Harjumäki 2.6. A:sta Ö:hön

Tämä ei pyri olemaan täydellinen analyysi 2.6. Harjumäen iltarasteista vaan tämä on selainen.

Lähtökohdat omaan suoritukseeni leivottiin jo edellisenä päivänä. Kuten edellisessä jutussa kerroin, nilkka otti osuman. Se kesti kyllä juosta ja kävellä vaikka tuntuikin jäykältä, joten valinta sen puoleen oli varovainen A. Aamiaiseksi söin pelkkiä tabletteja. Lounas oli Saarioisten maksalaatikko, jonka päällä itse poimittuja puolukoita. Jälkkäriksi jättikokoinen korvapuusti ja mantelisuklaalla kuorrutettu jäätelö. Juomaksi kaksi mukia maitoa. Kamppeet olivat edellisen päivän jäljiltä pesemättä, eli haisivat täyteläiselle. Pari hörppyä vettä ja sitten lähtöön käsissä kartta, jonka paperi tuntui poikkeksellisen paksulta, oliko peräti 160 g/m²?

K-1: Selvä pätkä. Tietä myöden mutkaan ja siitä tallattua uraa rastille. Heinä oli märkää, eli täällä oli satanut päivällä. Tällainen helppo aloitus on minulle parempi kuin huippuvaikea ykkönen. Jos ykkösen tössii se kalvaa mieltä koko matkan - vaikka ei pitäisi.

1-2:

  
Ojien yli kohti mäkeä. Kuten aina en taaskaan saanut selvää ajourista. Suunta kohti rastia ja risuja väistellen kohti rasti nyppylää. Tiesin olevani aika lähellä, mutta missä tarkalleen? Matala vihreällä merkitty taimikko näkyi vasemmalla, eli olen oikeassa paikassa. Rastilippu vilahti puun takana kun otin muutaman kävelyaskeleen. Näissä paikoissa menee helposti pieleen. Loivaa laakeaa kumpua joka on pinnoitettu sinne tänne menevillä heinittyneillä ajourilla. Onneksi maltoin mieleni.

2-3:

Tielle ja sitä pitkin suon jälkeen olevalle uralle. Rasti on kumpare kahden kiven välissä ennen vihreää. Tuntomerkit täyttävä maastokohde oli edessäni vasemmalla. Se ei ollut oikea paikka. Se on se kivikasa, joka on 50 m ennen rastia. Selvä kuvioraja, jota ei ole kartassa. Rasti ja sen takana oleva taimikko häämöttivät heti kun siirryin vanhemman metsän puolelle. Olenko kertonut, että en pidä kuviorajoista. Tämä väli vahvisti tuntemustani. Luulin olevani rastilla vaikka sinne oli vielä matkaa. Lisäksi hukkasin hyvin maastoutuneen ajouran joka hämmensi entisestään.

3-4: Isojen kivien kautta suoraan. Tai oikeasti hieman oikean kautta kaartaen tiheitä kuusen oksia väistellen.

4-5: Kuviorajaa (!) seuraten ja sitten vaan eteenpäin. Iso kivi ja siitä suunnan korjaus. Rasti on kivi kukkulan viersssä. En saanut hahmotettua kukkulaa, mutta ylöspäin menin eli ilmeisesti oikeaan suuntaan. Näin jonkun leimaavan hieman vasemmalla ja sinne siis. Turhaa hidastelua.

5-6: Tielle ja sitä pitkin lammikolle saakka. Meinasin ensin oikaista viimeisen mutkan, mutta montussa oli niin sankka pusikko, että kiersin kiltisti. Joku ötökkä lensi silmään ja sen pyyhkimisessä meni sekunteja hukkaan. Sääri kolahti rautaromuun joka oli rinteen alla. Leimaus ja takaisin tielle.

6-7: Tietä pitkin polun risteykseen. Ensin ajattelin mennä polkua, mutta avoimen alueen heinään oli tallattu ura. Menin uraa. Suunta ja pusikon läpi ja rinne ylös ja rinne alas. Olipa melkoisessa montussa rasti. Mikä oli tämä kaivanto vai ihan alkuperäistä luontoa? Maalipaikalla kuulin, että tämä oli aiheuttanut Hannulle vaikeuksia, mutta itse osuin suoraan rastille. Nämä tämmöiset rastipisteet ovat kivoja.

7-8: Polulle, tielle, laavun kohdalta metsään ja rastille. Selvää suorittamista.

8-9: Valkoista pitkin kohti tietä. Katsoin vasemmalle ja oikealle, mutta en nähnyt ristystä kummassakaan suunnassa. Muutama metri oikealle ja tie kaartuu liikaa. Takaisin ja risteykseen, josta oikealle tielle. Huomasin, että nilkka ei kestä ääriasentoja, eli pitää askeltaa vähän varovaisemmin ja kaikki loikat pitää ottaa alas oikealla jalalla. Sitten oli vuorossa tieltä poistuminen. Näissä olen huono. Kaarre on kaarre, mutta mitään muuta kiintopistettä siitä ei saa. Lähdin hiemen liian myöhään ja olin menossa rastista ohi. Tiesin, että oja pysäyttää joka tapauksessa eli ei huolta. Olisin tietysti voinut poiketa tieltä jo ojan ja polun risteyskohdassa, mutta luonnollisesti juoksen kaikki hyödynnettävissä olevat metrit tasaisella jos mahdollista.

9-10:

Suunta isoille kiville. Melkoisia siirtolohkareita olivatkin. Sitten kävi källi. Lähdin jostain syystä selvästi liikaa oikealle. Isot kivet osuivat silmiin, ja juoksin niitä kohden. Pusikkoa kivien takana! Juu ei täsmää. Eli sivuun menee. Korjausta vasemalle. Tässä kohtaa oli pakko vähän jarrutella ja pyöritellä päätä. Aivan - olin kuin olinkin menossa ihan liikaa oikealle. Jos tässä ei olisi ollut vihreää kaistaletta olisin pummannut kunnollla. Nyt meni vain vähän aikaa hidasteluun, matkahan ei juurikaan pidentynyt. Yllättävän työläs väli minulle. Suunnassa pysyminen on vaikeaa. Liekö syynä se, että väistelin kahta pientä vihreää aluetta, jotka näkyvät isojen kivien länsipuolella?

10-11: Menenkö suoraan? En mene, sillä oikean kautta voin hyödyntää polkuja eikä tule niin paljon kiivettävää. Polkua ja kuviorajaa pitkin tien kääntöpaikalle. Siinä tuli vastaan Pasi, joka lähti samaan aikaan minun kanssani. Meillähän on juoksuvauhdissa selvä ero Pasin eduksi, eli äkkäsin heti, että Pasin pummi oli jo hyvin kypsynyt. Polkua vaan eteenpäin ja vaikka edellä menneet lähtivät vasempaan haaraan minä menin oikeaa pitkin. Ojan yli ja siitä rastille. Juoksu kulki hyvin tässä kohtaa.

11-12:

Tämmöiset välit ovat parhaimpia. Ainakin kolme reittivaihtoehtoa ja katkoviivalla suorin, jota huippusuunnistajat todennäköisesti käyttäisivät.  Jos koipi ei olisi oireillut olisin valinnut violetin. Siksi, että siinä on selvää tietä pitkä pätkä ja vähän vihreää. Ja myös siksi, että en vielä tässä vaiheessa tiedä mitä lopun keltainen avoin alue pitää sisällään. Mietin sekunnin ja valitsin silti punaisen kierron. Selvästi pisin, mutta eipähän tarvi ihmetellä mitään. Aukolla (pitkä suora pohjoisessa) tuntui armoton paiste selässä ja kieli oli kuin turkkilaisen rekkakuskin rukkanen. Rastin nro 12 otossa ei erikoista. Katso tästä animaatio 11-12 väliltä. Harmi vaan, että ihmiset eivät piirrä tai talleta reittejään härveliin. Miksi? Siitä oppii itse ja ratamestarille nämä ovat mitä parhainta palautetta. Kolme täppää vain on, mutta minkäs teet!

12-13: Tätä väliä pohdimme jo lähdössä. Eemil sanoi, että hän katsoo mitä aukko on ja päättää sitten mitä tekee. Itse lähdin loikkimaan aukkoa pitkin, mutta totesin, että ei tule mitään. Suunta oikealle kohti tietä. Eli kiersin koko sotkun oikean kautta. Rasti 13 oli selvä tapaus. Tämä oli huonoin väli radalla. Tätä herkkua on luvassa paljon 29.6.#####-Rasteilla Saharassa, mutta tähän olisi voinut keksiä jotain muuta.

13-14: Loppukiri.

Yhteenvetona sanon, että varsin mukava rata. Vähän sitä ja vähän tätä. Sopi minun taidolleni. Muutamaan edelliseen A-rataan verrattuna selvästi helpompi. Vain pari väliä, joilla ei ollut lainkaan polkua - yleensä se on ollut toisin päin. Juosta pitäisi lujempaa.

Kotimatkalla talviturkin heitto Sihvakalla. Varpaan kynsi irtosi toisesta reunasta eikä tullut verta. Outoa sillä tämä ei ollut se mustunut kynsi, vaan näytti melkein normaalilta. Eipä silti - tämä ei ole mitään ihmeellistä, sillä olen potkaissut useita kertoja vahingossa eteen osuneita kivia ja kantoja. Olenko jo ns. koukkupolvi?

Mikä on se 'JEV' -logo kartan keskellä? Entä mitä ovat ne kaksi kysymysmerkkiä kartan yläosassa?

Kiitos ratamestareille ja muille tapahtuman talkoolaisille. Perjantai on lepopäivä, eli suoritan välttämättömiä kiinteistönhuoltotoimia ja lämmitämme pihasaunan.