Loppuraportti 2018

Olen perinteisesti kirjoittanut vuodesta yhteenvedon ja niin teen tälläkin kertaa. Tällä ns. loppuraportilla ei ole mitään suurempia urheilullisia tarkoitusperiä tai tavoitteita. Puhtaasti omasta mielenkiinnosta ynnään tiedot samaan läjään.


Tilastoja

Lyön tiskiin ensin tilastot eli tunnin ja kilometrit. Sen jälkeen kun hankin gps-kellon olen liikkunut aina sen kanssa ja kirjannut suoritukset muistiin. Liikkumiseni ja harjoitteluni ei ole mitenkään tieteellistä tai järjestelmällistä. Kerään tilastoa ihan omaksi iloksi. Tämä oli kolmas vuosi kun olen mitannut kaikki urheilusuoritukseni, joten on mielenkiintoista verrata vuosia toisiinsa.

Suunnistusta 105 kpl, juostu 648 km, ratapituus 546 km, aikana 90 tuntia 50 min.
Hiihtoa 906 km, aina 80 tuntia 1 min.(hiihtokausi vaihtuu "juhannuksena" eli loppuvuoden 2018 hiihdot kirjaan vuodelle 2019.
Pyöräilyä  408 km, aikaa en mitannut.
Juoksua 212 km, aikaa en mitannut.

Suunnistusta oli 38% enemmän kuin edellisenä vuonna ja se johtui siitä, että en ollut niin paljon kipeänä kuin vuonna 2017.

Kilometrin pitävät melko tarkkaan paikkansa. Varsinkin juostessa ja pyöräillessä minun pitää vähän väliä pysähtyä ihmettelemään kaikenlaisia asioita pantillisesta tölkistä leikkuupuimuriin. Monta kertaa kello on käynyt kaiken aikaa, vaikka olen seisoskellut paikoillani ja syönyt mustikoita. Tämän vuoksi en ole kirjannut juoksun ja pyöräilyn aikoja.
Huomasin että Suunnon kellossa on pyöräilymoodissa asetuksissa automaattinen pause-toiminto. Eli kun ajaminen pysähtyy tietyn pituiseksi ajaksi, ajanotto menee pauselle automaattisesti. Tulevana vuonna kirjaa käytetyt ajat kaikista lajeista.


Tavoitteita

En asettanut mitään fyysisiä tavoitteita vuodelle 2018. Viimeisin tavoite on ollut etunojapunneruksiin liittyvä, ja se ei onnistunut.

Luontopolkutavoite vuodelle oli asetettu ja sen sain toteutettua. Tästä on kattavasti kerrottu blogissani.

Ja sitten on tämä vakiojuttu: Värälän juoksu. En päässyt sinne. Olin juuri sinä lauantaina kipeä. Katsellessani seinäkalenteria - aivan, minulla on seinäkalenteri, koska olen yli 50-vuotias - en voinut olla nauramatta. Juuri se päivä kun Värälän juoksu oli merkitty kalenteriin, kurkku oli liian kipeä.


Muita toteutumia

Vakiokisat eli Jukola ja Anjalan liiton mestaruuskisat. Lisenssiä en ostanut, eli en käynyt kilpailuissa joissa sellainen vaaditaan. Tunturisuunnistuksessa ja Raatojuoksussa kävin ja niistäkinkin on omat juttunsa. Exrteme Run on koettu ja myös siitä on oma juttunsa.

Tässähän se sitten oli. Ei uutta auringon alla.


Taito

Tätä on vaikea arvioida. Olen yrittänyt panostaa huolellisuuteen. Koska juoksuvauhti ei näillä nykyisillä tavoillani liikkua kehity mihinkään, yritän suunnistaa paremmin. Yhtään virheetöntä suoritusta en kauden aikana onnistunut tekemään, vaikka pari kertaa se oli lähellä. Luulin, että olen päässyt eroon täydellisistä sekoiluista, mutta sitten iski tämä. Eli putosin takaisin maanpinnalle.

Alla on Excelin tuottama kaavio eräästä vuoden 2018 "muuttujasta". X-akselilla on tapahtumien järjestysluku ja Y-akselilla on %-asteikko. Koeta keksiä, mitä %:lla on mitattu.

Prosentti kertoo paljonko olen juossut ylimääräistä matkaa verrattuna ilmoitettuun ratapituuteen. 

Alkukaudella on korttelisuunnistusta, jossa tulee isoja kiertoja ja siksi juostu matka on suhteessa pidempi. Normaali ylimäärisen matkan määrä kesällä on noin 15%. Jostain syystä loppukaudella turha juoksentelu lisääntyy. En keksinyt tähän mitään syytä. Herpaantuuko ote, vai tapahtuuko maastoissa tai radoissa jotain?

Pienin ylitys oli 14.8. iltarasteilla Mankissa (punainen nuoli), jossa onnistuin juoksemaan koko reitin läpi ns. viivaa myöden. Edellisen päivän 32% piikki ylöspäin on Anjalan liiton kisat Korvenkankaalla, jossa oli yksi kauden vaikeimmista radoista (ja surkeimmista suorituksista). 

Fysiikka

Kuten edellä kerroin fysiikka junnaa paikallaan. Tiedän mistä se kiikastaa. Liikun liian yksipuolisesti eli harjoittelua pitäisi monipuolistaa. 'Harjoittelu' on ehkä väärä sana, ehkä pitäisi vain puhua liikkumisesta. Tämä nykyinen määrä alkaa olla maksimimäärä mihin pystyn, sillä enempää aikaa ei ole käytettävissä, tai sitten jotain muuta pitää jättää tekemättä. Jos voitan lotossa, niin saan sillä 37,5 tuntia lisää vapaa-aikaa viikkooni.

Olen voittanut lotossa. Viimeisin voitto oli 2  (kaksi) €. Kysyin neidiltä onko näin pientä voittoa edes olemassa ja hän vastasi, että on olemassa vielä pienempiäkin.

Tässä iässä huomaa sen, että kolhut paranevat aina vain hitaammin. Yli vuosi sitten telomani sormi on vielä jäykkä, vaikka venytän sitä päivittäin. Kesällä astuin metsässä naulaan, joka pisti jalkapohjassa olevaan jänteeseen. Se ei ole enää kipeä, mutta pistokohta tuntuu selvästi. Ja mitä tulee muihin vaivoihini, niin niistä kerron vain yksityisesti.


Ensi kausi   

Yritän kiivaasti keksiä sopivaa liikuntatavoitetta vuodelle 2019. Kunto- ja luontopolut on jo käyty läpi. Kouvolan pyörätiet eivät tule kyseeseen, mutta jos tiedät jonkun muun sopivan idean niin kerro. Kouvolan luonnonmuistomerkit kiinnostavat, mutta niistä ei löydy vielä riittävää tietoa järjestelmälliseen läpikäymiseen. Idean ei tarvitse olla järkevä, sillä minulle kelpaavat myös järjettömät ideat. Tieysti plussa on se, jos tavoitteessa on joku suunnistuksellinen osa. Jos et kehtaa kailottaa ideaasi kommenttina pistä se minulle sähköpostilla.

Halti kiinnostaa. Jos tiedät jonkun, joka tarvitsee patikointikaveria  Haltille niin kerro hänelle, että tässä on yksi innokas. Norjan puolelta Haltille pääsee ehkä noin päivässä, mutta se on fuskaamista. Eli Kilpisjärveltä on aikomus lähteä taputtelemaan. Rinkka on, teltta on, sadevarusteita ei vielä ole, osaan suunnistaa eli matkaseuraksi kelpaa myös suunnistustaidoton; ei ikä-, sukupuoli- tai kokorajoituksia; bensakulut puoliksi. Tarjous on voimassa toistaiseksi.

 

Suunnistuspähkinä nro 1 vastaus

Pähkinän kysymys oli täällä.

Oikea vastaus on: 12 kpl.

Radalla on ensin ns. salmiakki-hajonta ja siinä on kiinni kahden siiven perhonen. Salmiakissa itsessään on kaksi vaihtoehtoa ja samoin perhosessa. Näitä kahta voidaan kiertää usealla eri tavalla:

A:
Ensin salmiakki kokonaan ja sitten perhoset kokonaan. Tästä tulee neljä erilaista vaihtoehtoa eli 2 x 2 = 4. 

B:
Ensin puolet salmiakista ja sitten perhoset kokonaan ja lopuksi puolet salmiakista. Tästä tulee neljä erilaista vaihtoehtoa eli 2 x 2 = 4. 

C:
Ensin puolet salmiakista, sitten puolet perhosesta, sitten puolet salmiakista ja lopuksi puolet perhosesta. Tästä tulee neljä erilaista vaihtoehtoa eli 2 x 2 = 4. 

Yhteensä hajontoja on siis 4+4+4 =12 kpl

Sanallisesti tätä on melko vaikea selittää (ja ymmärtää ensilukemalla), joten alla on kuva kaikista mahdollisista vaihtoehdoista. Vastauksen piirrosta on selkeytetty alkuperäisestä tehtävästä siten, että ylimääräiset rastit on poistettu ja hämäyksen vuoksi limittäin menneet eri lenkit on piirretty selvästi erilleen toisistaan.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Onnetar valitsi oikeiden vastausten lähettäneistä voittajaksi Mika Kilpisen.

Suunnistuspähkinä nro 1

Kuvassa on henkilökohtaisen kilpailun radan hajonta. Kuinka monta erilaista hajontavaihtoehtoa radalla on?

Oikein vastanneiden kesken arvotaan naurettava kirjapalkinto. Vastaukset sähköpostilla ( ei blogin kommenttina! ) minulle joulukuun 13. päivään mennessä, niin kirja ehtii perille ennen joulua. Sähköpostiosoitteeni löytyy Kouvolan iltarastit -sivustolta ja sieltä Keskilaakso Rastit info -alasivulta.

Oikea vastaus julkaistaan noin 14. päivä joulukuuta.

Selityksen makua

Pohjustus

Olen monesti vannonut, että huonoja suorituksia en jauha, vaan keskityn pelkästään onnistuneisiin. Onnistuneen suorituksen analyysi on yhtä tärkeää kuin epäonnistuneen, ellei tärkeämpää. Tästä lupauksesta on pakko silloin tällöin lipsua. Tällä kerttaa syyt sekaisin menneeseen suoritukseen ovat suurimmalti osin tekniset.

15.11. KS Yö-kuppi Mielakassa ja B-rata. Tuttu paikka, joka on valoisalla ja pimeällä juostu monet kerrat ristiin rastiin. Polkuja on liikaa ja niitä tuijottamalla menee taatusti jossain kohtaa pieleen. Keskellä on laskettelumäki, joka on selvä maamerkki, mutta ainainen suuri kysymys on se, että kierränkö vai kiipeänkö.


Rakentelua

Olen rakentanut alla olevan kuvan mukaisen virityksen.

Yllä on Partioaitasta joskus hankittu Fenix-merkkinen lamppu. Neljä eri kirkkausasetusta ja mukana tuli myös käännettävä diffuusori (= valon hajoittava ja häikäisyn estävä linssi). Ilman diffuusoria lamppu näyttää kauas kohtuullisesti, mutta lähelle vain välttävästi. Linssin avulla lähelle näkee erinomaisesti mutta ei lainkaan kauas. Käytin tätä lamppua siis ilman linssiä ja kuten ikänäöstä kärsivät tietävät; lasien, lampun ja kartan pitää kaikkien olla tismalleen samassa linjassa, jotta karttaa on mahdollista nähdä pimeässä. Tämä toimi siis joten kuten. Fenix toimii AA-kokoisilla virtalähteillä ja käytän sitä alkaliparistoilla, koska niillä valo on kirkkaampi kuin vastaavankokoisilla akuilla.

Motonetissä sattui silmiin Berg-merkkinen otsalamppu, jossa oli valovirraksi oli ilmoitettu tasan 1000 lm ja hintaa oli alle 20 euroa. Mukana tuli jopa kaksi 18650 Li-ion kennoa, mutta ei laturia. Näissä vimpaimissa kallein komponentti valmistajalle on akku. Muiden osien laadulla voi kikkailla, mutta akun laatu on suoraan verrannollinen sen hintaan. Akkutehtaalla hihnalta tulevat kennot käyvät läpi testisyklin, jonka jälkeen ne lajitellaan hintaryhmiin. Parhaiten toimivat kennot hinnoitellaan kalleimpaan military-luokkan ja huonoiten pärjänneet joutuvat motonet/hintakaari/tokmanni-luokkaan. Minulla on ylimääräisiä kennoja kaapissani, joten en laskenut akulle mitään arvoa. Laturinkaan puute ei ole ongelma, sillä minulla on lennokkiakkujen latausta varten laite, joka osaa ladata kaikki mahdolliset ja akku- ja kennotyypit. Marssin kassalle sika säkissä.

Berg lampussa oli todella kirkas valo, mutta valaisinosaan oli laitettu munakupin muotoinen linssi ja valo paistoi pelkästään lähelle ja aivan liian kirkkaasti. Teho-asennossa kartan kohdalla näkyi pelkkä valkoinen läntti ja sen jälkeen ei metsässä näkynyt viiteen sekuntiin yhtään mitään. Ensimmäisellä kerralla oli siis pakko pitää valoa himmeämmässä asennossa.

Vaihdoin Berg lamppuun linssin tilalle miljoonalaatikosta suoran lasilevyn ja nyt valo oli lukuetäisyydellä sopiva. Yhdistin nämä kaksi lamppua samaan hihnakiinnikkeeseen. Ylempi näyttää suoraan eteen ja alempi alas kartalle ja jalkoihin.

Akut ja paristot kulkevat siis niskapuolella. Huomattavasti kätevämpi pukea päälle kuin akkuliivi. Eikä paino haittaa yhtään. Takana oleva paino tasapainottaa hyvin edessä olevia lamppuja.

Joku voi tietysti ihmetellä, miksi en osta kunnollista valaisinta, jossa on kaikki valot samassa yksikössä. Niinpä. Kyllä tämä joku geenivirhe on. En ole ainoa jolla on tämä sama tauti. Eräällä Pekalla (nimeä ei muutettu) on päässään 11 eri valoa, joista irtoaa hänen sanojensa mukaan 50 klm (kilolumenia). Muita ainakin irtosivat naurut, kun hän esitteli "majakkaansa" Anjalan Yökupissa.

Matkaan

Akut oli muistaakseni ladattu ja paristot vaihdettu uusiin. Heti 50 m jälkeen huomasin, että alempi lamppu ei pala kunnolla. Ja sitten 5 min jälkeen se käytännössä sammui kokonaan. Ilmeisesti olin heittänyt lampun suoraan kassiin edellisen viikon jäljiltä? Kartanluku oli ykkösen jälkeen tuskaa. Ylempi kaukovalolamppu ei ilman työkaluja käänny tarpeeksi alas ja sain kartasta tarkan kuvan vain kääntämällä koko viritystä käsin alaspäin. Karttaa ei pystynyt katsomaan juostessa. Kolmoselle mennessä kävi näin:

Luulin poikittain olevaa jyrkännejonoa  (ympyöity vihreällä) isoksi poluksi. Juoksin väärää polkua ja reilusti ohi. Korjasin väärään suuntaan ja laskeuduin alas mäeltä. Kun vihdoin pääsin rastille olin niin sekaisin suunnasta, että lähdin vielä väärään suuntaan. 3-4 väli selvyyden vuoksi pururadan kautta vaikka väliaikojen mukaan suoraan meneminen olisi ollut minuuttitolkulla nopeampi vaihtoehto.

Totesin, että tästä ei nyt tule mitään ja pitää ottaa iiiihan rauhallisesti. Pururadan valossa karttaa pystyi jotenkuten lukemaan myös juostessa.

Lisää ongelmia

4-5 väli (alla kuvassa vasemmalta oikealle) oli tarkoitus mennä näin: Suoraan rinteen yli ison jyrkänteen vasempaan reunaan leveää polkua hyödyntäen ja siitä pururadalle. Tiesin jyrkänteen niin isoksi, että siitä ei pääse alas.

Näin se todellisuudessä meni. Juoksin aivan liikaa oikealle. Virallinen selitys on se, että väistin rinteessä olleita puskia ja oikea selitys on se, että en tiennyt missä olin. En osunut aivan jyrkänteen päähän vaan muutaman metrin oikealle. Olisi pitänyt ottaa reilummin vasemmalle.

Pururadalla huomasin, että kompassi ei ole kädessä! Pysähdyin ja mietin, lähdenkö etsimään sitä. Matka on jo puolivälissä eikä ole mitään takeita, että löydän kompassia. Eikä ollut mitään tarkkaa muistikuvaa siitä, missä kompassi oli takuuvarmasti vielä mukana. Jatkoin matkaa niin, että vasemmassa kädessä oli pelkkä kartta. Käsi tuntui oudon kevyeltä ja alastomalta. Ja vasta pari päivää aiemmin olin hehkuttanut miten tänä kesänä ei ole vielä mennyt yhtään kompassia. Harmitti.

Kivelle joka on keskellä metsää, esim. rasti 6, piti mennä kieli keskellä suuta, että kartta pysyy oikein päin ja lähtösuunta on edes sinne päin. Yllättävän vaikeaa on kun tottunut aina tarkistamaan kompassista lähtösuunnan. Piti ottaa kaikki varman päälle. Onneksi Mielakka on sellainen maasto, että ilman kompassiakin pärjää.

Pistetilanne

Pistetilanne KS-Yökupissa on ennen viimeistä tapahtumaa niin tasainen kuin se voi olla. Näissä pisteissä on mukana 8 parhaan tapahtuman pisteet. Koska minulla on takana jo 12 Yökuppia en pysty saamaan lisää pisteitä muuten kuin sijoittumalla paremmin kuin 8:sanneksi parhaassa tapahtumassani, eli saamalla enemmän kuin 24 pistettä. Urpolla on takana vain 7 tapahtumaa eli hän saa kaikki pisteet hyväkseen, jotka saa viimeisestä tapahtumasta.

Täältä löytyy tarkempi pistetilanne: linkki. Kelaa sivua alaspäin niin näet pisteet myös tapahtumittain ja henkilöittäin eriteltynä.

Tekniikasta vielä

Motonetin lampun mukana tulleissa kennoissa on kapasiteetiksi ilmoitettu 2200 mAh. Mittasin mitä se todellisuudessa on ja kennojen oikea kapasiteetti on vain 635 mAh eli 29% ilmoitetusta. Eipä siinä mitään, tämä oli tiedossa jo etukäteen, että halvalla ei saa hyvää. Näillä paskoilla kennoilla lamppu jaksaa paistaa täydellä teholla ainakin tunnin ja 10 min. Eli jos vaihdan tilalle kunnolliset 3500 mAh kennot, valoa riittää 100% teholla vähintään kuuden ja puolen tunnin samoiluun.

Onnellinen loppu

Kävin etsimässä kompassia kuiva paita päällä. Samoja jälkiä on vaikea mennä uudestaan. Yritin tulla samoja jälkiä myös takaisin toiseen suuntaan, mutta se on pimeässä melkein mahdotonta. Jyrkänteen kohdan ennen pururadalle siirtymistä tutkin takemmin, mutta mitään ei löytynyt. Palasin tyhjn käsin mutta minua odotti iloinen yllätys:

Kompassini oli löydetty ja tuotu vaunulle! Kiitos Ossille.

Kyllä taas kelpaa ottaa suuntia!

99. kerta toden sanoo

Tämän kauden 99. suunnistukseni osui Raatojuoksuun.

Lämpötila oli +9 ast. C eli päälle pitkähihainen paita ja sen päälle t-paita, ei pipoa eikä hanskoja. Yhdellä paidalla olisi pärjännyt hyvin. Loppumatkasta alkoi olla kuuma. Verryttelynä toimivat kävely parkista kisakeskukseen ja siitä edelleen lähtöpaikalle.

Radaksi olin valinnut H10KM:n joka oli 11,2 km pitkä. Aikaa meni 1:45:05 ja juostua matkaa kertyi 13,47 km. Ylimääräistä juoksua tuli hieman yli 20%, joka on vähän enemmän kuin keskimäärin tänä kesänä. Ylimäärä johtuu pitkistä tiepätkistä, joissa tuli hieman kiertoa, muuten eteneminen sujui melko suoraan. Todellinen kilometrivauhti oli 7:47 min/km, joka on minun kunnolleni erinomainen.

Raatomaalissa oli kamera ja koko hoito on katsottavissa YouTubessa. Jos haluaa bongata jonkun tutun tai etsiä nimen puolitutulle naamalle se onnistuu helposti, sillä kuvassa näkyy myös tulospalvelun lista maalissa leimanneista numeron, ajan ja nimen kera sekä kisa-aika:




Entä se varsinainen asia eli suunnitus? Meni erittäin hyvin. Ei pummeja. Pari pientä ylimääräistä mutkaa, joissa meni ehkä minuutti. Tunnin ja 20 minuutin jälkeen alkoi jaloissa tuntua. Tiepätkät juoksin niin lujaa kuin uskalsin ja vauhdinjako onnistui mielestäni aika hyvin. Tietysti paremmalla kunnolla olisi helppo höylätä ajasta pois luukuttamalla suoralla tiellä tai polulla, mutta täytyy olla tyytyväinen tähän. Sijoitukseni oli 66/279 eli oli selvästi puolivälin paremmalla puolella.

Maaston valinta oli mielenkiintoinen, sillä se koostui kolmesta erillisestä osasta, joiden välillä oli selvät siirtymät. 10KM radat käyttivät kahta näistä ja sitä pidemmät radat kävivät myös kolmannessa maastossa. Pidempien ratojen itäiseen haaraan mentiin ja sieltä tultiin kilometrin mittaisen pehmeän (kultivaattorilla?) muokatun pellon yli. Sivukorvalla kuuntelin tilityksiä, ja tämän pellon ylitys kahdesti oli vetänyt monelta reidet ihan tyhjiksi.

Raatojuoksussa on ns. raatohajontoja. Eli samalla radalla juoksevilla ei ole täsmälleen sama rata. Edellisellä kerralla toissa vuonna minulla oli tietääkseni vain yksi raatohajontarasti, mutta nyt niitä oli useita. Ero huomaa alla olevista kuvista.

Yllä on minun karttani.

Yllä sama rata ja sama pätkä härvelistä. Häveliin on valikoitu joku toinen raatohajontaversio H10KM-radasta. Kuudesta ensimmäisesta rastista vain 3 on samoja. Kun omaa gps-reittiä tallettaa härveliin, pitää käyttää manuaalista kohdistusta "väärien" rastien kohdalla. Oma reitti pitää siis laittaa väkisin kulkemaan oikeiden rastipisteiden kautta eikä "väärien" härvelin rastien kautta.  Muuten reittiviiva menee ihan minne sattuu (kuten osalla reittinsä tallettaneista näkyy tapahtuvan). Väliaikatuloksissa näkyvät myös rastien numerot. Ovatko nämä tällaiset hajonnat tasapuolisia? En tiedä. Joku viisaampi saa kommentoida.

Ykköselle suurin osa letkasta paineli vihreästä läpi päästyämme suoraa. Rastihan näkyy melkein pellon reunassa. Onneksi olin hereillä ja käänsin ylämäkeen oikealle. Sinne ei lähtenyt kuin muutamia suunnistajia. Paljon kävelyä, sillä hakkuujätettä oli runsaasti. Jos olisi ollut minun metsääni, olisin kerännyt rangat pois hyvän sään aikana ja tallettanut ne liiteriini. Mutta tämähän se on nykyyään valitettavan yleinen käytäntö.

Toinen samanlainen hajonta oli 2-3 väli. Muut painelivat suoraan ja minä lähdin yksin pohjoiseen polkua pitkin. Kiersin vihreän ja suon ja sen jälkeen vasemmalle. Polkujen risteys oli erittäin heikosti näkyvä ja siinä piti hieman jarrutella, mutta muuten meni hyvin. Eli omaan suunnitelmaan pitää luottaa, vaikka kaikki muut tekevät toisin. Kerrankin näin!

Myös rasti 9 oli raatohajonta. Siinä menin ura louhikon läpi ja kohti minulle väärää hajontaa. Olin tilanteen tasalla ja tein pienen siirtymän sivulle mäen päälle päästyäni.

Alla on kuva perhoslenkistä, jossa on vain kaksi siipeä ja nekin kovin eri kokoiset.

Pieni ylimääräinen koukku on nähtävissä keskusrastilta lähdön jälkeen kohti rastia 13. J-muotoisia teitä oli kaksi kappaletta ja vasempaan haaraan oli parkkeerattu auto. Kartassa tiet ovat yhtä paksut, mutta maastossa vasen oli heinäinen ja huomattavasti huonompi. En siis yksinkertaisesti nähnyt sitä. Onneksi kompassi kertoi, että juoksen väärään suuntaan ja aikaa ei mennyt hukkaan puoltakaan minuuttia.

Tässäkin pitää huomata, että mikäli oma perhonen pyörii eri järjestyksessä kuin härvelin versio, reitti pitää kohdistaa käsin. Muussa tapauksessa reittiviivat ovat väärillä väleillä ja tuloksena on pelkkää sotkua.

Välin 19-20 juoksin kuten kuvassa. Mietin sekunnin verran myös alamäkeen pellon kautta menemistä, mutta vihreää on paljon. Ei ollut uraa pellolle, eikä kukaan näkynyt menevän sinne, joten päätin käyttää vähiä polkuja. Kun tulin 20:lle, pitkää letkaa tuli peltoa pitkin. En tiedä kumpi sitten olisi ollut parempi. Yllättävän paljon sain mennä ihan yksin.

Loppuosasta ei erikoisempaa kerrottavaa. Jaloissa tuntui sen verran, että loppukiri ei irronnut.

Raatojuoksun puitteet ovat aina asialliset. Vessat, pesut ja varusteiden vaihdot sekä säilytykset oikeissa sisätiloissa. Maalissa, kuten myös juomarastilla, on tarjolla naposteltavaa. Banaanit ja suolakurkut maistuvat tosi hyviltä. Söin neljä pätkää banaaneja, kaksi mukillista suolakurkkuja, mukin mehua ja mukin kotikaljaa.

Kauppiaat olivat hieman sivussa, varsinkin kun meidän parkki oli vastakkaisessa suunnassa.Tosin ei ollut mitään kalustotarpeita, joten en käyttänyt kisapaikalla rahaa yhtään. Varsinainen ostos oli vain  kotimatkalla Kuninkaantie ABC:n Hesessä perinteinen tankkaus eli jättipekoniateria.

Naurettavuuden huippu!

Tämä on naurettavaa. Minun reittiviivani on ruskea, muut sekoilijat saavat esitellä itse itsensä. Kysessä on siis Yökupin 4.10. Konttivuorella eli Valkealan kirkonkylän pohjoispuolella. B-rata ja rasti 2. Vaikea väli, jossa ei mitään isoa kiintopistettä. Rastia ennen on jyrkänne, mutta sille en näköjään osunut vaikka jonkun matalan jyrkänteen tapaisen yli kiipesin.

Täältähän tämä sekoilu löytyy kokonaisuudessaan: linkki

Paikalla oli enimmillään noin tusina suunnistajaa, jotka olivat kaikki ihan kuutamolla. Vähän kerrassaan väki siitä sitten väheni kuka mihinkin suuntaan. Lopulta pyörin yksin ympyrää ja sattumalta lopulta viimein välähti heijastin silmiin.

Loppu meni vähän paremmin. Aikaa meni 4 km radalla peräti 1:06:03 ja tuloksena se on ylivoimaisesti tämän vuoden surkein suoritus. Sain tuloksiin hylsyn koska leimasin nro 76 ei ollut yhteensopivat emit-korttini kanssa. Todistajien läsnäollessa leimasin ao. rastilla, mutta jostain syystä leimaus ei näkynyt kortillani. Tekniikassa oli siis jotain vikaa.

Koska olen vain harrastelija, tämä kiemurtelu ei aiheuta minulle painajaisia.

Kouvolan luontopolut osa 2/2

Kouvolan luontopolut osa 1/2 löytyy täältä.

7. Alakylä 

Pituus 4,58 km.

Alakylän luontopolun lähtöpaikalla on tämän verran paikallistietoutta. Kuten näkyy vasemmanpuoleinen lasi karmeineen ja saranoineen on kammettu irti ja sijoitettu taulun taakse. Saman firman asentajat ovat myös purkaneet polun varrella olevan kodan kattoa ja sijoittaneet palahuovat levälleen polun varteen.

Kota oli niin hurjassa kunnossa, että sinne ei voi mennä ilman kumihanskoja ja rokotuksia. En ottanut kuvaa vaan jatkoin kiireesti matkaa.

Pitkospuita on usemmassa kohdassa ja pitkät pätkät. Nekin ovat parhaat päivänsä nähneet. Tuskin lankut itsestään hyppäävät sivuun, eli joku niitäkin on siirrellyt. Onneksi ovat niin järeää tekoa, että saivareiden into loppuu lyhyeen niiden kanssa.

Muutamassa kohdassa on veden kovertamien syviä uurteita. Parissa kohtaa näytti siltä, että maata oli valunut jokeen aivan hiljakkoin. Kaivuria ei paikalla ole ollut, eli kyllä se oli kuluvan kesän sateiden aiheuttamaa eroosiota.

Luontopolkua? Tätä piti tallustella melkein 2 km. Viitoissa ja karttakuvassa lukee, että tämä on kuntopolkua. Eli onko luontopolkua vain se Kymijoen rantaa seuraileva osa? Kiersin reitin kuitenkin sen kuvan mukaan, joka karttasivulta luontopolku-valinnalla. Tämä tieosuus kuului sen mukaan luontopolkuun.

plussat
• Kymijoen maisema Korian sillan tuntumassa
• Polku on viitoitettu selvästi.
• Pitkospuita ja pitkospuusilta.

miinukset
• Roskia
• Huligaanit rikkoneet paikkoja.
• Kartan tiedot ristiriitaiset.
• Pitkä pätkä heinittynyttä tai risukkoista huonokuntoista polkua jossa ei ole mitään nähtävää.
• Pitkä pätkä maantietä.
• Polun karttakuvassa on kaksi pientä haaraa. Toisen löysin, mutta toista en.

8. Myllypuro

Pituus 3,43 km.

Lähdin matkaan Kiehuvantien päästä, eli Gasumin maakaasuaseman vierestä. Toisesta päästä lähteminen on käytännössä mahdotonta sillä reitti päättyy keskelle Kymenlaaksontien penkkaa, eikä sillä puolelle tietä ole kevyenliikenteen väylää.

Ajoin paikan ohi ensin autolla molempiin suuntiin. Ei mitään. Vein auton parkkiin Vuokkomäentielle ja kävelin tietä pitkin. Kartan mukaan lähtöpiste "on tässä", mutta tien reunassa on pelkkää pusikkoa. Katselin maisemia ja huomasin, että sillan alta pilkistää puinen kaide. Lähtöpaikka löytyi. Tien penkkaa niittänyt kone oli laahannut niittämäänsä horsmaa ja heinää mukanaan niin, että se oli kasautunut puisten rappusten päälle. Lähtöpaikan näki vasta kun seisoi aivan se edessä. Ylös tielle tämä ei näkynyt.

Tästä se alkaa ja alku vaikuttaa lupaavalta.

Pato. Näkyvissä on uusia metallirakenteita. Kojussa on vedenkorkeusmittari ja kojun päällä aurinkokenno. Mittaustieto lähtee jonnekin. Tässä näkyy vesi virtaavan, mutta monessa kohtaa puro oli melkein kuiva. Esitteen mukaan tässä on ollut joskus mylly.

Tätä se oli suurimmalti osin. Erittäin juurakkoista polkua ja luonnontilassa olevaa metsää. Metsä oli pääosin lehtoa, vaikka tässä kuvassa näyttääkin karummalta.

Tämä kyltti on reitin toisessa päässä, eli Kymelaaksontien viressä. Tämä reitti ei suosi mopopoikia (eikä muita häiriköitä), sillä kummastakaan päästä ei pääse helposti reitille. Siksi lukuisat taulut ovat ehjiä. Reitillä on pieni lenkki ja niistä pohjoinen osuus on selvästi vähemmän käytetty. Siellä oli pari taulua, joista ei ollut kuin raamit jäljellä. Ilmeisesti olivat lahonneet omia aikojaan.

Reitillä on paljon lyhyitä pitkospuita, jotka ylittävät uurteita. Pitkospuita oli uusittu kuluvana kesänä ja rakennustarpeita oli vielä jäljellä. Oletan, että kunnostustoimet olivat vielä kesken.

Alkuosan lupaavan ja mielenkiintoisen osan jälkeen loppu olikin yksitoikkoista. Maisema on samaa ja katse on pidettävä tiukasti edessä ettei mene nurin.

plussat
• Paljon pitkospuita ja pieniä sillanpätkiä
• Pato.
• Kunnostustoimia tehty.
• Paljon ehjiä luontoaiheisia tauluja.
• Selvät opastemerkit.

miinukset
• Ei parkkipaikkoja.
• Alkupistettä oli vaikea löytää.
• Kartassa epätäsmällisyys.


9. Kammarmäki 

Pituus 4,6 km

Kammarmäen polulla Vuorilammen päältä aukeaa upea maisema. Kalliojyrkänne on pystysuora ja pudotusta on noin 25 m. Reunan yli on siis katseltava mahallaan maaten.

Kuva latistaa näkymää. Nousun jyrkkyys on noin 60 astetta. Avuksi on viritetty köysi.

Opasteiden väri on sininen. Muoto vaihtelee.

Infokyltti löytyy parkkipaikan vierestä. Onko luontopolkujen rakentaminen ajoittunut samoille vuosille kuin suuri kuntopolkujen rakentamisbuumi oli? Yhtäläisyyksiä on havaittavissa.

plussat
• Asiallinen parkkipaikka
• Polku on viitoitettu selvästi.
• Kaksi hienoa maisemaa.

miinukset
• Paikoin tylsä ja siksi tuntuu liian pitkältä.
• Yksi heikkokuntoinen infotaulu.
• Tiellä kävelyä.

erityistä
• Pari todella jyrkkää kohtaa polulla, eli jäykkäpolvisten ei kannata mennä.

10. Känkkärä

Pituus 2,88 km.

Komeat uudet viitat. Tämmöisiä pitäisi olla joka polulla ja joka mutkassa.

Tässä kelpaa syödä eväitä. Polun varrella on myös uusi kota, jossa on myös nuotiopaikka ja pikkuinen grilli. Kodasta en ottanut kuvaa.

Komeaa katseltavaa Kymijoelle. Vaikka vastaranta onkin ei-luonnontilainen, niin siitä huolimatta hienoa maisemaa.

Pahimmissa eli korkeimmissa kohdissa on kaide turvana ja muutama pätkä löytyy myös portaita.  Korkeuseroa Känkkärän luontopolulla on kohtalaisesti.

Tämä kuva on otettu joen luontopolun vastaiselta rannalta. Tarkkaan kuvaa katsomalla näkyy luontopolun vieressä oleva kaide.
  
plussat
• Upeat maisemat Kymijoelle.
• Kota ja nuotiopaikka.
• Parkkipaikka.
• Makasiinikahvila ja muut nähtävyydet lähtöpaikan läheisyydessä.
• Hienot viitat.

miinukset
• Vajaa puolet polun pituudesta on tietä. (Tietysti voi kävellä maisemapolun edestakaisin, mutta kuten olen todennut minä menen kartan mukaan koko reitin.)


11. Kirkkovuori

Pituus 1,08 km.

Kouvolan Anjalassa satoi vettä 21.7.2018 niin paljon, että se ylitti valtakunnan uutiskynnyksen. Tunnissa satoi 80 mm, joka on normaali kuukauden sademäärä. Samaan aikaan Kouvolan keskustassa vesi valtasi Heimosen kengän liikkeen kävelykatu Manskin varrella. Itse asun noin puolivälissä näitä paikkoja ja meillä sateli vain vähän, eli ei mitenkään erikoisen paljon. Tässä todiste Ajalan vedenpaisumuksesta:

Kuva on luontopolulta Sihvakan uimalasta kohti hautuumaata menevällä tiepätkällä. Tie nousee mäen päälle ja laskee sitä toiseen suuntaan. Eli mäen päällä ei ole järveä tms., vaan mäen lakipiste on pieni ja laskee saman tien toiseen suuntaan. Vettä on ollut melkoisesti. Railon syvyys enimmillää on noin 30 cm. Eikä tämä ollut pahin. Kirkon parkkipaikalta ylös Sihvakalle nousevalla tiellä on vesi kovertanut noin 40 cm syvän kaivannon. Itse tulin paikalle polkupyörällä, joten pystyin väistelemään urat. Autolla on ajettava niin, että railo jää varmasti renkaiden väliin, muten meno stoppaa siihen. Melkoinen on voima vedellä, eikä sitä vettä siis pumpattu vaan se tuli satamalla.

Niinpä niin! Nämä taulut eivät liity luontopolkuun vaan ympäristöpolkuun. Ainakin kuusi kpl niitä on ollut, sillä hautausmaan vieressä on taulu nro 6, joka on vielä jotenkin kunnossa. Muut jotka luontopolun reitille osuivat olivat tätä tasoa. 

Anjalanlahti Kirkkovuoren päältä katsottuna.

Vesitorni. Tämän katolla on joskus ollut KS:n Yökupissa rasti. Nyt se ei enää ole mahdollista, sillä portaat on purettu melkein kokonaan. Tornin toisella puolella on graffiitti, jossa on hieman yritystä. Näitä sutaisuja en ymmärrä. Ne eivät näytä miltään ja vaikka näytäisivät, niin niistä ei saa mitään selvää.

plussat
• Hieno maisema Kymijoelle, vaikka varsinaiselta reitiltä pitääkin hieman poiketa
• Sihvakan uimapaikka.
• Parkkipaikat.

miinukset
• Opastekylteissä joita alueella on, lukee ympäristöpolku, joka on eri kuin luontopolku.
• Yhdessä polun risteyksessä viitoitus puuttuu.
• Luontopolusta ei mitään infoa paikan päällä. Kirkon parkkipaikalla on info-taulu, mutta se on sekava.
• Roskia ja ilkivaltaa


12. Karhulampi (Jaala)

Pituus 7,54 km.

Tämä opaste on polun pohjoisosissa. Viitoitukset oli tehty erilaisista muovinauhoista ja osa niistä näytti niin uusilta, että olivat varmaan ensimmäistä kesää auringossa.

Lähdin matkaan polun keskeltä Vanhan kelon kohdalta ensin kohti luodetta. Esimmäisen kilometrin aikana kävi mielessä luovuttaminen useamman kerran. Heinittynyt polku, joka menee valtatien ja jäteaseman välissä ei paljon houkuta. Kun vettä alkaa näkyä puiden lomasta, tilanne paranee. Ja tulihan sieltä vastaan hiidenkirnu.

Jos ei muuta syytä ole lähteä Jaalan reitille niin ainakin tämä hiidenkirnu kannattaa käydä katsomassa. Metkan muotoinen ja syvyyttä taitaa olla peräti 10 cm.

Jostain syystä karttakuvan reitti loppuu kesken. Puolisen kilometriä pohjoisempana on Karhulammen laavu, joka selvästi kuuluu reittiin, koska sinne viitat opastavat. Pienen ihmettelyn jälkeen älysin kävellä laavulle asti. Luontopolun paikasta, kartan ilmiselvästi virheestä ja päätepisteenä olevasta laavusta voisi tietysti vetää johtopäätökset siitä, millainen taktiikka on ollut tämän luontopolun perustamiskulujen avustuksia haettaessa. Mutta - en sano asiasta mitään.

Yritetty on, mutta ei ole syttynyt. Ihme, että kirves oli vielä tallella. Laavu on tien vieressä, eli siihen pääsee myös amis-bemarilla.

Asukkaista ei havaintoja, mutta savotan jäljet olivat selvät.

Vanhalta kelola vesitornille menevä osa meinasi jäädä käymättä kokonaan. Paikalla oli kaivettu kaivurilla ilmeisesti kaapeliojaa, enkä löytänyt polun päätä tien toisella puolella. Kun oli jo menossa autolleni, huomasin vahingossa mistä polku meni. Vanhan kelon ja vesitorin väliseltä pätkältä ei ole mitään kerrottavaa - enimmäkseen pusikkoa.

plussat
• Hiidenkirnu
• Useita luontohavaintoja

miinukset
• Polku on paikoin melkein kokonaan umpeenkasvanut
• Karttakuvan reitti puutteellinen molemmissa päissä reittiä.
• Reitti on Jaalan puoleisessa päässä tylsä.
• Pitkä pätkä tiellä kävelyä.

erityistä
• Polulla oli erittäin paljon muurahaisia. Niin paljon, että siinä ei voinut seisoa paikallaan.
• Majavan pesä


13. Kokkokallio (Verla)

Pituus 1,97 km.

Hiidenkirnu Kokkokalliolla. Jaksan ihmetellä tätä. Jos laitan kalliolle kivenpalan ja kaadan siihen ämpärillä vettä päälle, ei kalliosta kovin isoa palaa lähde pois. Kuinka monta ämpärillistä tähän on vaadittu? Tai jos otan poravasarani ja alan piikata tämän kokoista reikää, niin paljonko on sähkölasku?

Lähdin tällekin polulle kartan mukaan ja yritin kiertää alla olevan kuvan mukaisen reitin lähtien matkaan numeron 799 kohdalta. Siitä menee polku ylös mäelle, mutta Kokkokallio-teksin ympäröivää lenkkiä ei ole. Lopetin tämän patikoinnin numeron 771 kohdalle, ja siellähän tämän reitin oikea lähtöpaikka olikin. Siinä on opastaulu, jossa on lähempänä totuutta oleva kartta polusta. Kannattaa siis lähteä polulle pohjoisimmasta päästä.

Kokkokallion polku on pääosin viitoitettu näin. Myös muutama opasteviita löytyy.

plussat
• Iso hiidenkirnu
• Paljon luontoaiheisia infotauluja
• Verla vieressä

miinukset
• Kartta netissä ei pidä paikkaansa.
• Kallion päällä pitää olla tarkkana, että pysyy oikealla polulla.

erityistä
• Tätä luontopolkua ei ole esitelty luontosivulla eikä esitteissä, mutta se löytyy kartasta.


14. Huhkainvuori

Tämä luontopolku pitäisi löytyä Vierumäentien vierestä muutaman kilometrin päästä Kimolan kanavasta. Löysin yhden vinon kyltin ja siitä vähän polun alkua. Parisataa metriä pystyin seuraamaan heikkoa polkua ilman vesuria, mutta sitten polku hävisi kokonaan enkä löytänyt sitä. Palasin tielle ja yritin löytää polun toiseen suuntaan menevän osan, mutta en löytänyt.

Huhkainvuori näytti kohtalaisen korkealta, eli sen päältä olisi varmaan ollut upeat maisemat.

miinukset
• Ei ole enää olemassa, eli kasvanut täysin umpeen.

erityistä
• Tätä luontopolkua ei ole esitelty luontosivulla eikä esitteissä, mutta se löytyy kartasta.


15. Kimola

Pituus 4,25 km.

Lähtöpaikka on aivan Kimolan kanavan nippunosturin vieressä. Reitti on merkitty kallioon valkoisilla nuolilla ja maastossa merkinnät on maalattu puihin.

Kourien alla oleva pudotus on melkoinen. Vaikuttavan näköinen rakennelma.

Kimolan luontopolun viitoitusta.

 Lisää Kimolan luontopolun viitoitusta.

Hieno maisema Valkialammen nuotiopaikalta katsottuna.

plussat
• Valkialammen nuotiopailakalta avautuu hieno maisema. Melkein kuin Olhavalla.
• Polkuosuus merkitty selvästi.
• Kartta piti paikkansa.

miinukset
• Pitkä osuus tietä.
• Ei minkäänlaisia kylttejä tai infotauluja.

erityistä
• Kimolan kanavan työmaa oli aloitettu. Jäljistä päätellen luontopolun kiertäminen ei kohta ole mahdollista, sillä osa siitä jää työmaan alle.
• Tätä luontopolkua ei ole esitelty luontosivulla eikä esitteissä, mutta se löytyy kartasta.


Yhteenveto

Luotopolut eivät tietenkään ole kuntopolkuja tai kevyenliikenteen väyliä. Eli niiden kuulukin olla kapeita ja vaikeampia kulkea. Niiden patikointiin tarvitaan hieman enemmän omatoimisuutta kuin kuntopoluilla hölkkäilyyn. On havaittavissa selvä ero eri luontopolkujen välillä. Osalla poluista on jatkuvaa käyttöä, osalla vain harvoin jos koskaan.
  
Kouvolan luontopolut olivat mielenkiintoisempia kuin osasin odottaa. Useita kiinnostavia yksityiskohtia, joista päälimmäiseksi nousee - tai syvimmälle laskee - Kokkokallion hiidenkirnu. Useat polut vaatisivat pientä ehostusta. Yksi epäkohta tai puute on viitoitusten kirjava ulkoasu ja kunto. Erilaisia nauhoja, vinksallaan olevia kylttejä ja maalauksia on paljon, jotka vaatisivat yhdenmukaistamista ja siistimistä. Raivaussaha, lautaa, naulaa ja ruuveja sekä muutama purkki maalia - näillä saisi vähällä vaivalla helposti ehostettua luontopolkuja. Kun nettisivut on laitettu tiptop kuntoon, niin kai itse polutkin olisi laitettava? Ja näin ilmeisesti on myös tapahtumassa, sillä kesällä kun projektini oli menossa luin uutisen, että muutamia luontopolkuja kunnostetaan. Ja havaitsin tämän myös paikan päällä. Toivottavasti toimenpiteet ulottuvat kaikkiin reitteihin.

Kouvolasta löytyy siis yllättävän hienoja maisemia ja luontokohteita muualtakin kuin Repovedeltä. Patikointia tuli kaikkiaan 56,62 km. Jos pitäisi valita kolme kohdetta yli muiden, ne olisisvat: Heisanharju, Känkkärä ja Kokkokallio.

Toivottavasti joku keksii keinon miten huligaanit saataisiin pois tärvelemästä paikkoja ja ihmiset eivät viskoisi roskia sinne tänne. Silloin moni paikka olisi viihtyisämpi.

Kouvolan luontopolut osa 1/2

Historiaa

Juoksin vuonna 2016 kaikki Kouvolan kaupungin alueella olevat kuntopolut päästä päähän. Jo silloin kävi mielessä kiertää myös luontopolut. Koska olen suunnistaja lähdin kuntopoluille kartta edellä. Eli seurasin, tai yritin seurata härkäpäisesti kaupungin karttapalveluun merkittyjä kuntopolkuja. Tietojen paikkansapitävyyden kanssa oli paikoin paljon toivomisen varaa, ja kun urakka oli valmis ei vähään aikaan tehnyt mieli kahlata nokkosissa ja vattupuskissa. Niinpä luontopolut jäivät silloin vain idea-asteelle.

Tilanne nyt

Kouvolan luotokohteet löytyvät nyt hienolta nettisivulta: Kouvolan luonto. Sieltä löytyvät luontopolut esitteineen ja tietoineen. Tästä sain kimmokkeen ja päätin tutkia kaikki luontopolut. Projekti piti olla valmis jo aikaisemmin, mutta tietysti sitkeä kesäflunssa pisti aikataulut uusiksi.

Em. sivustolta löytyvät myös Kouvolan luonnonmuistomerkit. Tätä kirjoittaessani (heinäkuun 2018 puoliväli) luonnonmuistomerkkien tiedot ovat vielä selvästi keskentekoiset, mutta oleellista on, että ne näkyvät jo kartalla. Palaan tähän aiheeseen joskus tulevaisuudessa.

Luontopolkuja on lueteltu 11 kappaletta. Näistä on selvät tiedot. Näiden lisäksi karttakuvasta, johon em. luontopolkujen kautta siirrytään, löytyy myös neljä luontopolkuja, joita ei ole erikseen lueteltu sivulla. Kartta on siis sama, josta aiemmin etsin kuntopolut. Onko tarkoitus lisätä nämä "ylimääräisten" luontopolkujen tiedot em. sivustolle vai ovatko ne jääneet vahingossa vielä roikkumaan karttatietoihin? Ei siinä mikään auta, kaikki on kiettettävä olipa esitettä tai ei.

Poluista asiaa

Esitteiden opaskartat ovat kovasti yksinkertaistetut. Niiden avulla ei käytännössä voi suunnistaa, eli ne ovat vain apuna. Ehkä tiedot löytyvät jostain outdoor-apsista tarkemmin? Itse kiersin polut ottamalla paperille printin polusta ja opettelemalla ulkoa mahdollisimman paljon ennen reissuja. Kouvolan kaupungin karttasivulta voi valita taustakuvaksi myös maastokartan. Siitä olisi hieman enemmän apua reitin kiertämisessä, mutta huomasin sen vasta kun osa poluista oli jo kierretty.

Esitteissä on kerrottu polkujen pituudet. Omat mittaukseni poikkeavat jonkin verran eri syistä: Olen harhautunut reitiltä. Olen poikennut polulta tarkoituksella tutkiakseni jotain tai polkua on ollut pakko taivaltaa myös takaisin päin. Luontopolkujen pituudella ei ole niin suurta tarkkuusvaatimusta. Jokainen patikoi sen verran kun hyvältä tuntuu ja sillä hyvä.

Tarkemmat osoite yms. tiedot löytyvät siis em. sivulta, joten niitä ei tässä ole käyty läpi.


1. Heisanharju

Pituus 4,3 km.

Tämä on niin upea paikka, että kannattaa mennä huonollakin säällä. Punkaharju pienoiskoossa eli kaunista maisemaa jossa on mukava patikoida.

plussat
• Maisemat
• Polku on hyväkuntoinen
• Palvelut (wc, kaivo, uimapaikka, kota, yms)
• Luontoaiheisia infotauluja reitin varrella

miinukset
• Paikalle menevä Viitasen tie tuhoaa auton iskunvaimentimet
• Paikalla oli ollut örveltäjiä. Ei ollut mukana muovipussia, että olisin saanut kaikki tyhjät tölkit. Melkein kaikissa oli sisällä tumppeja ja jotain, joten en viitsinut tunkea niitä reppuuni.

erittyistä
• Kelesjärven rannalla olevaan niemeen menevää lenkkiä ei en löytänyt. Etsin sitä, mutta en löytänyt. Polku kaartoi aiemmin itään päin ja palasin takaisin parkkipaikalle Iso Luotojärven itäpuolelta. Gps-reittä ja karttaa verratessa käy ilmi, että minun olisi pitänyt lähteä luoteeseen. Mistä kohtaa, sillä kun huomasin polun kaartavan liikaa oikealle, en etsimisestä huolimatta löytänyt muuta polkua. Ja edempänä kulkemalleni polulle olisi pitänyt tulle tämän "kadonneen" polkun toinen pää. Kyttäsin sitä, ja tarkoitus oli mennä siitä "takaperin" Kelesjärven rannalle. Eipä löytynyt tätäkään polun päätä. Minun on siis pakko mennä uudestaan Heisanharjulle.

2. Huikeinlenkki

Pituus 1,56 km.

Tästä se lähtee.

Tämä kyltti on myös lähtöpaikalla. Osoite kyltissä on www.luontosiivet.fi. Miten se liittyy luontopolkuun? Jos kiinnostaa, voi katsoa millaisen sivut ovat kyseessä.

Näitä pitkin kelpaa tallustella.

Näkymä tornista Lappalanjärvelle.

No eipä ollut huikein eikä edes toiseksi huikein lenkki. Maasto on kosteaa lehtoa, joka on suunnistajien kielellä aivan kaameaa rytöä. Onko tyyppi kiurunkannus-vuohenputkityyppi vai alvejuuri-sinivuokkotyyppiä? Jotain runsasravinteista joka tapauksessa. Lintutornille menee kunnon polku, mutta muuten reitti on osin tai kokonaan umpeenkasvanut. Kannattaa pukea päälle pitkät housut, sillä nokkoset kutittelevat sääriä. Jäljistä päätellen minä olin ensimmäinen tänä kesänä joka kiersi koko reitin.

Jos menet punaisilla rasteilla merkitylle osuudelle, niin kannattaa ottaa oma viikate mukaan. Heinä-elokuun vaihteessa oli vaikeuksia seurata polkua.

Tästä vaan läpi vaikka kuinka polttelisi jalkoja.

Mitä nämä merkitsevät? En löytänyt mitään tietoa. Kilometritolppia ne eivät ainakaan ole.
Oman mittaukseni matkassa on hieman ylimääräistä, koska harhauduin reitiltä vähän hieman. Lintutornilla kannattaa käydä, muuten ei ole hurraamista reitissä eikä maisemissa.

plussat
• Parkkipaikka.
• Uimapaikka.
• Lintutorni ja sinne menevät pitkospuut.

miinukset
• Puutteellinen viitoitus
• Polku on paikoin täysin umpeenkasvanut.
• Pusikkoa.
• Ei mitään infoa paikan päällä.
• Esitteen kartta eroaa hieman Kouvolan karttapalvelun kartasta.

3. Kalalampi

Pituus 2,46 km.

Kalalammen luontopolun pitkospuut on juuri kunnostettu ja niitä on pitkälti. Taitavat olla Kouvolan luotopolkujen pisimmät yhtenäiset ja myös kokonaispituudeltaan pisimmät pitkospuut? Kalalammen reunat ovat soiset ja niillä kasvaa jopa lakkaa. Marjoja en sentään havainnut. Yllättävän vähän roskaa löytyy lammen kiertävällä reitillä. Se on ilmeisesti siivottu samalla kun kunnostustoimia on tehty. Toista on siirtymätaival eli lammen etäläpäästä parkkipaikalle kulkeva leveä kuntopolku, joka on siis myös merkitty luontopoluksi. Se on kuorrutettu tupakantumpeilla. Joko nuoriso kokoontuu siellä, tai sitten joku lähitalon asukas käy tyhjentämässä tuhkakuppinsa sinne.

Vain muutaman sinisen reittitäplän huomasin. Tosin pitkospuut itsessään toimivat viitoituksena. Paikkaa tuntematon ei ilman karttaa silti tiedä minne pitää mennä. Parissa kohtaa olin näkevinäni myös tummanpunaisia merkkejä puissa. Ne ovat vuosikymmenten takaa jos ovat tarkoituksella maalattuja.

plussat
• Kunnostetut pitkospuut
• Uimapaikka
• 2 nuotiopaikkaa
• Laituri
• Järvimaisema 

miinukset
• Siirtymätaival Verkkokadun parkkipaikalta
• Mitään varsinaista nähtävää ei ole
• Ei kylttejä, opasteita tai viitoituksia.

4.Niivermäki

Pituus 2,48 km.

Niivermäen luontopolku on aivan kauppakeskus Veturin nurkalla. Luontopolun alussa on oma parkkipaikkansa. Polku kiertää Niivermäkeä ja melkoisia jyrkänteitä pääsee ihailemaan alhaalta.
Suunnistajille mäki on tuttu, ja siellähän vallitsee satumetsäinen tunnelma. Tasaisen pehmeää sammalpeite on kuorruttanut isoja aloja kuin jättikokoinen kokolattiamatto.

Paljon isoja puita oli kaatunut juurineen ilmeisesti kuluvan vuoden aikana. Reitin kohdalta niitä on raivattu, mutta muuten ne ovat ötököiden ja muiden lahottajien vapaassa käytössä.

Opasteet on maalattu molemmin puolin puita. Reitin kiertäminen onnistuu siis molempiin suuntiin ilman arpomista polkujen risteyksissä. Parista infotaulusta on korkannut pinta irti, eli talven yli ne eivät kestä, mutta muuten kaikki paikat ovat kunnossa

Jyrkänteitä, jotka latistuvat kuvassa. Usemmassa kohdassa jyrkänteillä on korkeutta pitkälti toistakymmentä metriä.

Näkymä lintutornista. Pari kerrosta lisää niin sitten alkaa näkymään kunnolla.

plussat
• Lintutorni.
• Erittäin vähän roskia.
• Info-tauluja paljon ja kaikki kunnossa.
• Siniset opastemerkit maalattu molemmin puolin puita.
• Hienoa sammalmattoa.

miinukset
• Lintutornista ei ole kunnon näköalaa.


5. Pappikallio

Pappikallio 2,53 km.

Lähtöpaikan taulu (tosin kartan mukaan lähtöpaikka ei ole tässä vaan parkkipaikalla). Taulurakennelma on hienosti saanut patinaa ja on ehjä. Reitin varrelta löysin pari luontoaiheista taulua, jotka olivat ehjät. Niiden numeroinnista voi päätellä tauluja olleen enemmän. Kyltissä on sama nettiosoite kuin Huikeinlenkin taulussa. Osoite on vanhentunut, sillä se ei liity aiheeseen mitenkään.

Pappikallion maasto on tullut juostua monet kerrat ristiin rastiin iltarasteilla. Luontopolun viitoituksena ovat siniset täplät puissa. Ne näkyvät myös yllä olevassa kuvassa. Parissa kohtaa oli hieman vaikeuksia seurata reittiä. Metsä on niin täynnä polkuja, että hentoisempi luontopolku tarhtoo karata silmistä. Vähän löytyy pitkospuita, mutta niiden kunto on heikko.
Pappikallion suurin puute on siinä, että siellä ei ole oikein mitään nähtävää. Yksi näköalapaikka on kallion päällä, mutta maisema puuttuu. Jos aidan yli kurkottaa ja katsoo alas, näky on lohduton. Törkeää, mutta siihen ei ole yhteiskunta keksinut mitään ratkaisua.
Hiihtoladun / kuntopolun pohjaa on parannettu ja uutta tasaista kivituhkaa on paksulti, mutta luontopolusta en keksi mitään muuta mainittavaa.
Printtasin avukseni tähän reittiin kartan, jossa pohjana oli maastokartta (oikea puoli).

Maastokartasta erottuvat sähkölinjat, jyrkänteet isommat ojat ja avokalliot, jotka on merkitty pisteviivalla. Tämä avulla pystyy paremin päättelemään missä reitti kulkee kuin opaskartan (vasen kuva) kuvan avulla.

plussat
• Parkkipaikka.

miinukset
• Roskia
• Pitkät pätkät kuljettava leveällä kuntopolulla
• Vähän nähtävää


6. Pioneeripuisto

Pituus 2,96 km.

Pioneeripuiston luontopolku sijaitsee entisen varuskunta-alueen takamaastossa osin Kymijoen rannalla.

Lähtöpiste reitille on jossain tässä. Pioneeripuistossa tehdään asuntomessujen rakennustöitä ja niihin liityviä puisto- ja maisemointirakenteita. Reittiä ei siis ole mahdollista aivan kokonaan kiertää kuten se on karttaan merkitty.

Tämä maisema ei ole aivan luontopolun varrelta, mutta joen rannalle olevalle kalliolle on matkaa vain muutama ylimääräinen metri.

Rantamaisema on joelle päin tietysti aina katsomisen arvoinen, mutta muuten nähtävää on kovin vähän.

Pioneeripuistostan yhdestä ojanotkosta kasvaa sakein saniaiskasvusto, joka Kouvolan luontopoluilta löytyi. Tätä kuvaa en pienentänyt, eli kun klikkaat kuvaa se suurenee - ei ihan niin suuriksi kuin saniaiset mutta sinne päin.
 

Mielenkiintoisimmat kohteet ovat ylikulkusillat.

Reitti menee kartan mukaa niin, että sillalta pitää hypätä suoraan alas alla olevalla tielle (tai toisin päin). Vieressä olevan aidan ja sillan perustusten välissä on sen verran rakoa, että siitä pääsee kiipeämään alas. Ilmeisesti on tarkoitus käyttää 50 m päässä olevia portaita, mutta tämäkin yksityiskohta osoitti taas, että käytäntö ei vastaa teoriaa.

 Tätä on suurin osa matkasta. Jäljistä päätellen mönkijöillä ja mopoilla on ajettu rallia.

plussat
• Kymijoen rantamaisemat

miinukset
• Pitkät pätkät pelkkää pusikkoista tietä
• Roskia ja isompaa jätettä, joka on selvästi raahttu paikalle huligaanien toimesta.
• Opasteet yms puuttuvat. Siniset täpät vain toiseen suuntaan kierrettäessä ja nekin harvassa.
• Polulla vähän nähtävää


erityistä
• Pioneeripuistoon  oli rakenteilla rakenteilla kun kävin täällä elokuussa 2018, eli reitti todennäköisesti muuttuu ja korjaantuu muutenkin.