. Ankkuriosuudella tämä
on tuttua jopa yhteislähteneille. Ankkureille tarjotaan aina uutta maastoa ja mutasarjan joukkueenkin ankkuri voi sopivalla tuurilla joutua reitille, jolle ei ole selviä uria.
"Onko näin kolmosella?" mietin sekunnin. Tuskin, mutta ehkä en vain
huomannut uraa kun ylitin teiden risteyksen. Vasemmmalle tielle näyttää
menevän paljon jälkiä. Lähden suoraan loivasti oikealle
Ja heti hukkasin itseni. Eipä hätää. Loivaa
oikeaa rastiväliin nähden ja osun aitaukseen tai jopa tielle jos
huonosti käy. Siitä sitten rastille. Perseelleen meni. Suunta aivan pielessä. Pienti
piperrystä, josta ei saanut kiinni kun kerran oli hukannut itsensä.
Suuntaa ei saanut pidettyä kun piti väistellä kaikkea.
Ahaa olen polulla tässä kohtaa (pienen lätäkön vieressä). Ja ei kun härkäpäisesti saman sekoilun jatkamista.
Uusi suunta siis ja sama juttu. Väkeä juoksi siellä täällä samaan
suuntaan kuin minä. Jatkan samaan suuntaan ja kas - paksu ura menee
sinne päin johon olen menossa. Sitä pitkin rastille. Huomaa, että viiva menee ensin vasemmanpuoleiselle kutoselle. Se ei ole minun rastini, enkä sitä edes huomannut maastossa. Menin siis suoraan vitoselta seiskalle. Heti näin, että
tämä rastipiste ei vastaa karttakuvaa (kertaakaan en katsonut määritteitä,
koska koodi oli rastinumeron perässä). Oma rasti 6-143. Eli 164 m takaisin
päin. Leimaus ja sitten täysillä takaisin 7-94:lle. Tämän 6-7 välin
juoksin siis apinan raivolla niin täysillä kuin pystyin. Sijoitus tällä välillä 232/778. Jäin nopeimmalle 23 s. Siitä olisi saanut pois 2..3 sek. jos ei olisi tarvinut väistellä kävelijöitä. Tämä väli
kertoo mitä vauhtia itse menen ja mikä on suurimman osan vauhti. Huh
huh. Kun ei kulje niin mitä sitä selittelemään, ei kulje niin ei kulje. No uskokaan nyt jo, kun se ei kulje, niin se ei kulje!
10
Pääsin suoraan TV-lähetykseen. Huomasin kameran ja kyynärpäätä tuli kylkeen. Siitä tietää, että nyt menee kärki ohi. Leimasin oli taas väärin päin ja siinä meni sekunti. Mutta määrätietoisesti kohti seuraavaa rastia 😄.
Valitettavasti Areenaa ei voi upottaa tähän. Se sekoittaa Bloggerin toiminnan.
10-11-12-13-14-15
Homma hanskassa.
19-20
17-18-19 ok. selvät paikat, selvät urat ja homma vielä hanskassa. Sitten kosahti. Selitys kuvan alla.
Uraa oikeaan suuntaan. Kalliomäki jää vasemmalle ja mäki laskee oikealla jossa kivi on. Tunsin, että matka tuli täyteen ja kiven pitäisi olla tässä. Eipä vaan näy. Olisko se hieman edempänä, jonne menee paksu ura? Ei ollut. Takaisin ja tuossahan on rasti. Jyrkänne ja väärä koodi. 20 ei ollut hajontarasti, mutta pari muuta rastia oli aivan lähellä. Tässä sen on oltava. Okei okei - nyt suunnitelma B toimeen. Tielle! Siellä selvään mutkaan. Ojan pää tien vieressä. Olen taas kartalla. Tästä suunta rastille. Lippu näkyi 50 m päästä. Olin mennyt selvästi vasemmalta ohi, Tälle rastille ei näkynyt tulevan minkäänlaista uraa. Ihme juttu! Rasti oli melko piilossa kiven vieressä ja kuusien alla. Hyvällä tuurilla lippu olisi voinut osua aiemmin silmään, mutta oliko se niin, että rastit pitää löytää taidolla eikä ura-tuurilla? Jälkiviisaana totetan, että tämä oli puhdasta huolimattomuutta kompassin käytössä.
Alla kuva kolmososuuden kärjen reiteistä rastilla 20. Noin puolet on juossut ohi samaan suuntaan kuin minä. Sininen viiva, joka menee suoraan tielle, on IFK Göteborg 2, joka jätti tämän rastin väliin ja otti hylsyn.
20-21
Ketutti edellinen hölmöily. Onneksi tuli pitkä juoksupätkä ja sain nollattua pään. Menenkö vasemmalta vai oikealta? Oikealta lätäköitä viistäen ja sitten mahdollisimman lähelle rastia valkoiselle. Lähellä oli, että en tössinyt. Oli lähellä, mutta huomasin viime hetkellä, että juoksinkin jo pohjoisemman lammikon pidempää sivua kohti kadotusta. Koukkaus oikealle ja eteläisemmän lammikon reunaan. Lammikkoa ei näkynyt korkean penkan takaa ja tiheää oli. Urakin oli lähes olematon. Avoin tuli vastaan ja siitä ysikymppinen oikealle ja suoraan rastille. Hyvä minä!
21-22-23-24-25-26-M
Ei ollut putkea, mutta suoraa juoksuväliä kuitenkin. Tässä olisi saanut helposti useita minuutteja pois ajasta, mutta polvissa alkoi tuntua epämiellyttävältä. Ohitin kaikesta huolimatta tällä loppuosuudella useita kymmeniä suunnistajia enemmän kuin minut ohitettiin. Vauhtini oli kuitenkin niin hidasta, että ehdin kuulla miten AskoK kannusti minua ohittaessani hänet.
Tulos
Klikkaa kuvaa suuremmaksi (kuten kaikkia muitakin kuvia voi klikata).
Rata oli erittäin kaksijakoinen. Tarkkaa suunnistusta ja niiden
välillä juoksupätkiä, jossa on mahdollista ottaa löysät pois. Maalissa oli tarjolla Prime hydration lemon lime flavour -juomaa. Maistui melkein limulta, vaikka olikin energiajuomaa. Kun janottaa, tämäkin kelpaa.
Sekalaisia havaintoja
● Itikoita oli samalla viikolla Kouvolassa aivan tolkuttomasti. Kauhavalla ei ainuttakaan. Siis ei yhtään itikkaa tai muuta ötökkää. Ei ensimmäistäkään. Ihme juttu.
●Vaihtoaikaennuste, linkki tässä, piti paikkaansa hämmästyttävän tarkasti - aina siihen asti kunnes joukkueellemme tuli hylkäys. Tämän avulla voi haarukoida sitä milloin oma vuoro tulee. Toki takuuta ei ole. Olisi kiva nähdä joku laajempi analyysi, miten ennusteet keskimäärin pitävät paikkaansa kaikilla joukkueilla. Alla ennusteen tilanne ennen kisan alkua. Ennuste päivittyi kisan aikana sitä mukaa kun väliaikoja tuli.
● Pohjalainen maasto on erilaista kuin Kymenlaaksossa. Erilaista, mutta ei mahdotonta. Vaikeea - paikoin kyllä - mutta ei ylitsepääsemätöntä.
● Tuuliteltalla oli käynyt OK-77:n kaveri, joka toi teltalle Keskilaakso-Rastien emit-kortin. Hän kertoi sen olleen hänellä viisi vuotta. Itse en ollut paikalla niin en päässyt juttuttamaan. Ilmeisesti lainakortti oli jäänyt hänelle hänen käydessään Keskilaakso-Rasteilla vuosia sitten? Kortti oli tallella ja palautui. Kiitos. Tästä heräsi kysymys, että paljonkohan näitä on hukassa? Olen liimannut kuvassa näkyviä tarroja kaikkin Keskilaakso-Rastien tarvikkeisiin lapiosta viivottimeen. Hyvä että olen.
● Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa noutamassa palautuskartat. KS:n miesten kakkosjoukkueen joukkueenjohtaja opasti minua täyttämään palauskarttalomakkeen, ja sitten lähdin hakemaan karttoja. Jonossa oli minua ennen noin 300 ihmistä, ja puolen tunnin jonotuksen jälkeen takanani oli noin 1000 ihmistä. Kartat tulivat käteen nopeasti kun ensin tiskille päästiin.
● Mikä aivopieru järjestäjillä on käynyt siinä, että kaikkirastit karttoja oli vain yksi per seura? Jos kaikkirastit karttaa ei tehdä jokaiselle, parempi ratkaisu on tehdä palautuskarttaan lisäpainatus, johon on merkitty kaikki rastit. Eihän se selkeä ole, mutta parempi kuin ei mitään. Tai painettakoon kaikkirastit palautuskartan kääntöpuolelle. Väärä vastaus: Ympäristösyistä turhaa paperijätettä vältetään. (Höpö
höpö. Jos ympäristösyitä ajateltaisiin, koko Jukola-sirkusta ei pitäisi
järjestää lainkaan.) Oikea vastaus: Säästöähän tässä tietysti haetaan. Ehdotus: Järjestäjä voisi julkaista kaikkirastit kartan nettisivuillaan. Koska ao. kartta oli käsissäni edellä kerotusta syystä johtuen, tietysti pidin sen itselläni. Kiitos.
● Seurakaverit lahjoittivat minulle karttojen noudosta kiitokseksi muovipussillisen tyhjiä pulloja ja tölkkejä. On tainut tulla muutaman kerran mainittua että noukin kaikki pantilliset mukaani mitä eteen tulee.
● Olen pitkään ihmetellyt Areena-tuotantoa. Ylen lähetys ja
Areena-lähetys ovat molemmat huippulaatua. Paitsi tällä kertaa se, että Venlojen loppuratkaisu TV:ssä loppui jotenkin kesken, eikä GPS-uusintaa kolmossijan ratkaisusta näytetty lainkaan. Sama tapahtuma, mutta kaksi
täysin eri 'lähetystä'. Miksi näin massiivinen resurssien tuhlaus? Eikö
Ylen lähetystä voi näyttää areenalla tai Areena-tuotantoa TV:ssä? Samat
asiat, samat tulokset sekä samat rajoitukset kartan ja seurannan käytössä.
Ainoa ero on se, että kenttäalueella kuullaan muutamia lähtöihin
liittyviä kuulutuksia. Ne on helppo tuutata ilmoille yksinäänkin. Eli mikä on se syy toteuttaa kaksi täysin erillistä ohjelmaa samasta tapahtumasta?
● GPS:ää näytettiin todella vähän TV-lähetyksessä. Toki karttaa ja etenkin ratoja pitää piilotella, mutta silti. Karttahan on jo melkein tiedossa. Minäkin katselin paloista koostettua kisakarttaa näytöltä ja paperilta ennakolta. Vääristetyn kartan käyttö ei ilmeisesti ole ratkaisu, koska nörtit flippavat ja venyttävät sen hetkessä oikein päin. Joskus on näytetty GPS-seurantaa täysin valkoisella pohjalla. Ei tällä kertaa. Paljastaako sekin liikaa?
● Tämän löysin Infosta. Eli kyllä näitä vielä painetaan. Sisältö on toki melkoisen kevyttä verrattuna menneiden vuosien käsiohjelmiin. Ymmärrettävää, koska netistä löytyy kaikki. Yhden otin mukaan keräilykappaleeksi.
● Kisakeskuksessa oli perinteinen tulostaulu. Huomasitko missä? Minä huomasin. Havaintoni mukaan sitä ei sillä hetkellä katsellut kukaan. Joskus tulostaulut ovat olleet isoja litteitä näyttöjä. Niitä ei näkynyt tällä kertaa. Paperisesta tulostaulusta voi luopua kokonaan, jos mikään laki ei sitä velvoita pystyttämään.
● Tulospalvelusivu ja varsinkin reittihärveli olivat kovasti ruuhkaiset. En onnistunut tallentamaan omaa reittiäni härveliin maanantaihin puoleenpäivään mennessä. Aina kun yritin sitä, sivu ei latautunut tai jäi jumiin. Reitti oli pakko laittaa Liveloxiin, että sain tämän jutun valmiiksi. En yleensä käytä Liveloxia, koska ilmaisversiosta ei löydy haluamiani ominaisuuksia.
Ulos - Exit
Parkkimaksu maksettiin kännykkäsovelluksella. 20 €. Pysäköintimaksuja kuulemma valvottiin kameroilla. Jaahas. Missähän se kamera oli? Lentokenttäalueella sellaisia toki on ollut, mutta näin vain lähestymis yms. valoja. Toki nykykameran voi piilottaa ihan mihin tahansa. Ulosajossa oli peräti yksi liikenteenohjaaja, jolla ei ollut mitään tehtävää. Jono meni nätisti ohi. Hän ei vilkuillut tuulilaseja. Eli jos sähköistä maksamista ei olisi käyttänyt, kukaan ei olisi tarkistanut 25 € pysäköintilappua. Ja jos rekisterinumeron mukaan olisi tullut jälkikäteinen laskutus korkeampaan 30 € hintaan pysäköinnistä, olisi aina voitu sanoa, että maksoimme sen käteisellä infossa. Lappu ja kuitti meni roskiin, ei voi todistaa enää mitään. En nyt analysoi tätä enempää tässä, mutta mutta...
Kiitos järjestäjille, huoltojoukoille, ilmoittajalle, seurakavereille, joukkueellemme ja ennen kaikkea autokuskille - en ollut sunnuntaina ajokuntoinen vaikka selvin päin olinkin.
Nyt tuli niin hassunnäköinen kiemura 6.6.24 Kouvolan Sanomien iltarasteilla Järvenmäenlammella, että pakko hehkuttaa sitä.
Järvenmäenlampi on ollut minulle aina hankala. Kartan itäreunassa on iso jyrkännealue ja sen ylittävä voimalinja. En ole koskaan päässyt siitä kunnialla läpi, vaan olen aina jonkun jyrkänteen väärällä puolella tai jumitan pusikkoon. Tällä kertaa radat eivät mennee sinne saakka, ja ajattelin tämän olevan helpompi kerta. Väärässä olin.
Helpon näköinen ja myös helppo väli. Niin voi ryssiä senkin. Seitsemän minuutin kiemura. Saanko selittää? No selitän silti.
Tähtäsin kuntopolun mutkaan ja polun ylittäessäni näytti aivan kuin olisin ollut mutkassa. Hieman väistin vasemmalle jotain pienempää kasvustoa ja kas - piha-alue tulee vastaan. Miten olen jo täällä asti ajattelin. No en ollut siellä vaan toisaalla. Väärään suuntaan korjaus, koska kuvittelin olevani rastin vasemmalla puolella olevan pihan lähellä. Rinteessä oli pikkuruisia jyrkänteen tapaisia, jotka eivät olleet kartassa ja ne myös hämäsivät.
Sitten tuli vastaan juoksuhauta. "Ahaa se on tuossa, mutta missä on tie joka on rastin ja pihan välissä?"
Okei okei, tämä on tuo viereinen piha (luulin olevani yhden pihan verran liikaa idässä). Eli länteen päin mars mars ja rasti on ihan tässä näin. Ei ollut!
Ja sitten ei täsmännyt mikään. Takaisin polulle sinne mutkaan. Ja siitä suoraan rastille.
Olisi pitänyt käydä katsomassa miltä se ensimmäisen polun ylityspaikka näytti, mutta ketutti maalissa niin, että lähdin saman tien kotiin päin.
Pummia tuli tällä välillä 7 min. Koska seitsemän ei kuulosta hyvältä, tein vielä yhteensä 5 minuuttia lisää väleillä 4-5, 7-8 ja 15-16. Sijoitus oli näinkin hyvä, sillä oli ollut vaikeuksia muillakin. Tätä kirjoittaessani reittihärvelissä on A-radalta neljä reittiä, ja siellä näkyy varsinkin HarriP:n erittäin mielenkiintoiset ratkaisut. Kommenttikenttään saa antaa meriselityksiä.
Ja kaikki ne suunnistajat, jotka kuljetatta mukananne älykelloa tai jotain reittiä tallentavaa puhelinsovellusta, käykäähän tallentamassa reittinne härveliin. Se ei maksa mitään. Reittihärvelin käyttö on siis ilmaista. Siitä ei veloitetan mitään. Eikä ole vaikeaa. Esim. tässä on selvät ohjeet miten se tehdään. Minua kiinnostaa erityisesti miten muut toteuttivat välin 7-8, koska omalla reitilläni oli karttaan merkitsemätöntä pystyvihreää valkoisella noin 75% koko rastivälistä.
