Suunnistus on mielenkiintoinen harrastus. Luulin, että olen tehnyt jo kaikki mahdolliset virheet, mutta olin väärässä. 6.6. Kossinmäellä Turpaalla oli yösuunnistusta ja onnistuin sorvaamaan melkoisen mokan, sitä ei ihan helpolla selitä.
Kesäkuinen yösuunnistus on varsin mukavaa. Se on tyystin erilaista kuin syksyinen Yökuppi. Syksyllä on kylmää ja pimeys on täydellistä. Silloin näkee vain sen minkä lamppu valaisee eikä mitään muuta. Kesäyönä maaston muotoja ja yksityiskohtia erottuu. Taivaanrannan kajon läpi erottaa myös aukot metsän takaa. Karttaa ei tietenkään näe ilman lamppua, mutta juosta pystyy ilman valoa. Näin on siis kirkkaalla kelillä. Edellisellä kerralla kun olin muutama vuosi sitten Kossinmäellä yöllä oli ukkosmyrsky ja kaatosade, ei maisemaa nähnyt kauemmas muuta kuin sekunnin pätkissä silloin kun salaman iski. Nyt oli erinomainen keli yösuunnistukseen eli keli ei selitä megahölmöilyäni.
Valmistelin reittihärvelin tiedostoja etukäteen ja katselin ratoja jo kotona. Välillä katson ratoja etukäteen ja välillä en. Nähtyähän ne tulee pakosta, mutta ajatuksella en niihin paneudu. Tällä ei ole vaikutusta suunnistukseen, koska yleensä niistä ei jää mitään muistikuvaa ja vasta maastossa asiat muuttuvat todellisiksi. Vihreistä, aukoista ja soista ei pelkällä näytöllä pysty tekemään etukäteen satavarmaa ratkaisua. Sitä paitsi tuleehan karttaa tutukittua ennen K-pistettä muutenkin, joten se, että näin Kossinmäen radat hyvissä ajoin etukäteen ei selitä ääliömäistä virheiden sumaa.
Sain edellisessä KS-liigan osakilpailussa 109 pistettä. Laskin, että jos menen Kossinmäellä A-radan ja mukana on HP, Parkkinen, Tynys, Lindgvist, Tani, Söyring & kumppanit, ei minulle jää mitään mahdollisuuksia parantaa tuota 109 pistettä vaadittavalla 10%:lla. Nyt on pakko taktikoida sillä jaossa on tuplapisteet. Eemilin oli samasta syystä pakko valita A-rata, sillä B:ltä hän ei saisi yhtään pisteitä vaikka voittaisi B-radan. Minun valintani oli siis B-rata. B:ssa oli ihan riittävästi tekemistä kun näkee millaiset ennätykselliset kiemurat sain aikaiseksi.
B-radan alku meni kutoselle asti ihan nappiin. Pieni kauneusvirhe 5-6 välillä kun menin aukon läpi. Pari sekuntia nopeampi olisi ollut juosta aukko kiertäen. Kutosen jälkeen alkoi tapahtua. Katso tästä animaatio ja yritä olla nauramatta. Huom. täpät tekevät yhteislähdön rastilta 6 (eivät K:lta) eli tässä lopputulos maalissa ei ole sama kuin koko radan lopputulos. Sinisellä täpällä on vaikeuksia päästä seiskalle, mutta eipä näytä ihan fiksulta vihreänkään meno 7-8 välillä. Tuon animaation katselu ei kännykän näytöllä välttämättä onnistu hyvin. Ruutuhan scrollaa itsesään sitä mukaan kun täpät liikkuvat.
Kutoselta tielle ja tie päästä lähti polku/ajoura. "Tätähän on hyvä juosta". Laskettelin menemään ja ison kiven kohdalta suunta rastille. Vähän ennen ysiä huomasin, että mikäs viiva se tuolta tulee. Sehän tulee kasilta. HEI! En ole käynyt kasilla! Sinne siis. Sitten olin kasilla ja huomasin, että en ole käynyt seiskallakaan. Sinne siis. Seiskalla leimaus ja sitten täyttä höökiä takaisin. Tämä tuntuu varmaan vähän samalta kuin se kun ex-vaimoni löi itseään tennismailalla päähän niin, että silmälasit menivät rikki. Ei pelannut toista kertaa.
8 oli kuulemma vaikea rasti seiskalta päin. Minulle se oli helppo väli, sillä olin kasin jo käynyt aiemmin katsomassa. Ysiltä päin se oli helppo ottaa. Koska tiesin missä kasi oli vedin seiskalta (kun sinne lopulta olin löytänyt) sinne niin lujaa, että peräsuoli oli kymmenen senttiä ulkona. Ja samaa yritin ysille, jossa olin jo melkein käynyt. Vauhti alkoi hyytyä. Tai ehkä minusta tuntui sillä samaan aikaan samalle välille osui Petterin ja hänen kovakuntoinen oppilaansa. Ysin jälkeen olinkin sitten ihan hapoilla eli loppumatka tuli miten tuli.
Vaan kuinkas sitten kävikään?
Ei hassummin! Kannatti puristaa vaikka löysät oli jo housussa. Katso täältä miksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti