Ratamestariraportti kevät 2015

Olin kaudella 14-15 10 kertaa ratamestarina Suunnistussimulaattorin virtuaalisuunnistuksissa.

I Leirikenttä

13. joulukuuta laitettiin kehiin Utin leirikenttä, jota olen käyttänyt kerran aiemmin. Perus maasto perus radalla ilman mitään erikoisuuksia on varma valinta.


II Suurimäki

21. joulukuuta oli vuorossa Suurimäki. Tämä on yksi parhaimista maastoista mitä Kouvolan seudulla on ja niinpä punnersin sen simuun. Punnertamisesta on toisiaan kyse, sillä käyrää on aivan riittävästi ja kuten asiaa tietävät ymmärtävät, korkeusinformaation muokkaaminen simun ymmärtämään muotoon on hikistä puuhaa. Tiedostojumpan ja kuvankäsittelyn lisäksi siinä vaaditaan vahvoja istumalihaksia. En pidä siitä, että maastopohja on epäluonnollisen "möhkälemäinen" ja niinpä sumensin harmaasävyistä korkeusdatakuvaa melko reippaasti. Maastosta tulee paremman näköinen, eivätkä käyrien kohdat erotu "portaina" maastosta niin hyvin. Toisaalta aivan pienimmät kumpareet tahtovat kutistua melkein olemattomiksi. Tämän oli muutama suunnistaja huomannut. Mielestäni Suurimäen maastosta tuli kaiken kaikkieen varsin hyvä.

Suurimäellä oli 60 osallistujaa, joista tässä nopeimman eli Lauri Heikan taidonnäytettä.

III Pöllömäki

31. joulukuuta suunnistettiin Pöllömäellä. Tämän maaston pohjana on Anjalan Takamaalla oleva pöllömäki. Siitä ei ole olemassa suunnistuskarttaa. Tein Pöllömäestä ensin Karttapullauttimella ns. pullautuskartan ja siitä sitten manuaalisesti simuun maaston. Tämä on ollut tehtynä jo ajat sitten, mutta on jäänyt käyttämättä. Simppeli maasto ja pistemäiset yksityiskohtat ovat täysin keksittyjä sillä niitä ei pullautuksesta saanut. Tätä maastoa olen käyttänyt kun olen harjoitellut maaston tekoa. Selvisi sekin lopulta miksi maantiet ja sähkölinjat välillä näkyivät ja välillä eivät.

Pöllömäki on vaikeusasteeltaan 2/5, mutta maasto kuin maasto niin joku onnistuu aina leipomaan kunolla.


IV Kunnanmaa

Sitten alkoi tapahtua. 4. tammikuuta mestaroin täysin kuvitteellisessa Kunnanmaa -maastossa. Tämä maasto on piirretty ns. stetson-menetelmällä eli hatusta. Käyrää käyrän viereen ja lisää käyrää. Tuli kunnon bezier-käyränpiirtoharjoitus. Tarkoituksena oli tehdä mahdollisimman vaikea maasto ja siinä onnistuin yli odotusten. Nykykartoissa ei jostain syystä käytetä vesi- eli valumaviivoja kuin todella harvoin. Ihmettelen tätä kesäisin vähintään kerran viikossa kun etsin nenää, joka onkin notko tai päin vastoin. En siis laittanut Kunnanmaallekaan ao. viivoja muualle kuin suppiin. Suunnistajien kitkeristä kommenteista huomasin myös, että pohjois-eteläviivat uupuivat kokonaan. Ne ovat puuttuneet melkein kaikista tähän asti tekemistäni maastoista. AUTS - mikä moka. Eipä tullut mieleen, ja tässä Kunnanmaan extreme-maastossa jos missä niitä olisi tarvittu. Eipä silti, paras löytyi tässäkin tapahtumassa - ei tuurilla vaan taidolla. Kunnanmaalle palataan vielä, mutta kartta vaatii hieman viilausta ja ehkä maastoon tulee hakkuu tai pari ja niiden vaatimat ajourat, jotka hieman helpottavat käyrälabyrintissa liikkumista.

Mitä? Onko tämä muka liian vaikeaa?

V Rakkala

14. tammikuuta suunnistettiin Rakkalassa. Täysin kuvitteellinen varuskunta-alue. Tämä oli mukava maasto tehdä, sillä korkeuseroja ei ole juuri lainkaan. Tasaista länttiä, joka on täynnä kaikkea sitä mitä varuskunta-alueilta löytyy. Jotain jäynää pitää suunnistajille keksiä ja niinpä jätin kartasta pois heikot polut ja osan piikkilanka-aidoista. Tämä oli kerrottu tapahtuman ohjeissa. Muutama suunnistaja meni odotetusti vipuun. Seuraavalle kerralla päivitetään kartta ajan tasalle ja pidetään yösunnistus kuten palautteissa oli toivottu.

Mustat "vänkyrät" ovat juoksuhautoja, jotka on toteutettu maastoon peräkkäisinä tiiviinä kuoppajonoina. Maatoeditorin tarvimaan dxf-tiedostoon kuopat viedään, mutta pelaajalle näkyvästä kartasta ne poistetaan ja tilalle piirretään käsin em. viivat.


VI Pillinkangas

25. tammikuuta vuorossa oli Pillinkangas. Toinen kerta tässä maastossa. Perus kymenlaaksolainen maasto perus pitkänmatkan iltarastiradalla. Ensimmäistä kertaa käytin maastossa ylimääräisiä rasteja. Sijoitin ne aina oikean rastien etu ja takapuolelle siinä toivossa, että joku, joka ei muista tarkistaa koodia lankeaa siinä ansaan. Pillinkangas on hyvä maasto, sinne on helppo tehdä erilaisia ratoja. Lähtöpaikka sai kritiikkiä, mutta näinhän se iltarasteilla usein on. Lähtö on siinä tien reunassa ja ensimmäinen reitinvalinta pitää tehdä siltä seisomalta. Tosin iltarasteilla saa karttaa tutkia vapaasti ja simussa toimitaan kuten kisoissa eli kartan saa lähtöhetkellä.

Löydätkö Pillinkankaalta miilunpohjia?

VII Coto cuadros

1. helmikuuta espanjalainen Coto cuadros maasto sai tulikasteen. Täällä Kouvolan Suunnistajat olivat kevätleirillä vuonna 2014. Maasto osoittautui suomalaisiin ja kymenlaaksolaismaisemiin tottuneille todelliseksi extrememaastoksi. Vaikeusaste oli täydet 100%. Maaston teko oli erittäin työläs rupeama kuten käyrästöstä näkyy. Valumaviivoja en käyttänyt, koska niitä ei ole oikeassakaan kartassa. Maastossa kulkee kapeita niittykaistaleita, joiden tarkoitus ei selvinnyt. Laskettelurinteitä ne eivät ole. Tietääkö kukaan mitä ne ovat? Ensimmäinen kerta tässä maastossa simussa, ja jotta en huku tyrmäyspalautteeseen, rataa ei viety vaikeimpaan osaan maastoa. Alkuosa radasta oli vaikeusasteeltaan normaalia eikä tuota ongelmia, jos ei tötöile aivan tolkuttomasti. Loppuviitoituksen tein mutkitellen ja sen ympäri laitoin oranssit aidat. Tähän ei ole valmista työkalua, eli aitojen asemointi maastoon ja karttaan tulevan viitoitusnauhan saaminen kohdalleen oli tehtävä kokeilemalla. Viides versio oli se joka sai kelvata. Käytin simuun täksi kaudeksi tullutta lehtipuumetsätyyppiä, joka näyttää hyvältä ja ei-suomalaiselta tässä maastossa. Maasto ei tosin näytä siltä kuin livenä. Paikan päällä käyneiden mukaan rinteet olivat jotain hiekan tapaista ja aluskasvillisuus on lyhyttä heinää. Puut olivat lyhyitä ja tuuheita mäntyjä.Onnistunut tapahtuma ja palaute oli positiivista.

Tässä videopätkä neljä nopeimman virtuaalisuunnistajan mallisuorituksista Coro cuadrosin maastossa.


VIII Mustahaikula

22.2. Mustahaikula. Päivitetty versio, jossa mukana vanhaa hiekkakuoppa-aluetta. Jos pitäisi valita maasto, joka näyttää simussa mahdollisimman samalta kuin luonnossa on se tämä hiekkakuoppa. Hiekan värikin on aika lailla sinne päin ja seassa männyn taimia. Korkea penkka tuli vahingossa hyvän näköiseksi. Siihen on siis "yhdistetty" useampia käyriä samaan kohtaan. Luonnossa tämä rinne on nyt jo osin loivennettu. Ilmeisesti näin pitää jonkun lain mukaan tehdä käytöstä poistetuille kuopille? Eiphän kukaan putoa pimeässä alas, mutta samalla menivät kaikki törmäpääskyjen pesät.



IX Anjala

7.3  Anjala ja Nuorten Jukolan 2013 ankkuriosuus. Tämä oli aivan tajuton homma saada simuun. Maasto oli karsittunakin niin raskas, että tästä nimenomaan pelikäyttöön hankitusta PC:stä loppui näyttömuisti kesken. Lisää karsintaa. Kun viimein simulaattorimestari Anteron avustuksella sain maaston ensimmäistä kertaa käyntiin, alkoi varsinainen hierominen. Muutaman mäen päällä on niin paljon yksityiskohtia, että niitä oli pakko karsia. Simussa kartasta ei saa muuten mitään selvää. Rata on pääosin saman kuin livenä, mutta muutamien rastipisteden määritelmiä oli pakko muuttaa, sillä oikeaa pistettä ei yksinkertaisesti saanut mahtumaan paikalleen tai näkymään simussa. Ratapainatusten kanssa meni pari iltaa. Vakiopainatuksethan tulevat automaattisesti, mutta jos käyttää omia ratamerkintöjä tai -toimintoja (kielletyt alueet, K-piste viitoituksen päässä, kartanvaihto, yms) kaikki on tehtävä manuaalisesti ja tuplana. Jos jotain kehitysideoita saa ehdottaa, niin näiden toimintojen automatisointi olisi suuri helpotus. Sitten koejuoksussa huomasin, että yksi rasti, jonka piti olla pienessä supassa, olikin keskellä pururataa - aaaargh. Kaikki tiedostot ja kaikki kuvat oli käytävä uudestaan läpi. Jos olisin tupakkamiehiä, niin tässä kohtaa otettaisiin ne hermosauhut. Mutta kun en ole, niin söin kaikki kynnet, kirosin ja aloitin tiedostojumpan vielä kerran uudestaan.

Vasemmalla Anjalan käyrät apukäyrineen (jotka ovat siis piirretyt ei-katkoviivoina jotta alueiden väritys olisi mahdollista (pari katkoviivaa on silti unohtunut kuvaan)). Oikealla sama korkeusdata harmaasävykuvaksi väritettynä. Alueiden rajat on poistettu ja seuraavana on vuorossa sumentaminen ja kääntö, ja sitten korkeusdata on valmis ladattavaksi simulaattorin maastoeditoriin. Tämä on erittäin hikistä hommaa!

Juoksentelua pururadalla kentän vieressä.

Anjala toimi muuten, mutta reittihärvelin painatukset puuttuivat ja ilmeisesti siitä johtuen reittejä ei saanut näkyviin vaikka animaatio pelasi. Ja niin niin kuin minä sitä hieroin. Ongelma oli tekovaiheessa se, että kaikki painatukset näkyivät tuplana ja lopulta kun sain tiedostot oikein (omasta mielestäni) oli lopputulos siis tämä. Ei voi mitään. Sorry. Ratamestarillehan ei ole esikatselua härvelistä. Hän voi "vain" suunnistaa radan ja reitti näkyy simun omasta "reittinäytöstä" sitten lopuksi. Virtuaalirastien ylläpito onneksi korjasi tilanteen. Kiitos. Hylsyjä tuli aika paljon. Koodit pitää aina tarkistaa ennen leimausta.

Anjalan kartta vaatii tosiaan tihrustamista, mutta sitä se on livenäkin. Ja varttukaa vaan kun teille tulee ikänäköä, sitten olette pulassa tämän kaltaisissa "millimetritiheiköissä".

X Selänpää

Viimeinen ratamestarointi oli 25.3. ja maastona Selänpää. Tehty alue on isonpi kuin simussa näkyy. Leikkasin siitä osan ja mittakaavaksi laitoin 1:7500. Ensi kaudelle otetaan sitten koko lääni käyttöön ja pienemmällä mittakaavalla. Selänpään supikko on varsin hyvän näköinen ja toimiva maasto.

Maaliskuun loppupuolella live-iltrastien järjestelytehtävät alkoivat ottaa jo sen verran aikaa, että enempiin virtuaalitöihin ei enää liiennyt aikaa.

Entä kuinka itse virtuaalisuunnistaminen sujui? Aivan älyttömän huonosti. Olen aina tuloslistan loppupäässä vaikka suoritus olisi mennyt jotakuinkin ongelmitta. Melkein kaikki menevät lujempaa tai selvästi lujempaa kuin minä. Mistä se johtuu? Mitä pitää tehdä, että pääsisi edes listan puoliväliin?

Talvikuppia Kuusaalla

KS:n Talvikupin toiseksi viimeinen osakilpailu Kuusankosken keskustassa 20.3.2015

Tässä ollaan noin 5 minuuttia ennen prologin lähtöä. Parkkipaikan pinnasta voisi päätellä, että märkää oli. Ei ollut. Jalat eivät kastuneet ja sukat olivat kuivat vaikka käytiin metsän puolella. Pikkupakkasta oli sen verran, että märät maastokohdat olivat vielä jäässä. Kerran oli kuperkeikka lähellä, mutta lähellä on vain lähellä ja pystyssä pysyin.

Nyt kun kirjoitan tätä on kulunut 24 tuntia tapahtuneesta, eikä jaloissa tunnu vieläkään mitään. Outoa. Yleensä talven jälkeen ensimmäisen kunnon juoksurykäisyn jälkimainingeissa kintut on ihan setsuuria. Ehkä se iskee sitten huomenna.

Opastusta

Olin liikenteenohjaajana isoissa hisu-kisoissa. En voi valitettavasti kertoa missä, mutta todettakoon, että eräs tietty tie oli näiden kisojen ajan kokonaan suljettu liikenteeltä. Tästä oli viranomaiselle ilmoitettu tarvittavat tiedot asianmukaisesti riittävän ajoissa ja heiltä oli saatu hyväksyntä asialle. Tie oli suljettu puomein, ajoneuvolla ajo kielletty -merkein (kuva alla) ja selittävillä teksteillä. Kun siitä ei päässyt, niin piipaa-auton oli pakko kiertää toista kautta. Vaikka pillit olivat päällä ja kaikki siniset valot mitä katolta löytyivät vilkkuivat, niin hätä ei silti ollut riittävän suuri. Aina on aikaa hälytysajossa pysähtyä ja "jutella" kovalla äänellä liikenteenohjaajien kanssa. Onneksi kaikki sitten loppujen lopuksi selvisi parhain päin.

Suunnistajat osaavat ajaa esimerkillisesti. Kaikki noudattavat opastusta ja ajo-ohjeita ja kaikki pysäköivät nätisti heille osoitettuun ruutuun. Suunnistajat ohjattiin vasemmalle omaan parkkiin ja siviilit suoraan sinne minne ikinä olivat menossa. Voisi luulla, että auton ulkomuodosta pystyisi päättemään ketä autossa on, ja minne heidät pitää ohjata tai millä asialla liikutaan. Ei voi.

Farmari Volvo. Katolla kaksi suksiboksia, jotka molemmat ovat täynnä sponsoritarroja. Autossa etupenkeillä kaksi H35 -sarjan miestä veryttelupuvut päällä.
- Ei me suunnisteta. Vauvauintiin ollaan menossa.

Ford Ka, vanhempaa vuosimallia ja ratissa noin D100, (tämä taitaa olla pienin sarjavalmisteinen auto mitä on olemassa jos mopoautoja ei lasketa. Ka'n sisälle ei mahdu sukset pitkittäin eikä poikittain).
- Paljonko on lähtöön matkaa?

Musta iso Mersu. Takapaksin merkintöjen mukaan kolmen litran kone jossa lisäksi compressor.
- "#%#&##% suunnistajia! Olen menossa Lidliin! "#¤%#%%!!!

Nissan, vuosimallia noin 1985. Helmat tosi nätilla kukalla.
- Onhan ruokalassa gluteeniton vaihtoehto ja saako sitä jo ennen lähtöä?

VW Tranporter, kyljissä tekstit "Viemäriavaus ... Oy", katolla letkuja ja jotain muita pitkiä vempaimia.
- Ei kun olen tulossa kisoihin, käännynkö vasemmalle kisaparkkiin?

Kia (maasturin näköinen ja kokoinen mutta silti pelkkä etuveto), takapenkillä kolme paria suksia.
- Onko pakko suunnistaa? Olen menossa keilaamaan.

VW Golf, taustapeilissä roikkuu joku valko-oranssinen esine (Ei ollut rastilippu vaikka kauempaa siltä näytti.
- Mistä tästä pääsee keskustaan? Onko Lähetyksen kirppis tässä lähellä?

Pieni Citroen (malli tuntematon).
- Missä pääsee voitelemaan sukset sisällä?

Sitten tuli 20 autoa letkassa. Ne ohjataan kaikki suoraan kyselemättä kisaparkkiin. Ei ole tilaa eikä aikaa erikseen kysyä jokaiselta keitä ovat. Kuuliaisesti kilpailijoiden sekaan joutui siis se kaveri, joka joutui kantamaan puoli kilometriä kahdeksaa keilapalloa. Pahoittelut. Mihin tarvitaan kahdeksan keilapalloa? Kahdeksat sukset ymmärtäisin, mutta pallot? Ehkä erilaisiin paikkoheittoihin tarvitaan erilaisia kierteitä ja siis erilaisia palloja?

Näin siis liikenteen- ja pysäköinninohjauksessa. Muut kisojen järjestelytehtävät ovat tarkempia, vaativampia ja yksitotisempia. Vai miten on itkumuurilla? Siellä jos jossain luulisi kuulevan selityksien selityksiä? En tiedä kun en ole siellä koskaan käynyt - en töissä enkä asiakkaana. Eli ilmoittaudun seuraaviin kisoihin talkoisiin itkumuurille, vaikka en asiasta mitään tiedä.

Merkillistä suunnistusta

Kerään postimerkkejä. Olen kerännyt niitä koko ikäni ns. passiivisesti, eli otan talteen kaikki merkit mitä vastaan tulee ja talletan ne säiliökirjoihin. Suomi-kokoelma on Lape-numeroiden mukaisessa jkärjestyksessä samoin kuin Viro-kokoelma. Muut valtiot ja aiheet vain säilöttynä.

Aihekokoelmaa olen miettinyt aina silloin tällöin, mutta en saanut päätettyä mitä keräisin. Suomalaiset joulumerkit ovat toki omassa kansiossaan, mutta voiko sitä aihekokoelmaksi edes sanoa? Ei voi, sillä oikean aihekokoelman ulkoasu, rakenne ja käytetyt filateliset kohteet on tarkasti määritelty. Se on siis vain kokoelma.

Sitten keksin, että otan aiheeksi kartat. Kolmen minuutin surffaus netissä ja hylkäsin aiheen saman tien. Viisitoistatuhatta sen aihepiirin merkkiä on niin paljon, että siitä tulee hulluksi ja aihetta olisi pakko rajata rajusti jotenkin.

Miksi menen merta edemmäs kalaan? Miksi en keksinyt tätä ennemmin? Otan aihekokoelman aiheeksi tietysti suunnistuksen! Luonnollisesti.

Netti on keräilijän työkalu numero yksi ja luottokortti numero kaksi. Kymmen minuuttia ja olin tehnyt kaupat jo puolesta tusinasta merkistä. Sitten tuli vuoroon tämä:

1974 MM-kisojen merkit. Hintaa oli $1,95, toimituskulut $5 yhteensä $6,95 eli euroina 5,79. Seurantakoodin sain, joka oli 13M133024227 ja kuljettaja PTT. Miten em. koodi toimii, koska en saanut selvää kuka myyjä oli (netissähän tämä on mahdollista)?

Kopioin seurantalinkin sellaisenaan selaimeen ja hetkessä selvisi, että PTT on Turkin posti. Turkin posti! Huh huh - noinko tämä ostos mahtaa koskaan tulla perille? Miten perun luottokortilla olevan katevarauksen jos tämä on huti? Turkin posti ilmoitti minulle trackingcoden perusteella: "Bu sayfada görüntülenecek sonuçlar bilgi amaçlıdır" Siihen en osannut reagoidan mitenkään, mutta samalla sivulta bongatut tekstit"Ankara Finlandese 45 gr" antoivat ymmärtää, että jotain pientä on iskender kebapin kotimaasta toden totta lähdössä ankaraan pohjoiseen maahamme.

Kuusi päivää meni ja postista tuli kirjattu lähetys, joka sisälsi ylläkuvatut merkit. Maailma on pieni, se on niin pieni, että kaikki on muutaman klikkauksen päässä.

Diili: Munkki merkistä! Tarjoan munkin jokaisesta suunnistusaiheisesta postimerkistä, jota minulla ei ennestään ole. Pistä etanapostiin tai tuo tullessasi.

Pallo hukassa

Kävin keilaamassa. En voi kertoa paikkaa, syystä joka selviää jäljempänä. Meitä oli kolme henkilöä ja aikaa oli varattu kaksi tuntia. Paras "putki" oli kolme perättäistä kaatoa, ja silloin tuli paras sarja 152 pistettä. Normallit sarjat huitelevat jossain 120-130 paikeilla. Eli keilailuasiantuntijoiden silmin katsottuna aivan naurettavaa viskelyä.

Törmäsin toisen tunnin alkupuolella keilailuasiantuntijaan. VOI JEESUS!

 

 Heitettiin siinä ihan omaan tahtiin kolmestaan ja aina kun omat heitot oli suoritettu istuttiin jakkaroille odottamaan omaan seuraavaa vuoroa. Sitten yks kaks tämä asiantuntija tuli puhuttelemaan minua:

- Sellainen tapa on ollut, että kun toisella on patteri valmiina, ei saa heittää vieressä tai tulla seisomaan siihen. Eihän tämä kisaa nyt ole, mutta näin ollut tapana, ettei siinä sitten häiriinny omalla heitollaan. Ihan näin vaan ilmoitan, että tällälailla toimitaan normaalisti.

Just. Sanoin, että selvä. Sen ymmärtäisin, jos olisimme kaataneet keilojen lisäksi lonkerotuoppeja radalla kuten näin tehtävän eräässä Sotkamolaisessa keilahallissa pari kesää sitten, mutta ei. Me olimme aivan nätisti ja heitimme omalla radalla omaan tahtiin. 

Sen ymmärtäisin, että olisi kilpailu, olisi EM-titteli ratkeamassa tai yhtä heittoa vaille 300 pojoa tulossa. Nyt oli tavallinen tiistai ja halli täynnä tenavia ja muita hiihtolomalaisia joiden heitoista näytti 20% kolisevan ränneihin. Tämä asiantuntiaherra näytti omaavan täysin olemattoman keskittymiskyvyn. Meidän toisella puolella oli teinityttöjä, joiden keilailu oli vähän sinne päin ja kipeää teki kuunnella miten he pommittivat  parkettia. Se ei kuintenkaan haitannut meidän omaa keilaamista. Miten lie olisi käynyt jos tytöt olisivat olleet herran vieressä?

Tuleeko keilaamisesta mitään jos pitää kytätä sitä vieressä olevaa kaiken aikaa? Ei tule ja aikaa ainakin palaa hukkaan odotellessa.

Kotiin kun pääsin piti oikein etsiä keilailun viralliset säännöt ja sieltähän löytyy seuraava kohta:

11.6 Keilaaja, joka on valmistautumassa heittosuoritukseensa yhtäaikaisesti oikealla puolella olevan radan keilaajan kanssa, antaa vuoron hänelle.

Justiinsa. Eli sääntöjen mukaan meidän piti antaa hänen heittää rauhassa, mutta hänen ei tarvinnut välittää meidän heittorauhastamme. Ei mennyt hukkaan tämäkään reissu. Eli kannattaa aina jos mahdollista varata kaikkein oikeanpuolimmaisin rata. Silloin ei tarvitse passailla omia heittojaan muiden takia.

Sitä paitsi tämä pykälänikkarin sarjat näyttivät olevan siinä 140-150 paikkeilla, eli ihan yhtä paska keilaajana kuin minä. Hänen onnensa, että olen herrasmies ja kohtelias. Kiitos ja hauskaa päivänjatkoa.

Pinssejä

Kokoelmistani puuttuvat pinssit: Mikkeli-Jukola 2009  ja Fin5 2011 Lohja.

Mikkeli Jukolassa oli myytävänä virallinen pinssi. Tämän tiedon olen saanut varmistettua. Oliko Lohjan Fin5 rastiviikolla omaa pinssiä? Jos joku pystyy kertomaan, oliko Lohjalla pinssejä myytävänä vai ei, niin tämäkin tieto auttaa.

Huutonetit, Ebayt yms. olen kolunnut silloin tällöin läpi, mutta näitä kahta ei osu kohdalle. Numismaatikkojen sivuilla vilahtelee myös silloin tällöin pinssejä, mutta näitä kahta ei löydy.

Jos sinulla on em. pinsseistä ja olet valmis sopivaa korvausta vastaan luopumaan niistä, niin ilmoita.

Vaihdossa voin antaa Sippu-Jukolan 2005 pinssejä, joita minulla on useampi kilo.

Helmikuuta 2015

Eihän sille mitään voi. Puolitoista viikkoa tekemättä mitään (siis urheilua missään muodossa). Kurkku oli kipeä tai ei ollut tai oli vähän tai tuntui ihmeelliseltä. Ehkä vähän köhitti tai sitten ei. Reilu viikko siinä meni kun vartuin tuleeko sitä kuumetta vai ei. Ei tullut.

AL:n Sarjahiihdot jäivät väliin. Jäi elintärkeitä pisteitä saamatta. Ei voi mitään.

6.2. oli luvassa korttelia pimeässä. Optimistina en valinnut lyhyintä rataa, joka sekin oli reilu 4 km. Realistina en valinnut pisintä, joka oli 9 km. Valitsin siis sen keskimmäisen 7 km radan. Taktiikkani oli aloittaa rauhallisen varovasti ja sitten loppua kohden, kun alussa hullulailla rynnineet alkavat simahdella, napsin heitä yksi kerrallaan. Taktiikka onnistui 50%:sesti. Aloitin rauhallisen varovasti. Muut eivät sipanneet enkä napsinut heitä. Kakkosen jälkeen en nähnyt ketään ennen toiseksi viimeistä rastia...korjaan Veikon ohitin noin puolimatkassa. Muuten sain tehdä työtä koko matkan yksin. Jäljistä päättelin, että en ainakaan ole kärjessä, sillä niin hyvin tampattuja polut olivat.

Kun kirjoitan tätä ei ole vielä tuloksia, mutta aikaa meni noin 1.08. Se on alle tavoiteajan 70 min. Todellinen juostu matkahan on varmaan lähempänä 10 km:ä, koska muutamia isohkoja kiertoja oli pakko tehdä.

7.2. hiihtämään. Uimahallilta Paaskosken kautta Valkealaan ja samaa reittiä takaisin.

Tuossa yllä on 2-hydroksipropaanihappo. Tutummin maitohappo. Valkealaan kun päästiin, sitä oli reidet ihan täynnä. Pukukopista löytyi hana, josta sai vettä janoon ja sitten vaan sisulla takaisin päin. Kuten aina, siellä harjun päällä luisti hyvin. Muuten koko matkalla oli ihmeellisen nihkeä luisto, paikoin jopa huono. Ilmeisesti kosteutta oli paljon? Lämpötilahan oli noin +1 ja sukset, jotka jalassa olivat, eivät siinä kelissä pelaa. Suurin syy hitauteen oli kuitenkin polttava fiilis etu- ja takareisissä.

Paluumatkalla Paaskosken majan kautta. Mehu, mutta ei munkkia. Niin pieniä munkkeja en ole nähnyt missään muualla. 1,50 € on liikaa siitä minimunkista. Varsinkin kun on vielä laitettu reikä keskelle.

Menomatkalla sattumalta sattui samaan suuntaan sivakoimaan liuta KS:n huippuja. Siinä juteltiin niitä näitä ja kävi ilmi, että sprintti-suunnistus olikin jo lauantaina. Se jäi pakosta väliin, koska olin pedannut kaiken valmiiksi, että se on sunnuntaina. Monoissa ei juosta metriäkään. Kannattaisi siis lukea nettisivuja ja myös ymmärtää lukemansa. 

Lopuksi vielä itsensä nolausta virtuaali-iltarasteilla niin olo alkaa olla valmis saunaan...