Virheen analyysi

Virheellistä suoristusta ei saa miettiä liikaa, ettei se iskostu mieleen. Olen tätä toimintamallia yrittänyt sisäistää tänä kesänä. Se on vaikeaa, ja suurin syy siihen on se, että teen paljon virheitä. Gps on oiva apua virheen analysointiin. Totuuden saa selville ilman arpomista ja syy selviää huomattavasti helpommin kuin pelkästään pähkäilemällä. Kun virheen syyn saa selville heti, voi siitä ottaa opiksi ja unohtaa pilalle menneen suorituksen märehtimisen.

Tässä on 23.7. Kymen kuntorastien Suutarlammen A-radan 12-13 rastiväli. Helpon näköinen väli radan loppupuolella. Vasemmalla (vihreät merkinnät) se mitä kuvittelin tekeväni ja oikealla puolella (punaiset merkinnät) se mitä todellisuudessa tapahtui. Pari minuuttia meni hukkaan. Aivan kokonaan omaan piikkiini en tapahtunutta laita, mutta arvioikaa itse onko näin.

Ote kartasta Suutarlampi (c) Vehkalahden Veikot

Vasen kuva:
1. Aukon reunaa rastiväliviivaa pitkin ja siitä suunnalla suoraan kohti rastia 13.
2. Iso kivi. Ei ole kartalla. Katsoin myös onko se rastiväliviivan alla, mutta en löytänyt. Ei ongelmaa, koska tässä maastossa on kiviä todella paljon ja likikään kaikkia ei ole merkitty karttaan.
3. Ojan ylitys. Suoraan vaan.
4. Eteen tulee suota ja upottava tasainen kohta (nämä merkitään karttaan keltaisella suon keskellä). Mitä mitä? Tämä kestää kävellä päällä, mutta missä tämä on? Olenko täällä asti vasemmalla?
Korjaus hieman oikealle.
5. Polku. Huh, tästä vaan oikealle niin tulee avokalliota. Nyt kompassin voi unohtaa.
6. Avokallio tulee.
7. Tie! Mitä ihmettä? Olen täällä!

Oikea kuva:
1. En mennyt aukon reunaa vaan reilusti aukossa. Reuna näytti olevan siinä missä juoksin, mutta todellisuudessa se ei ollutkaan. Ehkä tämä olisi pitänyt huomata käyristä? Jyrkännettä, jonka päältä olen mennyt en noteerannut lainkaan.
2. Iso kivi oli tämä, joka on merkitty karttaan.
3. Ojan ylitin tässä.
4. Upottava (nyt siis kuivahtanut) suoponni oli tämän suon keskellä. Suunnanmuutos on havaittavissa.
5. Polku.
6. Polkua oikealle ja avokallio näkyy edessä.
7. Olen tiellä.

Tapahtuneeseen johtaneet syyt:
- Aukon reuna ei ollut selvä.
- Aukolta poistuttaessa suunta ei ollut täysin oikea, mutta se oli kuintenkin olettamani aukon reunan suuntainen (eli siis väärä).
- Suon "laatuun" ei saa koskaan luottaa. Varsinkin kun on satanut näin paljon kuin tänä kesänä. Tosin tämä ylittämäni upottavan näköinen kohta kesti kävellä.
- Kaikkia polkuja - edes selviä - ei ole merkitty karttoihin. Nyt oli kaiken aikaa mielessä se, että älä laske kiviä ja niinpä polkuasia unohtui.
- Matkan arviointi meni pieleen. Tässä olen ylipäätään huono. Juostu matka oli selvästi liian vähän, mutta silti oletin jo olevani rastin edessä olevalla polulla.

Kuinka tämän voi välttää:
- Aukon reunoihin pitää aina suhtautua pienellä varauksella. Tämä ei ollut lainkaan pahin samasta syystä tänä kesänä syntynyt pummi.
- Polkuja on aina maastossa enemmän kuin kartassa, harvoin koskaan toisin päin.
- Suo on suota, suotta sitä sen enempää pohtimaan.
- Ota oikea suunta aina kompassilla eikä "jatkaen" oletettua aukkon tms. reunaa.
- Suuntaa pitää silloin tällöin tarkistaa kompassista myös kun luulee seuraavansa kuviorajaa. Tiellä ja polulla näin teenkin, mutta olisiko tässä tapauksessa ollut tästä apua, sillä aukossa kulkiessani suunta oli vain vähän pieleen?
- Matkan arviointia olisi jotenkin pystyttävä parantamaan, mutta miten?