Taas tonnikalaa!

Taas tonnikalaa! 

Stora tuna (=suuri tonnikala) voitti 2021 Jukolan ja uusi edellisen vuoden voittonsa. Onnittelut voittajille ja peukut järjestäjille, jotka saivat puristettua kisat kokoon vaikeuksien ja viivytysten jälkeen.
Itse en osallistunut Napapiiri-Jukolaan. Odotin kieli pitkällä yötöntä yötä ja kun se sitten lopulta vaihtui sysipimeäksi yöksi, fiilis lopahti. Kävin hieman ennen Jukolaa Tunturisuunnistuksessa ja sain oman Lapinhulluuteni hetkeksi tyydytettyä. Niinpä mamoilin ja päätin katsoa Jukolan viestin vaihteeksi telkkarista.

Joskus olen tehnyt niin, että Venlojen viesti on katsottu suorana lähetyksenä kotona telkkarista ja sitten vasta lähdetty ajamaan kohti Jukolaa. Nyt oli siis tarkoitus seurata Jukolaa suorana telkkarista. TV-tuotanto on aivan huippua. En keksi tähän nyt mitään moitittavaa. Lajifriikit ja -niilot osaavat minun laillani arvostaa sitä kaikkea työtä ja tekniikka mikä on vaadittu, että suunnistuskilpailua voidaan seurata livenä kotisohvalta.

Maallikoille koko homma näyttäytyy niinä hassuina pallukoina jotka liikkuvat johonkin suuntaan. "Ja jostain syystä niitäkään ei näytetä kaiken aikaa."  Suunnistajat kyllä tietävät, miksi gps-seurantaa ei näytetä ruudussa sen enempää ja miksi kartta on rajattu niin kuin on ja miksi asiat ovat niin kuin ovat. Ehkä varsinaisen ohjelman alla pitäisi olla vartin ohjelma, jossa "opetettaisiin" maallikkoja katsomaan suunnistusta tv:stä. Mitä karttamerkit ovat? Mistä suunnistaja tietää minne mennä? Miksi suunnistajat juoksevat peräkkäin samaan suuntaan? Eikö kameramies paljasta rastin paikkaa? Eikö selostajan pitäisi kuiskata? Jos kartta näytetään telkkarissa kesken kisan, eikö se anna etulyöntiasemaa myöhemmin lähteville? Miksi maalin jälkeen suunnistaja viskaa kartan maahan? jne jne.

Lentopalloa maallikkokin osaa seurata. Pallon pitää lentää verkon yli. Korkeintaan kolme kosketusta eikä pallo saa osua maahan. Samoin golfia on helppo seurata. Palloa lyödään mailalla ja pallon pitää mennä koloon. Suunnistus on lajina - ei monimutkainen vaan - moniyksityiskohtainen. Viestisuunnistus on suunnistusta monimutkaisempaa. Ja suunnistuksen tulospalvelu on monimutkaisuudessaan sitä luokkaa, että sen päihittävät vain kriketti ja olympialaiset. Näitä varsinaisen lajin ulkopuolella olevia, mutta siihen läheisesti liittyviä juttuja pitäisi myös hieman avata maallikoille. Pelkän lajislangin avaaminenkin helpottaa suunnistuslähetyksen seuraamista. Tästä vinkistä liitto, Oikea Reitti tai joku muu saa ottaa vapaasti kopin.

Minulla oli television lisäksi auki tietokone, jossa seurasin online-tuloksia (tämäkin termi pitäisi selittää maallikoille) oman ja naapuriseurojen joukkueista. Rankaa oli. Neljä ensimmäistä osuutta meni hyvin, siis kärjen osalta. Viides osuus meni joten kuten ja kuudes oli aivan tuskaa. Nukahdin ennen viimeistä vaihtoa ja valuin sohvalle pitkäkseni horrokseen. Tankkauksessa ei ainakaan ollut vikaa, sillä söin viestin aikana rasiallisen italiansalaattia, join alkoholittoman oluen ja jälkiruuaksi nautin pullapitkon. Heräsin puoli kymmenen paikkeilla ja sitten katselin kaksi viimeistä osuutta tallenteelta. Samalla seurasin miten KS:n joukkueet etenivät kohti viimeisiä vaihtoja ja maalia.

Tunnustan nyt tässä, että minua ei kiinnosta kuka voittaa Jukolan tai Venlat. Tonnikala ei siis kiinnosta. Minua kiinnostaa se, miten 'omat' joukkueeni pärjäävät. Koko viestikilpailun asetelma on mielestäni vinksahtanut. Ennen kuin kerron lisää, sanon, että toki jokaiselle osallistujalle ja voittajalle Jukola-kokemus on verraton juttu. Olenhan ollut itsekin monesti mukana, joten tiedän millainen kokemus se on. Mutta se viesti. Siinä on ongelma, ja ongelma on sama joka on tuhonnut NHL:n, NBA:n, Englannin Valioliigan ja monet muut isot lajit, liigat ja viestit. Suomalaisista jalkapallo- ja jääkiekkojoukkueista en sano mitään, ettei kukaan pahoita mieltään.

Ongelma on se, että voittoon on mahdollisuus vain muutamilla harvoilla joukkueilla. Eli niillä joukkueilla, joilla on varaa tai muita mahdollisuuksia kerätä joukkueeseensa riittävän hyviä yksilöitä. Suurin kilpailu käydään siis ennen varsinaista lajinomaista suorittamista siitä kuka onnistuu kasaamaan kovimman joukkueen. En tietenkään ole tutustunut kaikkien mahdollisten joukkueiden kokoonpanoihin, eli varmasti on olemassa poikkeuksia. Olen sivunnut asiaa täällä jo vuonna 2019. Se, että joukkue on nimetty jonkun paikkakunnan mukaan, ei nykyaikana merkitse välttämättä mitään kunnon yhteyttä ao. paikkakuntaan. Toisin oli ennen, meidän kylän joukkueessa on meidän kylän pojat ja meidän kylän väki kannustaa meidän joukkuetta. Okein - kärjistin vähän, mutta ehkä näin asia tuli selväksi.

Onko sillä sitten väliä, että näin nykyään toimitaan? Ei varmaan, koska asia ei tunnu vaivaavan ketään muuta kuin minua. Antaako nykyinen tilanne todellisen kuvan Suomen suunnistusseurojen paremmuudesta viestisuunnistuksessa? Jätetään tuloslistasta ensin ulkomaalaiset seurat pois ja sen jälkeen selvästi ns. ostomiehistä kasatut joukkueet. Mitä jää jäljelle? Minne huiput eli ostomiehet sijoitetaan, jos heitä ei haalita muutamaan harvaan porukkaan? Tuleeko kilpailusta näin tasaväkisempi, jännittävämpi ja sitä kautta viihdyttävämpi? Vastaan itse: En tiedä.

Seurojen nuorisotoiminnan taso ja vertailu muihin seuroihin toimii, koska junnut suunnistavat vain omassa seurassaan. Tästä kruununa Nuorten Jukola, jossa pärjäämällä seura osoittaa omaavansa laajan eri ikäluokkien levyisen nuorisosuunnistajien joukon. Niin se vaan on, että oman seuran kannustaminen ja mahdollinen pärjääminen on huomattavasti kiinnostavampaa kuin joidenkin muiden.
Toki on ymmärrettävää se, että isoissa kaupungeissa on isoja seuroja ja heillä on paljon jäseniä, joista on helpompi koota kilpailukykyisiä tiimejä. Toisin on pikkuseuroissa, jossa nippa nappa saadaan kokoon yksi tai kaksi joukkuetta. Pitääkö tähän sanoa kulunut sanonta? "Näillä mennään."

Napapiiri-Jukolassa oli yllättävän vähän gps-seurattavia joukkueita. Kärkikahinoissa oli mukana joukkueita, joilla ei ollut seurantaa. Tässä heitän idean tuleville Jukolan järjestäjille: Maksulliset tai omat gps-seurannat. Eli lisämaksulla voisi vuokrata gps:n ja sille seurantapalvelun. Tai jos seuralla on omia gps-seurantalaitteita, niiden käytön mahdollistaminen Jukolassa. Järjestäjä saa siitä tietysti muutaman euron hyvää itselleen. Mikä markkinointibuusti tästä syntyykään! Firmajoukkueita ainakin luulisi kiinnostavan maksaa hieman siitä, että oman firman joukkueen suoritusta voisi seurata livenä ja katsoa miten se päihittää asiakkaan/päämiehen/kilpailijan/kauppakumppanin/tavarantoimittajan/yhteistyökumppanin joukkeen. Toki reitit saa jälkikäteen reittihärveliin, mutta harva niitä sinne viitsii laittaa ja maallikot niitä varsinkaan eivät sieltä osaa/viitsi katsella. Eli ehdotukseni on: Kaikille halukkaille gps-seuranta Jukolaan.

Eli kertaan vielä. Minulle on ihan yksi lysti voittaako tonnikalat, ifkit, pyrkyrit, orientit, tyrvingit, aftat, kiertäjät, vai jotkut suunnat. Parin viikon päästä en muista kuka voitti ja kuka oli toinen - paitsi jos se oli Kouvolan Suunnistajat.