Loppuraportti 2014

Suunnistuskausi 2014 on saatu paketoitua.

Yleistä:
Ennätyspitkä kausi alkoi 1.1.2014 kello 11.00 uudenvuoden rasteilla Vehkalahdella Lakaliininvuorella lumettomassa kesäkelissä ja päättyi Kinkkurasteille 20.12.2014 Vahteron koululla.

Iltarastit:
Suurin osa suorituksista tuli luonnollisesti iltarasteilla, joita tuli käytyä 64 kpl. Melkein kaikki A-rataa ja muutama B-rata. Keskilaakso Rasteilla 26 kpl, Kouvolan Sanomien iltarasteilla 37 kpl ja yksi Rannikkorasteilla, jossa oli vallan upeat maisemat Suomenlahden rantakallioilta.

Kisat:
Kilpailut joihin osallistuin: Veven kevätkansalliset, Luumäkirastit, Anjalan liiton mestaruuskisat, Jukola, Halikko ja Raato. Rankisijoitus on 382 ja viimeistä kertaa H45:ssa. Eipä ole kehumista. Halikko ja Raato normaalit suoritukset, muissa selvät alisuoritukset. Kisarutiini puuttuu ja numerolappu aiheuttaa ylimääräistä jännitystä. Siinä ei auta keskittyminen, ei verryttely, ei venyttely, ei sijaistoiminnot, eikä mikään muu. Ilmeisesti vain rutiini helpottaisi ja siihen ei ole kuin yksi keino, on kilpailtava lisää.

Muut suunnistukset:
Näiden lisäksi kävin noin puolessa tusinassa harjoituksessa, jossa käytettiin karttaa. Järjestin yhdet Keskilaakso Rastit, joka on laskettu osallistumiskerraksi iltarasteille kuten ao. rasteilla ratamestareille merkitään. Järjestin myös yhden yösuunnistustapahtuman eli KS Yökupin Mustahaikulan maastossa ja kolusin läpi kaikki muut KS Yökupit.

Kehitys:
Suunnistustaidossa ei tapahtunut kehitystä. Tapahtuiko taantumista? Siltä se paikoin tuntui, mutta maalaisjärjellä pohtien luulisi harjoittelusta olevan positiivista vaikutusta tai edes tilanteen pysyvän ennallaan. Voiko harjoitella tai suunnistaa niin väärin, että taitotaso laskee? Yritän aina tehdä hyvän suorituksen sekä fyysisesti, että taidollisesti, eli en harrasta maisemasuunnistusta tai -reippailua. Megapummeja ei tullut, enkä juossut ulos kartalta, mutta yhtään ns. nappisuoritusta en saanut tällä kaudella tehtyä. Täydellistä suunnistussuoritusta ei ole edes teoriassa mahdollista tehdä, mutta olen joskus aiempina kesinä pystynyt muutamaan likimain 98%:sti virheettömään suunnistukseen. Vaan en tänä kesänä.

Ongelmat:
Yleisimmät ongelmat ovat hermostuneisuus, väärä reitinvalinta, joka johtaa tiheikköön tai muuhun huonokulkuiseen maastoon ja ihmeelliset virheet. Rastinotto sujuu omasta mielestäni kohtalaisesti, mutta akilleen kantapää ovat nuo ihmeelliset virheet eli lipsahdukset eli lapsukset. Monta kertaa kävi niin, että vaikeat välit menivät hyvin ja sitten helppo rasti menee pieleen jokun simppelin syyn takia: Katson väärän rastin koodin tai määritteen, otan suunnan vahingossa 180 astetta väärään suuntaan, katson kiven jyrkänteeksi tai juoksen parin metrin (tai jopa alle 2 m) etäisyydeltä rastin ohi enkä saa sitä silmiini vaikka olen aivan rastin vieressä. Ehkä se rastinottokaan ei todellisuudessa suju niin mallikkaasti kuin luulen. Tähän pitää keksiä joku ratkaisu, sillä tämän kaltaiset helpot virheet harmittavat vietävästi. Niissä annan aivan liikaa tasoitusta. Vähemmän kiusaa se, jos todella vaikeassa maastossa tai vaikealle rastille tekee virheen. Siinähän ei ole silloin mitään ihmeellistä. Kun taito ei riitä, niin ei riitä, mutta nämä helpot mokat kaivertavat kahta enemmän. Onko antaa vinkkejä mitä asialle voisi tehdä?

Plussaa:
Yksi positiivisimpia muistoja kesältä tuli Selänpäässä, jossa vedin suppamaastossa käyrää pitkin rastilta rastille. Näin kun se sujuisi aina:

Ote kartasta Selänpään romput.

Fysiikka:
Fyysisesti kausi oli kaksijakoinen. Peruskuntokausi eli hiihto jäi noin 500 km:iin eli vajaaseen puoleen normaalista, talven 13-14 onnettoman lumitilanteen johdosta. Kahta kilometriä lukuunottamatta kaikki hiihtokilometrit tulivat Anjalan liiton tykkilumiladulla. Talvijuoksua en harrasta, joten ensimmäiset kevätsuunnistukset ovat jaloille aina tuskaa, mutta siitä se sitten alkoi muutaman viikon jälkeen taas kulkemaan.

STOPPI:
Syyskuussa sairastuin ja hetken aikaa näytti siltä, että suunnistus loppuu siihen paikkaan.Kuukauden sairasloman saumaan osui siis muutamat B-radat ja pari kertaa kun en ottanut lainkaan aikaa. Fiilikset olivat kohtuu sekaisin ja keskittymiskyky lähellä absoluuttista nollaa. Muutama viikko suunnistuksissa meni ihan vain osallistumismerkintöjen keräämiseen ja kaiken muun aikaa löhösin sohvalla, haisin, ja katselin telkkaria ympäri vuorokauden.

2014:
Vuotta on vielä hieman jäljellä, mutta tuskin suunnistan vuoden 2014 puolella muualla kuin suunnistussimulaattorin virtuaalimaailmassa.

Kahta en vaihda

Toinen on Auran sinappi ja toinen on suunnistus.

Sinappini oli Turun sinappi vuoteen 2003 asti. Sitten Turun sinapin valmistus siirtyi Ruotsiin. Svedujen näkemys sinapista oli varsin eriskummallinen. Onneksi perinteisen Turun sinapin makuisen ja kaltaisen sinapin valmistus jatkui Auran sinappina. Yhden puristuksen maistoin länsinaapurissa valmistetusta "sinapista" ja sen jälkeen ainoa tuubi jota puristan on Aura. Tätä nykyä on saatavissa jälleen Turun sinappia, joka valmistetaan Suomessa, mutta sitä en ole maistanut lainkaan.

Sinapin alle tarvitaan tietysti kinkkua. Yksi mahdollisuus hankkia kinkku oli osallistua KS Talvikuppiin ja sen ensimmäiseen osakilpailuun. Arpaonnen varaan en laske, sillä ostin S-marketista kinkun jo joulukuun toisella viikolla. Tämän kaltaiselle hullulle kaksi kinkkua ei kuitenkaan ole ongelma jos onni potkaisee.

Jalkinekysymys tulee aina mieleen näillä loskakeleillä kun kamppeita pakkaa kotona. Nastareilla mennään ja annetaan jalkojen kastua. Eipä tarvitse pelätä liukastumista.

Suunnistus meni varsin hyvin. Uskaltaisinko sanoa, että vuoden paras suoritus. Heti lähdön jälkeen keskittymistäni häirittiin useamman henkiön toimesta, mutta näistä sekunneista en kanna kaunaa. Helppoa korttelia. Yhden polun missasin, ja toista en käyttänyt, kun ei ollut tietoa onko se loppuun asti juostavassa kunnossa.  Kinkku ei osunut onkeen. Lohdutukseksi paistoin kotiin päästyäni joulutorttuja. Vain yksi pellillinen, ettei tule kovin raskasta oloa, sillä seuraavana päivänä eli sunnuntaina on vuorossa sarjahiihdot Anjalassa.

Kiitos ratamestarille ja järjestelyorganisaatiolle tästä sporttitapahtumasta joka huokui Joulun tunnelmaa. Onko ensi keväänä luvassa pääsiäisrasteja, joilla on palkintona lampaan viulu?

Vaihteeksi ratamestarina.

Vaihteeksi ratamestarina.

Maasto on viime kaudelta tuttu Utin Leirikenttä, jonne suunnittelin tällä kertaa helpon Kunto B -nimisen radan. 10 rastia 4,97 km. Rata on vaikeusasteeltaan 2/5 eli melko helppo. Optimireittilaskimella radan ajaksi tulee 20 min ja itse koejuosten 24 min eli ihanneajaksi asetan 23 min. Tapahtuma on/oli pelattavissa  la 13.12.2014 9:00 -  pe 19.12.2014 18:00 välisenä aikana.



Leirikentän Kunto-B rata alkumatkalta. Kuvanlaatu on todella heikko, mutta vain tässä kaapatussa ja pakatussa video-pätkässä. Simussa näyttää paljon paremmalta.

Virtuaali-iltarastien ratamestarointi poikkeaa normaalista ratamestarityöskentelystä tietysti siinä, että roudaamista ei ole lainkaan eikä tulosten kirjaamista. Tiedostojumppaa on sitäkin enemmän. Tällä kertaa käytin siis vanhaa maastoa ja sille ei tarvinut tehdä muuta kuin kopioida se sellaisenaan simulaattorin uusimpaan 2.2 versioon.

Rastipisteiden valinta ja sitä kautta sopivien reitinvalintojen suunnittelu on aika lailla samanlaista kuin normaaleilla iltarasteilla. Mistä suunnistajat menevät? Miten heidät ohjataan sopivaan maaston kohtaan? Kuinka saadaan useita mahdollisia reittejä samalle välille? Leirikenttä on maastona sellainen, että polku- ja tiepätkiä ei voi välttää ja tekipä reitit miten tahansa, tietä löytyy alle aina. Se on eräs Leirikentän maaston ominaisuus, kuten kartasta (alla) näkyy. Ei se mitään suppamaastoa edes yritä olla, olkoon siis reilusti tiemaastoa. Hätäinen suunnistaja saa kyllä sekoitettua itsensä lukuisissa polkujen ja teiden risteyksissä. Jos ajatus pysyy kasassa, Leirikenttä on varmaan yksi nopeimmista maastoista mitä Kouvolan seudulla löytyy sekä luonnossa että virtuaalisena.

Ote Suunnistussimulaattorin Leirikenttä-kartasta.

Välejä ei välttämättä tarvitse juosta, varsinkin kun maasto on tuttu, mutta kaikki rastit on käytävä katsomassa ja tarkistamassa. Esim. kiviryhmän keskelle asetettu lippu saattaa jäädä osoittain kiven sisälle, ja notkoissa lippu ei yleensä olen hyvin ensikohdistuksella ja sijoitus on pakko käydä tarkistamassa ihan oman mielenrauhan vuoksi. Itäosassa olevan juoksuhaudan päähän oli tarkoitus laittaa rasti, mutta en yrityksistä huolimatta saanut sitä asemoitua kunnolla. Juoksuhauta-symbolia ei simussa ole, vaan se on tehty maastoon peräkkäisinä kuoppajonoina ja pelaajalle näytettävään karttaan se on piirretty käsin. Koska juoksuhauta ei ole oikea symboli, on maaston ja kartan välillä todennäköisesti muutaman pikselin heitto ja siksi rasti siihen ei asettunut paikalleen.

Härveli on todella mielenkiintoinen seurattava. Myös niiden suoritusten reitit, jotka on hylätty ja jotka ovat keskeytyneet. Minne matka on tyssännyt? Itse en virtuaalirasteilla keskeytä muun kuin sähkökatkon takia, mutta yllättävän moni heittää leikin kesken. Osa jopa heti ensimmäisen pienen lipsahduksen jälkeen.  
Ennen kuin kukaan ehtii kommentoimaan niin huomautan, että 6.12. Mustikkakankaan kisan tuloksissa omalla kohdallani on DNF. En keskeyttänyt, vaan netti meni jumiin juuri silloin kun oli tulosten siirto alkamassa. Yleensä simu tekee niin, että tulosten siirtoa yritetään seuraavalla yhteyskerralla uudestaan (näin monesti tapahtuukin ja se toimii ok), mutta tällä kertaa se ei jostain syystä toiminut. En siis keskeyttänyt, vaikka tuloslista niin näyttääkin. Hävisin nopeimmalle noin 50%.

Leirikentän pelaajalle näkyvä kartta ei ole selvin mahdollinen. Se johtuu siitä, että käytetty maastoala on hieman liian suuri ja määrämittaan pikselöitynä se menee paikoin aika pieneksi ja jopa suttuiseksi. Tämän huomasin vasta siinä vaiheessa kun tein pelaajalle näkyvää karttaa ja virheen korjaaminen oli jo liian myöhäistä. En jaksanut aloittaa koko projektia alusta, eli tällä mennään. Suunnistajien kommenteista sen sitten lukee, mitä mieltä järjestelyistä oltiin.

Tulokset väliaikoineen ja härveleineen löytyvät täältä. Ne tulevat julkisesti näkyville vasta sitten kun tapahtuma on päättynyt.

Kovaa skabaa kaudella 2014

Tässä tiukka kisa vuodelta 2014. Sinisellä on lähdön jälkeen pallo aivan hukassa, mutta kyllä se siitä lähtee liikkeelle.



Kuka on sininen ja kuka on punainen? Entä mistä päin Kouvolaa tämä maasto löytyy? Nopeimmin kaikkiin kolmeen kysymykseen oikein vastannut saa jouluksi kirjan (Vastausaikaa on maksimissaan siis vain 18.12.2014 saakka, jotta kirja ehtii postiin.)

KS Yökuppi 2.2.2014

VOI MAVONSILMÄ!

Olen aina jännittänyt sitä, että olenko ajoissa paikalla.Ylivoimaisesti katsotuin painajaiseni on se, jossa olen lähdössä jonnekin jollakin ja kaikki tavarat ovat hukassa, edes housuja ei löydy. En saa edes lähtöä aikaiseksi saati sitten, että ehtisin perille. Niinpä olen reaalimaailmassa mieluusti reilusti etuajassa kuin vähääkään myöhässä.

Itseänihän minä tällä tavalla toimien kiusaan. Hukkaan omaa aikaani olemalla liian ajoissa ja odottamalla. Poikkeuksen tekevät lääkärien vastaanotot, joille menen täsmälleen sillä minuutilla kuin varattu aika on. Lääkärit (ainakin minun) ovat pääsääntöisesti buukanneet varauskirjansa aina niin täyteen, että jos et ole päivän ensimmäinen asiakas, aikasi on aina myöhässä. Poikkeus toki vahvistaa tämänkin säännön, mutta lääkärin vastaanotolle ei koskaan tarvitse mennä yhtään etuajassa.

Iltarasteille tavaksi on tullut mennä paikalle vähän ennen virallista aikaa. "Kyllä sinne pääsee jo varttia vaille." Vartti etuajassa on vielä ihan siedettävä ennakko, varsinkin kun siellä on ennen minua jo monta muuta kärkkymässä karttaa. Tapahtuman järjestäjälle se tietysti lisää paineita kun väki odottaa kieli pitkällä pääsyä maastoon ja toimiston pystytys on vielä vaiheessa.

Nyt tein ennätyksen. Olin lähtöpaikalla 24,5 tuntia ennen virallista lähtöaikaa. Utti hallin pihalla oli autoja, mutta ketään ei näkynyt missään. Kello oli puoli kuusi ja kuudelta pitäisi alkaa. Kävin sisällä hallissa, mutta sielläkään ei ollut suunnistajista mitään havaintoa. Muistan miten katsoin edellisenä iltana netistä tiedot: "Uttihalli klo 18.00". Joku mätti selvästi. Pieni kierros pihalla eikä mitään. Jos minulla olisi älykännykkä olisin tarkistanut asian siitä. Kun ei ole eikä juniorin kännyllä päässyt nettiin, hän soitti kaverille, joka tarkisti asian. KS Yökupin viimeinen osakilpailu on vasta tiistaina 2.12. KEHVATSU! Milloin se on tiistaiksi vaihtunut kun kuukausi tolkulla on tahkottu aina maanantai-iltaisin? Asia kirkas. Takaisin kotiin. Aikaa meni harakoille reilu tunti ja bensaa paloi viisi ja puoli litraa.

Uusi yritys.

Ote kartasta Linnoitus.

Tässä sininen täppä eli minä olen päässyt Utin valleilta pois ja punainen eli Petri L. on jäänyt taakse. Tiukalle meni tämä kisa. Hidastelin kasille ja kympille ja niinpä Petri pääsi eteen, mutta loppukirissä olin nopeampi. Utin maasto on mukavaa ja B rata oli just sopiva minulle. Tykkejä en valitettavasti nähnyt 3-4 välillä. Kiersin aukon pohjoisreunan kautta ja valokeila osoitti juuri silloin väärään suuntaan.

Ja sen vielä sanon, että on surkea! Melkein mitätön ja varsin pliisu.Tämä tämän vuotinen Ylen joulukalenteri. Toljanteria on moitittu siitä, että se toistaa samaa kaavaa vuodesta toiseen ja iso mies käyttäytyy kuin pikkupoika. Kriitikoiden painostuksestako ei tänä vuonna ole Toljanteria joulukalenterissa? PÖH - sanon minä. Toljanteri ei ole iso mies vaan tonttu. Katsoisin Toljanteria vaikka se olisi viides uusinta, sillä se vaan on niin hyvä useilla eri mittareilla mitattuna. Sama se on Tuntemattoman kanssa. Kaikki tietävät miten siinä käy, mutta silti sitä katsotaan. Hyvät asiat pysyy ja paranoo.

Tämä tämän vuotinen on hengetön. Lavastukseen on satsattu, mutta muuten se on kuin siirappia muovikassissa. Niin siinä käy, että tätä Porokuiskaajan arvoitusta ei kukaan muista vuoden päästä, mutta Tojanterin muistaa.

Anteronpäivän rastit 30.11.2014

Tätä tapahtumaa oli odotettu jo pidemmän aikaa. Odotus palkittiin ja Anteronpäivän rastit järjestettiin 30.11. Maple Ridgen maastossa.

Sain VIP-passin oltuani ratamestarina viime kaudella ja pääsen siis nyt myös vanhojen tapahtumien radoille. Niiltä onkin hyvä hakea tuntumaa on ennen tositoimia. Kävin pari satunnaista rataa läpi ennen h-hetkeä. Muuten virtuaali-iltarasteille ei oikein voi valmistautua. Mukava asento tuolilla, hiiri kohdalleen ja menoksi.

Virtuaali-iltarastit? Jos asia ei ole ennestään tuttu, täältä löytyy lisää tietoa: suunnistussimulaattori.
Peli ei toimi selaimessa, vaan vaatii ao. ohjelman lataamisen ja asentamisen. Toimiakseen kunnolla se vaatii koneelta kohtalaisesti tehoja, ja nimenomaan grafiikan pyörittämiseen pitää olla potkua. Suunnistusta pelissä ei opeteta, eli se pitää olla hallussa. Itse pelaaminen eli simulaattorilla suunnistaminen on erittäin yksinkertaista. Maasto näkyy näytössä. Hiirellä ohjataan ja liikutaan. Kartan ja kompassin saa näkyviin tarvittaessa näppäimillä ja rastilla leimataan näppäimellä. Siinä se. Tulokset ja reittihärvelit tulevat nettiin aivan kuin mistä tahansa reaalimaailman suunnistustapahtumasta.

Henkeä ei ahdista, jalat ei kramppaa tai hyydy, mutta jännitys on selvästi aistittavissa. Tieto siitä, että omaa suoritusta verrataan muihin, panee yrittämään tosissaan. Simulaattorissa on tehtävä samoja päätöksiä kuin oikeassa suunnistuksessa. Reitinvalinta on niistä tärkein. Jos onnistuu hukkaamaan itsensä, takaisin kiinni saaminen on jopa vaikeampaa kuin livenä. Mikäli mielii tuloslistalla ylös, yhtään virhettä ei saa tehdä ja kaiken aikaa on edettävä ilman miettimistaukoja. Mukana on käsittämättömän taitavia ja nopeita virtuaalisuunnistajia. Käsittämätöntä on myös se ohjemistotyö, jonka Antero Pulli on tehnyt simulaattoria varten. Hatunnosto, kiitos ja kumarrus.

Kuvankaappaus Maple Ridgestä uusintajuoksusta hieman K-pisteen jälkeen.

Anteronpäivän rastit kulkivat tavisvauhtia. Ratamestarin asettama ihanneaika oli 31.00 ja minulla tuhraantui aikaa 40.52. Yksi pieni koukkaus ja yksi selvästi väärä reitinvalinta. Muuten ihan normisuoritus, josta en kovallakaan miettimisellä keksi, miten sitä pystyisin tuon täyden 9 minuutin verran lyhentämmään.

Linkit tuloksiin ja härveliin.

Se on virtuaali-iltarasteilla myös plussaa, että kaikista suorituksista tulevat reittihärveliin 1:1 reitit - halusipa tai ei. Jos meni vähän huonommin, aina voi lohduttaa itseään ja katsella jonkun vielä huonomman tekemiä kiemuroita. Tietenkin sillä varauksella, että ei itse jää viimeiseksi.

Eikö sinulla ole talvella mitään tekemistä tai kaipaat lisää lajiharjoittelua? Asenna suunnistussimulaattori.

KS Yökuppi 24.11.2014

Yösprinttiä. Ennakko-odotukset olivat korkealla ja peukkuja pidettiin, että säätila olisi suotuisa. En malta olla jälleen mainitsematta sitä hämmästyksen määrää, joka jästien (=suunnistusta harrastamattomat) kasvoilla oli, kun heille valkeni - tai siis pimeni - että tämä mies on taas lähdössä suunnistamaan. "Ettekö te ikinä rauhoitu? Nythän on marraskuu!" kuului kysymys ja kommentti sille, miten joku viitsii mennä ulos pimeään ja juoksentelemaan lamppu päässä sinne tänne rastien perässä. 'Sinne tänne' kuvastaa paikoin omaa suunnistustani hyvin, mutta en saivarrellut vaan totesin rauhallisesti yösuunnistuksen yksinkertaisesti olevan erittäin mielenkiintoista. Sille ei vaan voi mitään.

Lumi tuli maahan. Hyvä niin sillä hiihtämään on tietysti kova hinku muuallekin kuin Anjalan tykkiladulle. Mutta mitä laitan jalkaan yösuunnistukseen?  Tarkistin ennen lähtöä, että kompassissa ei ole kuplaa. Ei ole, vaikka ravistelin ja vatkasin sitä kuinka. Jos kupla nyt ilmestyy rasian sisälle puolimatkassa, vaatii tämä ilmiö jonkin sortin fyysikon selitystä. Olin tällä kertaa jopa lukenut tapahtuman ennakkotiedot ja osasin varautua oikean kokoisella karttamuovilla.

Suunnistus sujuin varsin hyvin. Kolmosesta (B-rata) menin vähän ohi. Nojasin, siis otin kädellä tukea samasta kuusesta kumpareen päällä, jossa leimasin ja heijastin olivat kiinni, mutta olin puun toisella puolella.Näin läheltä en ole mennyt koskaan aiemmin ohi. Onneksi ei mennyt paljon aikaa hukkaan. 9-10 välillä aivan pieni edestakaisin juoksu, joka menee mittakaavan piikkiin. Muuten olen varsin tyytyväinen. Kasille jaettu ykkösväliaika. Hyvä minä!

Jaloissa oli ne samat räjähtäneet nastarit kuin kaikkina muinakin kertoina on tänä vuonna ollut. Jalat pysyivät yllättävän kuivina. Pienetkin polut on koirankusettajien toimesta tallattu ja metsässä lunta oli vain nilkan korkeudelle. Pururadalla oli joku vetänyt jäljistä päätellen myös suksilla.

Kyllä! Kompasiin ilmestyi kupla matkan aikana. Johtuuko se lämpötilasta? Missä kupla on piilossa silloin kun vehje on eteisen pöydällä? Tämän mysteerin selvitän suurennuslasin avulla.

Tulokset.  Härveli.

Kiitos ratamestarille. 

Yösuunnistus on parasta mitä mies voi lamppu päässä tehdä.

KS Yökuppi 17.11.2014

"Joutsenenpesänkallio" on tapahtumapaikan nimi. Onko kyseessä laulujoutsen (cygnus cygnus), pikkujoutsen (cycnus columbuanus), kyhmyjoutsen (cycnus olor), mustajoutsen (cygnus atratus), trumpettijoutsen (cygnus buccinator) vai mustakaulajoutsen (cygnus melancoryphus)? Mustajoutsen se tuskin on, sillä sen kotikonnut ovat Oseaanian tienoilla, trumpettijoutsen on jenkki ja viimeinen on puhdasverinen latino. Veikkaan laulujoutsenta. Asia pitää varmistaa kartan nimenneeltä henkilöltä.

Mielenkiintoista, että keskellä Kouvolan kaupunkia, siis nimenomaan ydin-Kouvolan eli sen keskustan johon kaikki Kouvolan koulut ja palvelut tullaan k-juntan toimesta keskittämään, on joutsenen pesä. Tämä ydinkeskustan kaupunginosa eli Lehtomäki on minulle tuttu. Olen asunut siellä kymmen vuotta. En muista nähneeni silloin joutsenen pesää missään, vaikka tienoo tuli koluttua läpi. Elävästi sen sijaan ovat jääneet mieleen, rikottu matkatelevisio Käyrälammen rantakaislikossa, kymmenentuhatta karkkipaperia ja tyhjää tupakka-askia polun varrella sekä solmuun käärityt opasteviitat. Suurinta ihmetystä aiheutti kuitenkin järjettömän kokoinen optimismi. Oliko joku tosiaan aivan oikeasti yrittänyt suoritutua siitä? Huligaani tai ei, mutta yrittämisestä täydet kymmenen pistettä. Pururadan vireen oli pystytetty kuntoilutelineitä. Yksi niistä oli puhelinpylvään kokoinen ja muotoinen pylväs, joka oli saranoitu toisesta päästä maahan kiinni ja toisessa päässä oli kahvat käsille. Välinettä oli siis yksinkertaisesti tarkoitus nostella. Pituutta nelisen metriä, paksuutta 25 cm, valmistusaine painekyllästetty puu ja painoa tulee käsille useita kymmeniä kiloja. Koska kapine oli juntattu ja pultattu maahan kiinni, sitä ei saanut mukaan. Niinpä joku välkky oli keksinyt: Hän oli yrittänyt polttaa parrun pätkän sytkärillä. Lehtomäen Kipsalle oli tästä matkaa noin kilomertin verran, eli vain muutaman minuutin matka uusien stendareiden hankkimiseen. Niitä oli tarvittu repullinen, sillä yhdellä ei parru ollut syttynyt tuleen. Eikä se syttynyt kahdella eikä kymmenellä, mutta yritystä oli ollut, sillä reilu mustunut jälki oli saatu puun pintaan aikaiseksi. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia ja näin vahingot jäivät onneksi vähäisiksi. Tästä on siis aikaa kulunut jo vuosia ja vettä on virrannut Käyräjoessa paljon.

Mitä Lehtomäkeen tulee suunnistusmaastona sanoisin sen olevan mukavaa ja sopivahkoa kymenlaaksolaista taajamametsää. Polkua on riittävästi ja alue on rajattu, joten ulos kartalta ei pääse. Ei huippumaastoa, mutta ihan ok. Onnistuneeseen suoritukseen ei tarvita minkään erityismaastotyypin osaamista, ei käyrä-, ei kallio- eikä suuntaspecialistia vaan virheetön suoritus. Nimenomaan virheetön suoritus, sillä tekijämiehet ja -naiset pistävät kovat pohjat heille helpohkossa maastossa ja tavissuunnistajan pitää yltää täydelliseen nappisuoritukseen jos mielii yhtään saada pointseja Joutsenenpesänkalliolta.

Miten kävi? Kolmoselle pieni koukkaus. Letkassa kohti valopistettä, joka ei ollutkaan heijastin. Takaisin ja tuurilla rastille. 8-9 välillä pullahdin metsästä polulle eri kohdasta kuin oli tarkoitus. Risteyksestä vasemmalle, mutta väärästä risteyksestä. Kaiken aikaa oikeaan suuntaan. Vai oliko suuntakaan oikea, sillä kompasiin ilmestyi kupla. Missä se kupla oli piilossa lähdössä? Tässä vaihessa ei enää kannattanut lähteä takaisinpäin, eli juoksin polkujen kautta aivan tajuttoman kierron rastin taakse. Ja pitihän sitä itseään vielä hakea (kolme kiveä kävin kahdesti läpi, ennen kuin osui kohdalle - oliko oikeassa paikassa?). 6 min harakoille. Muuten meni aika hyvin ja kelihän oli todella mainio. Olin pukeutunut asiallisesti, ei ollut sumua eikä sadetta, joten kerrassaan nautittavaa suunnistusta.

Tarkemmin kaikki selviää täältä: Linkki tuloksiin. Ja linkki härveliin.

Päihitin juniorin, joka oli kämmännyt neljää viimeistä rastia oikein kunnolla. Mahtavaa. Vahingonilo on aito asia.

KS Yökuppi Voikkaa 10.11.2014

"Perussettiä perinteisessä pohjois-kymenlaaksolaisessa talousmetsässä" lupaa tapahtuman ennakkotieto. Mitä on pohjois-kymenlaaksolainen tyypillinen talousmetsä? Tämä määritelmä on tullut esille, jos ei viikoittain tänä vuonna, niin useasti joka tapauksessa. Yritän nyt ottaa selville mitä piilee perinteisessä pohjoiskymenlaaksolaisessa talousmetsässä.

Sovellan ongelmaan Hercule Poirotin käyttämää menetelmää. Poistan varmasti syyttömiä maastoja.  Jäljelle jää lopulta yksi maasto ja se on syyllinen, olkoon kuinka epätodennäköinen tahansa. Koska minulla ei ole käytössä kapteeni Hastingsiä, on minun suoritettava kenttäkokeet kokonaan itse.

Havainnot eli tässä tapauksessa havaitsematta jääneet maastotyypit ovat syyttömiä. Huomautettakoon, että en tarkoita tässä termillä maastotyyppi Aimo Cajanderin kehittämä metsätyyppien luokitusjärjestelmä, jossa metsien aluskasvillisuus määrittää metsätyypin ja jonka mukaan aiemmin käytössä ollut pinta-alaan perustunut metsäverotuksen veroluokka määriteltiin. Maastotyypillä tarkoitetaan suunnistuksen maastotyyppiä.

Jo ennen käytännön maastotutkimusta voin sulkea pois ennalta hankkimani kokemuspohjaisen tietämyksen avulla ranta-dyynimaasto- ja vuori-tunturimaastotyypit. Niitä ei Voikkaalla tule vastaan vaikka ratamestari olisi millainen fakiisi tahansa. Ennen maastoon menoa odotin jännityksellä tulenko kokemaan mannermaista maastotyyppiä. Olemmehan Euroopan ytimessä ja johtajamme vakuuttavat meille meidän elävän fantastisessa maailmassa, joten en pitänyt mitenkään mahdottomana, että pääsen kokemaan mannermaisen suunnistusmaaston. Mannermainen suunnistusmaasto on "tyhjää" ja sisältää paljon jyrkkiä rinteitä ja polkuja ja on pohjaltaan vaudikas. Määritelmän mukaista tyhjää ei löytynyt. Eli kyseessä ei ole mannermainen maastotyyppi.

Voikkaalla jäi havaitsematta harju-suppamaasto. En sen paremmin havainnut kalliomaastoa, jos siksi ei lasketa puolikkaan aarin kokoista palleroporonjäkälän peittämää kallioläikkää. Yleissilmäys karttaan paljastaa, että harmaata on todella niukasti myös siellä missä en ollut, eli perinteinen pohjois-kymenlaaksolainen talousmetsä ei ole kalliomaastoa.

Kangasmaastot ovat Suomen Suunnistusliiton suunnistuksen lajianalyysin mukaan äärimmäisen nopeita. Määritelmä ontuu, sillä mikään nopeus ei ole äärimmäinen, ei edes valon nopeus, joka on 299 792 458 m/s tyhjössä. Kuten em. lukuarvosta huomataan se ei ole lähelläkään ääretöntä, joka on ∞. Äärettömään nopeuteen en Voikkaalla kyennyt. Nopeuteni on yleensä puolet huippujen nopeudesta, mutta en saavuttanut edes 1/2 äärettömästä nopeudesta, joten päätelmänä voidaan pitää sitä, että Voikkaalla ei ole kangasmaastoa. Varmistus tälle päätelmälle tulee myös siitä, että kangasmaastolle tyypillistä hyvää pohjaa ei osunut kuin yksittäisille satunnaisille askeleille.

Suomaastoa löytyi erittäin niukasti. Muutamia yksittäisiä pieniä soistuvia alueita siellä täällä, mutta miksikään suoksi niitä ei voi yleistää. En pitäisi tätä maastotyyppiä suomaastona. Alueen luoteisosassa on isompi ojitettu suo, mutta se rajautuu osin kartan ulkopuolelle, eikä siitä tullut havaintoja. En siis luokittele perinteistä pohjois-kymenlaaksolaista talousmetsäsää suomaastoksi.

Kaupunkipuistoa ja korttelia en havainnut lainkaan, eli ne voidaan hylätä.

Perinteinen eli tyypillinen pohjois-kymenlaaksolainen talousmetsä on siis kokonaan oma suunnistuksen maastotyyppinsä. Sen tyyppipiirteitä ovat rikkonaisuus, sekalaisuus ja epämääräisyys. Maasto sisältää paljon heitteille jätettyjä autonrenkaita, hakkuuaukkoja, eriasteisia taimikoita, joista osa olisi pitänyt harventaa. Keräämättä jäänyttä harvennuspuuta ja tuulenkaatamia on tasaisesti kautta maaston. Umpitiheitä kuusikoita ja silmiinpistäviä lehtipuurisukoita on kaikkialla. Maastoon on hajasijoitettu hylättyjä ruosteisia puutarhakalusteita. Avoimissa maastonkohteissa saattaa maasta kasvaa ylös epämääräisiä lattarautoja ja harjateärksiä. Runsaan metsäautotieverkoston reunoille on ripoteltu karkkipapereita, litistettyjä pantittomia juomatölkkejä ja tupakka-askeja. Ajourat kasvavat heinää tai ne on ruovitettu kevyillä nelipyörillä eli mönkijöillä juoksukevottomiksi mutavelleiksi.

Linkki maastotukimusaineistoon

Perinteisessä pohjois-kymenlaaksolaisessa suunnistusmaastossa onnistuneen suorituksen tekemiseen tarvitaan täysin erityisiä taitoja. Mitä? En tiedä, sillä en ole vielä kyennyt tekemään yhtään onnistunutta suoritusta ao. maastotyypissä. Näin kävi myös tällä kertaa. Kaksi rastia vaativat ns. spiraalimenetelmän käyttöä löytyäkseen ja sitä myöden suorituksesta tuli ala-arvoinen.

KS Yökuppi Paaskoski 3.11.2014

Mie sie tarvit hyvää ratamestarii? Petteri R on semmone.

Aamulla piti ehtiä hammaslääkäriin ja kauppaan ennen töihin menoa. Kaikki pelivehkeet olivat pyykkikonessa (joka oli siis jäänyt edellisenä iltana tyhjentämättä) ja osuuskauppa ilmoitti aamutuimaan tekstarilla, että seuraavaan bonusportaaseen uupui vielä 29,34 €. Siinä hässäkässä loggeri unohtui eteisen pöydälle, ja koska menin töistä suoraan Yökuppiin, Paaskosken kiemurat on piirretty käsin.

Valkealan Jokelan S-marketin parkkipaikalla "aukeni" mahtava sää. Tämä ei ollut enää yösuunnistusta tämä oli pimeäsuunnistusta. Kuten härvelistä näkyy, heti ykkösväli tuotti ongelmia. Puskin pusikon läpi polulle ja sitten iski seinä vastaan. Sumu oli niin sankka, että näkyvyys oli alle 5 m. En siis yksinkertaisesti nähnyt missä polun haara oli. Juoksin vasemmalle, oikealle ja uudestaan vasemmalle kunnes löysin polun. Ja yhtään ei voinut pysähtyä, muuten lasit vetää heti umpihikeen.

Työmiehen rata. Yhtään rastia ei tullut lahjaksi B:llä. Pari tuli tuurilla, mutta tosissaan piti tehdä töitä ja pyörittää päätä. Kompassini vetelee viimeisiään (tämä ei ole selitys, todistajien läsnä ollessa on verrattu, ja neula todellakin näyttää liikaa oikealle). Koodit tarkistin ja hyvä niin, sillä parilla vieraallakin rastilla kävin.

Ote kartasta Paaskoski.

Ykkösen sumuseinämän läpäisy-yritys erottuu hyvin. Kakkoselle (rajautuu osin pois kuvasta) melkoinen koukkaus vasemmalle, mutta suopusikko ei päästänyt minua suoraan. Entäpäs rasti 11. Siinäkin tulin ensin polulle ilman mitään hajua kumpaan suuntaan pitää lähteä. Rastia etsiessäni kiesin kaikki jättikokoiset kivet ympäri ja löysin ennen leimasinta räjähtäneen retkipöydän, kasan autorenkaita ja rimahökötyksen. Rastille 12 aitajuoksua risukossa sinne tänne. Jos olisi ollut 10 kertaan enemmän lumeneita, niin ehkä olisin päässyt suoremmin perille. Metalliaita näkyi kun olin noin 8 metrin päässä siitä ja silloin hokasin missä mennään.

Lasipäille pitäisi olla oma sarja. Olen kuitenkin tyytyväinen iltaan sillä:

a) rm oli laatinut erinomaisen kimurantteja suunnistustehtäviä.

b) juoksu kulki.

c) matkalla tehdystä 80% spagaatista huolimatta mikään paikka ei revennyt.

d) kokovoltti kerien ja alastulo sammalmättäälle, eikä mitään mennyt rikki.

e) vaikka oli märkää oli lämmintä.

f) vaikeuksia näytti olevan muillakin kuin minulla.

g) kotona oli lämmin sauna valmiina.

Kiitos. Kannatti tulla.

Raatojuoksu 1.11.2014

Raatojuoksu - pisteet -/5

Linkki kisaan

Iikka Kiveä soveltaen lainaten: "Yksikin nukuttu tunti ja kiinteä kakka on aina kotiin päin." Käsittämättömän huonosti nukutun yön jälkeen on aina hieman epävarma fiilis ennen huippusuoritusta ... siis tavissuoritusta.

Pidin jalat maassa ja otin realistisen ratavaihtoehdon eli H10KM-radan. Siinä olisi aivan varmasti tarpeeksi pureskeltavaa kaikkien niiden ongelmien jälkeen, joita minulla tänä syksynä on ollut. Muutama pasta-annos ja puuroa aamuisin olivat edeltävän viikon täsmäruokaa. Muuten suoritukseen valmistautumisessa ei ollut erityistä. Lappu rintaan, nauhat kiinni ja baanalle.

K:n jälkeen oli moottoritien alitus tunnelissa. Metka ääniefekti kun sadat nastarit rouhivat hiekkaa ja ääni kumisi tunnelissa. Nippa nappa ehdin tehdä oikean reitinvalinlinnan ykköselle. Tosin hieman pidempi vasen kierto, mutta selvää tietä aina viimestä sataa metriä lukuunottamatta. Helppo aloitus ja näin jopa vilauksen kaurista ennen leimausta.

Ykköseltä lähtö epäonnistui ja kolmoselle selvä noin 3 min pummi. Lähdin seuraamaan väärää mäen reunaa ja menin reilusti sivuun. Keskusrastilla leimasin ensin ja hörppäsin sitten. Tätähän kuuluttaja painotti moneen kertaan, eikä ilmeisesti tarpeeksi monta kertaa, sillä paljon tuli hylsyjä.

Matka eteni pääosin niin, että tiet ja polut vedin maksimisykkeellä ja rasteista juoksin aina vähän sivuun jommalta kummalta puolelta. Maasto oli melko kotoisen oloista eli samanlaista kuin Kymenlaaksossa. Mittakaava oli 1:10500 eli aika lailla normi. Epävarmuus on siis laitettava selkäytimen syyksi. 17-18 ja 24-25 väleillä menin yksin pitkät pätkät niin, että ketään ei näkynyt missään. Outoa. 25:llä orpouden syyksi paljastui se, että kaikki muut tulivat rastille suoraan ja minä tein 50 m koukkauksen vasemmalle. Minkäs teet? Mitäänsanomatonta taimikkoa, ei ketään, ei mitään, ei uraa, yksi korkeuskäyrä ja kupla kompassissa - sivuunhan se menee pakosta.

Ote kartasta Hangelby-Sörerkulla (c) IF Sibbo-Vargarna

Entäpä tulokset? Niitä ei selvinnyt mistään. Minulla on käytössäni rautakautinen Nokia mikälie, joka on valmistettu kauan ennen kuin vihaisten lintujen koodaajat ovat olleet edes päiväunia isiensä nivusissa. En siis pääse Onlineä katsomaan, eikä kisapaikalla ollut tulosnäyttöjä. Tulosnäyttö? Kyllä. Tästä lähtien oletusarvo tulee olemaan se, että kisat kuin kisat, niin tulokset kisapaikalla näytetään keskikokoista suuremmasta littunäytöstä. Paperiset tulokset ovat so last season - jos niitä edes printataan. Onneksi muilla seurueemme jäsenillä on ajanmukaiset mobiilit päätelaitteet messissä ja saatiin minulle aika. Se oli iloinen yllätys, sillä alitin tavoiteaikani (aika joka tulee vauhdilla 10 min/km). Ratapituus oli hieman etukäteen ilmoitettua pidempi, eli 11.4 km ja aikaa meni vain 1.52.18. Voittajaa en tunne, mutta hän oli 40 min minua nopeampi, eli suosittelen hänelle ensi vuonna osallistumista rohkeasti H20KM-sarjaan.

Järjestäjien rutiini näkyy. Varustekuljetus pelaa, pesupaikka on aivan viimeisen päälle, ei vessajonoja, parkkipaikat ja opasteet ok, tarjoilut maalissa plussaa. Palkintopöytä oli katettu asiallisesti, ei mitään Hintakaaresta hankittua 39,90 euron McGullock ketjusahaa, vaan oikeita Husgvarnoja. Pitkä miinus tulee siitä, että yhtään munkkia ei löytänyt vaikka etsimällä etsin. Ostin itselleni palkinnon eli tapahtuman T-paidan.

Kiitos järjestäjille. Tulen uudestaan jos se on mahdollista.

KS Yökuppi Rautakorpi 27.10.2014

Damage!

Passatin pohjapanssari tarttui parkkipaikalla peruuttaessa kiinni epätasaiseen heinään ja kääntyi mutkalle. En ole ao. osan alkuperäistä ulkomuotoa koskaan nähnyt, sillä vaunun edellinen ohjastaja oli rutistanut sen kippuraan ja loppupää oli hankautunut kokonaan pois. Paikkasin edellisellä kerralla repsottavan muoviläpän parilla nippusiteellä, muttä tällä kertaa kiinnikerauta on pakko ottaa irti ja takoa muotoonsa (joka ei siis ole suora vaan loivahko kirraava ässä).

Linkki yökuppiin

Rautakorvessa oli lämmintä + 9 astetta, raikas tihkusateen jälkeinen ilma ja 8/8 pilvikatto. Tämän kauden yöradat ovat osaltani B-ratoja. Meinasi jäädä koko yökuppi väliin ja aloitin varovasti yöt lyhyellä C-radalla. Kun homma tuntuu kulkevan, kierrän nyt B:tä ja saan näin myös paremmat pisteet kuin A-radalta.

Mitä? "Homma kulkee". Pyydän anteeksi, se lipsahti ihan vahingossa. Tarkoitin tietysti, että kulkee joten kuten eikä tule ihan hirveitä kämmejä.

Ote kartasta Rautakorpi. Alareunassa rasti nro 7, ja alla tarkempi selvitys.

Lähellä oli livetä tälläkin kertaa. Juoksin tietenkin täysillä. 1-2 ja 2-3 aika nappiin. Ensin 4-5 välillä väärä reitinvalinta, sitten heti perään 5-6 välillä väärä reitinvalinta ja välillä 6-7 oikea suunta, mutta väärästä kivikasasta ja sivuun ajautuminen. Onneksi sain paikannettua itseni taimikosta. Jarrua. Hetken mietintä ja uutta suuntaa ja sitten alkoi heijastin siintää. 3½ minuuttia harakoille.

Mitä tästä opin. Valitse aina polku jos on kaksi vaihtoehtoa. Älä ahnehdi pusikon kautta, jos valittavissa on myös polku. Älä valitse suorempaa reittiä, jos se vaatii tiheikön harventamisen vaan valitse polku, vaikka se olisi mutkaisempikin.

Kiitos ratamestarille sopivan mukavasta yöradasta.

Halikkoviesti 25.10.2014

Halikkoviesti - Pisteet 2/5

Linkki kisaan

Lämpömittari näytti aamulla +2 ast C. Mitä laitan suunnistusasun alle? Tämän ikäisen on ajateltava jo rauhasiaan, enkä tarkoita rintarauhasia vaikka nekin ovat etupuolella. Sääennustus lupasi poutaa, mutta saappaat raahataan mukana sillä pelipaikka voi olla millainen mutaponni tahansa.

Seurabussi teki erinomaisen reintinvalinnan, ja pääsimme kyytiin liki kotiovelta. Herätys tosin oli niin aikaisin, että joka solua kirveli. Olo oli epävarma myös siksi, että olin juuri aloittanut tujun lääkekuurin, jossa sivuvaikutuksina on ohjeen mukaan lievää kutinaa ja keskivaikeaa aivovauriota ja kaikkea siltä väliltä. Oireet eivät ole vielä alkaneet, joten reippahasti matkaan vain.

Kakkososuus Halikkosysteemissä on paras paikka. Omaa lähtöaikaa on helpompi kytätä, toisin kuin muilla rinnakkaisosuuksilla. Tosin tiimissämme oli tällä kertaa kellokalle, joka piti tiukka kirjaa osuuksien kulusta, ja sen puoleen homma oli hienosti hallussa. Kun aloittaja oli hilpaissut matkaan alkoi omien vermeiden virittely. Sitten hörpyt mehusta ja jännäkakalle.

Olisi pitänyt opiskella sitä ruotsia paremmin. Vessavaunun edessä oli kyltti jossa isolla kirjaimet HD. Luulin sen tarkoittavan herrarna och damer. Menin jonoon ja järkkäri sanoi: "Miesten vessa on tuolla!" ja osoitti liiterin taakse. Otin pari askelta sinne, mutta koska tarkoitukseni oli tehdä tarpeeni kyykistäen en arvannut mennä samaan riviin muiden äijien kanssa joka olivat kusella seisaaltaan. Kaiken lisäksi paikalta oli melko suora näköyhteys loppuviitoitukselle. Hipsin takaisin HD-jonoon. Sama järkkäsi osoitti uudestaan minulle suunnan ja sanoi: "Joo Joo, Se miesten vessa on siellä niin!". Sitten vasta hokasin, että takanani olleeseen toiseen vaunuun pääsikin takapuolen avoimesta päädystä sisälle.  Siellä oli kimppakakkaamo, jossa lämmin rengas odotti minua. Mitä ne HD-kirjaimet tarkoittivat?

Suunnistussuoritus oli normaalitasoa. Vaikeat välit menivät hyvin ja pari helppoa virhettä tein. Luin rastikoodin väärin ja luulin olevani väärällä rastilla, vaikka olin oikealla (taas tämä sama lapsus). Toinen virhe tuli rastilta lähdössä, jossa juoksin ison jyrkänteen alle ajattelematta miten sieltä pääsee ylös - ei mitenkään. Turha kierto ja lievä paikanhaku sen jälkeen. 400 metriä kävelyä tosi jyrkkiin ja pitkiin kymmenen käyrän mäkiin ja 300 m velttoa hölkkää urassa letkassa, josta ei päässyt ohi.

Ote kartasta Hämeenkylä (c) Angelniemen Ankkuri

Ratapituus 5.1 km, juostu matka 6.3 km sisältäen viitoitukset. Aika 51.25, eli näpärästi yli tavoiteajan, joka oli 51 min.Yhteensä 3 min virheitä. Loggeri ei pysynyt pelissä aivan koko ajan (paksut pilvet ja isot katveet).  Kovat nousut 3-4 ja 10-11 välillä näyttävät siksi vihreää, vaikka oikeasti ovat syvän punaista. Samoin välillä 4-5 olen juossut polulla en sen vieressä. Rastin 7-113 kiemurat ovat omaa syytä. Tosin rastin 8-123 koodi on lähempänä 7:n ympyrää. Ja peukku sattui peittämään juuri sen 113:n. Tästä on otettava opiksi, ettei sama toistu taas uudestaan!

Reittihärvelistä, joka on siis kisasivuilla, keksin uuden ominaisuuden. Kun omaa reittiä piirtää tai lataa pitää valita oma nimi. Tämän kaltaisissa massatapahtumissa samassa nimilistassa on kaikki mahdolliset nimet. Sitä ei tarvitse vierittää edestakasin etsiessä omaa nimeä. Kirjoita sokkona oma nimesi, etunimi ensin ja sitten välilyönti ja sitten sukunimi, ja nimi löytyy nopeasti.

Suihkuopasteet lupasivat hyvää. Nyt on katto pään päällä ja on tilaa pukeutua ja kamat on suojassa. Mutta ei, pesu olikin kasvihuonehallien välissä olevalla kaistaleella, ei hallissa. Tulihan siinä suihkuteltua, mutta pohja oli melkoista lillinkiä, kuten vieressäni stepanneet länsimurteen puhujat totesivat: "vatten på matten." Puiset ritilät olisivat olleet kova juttu. Onneksi oli toiset varasukat matkassa, niin sain vaihdettua kuivat sukat kotimatkalle vielä teltalla.
 
Kisamunkki oli maultaan hieman erikoinen ja rakenne oli aavistuksen liian tiukka. Taikina ei ollut nostatettu tarpeeksi. Munkin koko oli: lilliputti. Pienin munkki, jonka olen tänä kesänä syönyt. Hillo oli ok, mutta sitä oli 1/3 teelusikallista. Pisteet 2/5. Muita kisaravintolan antimia en käyttänyt, sillä repussani oli sämpylöitä.
 
Mikon eli kolmosjoukkueemme ankkurin tehtävä oli epäkiitollinen. Muut ovat pistäneet kamat ja teltan kasaan ja ovat valmiina starttaamaan kotimatkalle, kun hän oli vasta maalissa. Onneksi ei edes tihuttanut, niin kamppeitten vaihto onnistuu suomalaiselta mieheltä taivasallakin.

Kotimatkalla perinteinen ABC-noutopöytä. Mummon perinteiset lihapullat. Mummohan on siis kotoisin Latviasta ja käyttää reilusti natriumglutamaattia. Paahdettu lohta. Paahdettua? Mopopoikia hiillostetaan ja lohta haudutetaan tai paistetaan, mutta ensimmäisen kerran törmäsin paahdettuun loheen. Nojaa - söihän sen, mutta aika lötköä kamaa. Muusi oli ok. Onneksi en tilannut lohkoperunoita kuten tytöt tekivät. Olisin saanut ranskalaisia, jotka sitten reklamaation jälkeen vaihdettiin upporasvassa loimutettuhin raakoihin mangoviipaleisiin, joissa oli kumikuori. Maiston yhtä ja maku oli suussa Koskenkylään asti.

Sain kehut yleisörastintoiminnastani. Olinkin panostanut siihen. Ennen yleisörastille tuloa juoksua pitää höllätä, jotta jaksaa tykittää näkyvän osuuden kunnolla. Tämä tuli tällä kertaa luonnostaan, sillä sekoilin juuri edellisellä rastilla ja sain siinä huilittua. Koodi oli katsottu etukäteen. Tarkistan koodin jopa yleisörastilla ihan varmuuden vuoksi. Reilusti ennen pukkia jarrutus ja oiken päin olevan leimasinhahlon valinta. Tukeva ote kortista ja tarkka luja leimaus. Sitten täysillä kohti metsää, jossa saa jälleen katsoa rauhassa karttaa.


Kiitos matkanjohtajalle ja joukkuemme jäsenille sekä kaikille mukana olleille KS:läisille. Mukava reissu, vaikka takapuoli oli taas lujilla bussissa istumisesta.