Vedin metsiköstä iankaikkisen vanhat kyntöaurat esille ja laitoin ne traktorin perän. Auroissa on peräti kaksi siipeä ja kaikki muutkin osat näyttävät olevan paikoillaan. Toinen leikkuri pyörii vaivoin ja toinen pyöriin liiankin väljästi. Säädöistä ja asetuksista ei mitää tietoa. Vetovastuksen säätöä en edes yrittänyt valita vaan jätin nostolaitteen normaaliin syvyys-valinta -tilaan, sillä oletan aurojen tukipyörän hoitavan syvyyden säädön. Kaikki muut vivut ja asetukset keskikohtaan.
Tunnustan, että vaikka olen asunut liki koko ikäni maalla ja maatilalla en ole ikinä kyntänyt. Eli terät maahan, L2 pykälä päälle ja kytkin ylös. Mitä ihmettä! Maa kääntyy just sen näköisesti kuin pitääkin. Hullun tuuria vain tarkoittaako tämä sitä, että minun pitää vaihtaa suunnistus kilpakyntöön?
Mutka johtuu siitä, että unohdin ohjata kun ihailin syntyvää viilua. Pari vetoa tein ja totesin, että maa on vielä liian märkää. Pakko odottaa kuivempaa keliä, että ei mene sotkemiseksi. Sitä odotellessa vaihdan kaikki umpiruostuneet nipat uusiin, jotta saan hieman rasvattua vehjettä notkeammaksi.
Tiistain Mielakan kohokohta oli ykkösväli. Upi kysyi, että lähdenkö kiertämään jos hän menee suoraan. Upi nollasi ja lähti kipuamaan mäkeä oikean kautta kiertäen. Koska en kehdannut peesata päätin vetää viivasuoraan ylös. Ei mitään järkeä, mutta tulipahan tehtyä. Mäen päällä oli niin lötöä savea, että oli koukittava sopiva reitti ettei uppoa napaa myöden liejuun. Sitten pientä hakua siellä täällä ja parista polun risteyksestä juoksin ohi. Siinäpä se sitten. Eli aika tsempitön suoritus.
Palaneenmäki keskiviikkona oli oikeaa suunnistusta. Yksi pummi, jossa meni pari minuuttia. GPS paljasti taas lopulta syyn, kun kotona mietin mikä meni pieleen. Parille rastille vähän sivuun, mutta ei ongelmia paikan määrityksessä. Kuvassa yllä 8-9-10 välit, jotka menivät keskimääräistä paremmin. Kympille liikaa oikealle, mutta hoksasin, heti kun olin päässyt rinteestä alas missä olin ja nopea korjausliike. Moneen ylämäkeen oli pakko etsiä hitainta mahdollista välitystä. Ylivoimaisesti vaikein ja rankin rata tällä kaudella tähän mennessä. Pari minuuttia yli ihanneajan.
Torstain iltarastit jäivät väliin.
Lauantaina Huippuliigan ratojen koejuoksussa Hirvelässä Onnenmäellä. Rata oli lyhyt ja alku meni hyvin. Loppu meni huonommin. Ylivoimaisesti hitain kilometriaika, joka tänä keväänä on tullut taaperrettua. Vaikeusastetta oli riittävästi ja vettä myös. Radiossa sanottiin illalla, että kevään lämpöennätys oli rikottu. Olikohan +17 astetta? Aamulla kun kiskoin kamppeita päälle lämpömittari näytti meillä +4. Kaakkoiskulma taisi olla kolein paikka Suomessa. Vettä on tullut riittävästi, sillä jokainen karttaan sinisellä merkitty paikka oli todella märkä ja suot olivat piri pintaan täynnä vettä.
Sunnuntaina Haanojalla sprinttiä
Huomasitteko, että KS-liigan pisteet päivittyvät onlinenä samaan tahtiin kuin varsinaiset tulokset. Jos ette, niin katsokaa täältä. Minun pitää saada seuraavassa osakilpailussa 3.5. Utissa siis 119 pistettä jotta saa ne hyväkseni. Jos pisteeni jäävät sen alle, en saa mitään. Utti suosii kovia juoksijoita, joita talven jäljiltä näkyy olevan paljon, eli se jää nähtäväksi miten käy. ("Se jää nähtäväksi." on poliitikkojen käyttämä ilmaisu, joka tarkoittaa samaa kuin: "Minulla ei ole harmainta aavistusta mitä tapahtuu, mutta en kehtaa sitä tunnustaa.")
Itselläni riittää kyntöhommia vaikka muille jakaa. Tosin tällä viikolla päätti vanha rakas traktorini sanoa itsensä irti. Ei aamulla enää vain lähtenyt käyntiin. Olen kyllä positiivisella mielin, että kyllä siitä korjaamalla vielä hyvä tulee. Harmi vaan kun kelit ovat nyt niin hyvät, että olisi paras aika puuhailla traktorin kanssa.
VastaaPoista