Moni varmaan luuli, että olimme Saimaan alueella kun olimme Taipalsaaren Pakkalassa. Emme olleet. Olimme keskellä minun epämukavuusaluettani. Numerolappu sen tekee - ei voi minkään.
Nyt kävi taas hyvä tuuri ja kartta oli lokerosta otettaessa heti oikein päin ja kolmio osui oitis silmään, niin pääsin saman tien suunnistustetävän kimppuun.
Ote kartasta Pakkala itäinen (c) Raja-Karjalan Suunnistajat ry
Alku meni varsin hyvin. 7-8 -välillä luulin isoa ajouraa karttaan merkityksi tieksi. Siitä tuli 2 min miinusta. 10-11- välillä näin kyllä nenät ja olin mielestäni keskimmäisen päällä. Koska ei lippu jatkoin eteenpäin ja sitten meni ohi. Lippu olikin selvästi alempana kuin oletin ja nopeasti takasin. ½ minuuttia miinusta.
Vaikka olisi mennyt ilman virheitä, ei sijoitus olisi parantunut. Mitä maastoon tulee, niin oikein mukava. Juuri sellainen josta pidän. Supat on vaan niin mukavia.
Lähtökasinaan mennessä pisti loggerin käyntiin ja samalla keksin, että minun ei tarvitse lähtöhetkellä painaa siihen lainkaan waypointtia. Mihän tiedän lähtöaikani sekunnin tarkkuudella. Se oli 12.05.00. Näin se näkyy myös gpx-tiedostossa. 09.04.59 nopeus oli nollassa, mutta tasan sekunnilleen 09.05.00 se oli suurempi kuin 0. Härveliä varten "alkuhötön" poisto onnistui siis kivuttomasti. Kolmen tunnin ero tuntilukemassa selittyy sillä, että gps-vekottimien kello ei ole Suomen aikavyöhykkeellä.
Loppuverryttelynä oli kolmen tunnin painiminen kotona ruohonleikkurin kanssa. Käy, ei käy, käy, ei käy. Onko vika magneetossa? Sitäpä ei kotikonstein selvitä, sillä koko hoito valettu epoksiin eikä siihen pääse mitenkään käsiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti