10. Jukola

Kymmenes kertani Jukolassa kilpailijana ja taas monta kokemusta rikkaampana.

Valmistautuminen

Jalat olivat tuntuneet väsyneiltä pitkään - kuten minulla on aina tässä vaiheessa kautta. Saatuani tietää osuuspituuden olevan vähän yli 13 km, kevensin viikon iltarastisuoritukset ja valitsin lopuksi pari C-rataa. Oliko tästä apuja, se selviää jutun loppupuolella.

Kolmas osuus on ns. pitkä yö. Alkuviikolla vaihdoin lampun akkuun uudet kennot ja testailin miten kauan valoa riittää. 2 tuntia täydellä teholla ja akku olisi jaksanut vielä pidempään, mutta totesin tämän riittävän.

Mitä pakata mukaan? Säätiedotusten mukaan todennäköisemmin tarvitaan shortseja kuin sadevaatteita. Kaksi rinkkareppua, teltta, makuupussit ja -alustat, eväät juotavat, pikkureppu ja retkituoli on helpoin kuljettaa nokkakärryillä. Täytin kärryn tyhjentyneet renkaat edellisenä iltana. Kun reput oli pakattu ja oli tarkoitus lastata ne kärryihin, olivat molemmat renkaat tyhjät. Kaksi tyhjää rengasta => 2 x renkaan paikkaus. Työkalut takaisin paikalleen, ruokailu ja uusi yritys. Toinen rengas oli tyhjä => 1 x renkaan paikkaus. Kiinalaisten kärryjen renkaiden sisäkumi on rapeaa tavaraa. Ensi vuotta varten on kumit vaihdettava uusiin. Toinen rengas on paikattu jo kolmesti eli tuskin näillä Napapiirille asti päästään.

Spekulaatiot

Huippujoukkueista en tiedä mitään. Henkilökohtaisella tasolla huippujoukkueet eivät kiinnosta minua. Ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän ostettuja eli "keinotekoisesti" kasattuja. Enemmän kiinnostavat oman paikkakunnan seurojen ja suunnistajien joukkueet, eli KS:n lisäksi mm.: Kuus, Kajo, Anjalan liitto, InkTe, Rasti Daamit, Vielä kerran tytöt ja Kaslink. Iltarasteilta tuttuja nimiä vilisee toki muissakin joukkueissa, mutta nämä tulivat nyt ensimmäiseksi mieleen.

Liiton joukkueessa ei ollut muita kuin kovia juoksijoita. Omaan herrasmiesmäiseen tapaansa kaikki, joiden kanssa satuin juttelemaan, pitivät suunnistustaitojaan vain välttävinä. Sijoitus 283 kertoo kyllä toista. Siihen päästäkseen pitää jokaisen joukkueen jäsenen osata myös suunnistaa. Ei tuo sijoitus pelkällä peesaamisella onnistuisi.

Parkkiin ja telttaan

Katsoimme Venlojen viestin kotona. Kotona kisan seuraaminen on helpompaa, vaikka tunnelma jää kokematta. Sitten pari tuntia ajoa ja olimme parkkipaikalla. Pysäköinninohjaaja kehui kärryämme kun nostimme sen kokonaisena pakettina ulos takapaksista. Hän oli nähnyt kertomansa mukaan vaikka minkälaisia viritelmiä ja meidän oli kuulemma sieltä parhaimmasta päästä. Matkaa telttapaikalle oli 2 km ja tiedän miltä olisi tuntunut kantaa kaikki kamat moinen matka käsissä. Se tuntuu samalta kuin vastaavan painoisten telamiinojen kantaminen.

Telttapaikka löytyi helposti koska olin printannut siitä kartan etukäteen. Ennen pystytystä katsoimme Hornetin taitolentoesityksen. Vaikuttavan näköistä ja kuuloista. En pysty keksimään mitään muuta toimintaa, jossa keskittymisen pitää olla vastaavalla tasolla. Hävittäjälentäjä on kaiken aikaa 0,5 sekunnin päässä täydellisestä tuhoutumisesta ja kuolemasta. Itse voin omien toimintojeni aikana vilkaista sivulle, kaivella nenää tai haukotella siltä jos tuntuu, mutta hävittäjälentäjän pitää keskittyä tekemiseensä ilman pienintäkään klappia. Hienoa että puolustusvoimat järjestää suunnistusväelle toimintanäytöksiä.

Tunnelma Areenalla noin tunti ennen Jukolan starttia.

Lauantai-ilta

Ilomäen Mika totesi haastattelussa, että Jukolan kasvu ei ole itseisarvo. Näin on. Ehkä osallistujamäärä pikkuhiljaa vielä vähän kasvaa, mutta paljon suuremmaksi se ei voi enää tulla. Tai jos tulee, niin sitten ihan kaikkea pitää suurentaa. Areena oli lauantai-iltana paikoin niin täynnä, että kävely tapahtui tappituntumalta. Jukola-kauppaan emme päässeet ensimmäisellä yrityksellä edes sisälle. Emme yksinkertaisesti mahtuneet ovesta sisälle. Metrilakukojullakin oli 15 m jono.

Jukolan lähtö-järjestely oli hieman poikkeuksellinen. Hyvin se toimi, vaikka yleisölle se ei ollut paras mahdollinen. Huomasiko kukaan, että lähtösuorana käytettävä tie oli ympäröivää maastoa noin 1,5 m korkeammalla? Miksi näin? Nouseeko pellolle keväällä metrin verran vettä? Ensimmäisen osuuden kilpailijat olivat kuin mallit catwalkilla.

Jos oli ahdasta aloittajilla, niin ahdasta oli myös yleisöllä.

Järjestäjien ruokailuun en edes yrittänyt mennä. Sain edellisenä vuonna siitä tarpeekseni. Valitsimme siis FestariGrilli-jonon. Normaali kanawok oli vähän kuivaa ja majoneesi oli oudon hyytelömäinen klimppi. Jos oli riisi kuivaa, niin sitä eivät olleet teltassa ahkeroineiden työntekijöiden otsat ja paidat. Taatusti muistavat Jukola-keikkansa muiden festareiden seasta tämän kesän raskaimpana urakkana. Hinta-laatusuhde välttävä.

Nukuttaa, ei nukuta, nukuttaa, ei nukuta...

Tein laskelmia ja arviointeja siitä milloin minun suunnistukseni alkaa. Päätin pysyä hereillä siihen asti. Jos sattuisin nukahtamaan, niin sen jälkeen on kaksi vaihtoehtoa: En herää ajoissa tai jos herään niin olo tuntuu kuin lipputangon nuppi olisi tippunut päähän. Katselin ekaa osuutta screeniltä ja kännykästä (ei oma) teltalla. Loikoilin ja kasailin tavaroita. Jukola appi oli jumissa, eli siitä ei ollut apua, mutta perinteinen on-line kertoi miten viesti eteni. Vaihdoin teltassa vielä asentoa noin 39 kertaa ja sitten nappasin repun selkään ja lähdin kohti tuulitelttaa. Olo oli enemmän tai vähemmän tokkurainen.

Mars matkaan

Vein lamppuni puomille, mutta aurinko oli juuri noussut ja niinpä annoin sen ja takkini kakkososuudelta tulleelle Hannulle. Kaukaa viisaana olin ottanut mukaan myös hikinauhan. Panta päähän, kello käyntiin ja sukellus hämäläiseen korpimaastoon. Ensimmäinen kuusikko lähdön jälkeen oli hieman hämyisä, mutta karttaa näki hyvin lukea ilman valoa. Vastaisen varalle pitää viritellä kevyempi kartanlukuvalo kuntoon.

Sekalaiset kokemukset

Jukola-kauppassa 

Pinssipaketin ostin heti kun areenalle saavuttiin (siis jo ennen oletettua alea).

Minulle on käynyt aina niin, että Jukola-kaupan alennusmyynti on mennyt sivu suun. Se on alkanut juuri silloin kun olen ollut puomilla odottamassa karttaa tai kun olen ollut metsässä. Pari kertaa olen jopa kuullut kenttäkuulutuksen mainostavan alea samalla kun itse kärkyn karttaa. Sitten kun lopulta olen itse ehtinyt kauppaan, jäljellä ei ole ollut mitään käypäistä ostettavaa. Tällä kertaa kun suunnistukseni on paketissa hyvissä ajoin, ehtisin kokemaan Jukola-kaupan alennusmyynnin.

Ja mitä vielä: Myyjä totesi, että ovat tehneet päätöksen, että eivät alenna tuotteiden hintoja. Se on kuulemma väärin niitä kohtaan, jotka eivät pääse sinne. Höh? Tässähän minä nyt olen kun en ole aiemmin ehtinyt. Tuotteet löytävät kuulemma ostajansa näinkin. En epäile sitä, mutta en ostanut normaalihintaista T-paitaa, koska niitä on kaapit täynnä.

Jukola-tuotteiden nimikemäärä kasvaa kaiken aikaa. Kisajärjestäjät ovat ilmeisesti lukenee tätä blogiani, sillä tänä vuonna oli pinssejä myytävänä kahden erilaisen yhteisessä pakkauksessa. Jukolan henkeen sopivat suomalaiset "perinteiset" tuotteet eli esim. saunatarvikkeet ja muut pienet muistoesineet sekä tietysti T-paidat. Myös karttapyyhe on suunnistajille sopiva käyttökelpoinen muistoesine. Mielestäni Jukola-tuotteiden kirjo kuitenkin on mennyt jo överiksi. En ostanut Jukola-grillipihtejä, enkä Jukola-ruokalappua. Jos ensi kerralla on myynnissä Jukola-pyöränmutteriavain, Jukola- minidisplay-hmdi-muunnin tai Jukola-paperinrei'itin, saattaisin harkita niiden ostamista.

Käsiohjelma

Järjestäjät ovat myös huomioineet toiveeni paperisesta käsiohjelmasta. Valitettavasti käsiohjelma oli käytännössä mainoslehti. Vihkonen ei sisältänyt oikeastaan mitään tarpeellista tietoa. Areenan kartta sentään oli. Ymmärrän sen, että käsiohjelma on katoavaa perinnettä - kuten ns. printtimedia monessa muussakin yhteydessä.

Tulostaulu

Screeni oli vähän liian alhaalla.

Tulostaulu oli mallia: perinteinen. Toistasataa A4:sta nidottuna levyille. Muutaman kerran menin ohitse ja yhden käden sormiin mahtuvat ne, jotka jotain taululta tavailivat. Itsekään en niitä tutkinut. Luin kilpailuohjeet netistä kotona ennen reissua ja tulokset netistä reissun jälkeen. Karsinassa ollessani tarkistin esimmäiseksi missä varakarttapiste on. Näillä mentiin. Tulostaulut kannattaa siirtää digiaikaan. Vaihtoalueella olevat näytöt, joilla voi omalla emitillä seurata oman joukkueen etenemistä toimivat hienosti. Siinä mallia ilmoitustauluille.

Puuroaamiainen

Pöytälevynä ikivanha epätasainen osb-levy tummansiniseksi maalattuna. Pöytälevy-käytössä tämän levyn etu on se, että pöytää ei tarvitse pyyhkiä puhtaaksi - sitä ei yksinkertaisesti voi pyyhkiä.

Puuroaamiaiselle en ole koskaan aiemmin ehtinyt/päässyt. Nyt kokeilin sitä. Vaikka en olekaan mikään puuroihminen, oli puuro puuroksi varsin hyvää. 8 € annos oli lisukkeineen varsin hyvä hinta-laatusuhteeltaan.

Palkintojenjako

Palkintojenjakoa seurasin hetken. Paras palkittiin viimeiseksi. Tämä takaperoinen tapa jaksaa yhä ihmetyttää minua. Jännitysmomenttia ei ole, sillä kaikkihan tiesivät kuka oli voittaja. Vai pelätäänkö sitä, että jos voittaja palkitaan ensimmäiseksi, yleisö kaikkoaa heti sen jälkeen?

Bajamajan lisälaite?

Vaihtoalueen bajamajan oikealla seinustalla (siis sisältä katsoen kun istuu pytyllä) oli joku musta loota. Siinä vilkkui ledi. Omat toimintoni eivät vaikuttaneet vilkkumiseen.  Käsidesipullot olivat ulkona. Paperi tuli omasta telineestään. Mikä aparaatti oli kyseessä? Sähköä sen sisällä oli oltava, muuten valo ei olisi vilkkunut. En uskaltanut koskea, sillä keskittyminen omaan suoritukseen oli jo alkanut - siis suunnistukseen!

Kielioppia

Tämä oli Kangasala Jukola. Kun vastataan kysymykseen missä Jukola on, vastaus on Kangasalla. Se ei ole Kangasalalla, kuten minä olettaisin sen olevan, eikä se ole Kangasalassa. Ulko-olento on typistetty ja tämä johtuu netistä lukemieni tietojen mukaan siitä, että paikkakunnan oma vakiintunut käytäntö on näin taivutuksen muotoillut.

Fysiikka

Toistaiseksi pisin suunnistukseni tänä vuonna. Ratapituus 13,2 km, juostu matka 15,28 km. Ylimääräistä matkaa tuli noin 16%, joka on aika normaali arvo minulle. Tavoiteaikani on aika, joka tulee 10 min/km vauhdilla. Eli tässä tapauksessa 13,2 km radalla se on 132 min. Nyt en päässyt alle tavoiteaikani, vaan se ylittyi harmittavan näpärästi. Aikaa meni 2 tuntia ja 13 min eli 133 minuuttia

Todellinen juoksuvauhtini, eli juostun matkan mukaan laskettu vauhti, oli keskimäärin 8:43 min/km ja viimeiseltä rastilta vaihtoleimaukseen jalka nousi vauhdilla 3:22 min/km. Juoksu kulki ilman ongelmia ja loppukirikin irtosi. Alkuviikon tankkaukset ja fyysiset hienosäädöt onnistuivat siis hyvin.

Yhteenveto Jukolasta

Plussat
• Pysäköinti
• Liikenteen sujuminen - tullessa 4 min jonotusta, pois lähtiessä  alle 1 min.
• Vessat - ei jonoja.
• Puuroaamiainen.
• Pinssi.
• Hornetin lentonäytös.
• Tuuliteltta aivan sisäänluvun vieressä.
• Suihkussa sopivan lämmintä vettä.
• Kartta, radat, maasto ja kilpailutoiminnot taattua Jukola-laatua.

Miinukset
• Iso screeni oli metrin liian matalalla (tai edessä olevat katsojat olivat metrin liian pitkiä)
• Ei Jukola-kaupan alennusmyyntiä
• Paperisen käsiohjelman sisältö
• Ei postimerkkiä / leimaa
• Sotkun munkissa oli hillon paikalla reikä!

Pilkkakorvenmäellä

Otteita kuntosuunnistussuorituksesta 5.6. Keskilaakso-Rasteilla Pilkkakorvenmäellä.

Tässä on kuva A-radan väliajoista. 10. on Jukka Sakki, joka on 8. rastille ollut toiseksi nopein ajalla 2:22. Nopein oli U.Särkkä aika 2:19 ja kolmanneksi nopein M.Fabritius ajalla 2:29. Sanoisinpa, että tässä on tämän kesän parhain suoritukseni tähän mennessä. Hyvinkin on näin.

Em. rastiväli on: tässä. Suunta. Kapean suon yli. Pienen kumpareen vierestä. Toisen kapean suon yli laakean matalan kukkulan oikealle sivustalle, jossa rasti oli. Siinä se.


10-11 väli meni nappiin:

Hieman avokalliota ja avoimia alueita mukaillen. Suo, jonka keskellä on lammikko ei näkynyt, mutta vasemmalle jäi selvästi alempana oleva alue. Siitä hahmottelin missä olen menossa. Mäki alas. Vihreä näkyi etuoikealla. Vähän kaartoa vasemmalle ja solasta, joka muodostuu ison nenän ja kukkulan väliin. Pieni tiheikkö jää oikealle ja etuvasemmalla on isompi tiheikkö. Ojan yli ja ylös rinteeseen. Kohti mäen korkeinta kohtaa, jossa on pari kumparetta. Vasemmalle jäi pari kiveä ja rasti on siinä kun mäki alkaa laskea. Ja niinhän se oli.

Pilkkakorvenmäki ei anna mitään ilmaiseksi. Jokainen väli pitää suunnistaa alusta loppuun. Vähäinenkin herpaantuminen kostautuu heti tai hetken päästä, ja sitten onkin ihmettelemistä. Tällä kertaa muutama väli meni aivan tuurilla ja kuten härvelistä voitte havaita, tein pari outoa suoritusta täysin selvillä väleillä.

Auton lämpömittari näytti +27 astetta. Siinäkö syy, että koko matka tuntui olevan ylämäkeä?

Vinkki härvelikilpailuun

Kouvolan Sanomien iltarasteilla ja Keskilaako-Rasteilla on menossa härvelikilpailu. Ehdottamalla kuukauden kovinta vetoa ja kuukauden kiemuraa saa itselleen kaksi arpaa pääpalkintoarvontaan.

Tuntuuko reittihärvelin reittien selaaminen työläältä? Tässä niksi, miten saat kaikki yhden tapahtuman piirrokset kerralla näkyviin.

Valitse rata-valikosta 'All classes':

Maalaa kaikki valikossa näkyvät nimet hiirellä:

Valitse oikealta alhaalta 'View routes' -painike.

Tulos on esimerkiksi jotain tämän näköistä:

Kuvassa ovat siis kaikki kyseisen tapahtuman reitit kaikilta mahdollisilta radoilta yhdessä ja samassa kuvassa (luonnollisesti ne, jotka siihen mennessä on piirretty/talletettu) . Tästä on kerralla helppo havaita mahdolliset ylimääräiset kiemurtelut. Kuvaan on esimerkin vuoksi punaisella nuolella merkitty vaaleanpunainen reitti, jonka suunnistajan aivoituksia voimme vain arvailla.

Viemällä hiiren osoitin jonkun reittiviivan päälle, näkee kenen se on. Kun "oikea" nimi on tiedossa, voi sitten valita sopivan radan ja poimia sieltä vertailuun haluamansa nimet kiemurtelijan lisäksi.

Vapun reitinvalinnat

Tässä pari rastiväliä 1.5. eli Vapunpäivän kuntsareilta Huovilantieltä.

8-9
Luin tätä väliä jo ennen rastille 8 saapumista ja eniten näkökentässä loimotti vihreä tiheikkö, joka oli rastivälillä. Leimauksen jälkeen kiertelin risujen seassa ja etenin loivaa rinnettä kohti vihreää. Osuin kapean uran kohdalle ja siitä sukellus pusikkoon. Onko pusikko väärä sana, sillä kyseessä oli harventamaton kuusitaimikko? Olin kiinni vielä kohdassa 1.

Suoraan pystyi juosemaan noin 2 m ja sitten oli tehtävä mutka. 10 metrin välein katsoin kompassia ja käänsin 60-120 astetta takaisin oikeaan suuntaan. Kun lopulta pääsin ulos tiheiköstä en tiennyt missä olin. Eli tämä oli minulle erittäin tyypillinen pusikkojumi.

Kiipesin ylös rinnettä ja pelto alkoi näkyä alempana. Tästä näki sen, että olin selvästi liikaa oikealla. Samalla oikealta kuului ryskettä ja katsoin, että nyt sieltä tulee joku isoa kovaa. Hirvi! Samassa risukossa, jossa minä jouduin nostelemaan jalkoja kunnolla ja repimään itseäni väkisin eteenpäin, hirvi eteni kuin juna. Sen keho pysyy samalla korkeudella ja jalat pyörittävät koko komeutta eteenpäin kuin telaketjut. Hirven vauhtiin eivät risut ja maan pinnan epätasaisuudet vaikuta mitään. Upeaa menoa!

Eli suunta reippaasti etuvasemmalle ja ylemmäs rinteeseen. Pääsin takaisin kartalle suunnilleen nuolen 2 kohdalla. Kesti tovin, ennen kuin vastaan tuli se oikea kumpare jonka kyljessä rasti oli.

Hävisin välillä 3 min ihan turhan takia. Karttaa tarkemmin tutkiessa huomasin, että pellon pääty on jätetty merkitsemättä kielletyksi alueeksi, nuoli 3. Pistepellollahan saa nykysääntöjen mukaan juosta ja pellon kautta olisi siis voinut kiertää. Ei tullut edes mieleen. Ja todennäköisesti kiertämällä koko sotkun tien kautta, eli nro 4, olisin ollut myös nopeampi kuin nyt.

3-4
Nappisuoritus. Alkumatka suunnalla. Ojien ylitys ja siitä uusi suunta. Yhden käyrän nousu. Yritin hahmottaa suorakulmaista kuviorajaa, mutta en nähnyt sitä. Iso avokallio sen sijaan näkyi selvästi ja siitä oli helppo kääntää rastille.

Muistakaa KHK eli Kouvolan Härvelikilpailu. Jokainen reitti = yksi arpa pääpalkinnon arvontaan. Tästä tarkemmat tiedot.

Kohti kesää & kevätpähkinä

Hiihtokausi on saatu päätökseen ja suunnistuskausi on hyvällä alulla. Näinhän se vuoden kierto kulkee peruskuntoilijalla. Viimeisiä kertoja hangella hiihtäessäni tuli vastaan tällainen luontoilmiö.

Kuvattu huhtikuun ensimmäisellä viikolla keskellä noin 3 ha peltoa. Kuvan"esiintymiä" oli kymmenittäin pellolla siellä täällä - tässä on siis kaksi aivan vierekkäin. Muoto on selkeästi pyöreä ja halkaisija noin 20-25 cm. Lumen syvyys oli tässä noin 15 cm. Viikkoa aiemmin kun lunta oli noin 30 cm paksulti, "esiintymät" olivat tämälleen samoissa paikoissa. Niiden halkaisija oli silloin noin 5 cm pienempi ja muoto vieläkin täsmällisempi ympyrä (ei ollut kamera mukana). Aivan kuin hangesta olisi pyörellä muotilla leikattu pois sylinterinmuotoinen pala.

Mikä kuvassa on, tai mikä tämän on tehnyt? Ei palkintoa, mutta katsotaan keksiikö joku oikean vastauksen.

Laturetkellä & luontohavainto

Tämä juttu tulee hieman jälkijunassa, mutta en ole ehtinyt viimeistellä sitä aiemmin.

3.3.2019 Laturetken reitti:

klikkaa kuvaa suuremmaksi

Myllykoski - Inkeroinen väli oli ajettu koneella yöllä lumisateen jälkeen. Ura oli kovettunut. Pitovoitelu: pohjalla sininen Rex -7 liisteri ja päällä ohut kerroa Startin terva vitosta. Pakkasta oli 8 astetta ja pito oli 100%. Kaikki mäet suorin jaloin ylös.

Inkeroinen - Järventausta väli oli ajettu ennen lumisadetta ja yöllistä tuulta. Roskaa oli todella paljon ja avoimilla paikoilla latu-ura oli mennyt umpeen vitilumesta. Oli nopeampaa hiihtää uran vieressä kovalla pohjalla. Onneksi Inkeroisista oli lähtenyt ennen meidän sinne tuloa paljon hiihtäjiä, jotka olivat avanneet latua.

Järventaustalta Löytymäen päälle roskia ja umpeen mennyttä uraa. Siitä Mararojalle ja edelleen Mylsälle erittäin hyvää ja luistavaa baanaa.

Hieno juttu, että tämä ns. ympyrälenkki oli saatu tehtyä. Vielä kun saataisiin Raussin ja Saveron kierros mukaan niin siinä olisi päiväksi hiihtämistä. Ennen vanhaan hyvinä aikoina kaikki oli helpompaa ja yksinkertaisempaa. Kuulin sivukorvalla ja luin myös Keskilaakso lehdestä millaisen urakan Myllykosken latu oli tehnyt ympyrälenkin saamiseksi. Itse ladun teko on vain osa koko projektia. Entiten ihmetyttää se, että Etelä-Amerikkaan saakka maailmaa valloittamaan lähtenyt miljardiluokan metsäjätti ei anna tehdä latua metsänsä läpi ellei siitä lyödä tiskiin paria satalappusta. "Latumaksu" on metsäjätille summa, jonka vastaa sen tekemää tulosta noin yhdessä sekunnissa. Pieneltä urheiluseuralta tämä sama summa sen sijaan vaatii suuria ponnistuksia. Tämmöiseksi se maailman on nykyään mennyt...


Luontohavainto laturetkeltä:

Ensin en huomioinut näitä lainkaan ja meni tovi ennen kuin "älysin", että tässähän on kyseessä erikoinen luonnonilmiö. Tuuli on pyörittänyt nämä paakut. Ne eivät ole tippuneet mistään, sillä niitä on myös keskellä peltoja.

Näitä samoja pallukoita löytyi myös omalta pihaltani. Liikesuunta on ollut kuvassa oikealta vasemmalle (tuuli on tässä kohtaa aina sieltä suunnasta).

Alla on epätasainen kivikova hanki, jonka korkeammat kohdat ovat jäätyneet lasimaisiksi.  Hanki on muodostunut lämpimän suojasään, sitä seuranneen kovan vesisateen ja sen jälkeen olleen reilun pakkasen avulla. Sitten satoi kevyttä hienoa pakkalunta. Tämän jälkeen oli erittäin kovaa tuulta yöllä. Aamulla lumelle oli ilmestynyt pallukoita. Tuuli on siis pyörittänyt pieniä lumipalloja vitilumesta. Olisipa ollut mielenkiintoistä nähdä miten pallukat pyörivät.

YouTubesta löytyy paljon videoita, joissa lumipallot pyörivät itsestään, mutta se tapahtuu aina alamäkeen, ei tasaisella. Tai videoissa on kuvattu vain lopputulosta eli sitä kun pallot ovat "valmiit" eivätkä enää ole pyörivässä liikkeessä.

Lumipallon pyörimisen voi vielä jotenkin ymmärtää, mutta tämä on vielä kertaluokkaa ihmeellisempää: itsestään liikkuvat kivet.

Lukeminen kannattaa aina 3

23.Kuka ei kuulu joukkoon? Velipuoli, isoisä, kummisetä, anoppi, eno, lanko ja sulhanen.

Jos sinulla on pääkopassasi joutoaikaa, käytä se pulmia ratkomalla. Pulmia ei tarvitse keksiä itse, kun käytät apuna Pulmakirjaa.

66. Miehet olivat erittäin pitkällä ja vaarallisella matkalla. He saapuivat perille merelle, jossa ei ollut lainkaan vetttä. Mitkä olivat miesten nimet?

Kirjassa on yhteensä 100 helppoa, hankalaa ja vaikeaa pulmaa. Sopii hyvin myös henkilöille, jotka eivät pidä matematiikasta. Suurimmassa osassa pulmia ei tarvita matematiikkaa lainkaan, ja niissä muutamassa jossa tarvitaan, selvitään peruslaskutoimituksilla. Kirjan lopusta löytyvät vastaukset kaikkiin pulmiin, myös edellä olleisiin esimerkkeihin.

Pulmakirjan voi ostaa Reunan kirjakaupasta Myllykoskelta, sekä tietysti kaikista hyvin varustetuista kirjakaupoista kautta maan.