77/100

Ote kartasta Korijärvi (c) Inkeroisten Terho

Ylläoleva ylitää ymärryskyvyn. Reitti on piirretty käsin, joten se on vain arvio. Tulosuunta ylhäältä tietä pitkin. Kun tie loppuu oli tarkoitus jatkaa polkua. En löytänyt polkua vaikka pyörin avokalliolla kuin karusellissä. Kokeilin paria polun tynkää ja valitsin sen joka oli menevinään oikeaan suuntaan. Kompassia ei ollut käytössä, mutta polkupyörä oli. Laskin mäkeä alas ja polku hävisi alta. Oli minä, metsä ja pyörä. Talutin hetken matkaa kulkupeliä oikeaksi luulemaani suuntaan. Ei toimi. Tieltä kuului rekkojen ääntä ja siitä päättelin, että valtatie 15 oli edessä. Olin hyvällä vauhdilla tekemässä todellista alisuoritusta. Ilman pyörää ja kompassin kanssa ongelma olisi ollut helppo ratkaista.

Tieltä kantautuvien äänten ja puhtaan fiiliksen pohjalta lähdin kiskomaan fillaria suuntaan, joka toi minut lopulta polulle. Olin juossut polun yli B-rataa suunnistaessani noin tuntia aiemmin ja siitä pystyin päättelemään tätä reittiä piirtäessäni missä kohtaa sain pyörän polulle.

Tarkkaan karttaa katsoessa huomaa, että polku lähtee avokallion itäreunasta. Tämä on viisauden laji, josta ei ole hyötyä. Sen nimi on jälkiviisaus.

Katsokaapas miten Mikolle kävi samalla Pyörä-1 -radalla. Jos tekee pummin, niin se kannattaa sitten tehdä kunnolla!

75/100 Mämmälän pitkä

H50 7,5km

K-1: Heti lähdöstä lipsahti väärälle polulle. Huomasin virheen oitis, mutta en kääntynyt ympäri vaan ajattelin koukata metsän kautta. Helpommin sanottu kuin tehty. +1 min. Tälle ei vaan voi mitään. Ykkönen menee aina pieleen. Jospa lajisääntöjä muutettaisiin niin, että K:n jälkeen tulisi 2. Ykköstä ei olisi lainkaan. Jos tämä auttaisi?

1-2: Hitaasti loikien suoraan rastille.

2-3: Kangasta pitkin tielle, sitä suoraan niin pitkälle kuin pääsi. Rankasekasotkuun ylämäkeen kontaten. Suoraan rastille.

3-4: Lyhyt väli. Männikössä ei meinannut löytyä sopivaa rakoa juosta. Kun kuvioraja erottui, näkyi rastin takana ollut iso kivi ja rastikin osui silmiin.

4-5: Polulle, sitä pari mutkaa eteenpäin ja pikku mäen oikelta puolelta suoraan rastille.

5-6: Suoraan rinteen reunaa pitkin kohti mäen koillisosassa olevaan jyrkännettä. Menin jostain syystä jyrkänteen alle, vaikka rastikivi oli selvästi jyrkänteen päällä. +1 min.

6-7: Suoraan. Selvä väli.

7-8:

Ote kartasta Korijarvi (c) Inkeroisten Terho

Suunnalla isolle avokalliolle ja siitä toiselle kalliolle. Kielletyn alueen (koivutaimikkoa) reunaa pitkin ja suunnalla alamäkeen, joka on laakea notko ja siitä kohti mäen rinnettä. Menin liian alas rinteeseen ja hukkasin itseni saniaisiin. Arvoin olenko liian vai vähän ja valitsin vähän. Väärin valittu. Menin lisää kun olisi pitänyt pakittaa vasemmalle. Vedin vielä kokonaan nurin heinän seassa kun luulin näkeväni pienen jyrkänteen. Oli siinä pieni jyrkänne, mutta sitä ei ollut kartassa. Aukon kulmaan ja siitä suunta. Ei onnistunut. Aukon kulmaan ja uusi suunta. Mäelle ylös ja vielä piti jatkaa luoteeseen tosi pitkään. Eli aukon kulma olinkin eri kulma kuin luulin. Tämä olisi onnistunut jos olisin ottanut suoraan suunnan kohti mäkeä ja sen päällä olevaa avokalliota. Turhaan lähdin kiertämään, koska mäelle oli joka tapauksessa noustava. +5 min.

8-9: Suoraan ja nappiin. Tämä taisi olla paras väli.

9-10: Suoraan suunnalla, mutta nyt alkoin jaloissa painaa.

10-11: Tielle alamäkeen, juomapiste ja täyttä laukkaa jyrkänteitä seuraten rastinotkoon joka oli melko jemmassa. Varsin hyvä väli.

11-12, 12-13, 13-14:

Ote kartasta Korijarvi (c) Inkeroisten Terho

Kaikki lyhyitä mutta vaikeita välejä. Menin todella varovaisesti ja tarkasti. 13:lta lähtö aavistus väärään suuntaan, mutta sain korjattua. Näistä yht. +1 min.

14-15: Suoraan suon yli ja kuivin jaloin. Rastille ilman ongelmia. mutta jalat ei nouse alalauteita ylemmäs.

15-16: Selvä väli polkujen kautta eteenpäin ja kiven + kapean suon kautta rastijyrkänteelle.

16-17: Hidas väli mutta tarkasti suuntaa ja kivenkolot kiertäen. Kärkeen eroa vain ja ainoastaan tällä välillä 4 sek.

17-18:Kiersin polun kautta ja jätin pusikko&ylipääsemätön suo reitinvalinnan kokeilematta tällä välillä. Pääsin rastiympyrän sisään ilman ongelmia, mutta siinä oli vieri vieressä 4 kookasta kumparetta ja rasti oli sen viimeisen juurella hitonmoisen risukasan takana (siis sieltä päin katsoessa mistä minä tulin). +1 min.

18-19: Pusikon yli sen minkä jaloista pääsi ja polulle ja sitä myöden rastille.

19-20-M:  Kaikki peliin.

Pummia tai siihen verrattavaa epätaidokasta toimintaa yhteensä 9 min. Jäin voittajaan 20 minuuttia, eli ilman pummejakin 11 min hitaampi suoritus. Juostu matka 8,8 km. Päätän raporttini tästä tähän.

Hyvin kulkee

(päivitetty 20.8.2015: lisätty linkki ja korjattu virhe)

Viikko 34 alkoi hyvin. Kauden päätavoite ja neljäs sija napsahti. Palkinnonjaossa kävi vielä hyvä tuuri, kun toiseksi tullut Tero valitsi puutarhasakset minulle jäi taitettava oksasaha. Sivusilmällä olin palkintoja ihastellut jo etukäteen ja saha kiinnosti selvästi enemmän kuin sakset. Minulla on jo pienet puutarhasakset ja isot oksasakset, joten sahalle on enemmän käyttöä. Palkintojenjakoa odotellessa söin puolisen litraa mustikoita. Nyt ne alkavat olla sopivan kokoisia. Anjalan Liiton mestaruuskisat siis kyseessä. Linkki tulee tähän sitten kun sellainen löytyy.

Tiistaina Haukkavuorella varsin hallittu suoritus. Ykköselle vähän turhan pitkä kierto, tosin selkeä reitti. Alla olevassa kuvassa vihreä täppä (=minä) johdossa. Punainen ja sininen tekivää pientä kiemuraa ja pääsin edelle. Punainen ja sinenen lopulta voittivat minut. Hävisin pitkällä 11-12 välillä. Väärä reitinvalinta. Puskin suoraan ja kiipesin ison mäen yli. Oikea valinta olisi ollut reilusti eteläinen kierto tien kautta, ohittaen koko mäki ja hakkuuaukko. Taas aukko, joka on aurattu. Se maasto on pilattu ikuisiksi ajoiksi. Montut eivät ikinä tasoitu omin voimin. K-1 välillä lähempänä 1:stä oli nähtävissä millaista puupelto on 15 vuotta aurauksen tai laikutuksen jälkeen. Todella epätasaista, polven syvyisiä monttuja jotka on naamioitu heinällä. Lukulasit nenällä todella viheliäistä juosta kun pitäisi katsoa varpaita, mutta ei voi. Laikuttaminen ehkäisee kuulemma tuholaisten toimintaa. Ehkä näin on, mutta eikö ole muuta vaihtoehtoa?

Ote kartasta Haukkavuori.

Sitten oli pakko leipoa. Töistä tuli ukaasi, että keskiviikkona on otava kakkua ########!. Tämän tein. Koristellun käytetyt aineet omalta pihalta ja naapurin metsästä:

Red Velvet (klikkaa kuvaa suuremmaksi)

Nyt se on todistettu

Olen tätä epäillyt jo pidemmän aikaa ja nyt 6.8. Jaalassa Venearonvuorilla sain sen todennettua selvääkin selvemmin.

Tässä F-radan loppuosa:

Rastiväli 15-16 kulkee vatupassilla tasatun kankaan läpi. Missään muualla en ole "törmännyt" näin tyhjään maastonkohtaan. Koska näkyvyys on ääretön, otin rastilta 15 piirun tarkan suunnan kohti rastia 16. Mäntyjen välistä näkyy suora linja suunnan mukaisesti usean sadan metrin päähän. Tarkistan vielä suunnan: kompassi on tarkasti rastiväliviivalla, kartta on oikein ja katson suunnan kompassin reunasta ja rastiväliviivasta, enkä peukalosta (joka sojottaa hieman eri suuntaan). Tarkkaakin tarkempi suunta kohti juuri tuota tiettyä puuta. Ja sitten menoksi.

Tasanne loppuu ja alamäki tulee vastaan. Alhaalla näkyy tie. Eli vinoon meni ja oikealle kuten arvasin. Kääntö vasemmalle. Juoksen etelään ja katson kaiken aikaa sivulle, missä lipun pitäisi olla. Aukon kulma tulee melkein jo kohdalle joten on pydähdyttävä. Siellähän se rasti pilkistää vasemmalla, eipä vaan osunut heti silmään.

Eli: Kompassini vetää minua systemaattisesti oikealle ja vieläpä varsin selvästi. Punaisessa käppyrässä näkyy puolivälissä 15-16 väliä pieni suunnan muutos jossa olen kääntynyt hieman enemmän etelään. Siinä kohtaa olen ottanut uuden suunnan. Nyt hieman vähemmän väärään suuntaan, mutta väärään kuitenkin. Huomatkaa myös se, että Mylogger tekee melko röpöläistä käppyrää. Sen näkee varsinkin teillä, jossa käyrä vispaa sinne tänne vaikka olen taatusti juossut suoraan.

Eli pitääkö kompassiini asentaa säätömagneetteja samalla lailla kuin laivakompasseihin laitetaan magneetteja kompensoimaan rungon aiheuttamia vääristymiä magneettikentässä?

Venearonvuoret on parasta mitä KS Iltarasteilla on. Kainuutkin kalpenee.

Olen maailman paras

Tässä se on :



Katsokaa ja ihailkaa. Niille jotka eivät ymmärrä mistä on kyse, voin selittää sen verran, että sininen täppä on tavissuunnistaja Jukka ja punainen täppä on oikea huippusuunnistaja Mikael.

Keskilaakso Rastien 29.7. Junkkarin A-radan 12-13 rastiväli ei ollut vaikea, mutta rankka se oli. Koukkasin tien kautta, jotta pääsin lähemmäksi kuviorajaa ja sain hieman lyhennettyä ryteikköväliä. Pystyvihreällä löysin aavistuksenomaisen traktoriuran, ja menin sitä pitkin. Polun toisella puolella olevat isot kivet paikallistin heti ja mäen itäreunassa olevan erittäin selvän nenän (ei erotu kunnolla videossa) ja siitä sitten suoraan rastille. Oli käveltävä viimeinen 50m sillä jalat oli risukossa pomppimisen jälkeen ihan hapoilla.

En ole vahingoniloinen, vaikka toisen pummi onkin toisen voitto, mutta kyllä tämä tämmöinen päänahan saanti aina lämmittää pientä sielua. Kaiken lisäksi aika reilulla 2:59 marginaalilla, eli selvääkin selvempi tapaus.

61/100

Otsikko tarkoittaa sitä, että Sahanmäellä Utissa 28.7. tein  61. suunnistussuoritukseni tänä vuonna. Laskuihin on otettu mukaan kaikki ne kerrat kun olen ollut kartan kanssa suunnistamassa. 1 rata = 1 suoritus. Aikuisten suunnistuskoulussa olin alkukaudesta ohjaajana Leirikentällä ja kiersin ensin C-radan ja sen jälkeen menimme vielä kävellen saman radan. Tästä voisi teoriassa laskea kaksi suoritusta, mutta otin näistä kahdesta vain toisen laskuihin. Niitä kertoja kun olen ollut järjestäjänä, ei oteta mukaan suorituksiin, vaikka niistä saakin osallistumismerkinnän Kuntsaritilastoihin.

Otsikko tarkoittaa myös sitä, että tavoite on 100 suoritusta tänä vuonna. Reilu kymmenen mahdollisuutta suunnistaa on jäänyt käyttämättä. Nämä 10 suunnistusta olivat siis tässä lähialueella. Olen nyt hieman jäljessä aikataulusta. Jos pysyn terveenä, niin laskelmieni mukaan sata suoritusta on silti täysin mahdollista.

Sata suunnistusta vuodessa! Onko hullumpaa kuultu? Minulta menee 100 suunnistukseen noin 100 tuntia. Sata tuntia vuodessa harrastukseen ei ole paljon mitään. Kysykää joltain kalamieheltä kuinka monta tuntia hän on vavan varessa joen törmällä? Tai kuinka monta tuntia kesäteatterin näyttelijä käyttää vuodessa harjoituksiin ja esityksiin? Mobilistien tuntimäärät ovat aivan toisilla asteikoilla. Veteraaniauton kimpussa saatetaan hääriä tuhansia tunteja vuoden aikana.

Ei ihme, että kehitystä ei tapahdu. Määrä pitäisi kolmin nelinkertaistaa (sivukorvalla kuultua). En vain ymmärrä miten se olisi mahdollista. Siltä ajalta kun luin aktiivisesti naistenlehtiä muistuu mieleeni yksi henkilöjuttu Kodin kuvalehdestä. Mies, jonka nimeä en enää muista oli kirjailija. Leipätyönään hän opetti koulussa jotain. Hän asui maalla ja viljeli samalla luomumaatilalla myyntiin kasviksia ja kaiken kukkuraksi hän näiden edellä lueteltujen töiden lisäksi rakensi vielä talon. Minä en pysty keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan. Eikä minun resurssini riitä kuin yhteen asiaan kerrallaan. Tänä kesänä se on suunnistus. Vai ovatko muut niin paljon parempia ja tehokkaampia kuin minä? Silloin kun itse rakensin taloa, en todellakaan ehtinyt tehdä muuta kuin rakentaa. Selitys on varmaan siinä, että minä olen tavis.

Katsokaas Sahalanmäen härvelistä 8-9 välini A-radalta. Kyllä! Olen tavan tavis!

Virheen analyysi

Virheellistä suoristusta ei saa miettiä liikaa, ettei se iskostu mieleen. Olen tätä toimintamallia yrittänyt sisäistää tänä kesänä. Se on vaikeaa, ja suurin syy siihen on se, että teen paljon virheitä. Gps on oiva apua virheen analysointiin. Totuuden saa selville ilman arpomista ja syy selviää huomattavasti helpommin kuin pelkästään pähkäilemällä. Kun virheen syyn saa selville heti, voi siitä ottaa opiksi ja unohtaa pilalle menneen suorituksen märehtimisen.

Tässä on 23.7. Kymen kuntorastien Suutarlammen A-radan 12-13 rastiväli. Helpon näköinen väli radan loppupuolella. Vasemmalla (vihreät merkinnät) se mitä kuvittelin tekeväni ja oikealla puolella (punaiset merkinnät) se mitä todellisuudessa tapahtui. Pari minuuttia meni hukkaan. Aivan kokonaan omaan piikkiini en tapahtunutta laita, mutta arvioikaa itse onko näin.

Ote kartasta Suutarlampi (c) Vehkalahden Veikot

Vasen kuva:
1. Aukon reunaa rastiväliviivaa pitkin ja siitä suunnalla suoraan kohti rastia 13.
2. Iso kivi. Ei ole kartalla. Katsoin myös onko se rastiväliviivan alla, mutta en löytänyt. Ei ongelmaa, koska tässä maastossa on kiviä todella paljon ja likikään kaikkia ei ole merkitty karttaan.
3. Ojan ylitys. Suoraan vaan.
4. Eteen tulee suota ja upottava tasainen kohta (nämä merkitään karttaan keltaisella suon keskellä). Mitä mitä? Tämä kestää kävellä päällä, mutta missä tämä on? Olenko täällä asti vasemmalla?
Korjaus hieman oikealle.
5. Polku. Huh, tästä vaan oikealle niin tulee avokalliota. Nyt kompassin voi unohtaa.
6. Avokallio tulee.
7. Tie! Mitä ihmettä? Olen täällä!

Oikea kuva:
1. En mennyt aukon reunaa vaan reilusti aukossa. Reuna näytti olevan siinä missä juoksin, mutta todellisuudessa se ei ollutkaan. Ehkä tämä olisi pitänyt huomata käyristä? Jyrkännettä, jonka päältä olen mennyt en noteerannut lainkaan.
2. Iso kivi oli tämä, joka on merkitty karttaan.
3. Ojan ylitin tässä.
4. Upottava (nyt siis kuivahtanut) suoponni oli tämän suon keskellä. Suunnanmuutos on havaittavissa.
5. Polku.
6. Polkua oikealle ja avokallio näkyy edessä.
7. Olen tiellä.

Tapahtuneeseen johtaneet syyt:
- Aukon reuna ei ollut selvä.
- Aukolta poistuttaessa suunta ei ollut täysin oikea, mutta se oli kuintenkin olettamani aukon reunan suuntainen (eli siis väärä).
- Suon "laatuun" ei saa koskaan luottaa. Varsinkin kun on satanut näin paljon kuin tänä kesänä. Tosin tämä ylittämäni upottavan näköinen kohta kesti kävellä.
- Kaikkia polkuja - edes selviä - ei ole merkitty karttoihin. Nyt oli kaiken aikaa mielessä se, että älä laske kiviä ja niinpä polkuasia unohtui.
- Matkan arviointi meni pieleen. Tässä olen ylipäätään huono. Juostu matka oli selvästi liian vähän, mutta silti oletin jo olevani rastin edessä olevalla polulla.

Kuinka tämän voi välttää:
- Aukon reunoihin pitää aina suhtautua pienellä varauksella. Tämä ei ollut lainkaan pahin samasta syystä tänä kesänä syntynyt pummi.
- Polkuja on aina maastossa enemmän kuin kartassa, harvoin koskaan toisin päin.
- Suo on suota, suotta sitä sen enempää pohtimaan.
- Ota oikea suunta aina kompassilla eikä "jatkaen" oletettua aukkon tms. reunaa.
- Suuntaa pitää silloin tällöin tarkistaa kompassista myös kun luulee seuraavansa kuviorajaa. Tiellä ja polulla näin teenkin, mutta olisiko tässä tapauksessa ollut tästä apua, sillä aukossa kulkiessani suunta oli vain vähän pieleen?
- Matkan arviointia olisi jotenkin pystyttävä parantamaan, mutta miten?