Se ei vaan käy

Lapilahden linnut kertoivat laulussan ruohonleikkuristani: "Se ei käy, se ei kertakaikkiaan käy, kun se ei käy niin se ei käy. Mitä sitä kiertelemään ja kaartelemaan, kun se ei käy niin se EI KÄY."

Ajettava Parter 1292 kävi välillä hyvin, välillä pätkien ja lopulta se sammui kokonaan, lähtien hetken päästä uudestaan käytiin ilman mitään ongelmia. Oireiden perusteella sähkövika. Yritin ensin kaikesta huolimatta helpommalla tavalla, eli vaihdoin tulpan ja putsarit, jotka olivat aivan tukkeessa. Ei vaikutusta toimintaan. Tarkistin kipinän. Kipinä oli ok.

Huomasin sattumalta, että käyntihäiriön ilmetessä se lakkaa kun kytkimen (=jalalla painettava vaihdelaation kytkin) painaa pohjaan. Tämä efekti toimi myös vehkeen ollessa paikallaan ja tyhjäkäynnillä. Vika ei siis voinut olla kaasuttimessa, koska niin pieni tehontarpeen lisäys ei kertakaikkiaan voinut sammuttaa moottoria. Moottorina leikkurissa on Briggs & Stratton joka on tunnettu pomminkestävästä idiottivarmasta toiminnasta. Se on siis sähkövika.

Leikkurin kytkentäkaavio. Systeemissä on kolme turvakytkintä: 1 jalkakytkimen kytkin, 2 leikkuuterän kytkin ja 3 istuimen kytkin. Normaali toiminta on se, että moottori sammuu jos istuimelta nousee pois. Moottori ei starttaa jos jalkakytkin ei ole pohjaan painettuna tai leikkuri on päällä. Näin siis normaalisti. Nyt kone starttasi mutta sammui kun jalkakytkimen nosti ylös. Normaalisti kun moottori käy, jalkakytkimellä ei ole mitään merkitystä käynnissä pysymiseen.

Yllä on starttikytkentä, joka on helppo. Kun kytkin 1. on pohjassa ja leikkuri 2. ei ole päällä ja virtalukko on srtat-start asennossa solenoidi saa jännitteen. Tähän asti selvä.

Ratkaisin ensin ongelman ohittamalla kytkimen 1. Eli oikosuljin kytkimen 1. starttijohdot, jolloin starttaus onnistui aina eikä kytkinpolkimen nostaminen vaikuttanut käytiin. Moottori kävi erinomaisen tasaisesti. Tämä toimi puolen pihan verran ja sitten moottori sammui, eikä lähtenyt käytiin vaikka kuinka yritti.

Mittasin magneetosta tulevan sammutusjohdon ja vastusmittaus paljasti, että se on maissa kaiken aikaa. Johdoissa ei näy päälle päin mitään ja kaikki turvakykimet toimivat kuten pitää kun ne on irrotettu piiristä ja ne mittaa irrallaan. Onko kykimien asennoilla väliä? Edesmennyt porakoneeni toimi vain ylösalasin. Esim. kytkin 2 on ylösalaisin koneen alla ja sinne pääsee nupin ja kotelon välisestä puolen millimetrin raosta teoriassa kaikki alta lentävä moska sisälle. Vaikea tarkistaa, sillä osaa ei voi avata rikkomatta sitä. Umpikuja?

Mittasin magneeton sammutusliittimen ja rungon välisen resistanssin ja se oli tasan 0 Ohm. Magneetto oli itse maissa.

Magneetto/puola on tasan yhtä palaa, joten sille ei voi mitään.  Uusi magneetto 65 euroa. Mittasin sammutusliitimen ja rungon välisen resistanssin. Ääretön kun sen pitää ollakin. Mittasin saman myös uudestaan vanhasta magneetosta (joka on siis yllä kuvassa) ja kas: ääretön resistanssi. Magneetossa oli siis viallinen käämi, joka meni oikosulkuun runkoon satunnaisesti ja ilmeisesti vasta sitten kun osa lämpeni tarpeeksi.

Uusi magneetto paikalleen ja moottori lähti käyntiin. Kaikki meni ok, siihen asti kunnes piti käynnistää leikkuri. Terän päälle kytkeminen sammutti moottorin. Ei ole totta, mutta oli silti.

 

Yllä käyntiasennon kytkentä. Selvääkin selvempi. Laturilta virtalukon ja sulakkeen kautta akuun. Virtamittaria ei tässä malissa ole. Moottorin käynnissä pysyminen ei siis ole lainkaan riippuvainen akusta, virtalukosta, sulakkeesta tai laturista. Magneetto on täysin omavoimainen ja moottorin pyöriessä se antaa sytytysvirtaa. Jo on ihme miksi tämä ei toimi. Purkasin virtalukon. Ladassa hajosi virtalukon pohja ja se aiheutti täysin käsittämättömiä oireita. Tämän vehkeen virtalukossa oli tasan yksi osa, pyöreä kontaktiosa, joka oli ehjä. Vika ei ollut virtalukossa.

 

Yllä on sammutuskytkentä, ja se vaatii jo hieman enemmän pohdintaa. Moottori sammutetaan maadoittamalla magneeton puola. Maadoitus tapahtuu joko virtalukon kautta tai turvakykinpiirin kautta. Virtalukko on ok, joten vian on otava kytkimien 1. 2. ja 3. ketjussa. Kytkin 3. on selvä. Kun istuimelta nousee ylös, kytkin maadoittaa piirin. Näin myös tapahtuu, eli tämä on selvä. 

Miksi kytkimet 1. ja 2. ovat sammutuspiirissä sarjassa? Kun startatessa painetaan jalkakytkintä, sytytyspiiri kytkeytyy ja sammutuspiiri katkaistaan. Tätä en ole käytännössä itse huomannut, sillä olen 178 cm pitkä ja yletyn painamaan jalalla poljinta, joka on melko jäykkä. 

Hahaa! Sammutuspiiri katkaistaan sen takia, että lyhyt henkilö, joka kurkottaessaan painamaan poljinta, startatessa samalla keventää istuinta ja mahdollisesti vapauttaa kytkimen 3. Tämä estäisi moottoria käynnistymästä. Tässä syy miksi moottori sammuu kun jalkakytkimen nosti ylös. Katkaistu sammutuspiiri kytkeytyi silloin toimintaan.

Seuraavaksi kävi niin, että moottori sammui kun leikkurin käyttövivun laittoi päälle eli samalla kun kytkin 2. kykeytyy päälle. Aina vaan menee ufommaksi. Tarkistin kolmannen kerran kytkimen 3. toiminnan. Se toimii kuten pitää. Se toimii kuten pitää vaikka sitä ravistelee. Se toimii kuten pitää, vaikka sitä puristaa. Se toimii vaikka sitä naputtelee. Ei auta itku eikä kiroilu. Urakka on pakko jättää tältä illalta kesken, sillä hyttysiä on aivan mielettömän paljon ja kaikki aika menee niitä huitoessa.

Puran kaikki johdotukset. Yllä kuvassa noin 1/3 johtohässäkästä, joka on saatu pois suojaputkesta ja kiinnikkeistä. Loput roikkuvat kuvassa näkyvän runkolevyn takana. Irrotin kaikki liittimet mitkä irti lähtivät. Tarkistin kaikki johdot yksitellen eristevauroita etsien. Mitään ei löydy. Kaikki kunnossa, paitsi että sammutuspiiri on itsepintaisesti kaiken aikaa maissa. 

Maadoitus/miinus johdot on kytketty runkoon kahdessa eri pisteessä. Ensimmäisen irrotus ei vaikuta mitään. Sammutuspiiri on yhä maissa. Toisen liittimen irrotus, joka löytyi piilotettuna oikean takalokasuojan sisäpuolen juuresta, irrottaa myös sammutuspiirin rungosta. Koska kaikki johdot "leijuvat" nyt ilmassa vian on pakko olla johdoissa.

Tässä kohtaa moni olisi jo ostanut uuden koneen, mutta minä en luovuta. Eihän tässä ole vasta mennyt kuin neljä iltaa ihmetellessä. Lopulta sitten mittasin istuinkytkimen liittimen kannan kontaktien välisen resistanssin. Bingo! Vastus on 10 Ohm, vaikka sen pitäisi olla ääretön. Abico-mallisessa kannassa on keskellä tappi. Väkivaltaa käyttäen se lähtee irti ja sisältä paljastuu tämä:

Tämä tässä yllä on syyllinen, joka on vedetty väkisin ulos ylemmässä kuvassa olevasta istuinkytkimen liittimen kantaosasta.

 

Tämä jousiväkänen oikosulki istuinkytkimeen menvät johdot silloin sun tällöin. Mikä jousen tarkoitus on? Ilmeisesti se vaan lukitsee abicot paikalleen pesäänsä. Tämä osa liikahtaa joka kerta kun istuimelle istutaan ja siitä poistuttaan tai kun ajetaan töyssyn yli, eli jousi on hiertänyt ohutta muovia molemmilta reunoilta (näkyy ylemmässä kuvassa)  ja lopulta saavutti metalliset kontaktipinnat. Tämä ei löytynyt heti siksi, että itse kykintä mitattaessa tämä liitin pitää irrottaa, jotta kytkimeen pääsee käsiksi. Kuka sitä kantaa tutkii kun kytkintä ollaan mittaamassa. Olen aika monta tuhatta liitintä ja niiden vastakappaletta elämäni aikana kasannut ja purkanut, mutta tämän jousen näin nyt ensimmäistä kertaa. Sitä paitsi tämä on päälle päin täysin viattoman näköinen osa, toisin kuin istuinkytkin, joka nitisee ja natisee penkin alla olevassa jousikiinnitteisessä levy-prikka-hässäkässä.

Entä miten leikkuuterän kytkeminen sammutti koneen. Kas kun jäykkää vipua pitää nostaa ylöspäin istuimella istuen, se liikutti samalla myös tätä liittimen kantaa ja aiheutti oikosulun. Sattumalta juuri näin tapahtui. Kuten sammutuspiirin kytkentäkaaviosta näkyy, leikkurikytkimen eli kytkin 2:n kytkeminen estää starttauksen ja sen lisäksi sulkee sammutuspiirin, mutta ei itsessään sammuta moottoria. Siihen vaaditaan aina istuinkytkimen eli kytkimen 3. sulkeutuminen.

Magneeton vika oli täysin erillinen vika.  Käyntihäiriöitä on ollut jo viime kesänä. Oliko magneeton rikkonut se, että maadoituspiiri on pätkinyt käyntiä vaikka kuinka kauan ja rasittanut magneeton toimintaa. Sen tietävät vain Briggs & Strattonin inssit.

Arvoisat lukijat. Kuten huomasitte tätä lukiessanne, minulla on siis muutakin elämää kuin pelkkää suunnistusta!

Viikko 26/2015

Yhteenveto viikon arki-illoista:
Maanantaina Rajakalliolla Retro-Rastit ratamestarina järjestelytehtävissä.
Tiistaina Kouvolan Sanomien iltarastit Mäyränmäellä A-rata (6.1 km)  ja sen jälkeen Rajakallion rastien haku pois pyörällä (15 km) ja kävellen (3 km).
Keskiviikkona Keskilaakso Rastit Kaasulinjalla eli Keltakankaalla. A-rata (6,4 km)
Torstaina Kymen kuntorastit Kirkkojärjen koululla A-rata (4,7 km).
Perjantaina pyörällä töihin (2 x 12 km) ja samalla Korialla sprinttiratojen ajelua pyörällä (8 km).

Tässä torstainen kartta reitteineen:

Marinmetsä (C) Kaakon Rasti

Onneksi pääsin töistä vähän myöhemmin ja onneksi jouduin ajamaan Kouvolasta kilometriä vaille Rantahakaan koko matkan nippa nappa 80 km/h. Venäläinen rekka veti letkaa, jossa kaksi ensimmäistä henkilöautoa ei edes yrittänyt ohittaa vaikka paikkoja olisi ollut. Vastaan tuli liki koko matkan jopa kilometrien mittaisia jonoja, joten ohi ei päässyt. Miksi onneksi? Se selviää rastivälillä 13-14.

Kaksijakoinen rata ja suoritus. Alku oli liki naurettavan helppoa ja melkeinpä polkusuunnistusta. Ensimmäinen mietintää vaatinut rasti oli nro 8. Se oli iso kivi ja maastossa oli samassa kohtaa puolen tusinaa ihan jumalattoman kokoisia lohkareita. Kaikkihan ne piti tietty tarkistaa. 13 oli jyrkänne ja siinä hidasteli hieman liikaa.

13-14 väli oli jo hieman työläämpi ja tien ylityksen jälkeen tuli se "onneksi". Nokkosta, vattua, horsmaa ja ties mitä oli yli kainaloiden. Joku siitä oli uran tehnyt ja siitä menin minäkin. Menemättä olisi jäänyt ilman valmiiksi tallottua pohjaa, sillä paidassa oli vain lyhyet hihat. Hieman nipisteli sääriä. 14 oli iso kivi keskellä valkoista. Todella metka paikka hahmotettavaksi, sillä metsä oli suoriin riveihin pellolle 20 vuotta sitten istutettuja koivuja. Okei - puita siinä kasvaa eli metsää se on, vaikka aluskasvillisuus ei ollut kunttaa vaan metristä heinää ja muuta koiranputkea. Loppujen lopuksi ei niin hidas väliaikojen perusteella vaikka pusikossa rämpiessä matelulta tuntui.

Lopputuloksissa kolmas, eli yllättävän hyvin. Rastiväliajat eivät ole mitenkään erinomaiset, joka välillä löytyy nopeampia. Sijoitukselle tekee plussaa se, että ei tee isoja pummeja. Voitin jopa Petri K:n 10 sekunnilla, jota voidaan pitää varsin merkittävänä päänahkana.

Louna Jukola

Niin kävi veljesten askelten töminä Paimion tantereella kuin vauhko sonnilauma olisi tuntojaan koitellut. Kallein isiemme maa soi taas veljeksille oivan näyttämön vertailla taitojaan ja kestävyyttään. 

Läpi suviyön taittui matka kallioilla ja soilla. Parhaimmat sieltä taidokkaasti reittinsä mainiosti löysivät. Mutta satojen ja tuhansien veljesten ilo ei syntynyt ajasta vaan paikasta olla mukana muiden kanssa rehdisti kilvoittelemassa.

Jukka Sakki







Louna-Jukola on takana. Itse otin hien pintaan heti Venlojen startin jälkeen. Katsoimme sen kotona ja sitten starttasimme kohti Varsinais-Suomea. Näin siis teoriassa. Auto ei lähtenyt käyntiin. Puoli tuntia laturi- ja apukaapelisulkeisia, ja sitten kun auto saatiin käyntiin, paita oli jo läpimärkä. Tankki oli myös melkein tyhjä. En uskaltanut sammuttaa autoa edes tankatessa Pukaron Paronilla ja loppumatka painettiin ilman taukoja yhtä soittoa. Radio ei tietenkään suostunut yhteistyöhön, joten emme kuunnelleet suunnistusta vaan ensin Entisten Nuorten sävellahjaa ja sitten kun se hävisi, niin jotain NovaX-tyyppistä teinijumputushössötystä.

Tavarat kuljetimme nokkakärryllä pysäköintialueelta jonnekin. Meillä oli printattu kartta teltta-alueesta jonka nurkkaan olin raapustanut telttapaikan numeron, joka oli C jotain. Sitä takkia ei löytynyt mistään, sitä jossa oli se tasku, jossa oli se tettalappu. Seurasimme ihmisvirtaa. Vasemmalle jäi kisakeskusareena ja teltta-alue oli kuulemma moottoritien toisella puolella. Sinne sitten suunta. Kaupan pihan läpi ja sillan yli ja eteenpäin. Ei näkynyt kylttejä, jotka olisivat osoittaneet suuntaa teltta-alueelle. Koulumajoitus 1 oli vasemmalla. Ei sinne. Koulumajoitus 2 - ei sinne. Vip/Media ei myöskään ole meitä varten. Väki tiellä vähenee ja sitten näin ison kyltin taustan. "Tuon täytyy olla teltta-alueen opaste." Nokkakärry parkkiin ja juoksin katsomaan mitä kyltissä luki: "PYTTIPANNU 9 €".

Kenenkään kännykkä ei saanut yhteyttä mihinkään. Pysäytin yhden pariskunnan, jolla näkyi olevan käsissään kisaohjelma. Siitä tutkittiin alue karttaa ja löysimme itsemme täältä:

Sininen iso täppä on paikka, jossa pääsimme kartalle. Pienen siniset täpät ovat reitti sinne. Kuvan alareunassa ne täpät, joita tarvittiin parkkipaikalta tämän kuvan reunaan pääsemiseen. Vihreät ovat tasaista tietä kohti telttapaikkaa, ja punaiset ovat kiroilua ja kamojen raahausta läpi kanervikon kohti telttapaikkaa joka on musta täplä. Oma vika, olisi pitänyt ottaa kartasta useampia kopioita joka taskuun.

Startin tunnelmia:

Vasemmalla kärki, sitten kovaa kyytiä, kolmannessa loppupään veteraanisarjalaisia ja viimeisessä kuvassa pelle taapertaa kohti K-pistettä. Anteeksi kauhean paljon. Anteeksi anteeksi. En voi sille mitään, että en vaan ymmärrä mitä hauskaa on herrassa nimeltä Jehtro Rostedt. Hän ei ole hauska. Hän on ehkä bisnesmies, mutta muuten hän on pelle. Anteeksi. Hän ei ole pelle. Pelle on oikeasti hauska ja pelle-termille on olemassa tarkat määritteet, jotka löytyvät esim. täältä. Olisi edes yrittänyt suunnistaa - mutta ei. Kun Rostedt osallistuu uintikilpailuihin hän hyppää altaan pohjaan ja jää sinne makaamaan eikä edes yritä liikutella raajoja? Hah haa...

Tekniikka kehittyy. Se kehityy liikaa. Alla on kuva screeneistä.

Vasemmalla on se näyttö, jossa maastosta tulevat kuvat ja gps:t pyörivät. Karttakuvan valkoinen oli niin kirkas, että sitä oli vaikea katsoa (tässä kuvassa kamera on tietysti ylivalottanut näytön kohdan). Sama ongelma toisessa isossa näytössä. Luulen, että teknikoilla oli jäänyt päälle asetukset, joita käytetään suorassa auringonpaisteessa. Watteja löytyy, kyllä me se uskotaan mutta vähempikin riittää.

Ja se oikeanpuoleinen "pikkunäyttö". Se oli suunnilleen tällaista:

#Aivan ¤ ok, mutta jaksanko 7-12 katsoa, ..ei tiedä %% / zoom.netfic/.com vapr-4

¤I will go to forest now. Should run around 20-25km. Check out @JukolanViesti or http://jukola.com 

@Nyt metsässä "Världens bästa Karlsson" runrunrurnrun -4/## @ ok, but relay run

"Bisnestriathlonin maalisuora aukeaa. Illaksi @JukolanViesti'n avaukseen. #triathlon //

Tarviiko moiseen 6 m² kokoista näyttöä paraatipaikalle? Vastaan itse: Ei tarvi. Nämä välimerkkisulkeiset jokainen joka haluaa voi lukea omasta päätelaitteestaan ja tähän näyttöön uhratut resurssit voidaan käyttää muuhun, esim parempaan muusiin.

Ostin muusi ja jauhelihapihvi -annoksen. Muusi oli jauheesta tehtyä ja suoraan sanottuna aika onnetonta. Jauhelihapihvit olivat kylmiä ja jos näin tiukkaan puristettuja tallukanpohjia yrittää etsiä eineshyllystä, niin aika monta Salea ja Siwaa saa käydä läpi. Elämäni kamalimmat jauhemitkälie-pihvit. Raaste oli ok ja palvelu pelasi muuten. Mitä se tarkoittaa se 'HK' on, joka oli painettu vähän joka paikkaan sinne ruokaosaston seinille?

Muistuipa mieleen sellainen, että joku haukkui Suunnistus.netin Pesupaikalla ennakkoon teltta-alueen. Syynä se, että vieressä menee moottoritie ja sen melu häiritsee nukkumista. Ei häirinnyt. Kuuntelin koko yön miten loka-auto tyhjensi bajamajoja. RYYYST GURL GLUMS RYYYST. PIIP PIIP PIIP (auto peruuttaa seuraavan kopin kohdalle).

Jukolassa kunnioitetaan perinteitä, joka on erittäin hieno juttu. Kehitys silti kehittyy ja muutoksia perinteisiin tulee. Karttojenjakoviritelmästä, jossa tarvittiin 100 taljaa, vaijereita ja nostureita, on päästy eroon todella paljon sutjakampaan ja yksinkertaisempaan menetelmään. Veikkaan, että seuraava, joka poistetaan on majoitusalueen "katujen" nimet. Ne viittaavan Seitsemään veljekseen, mutta turhaan. Jos olit teltta-alueella, muistatko millä "kadulla" olit majoittuneena? Minä muistan ja muistan myös millä "kadulla" bajamajat olivat. Huomasitko edes katujen nimikylttejä?

Oma suunnistus meni hyvin. Ei pummeja, pari väärää uraa ja pari väärää hajontaa, mutta olin hereillä ja sain tilanteen heti haltuun. Uran sivussa juokseminen saattoi jopa olla nopeampaa kuin urassa. Reilusti alle tavoiteajan ja kun kiri irtosi hyvin, niin olen tyytyväinen.

Juniori laitettiin kovaan joukkueeseen ja vielä kakkososuudelle. Kyllä jännitti, mutta tuloksena oli huippusuoritus. Sijoitus osuudella 260/1719. Paras rastiväli 18/572. Eikä isompia kömmejä. Vähänkö olen ylpeä.

Juniori näytti myös, että Kouvolan Suunnistajat on huomattu muualla. Loppusuoralla hän pisti tallan pohjaan ja ohitti Ounasvaaran Hiihtoseuran edustajan. Katsomosta kuului ounasvaaralaisen kannustus: "Älä nyt päästä jotain Perkeleen Kouvolaa ohi!"

Luumäki Rastit 7.6.

Tässä koko suoritus:

Nivatinsuo (c) Luumäen Rasti

Matka oli 7.4 km, aikaa meni 1.11.00 ja todellinen juostu matka 9.02 km.

Kakkoselle koukkaus. Meni liikaa vasemmalle, mutta se johtui räkämäntyjä kasvavasta pusikosta eikä minusta. Juuri niitä mäntyjä, jotka on istutettu säntillisiin riveihin ja laikutettuun maaperään. En ymmärrä laikutusta. Metsä on kasvanut tuhansia vuosia Suomessa ilman laikutusta, miksi se ei kasvaisi tänäänkin. Jonkun pitäisi mennä pystykarsimaan se männikkö. Paitsi - että pystykarsinta se vasta järjenvastaista touhua onkin. Sori vaan, selluksi menevät. En tiedä mitään kartanteosta, mutta itse olisin laittanut vaaleanvihreällä koko alueen.

Maltoin mieleni ja kun mäki laski stoppasin ja funtsasin ja takaoikealle rastille. Ei iso virhe.

Tässä pahin paikka (tulosuunta kuvassa alhaalta):

Sama kartta kuin edellä. Umpivihreää ja sitäkin tieämpää. Näkyvyys oli pahimmillaan luokkaa 2 m. Puskin väkisin kohti pientä mäkeä. Ajouraa en löytänyt eikä tarkka paikka ollut tiedossa. Koska olin jääräpäisesti tullut suunnalla tiesin, että kaukana ei voi olla. Eteenpäin hissukseen mäen reunaa ja sitten sain kiinni ojan yli menevästä polusta. Siitä 10 m takaisin rastille. En tiedä mikä olisi ollut parempi tapa löytää tämä rasti. Ei oikealta eikä vasemmalta tarjottu mitään.

Ihmettelin miksi hyttyset eivät härinneet minua kun istuin kisavermeet päällä reppujakkaran päällä ja odotin ajan kuluvan. Syy selvisi. Se oli se hikinauha, joka etsimisen jälkeen löytyi repun pohjalta. Se oli vielä ihanan lämmin ja kostea eilisen urakan jäljiltä. Tiedoksi vaan, että tällä hetkellä se tärkeä rinkula on pesukoneessa. Huomisilla yökuntsareilla minua ei siis pysty peesaamaan ainakaan hajun perusteella.

 

6.6. Rakas-rastit

Moni varmaan luuli, että olimme Saimaan alueella kun olimme Taipalsaaren Pakkalassa. Emme olleet. Olimme keskellä minun epämukavuusaluettani. Numerolappu sen tekee - ei voi minkään.

Nyt kävi taas hyvä tuuri ja kartta oli lokerosta otettaessa heti oikein päin ja kolmio osui oitis silmään, niin pääsin saman tien suunnistustetävän kimppuun.

Ote kartasta Pakkala itäinen (c) Raja-Karjalan Suunnistajat ry

Alku meni varsin hyvin. 7-8 -välillä luulin isoa ajouraa karttaan merkityksi tieksi. Siitä tuli 2 min miinusta. 10-11- välillä näin kyllä nenät ja olin mielestäni keskimmäisen päällä. Koska ei lippu jatkoin eteenpäin ja sitten meni ohi. Lippu olikin selvästi alempana kuin oletin ja nopeasti takasin. ½ minuuttia miinusta.

Vaikka olisi mennyt ilman virheitä, ei sijoitus olisi parantunut. Mitä maastoon tulee, niin oikein mukava. Juuri sellainen josta pidän. Supat on vaan niin mukavia.

Lähtökasinaan mennessä pisti loggerin käyntiin ja samalla keksin, että minun ei tarvitse lähtöhetkellä painaa siihen lainkaan waypointtia. Mihän tiedän lähtöaikani sekunnin tarkkuudella. Se oli 12.05.00. Näin se näkyy myös gpx-tiedostossa. 09.04.59 nopeus oli nollassa, mutta tasan sekunnilleen 09.05.00 se oli suurempi kuin 0. Härveliä varten "alkuhötön" poisto onnistui siis kivuttomasti. Kolmen tunnin ero tuntilukemassa selittyy sillä, että gps-vekottimien kello ei ole Suomen aikavyöhykkeellä.

Loppuverryttelynä oli kolmen tunnin painiminen kotona ruohonleikkurin kanssa. Käy, ei käy, käy, ei käy. Onko vika magneetossa? Sitäpä ei kotikonstein selvitä, sillä koko hoito valettu epoksiin eikä siihen pääse mitenkään käsiksi.

Kesäkuu alkoi

Kuten Anni-Maija Fincke on omassa postauksessaan (=suom. blogikirjoituksessaan) havainnut ja kertonut, kirjoittaminen ei voi odottaa inspiraatiota. On vain alettava työhön. Minä en ole odottanut inspiraatiota. En ole ehtinyt, syystä että; päälle ovat painaneet kolmen tapahtuman ratamestarointi ja järjestelytehtävät. Nurmikko kasvaa niin, että sitä pitää leikata joka toinen päivä. Piharakennusprojekti piti saada harjakorkeuteen poutasäällä (viime aikoina joka päivä on satanut). Ja oli tässä monta muuta pikkuhommaa, jotka oli pakko hoitaa. Ihmisellä on siis myös muuta elämää kuin suunnistus. O'on!

Sulento 3.6. Keskilaakso Rastit

Pala karatasta Sulento.

Reittihävelissä on varsin mukavasti piirroksia. Tärkeintähän on, että löytyisi reittejä, jotka poikkeavat omista reiteistä ja että loppuajat pyörisivät suurinpiirtein samoissa lukemissa. Huiput menee niin lujaa, että heidän viivasuoriin viivoihinsa ei paljon ole vertailemista.

15-16 välille en keksinyt mitään muuta kuin suoraan mäen yli. Ja sitten väkisin vihreän läpi. Se meinasi lipsahtaa liikaa alas, mutta onneksi tajusin heti kiivetä takaisin ylemmäs ja kovalle pohjalle. Turhaa kiemurtelua silti kaikki. Paras ratkaisu olisi ollut se, jonka Tommi S kertoi parkkipaikalla ja joka löytyy myös härvelistä (kuvassa sininen viiva). Ensin pieni pätkä vastakkaiseen suuntaan tielle, ja sitä myöden melkein rastille saakka.


Utti 4.6. KS iltarastit

Pala kartasta Kärmeskallio.

Mitäs sanotte 10-11 ratkaisustani? Taktiikkani oli Utissa ihan alusta alkaen käyttää tietoisesti niin paljon polkua ja tietä kuin mahdollisesti. Edellisinä päivinä pusikoissa on rymytty ihan tarpeeksi. Suon keskellä menee viistosti joku polun tapainen, mutta edellinen suo, jonka yli rämmin oli pursua pullollaan yli polven korkeudelta. Tein isosta kierrosta päätöksen jo 4-5 väliä juostessani. Jos en osu polulle, suo on iso urakka. Väliajoista näkee, että kierto kannatti. Aikaa meni 10.17 joka on nopein eli paras aika tällä välillä. Olin siis suunnistaja, joka käytti vähiten aikaa tällä välillä. Kaikki muut olivat minua hitaampia tällä välillä. Kukaa ei ollut minua nopeampi 10-11 välillä. Päihitin toiset suunnistajat tällä rastivälillä. Minä olin paras. Voitin jopa Eerik S:n 14 sekunnilla 10-11 välillä. Eerik oli siis koko F-radan nopein ja tällä välillä toinen. En tiedä mistä hän meni, mutta eihän sillä ole väliä kun aika se on mikä ratkaisee.